Mathilda

by Milla Ollikainen

Kaksi naista, joita yhdistää sama mies.

Mathilda oli kaunis ja herkkä. Loja taitava ja luova. He olivat kumpikin arkkitehti Eliel Saarisen vaimoja. Mathilda ensimmäinen, Loja viimeinen. Molemmat jäivät miehensä varjoon. Kymmenen vuotta elämistään he asuivat saman varjon alla.

Kun Mathilda ja Eliel aikanaan erosivat, Mathilda päätyi nopeasti naimisiin miehensä läheisen työtoverin, Herman Geselliuksen kanssa.

Vielä samana päivänä Lojasta, Hermanin sisaresta, tuli uusi rouva Saarinen. Ratkaisu oli erikoinen, ja vielä erikoisemmaksi sen teki se, että molemmat pariskunnat jäivät asumaan Saarisen suunnittelemaan Hvitträskiin.

Mathilda on romaani kahdesta naisesta, heidän valinnoistaan - myös niistä, jotka tehtiin heidän puolestaan. Se on psykologisesti syvälle luotaava ja feministisesti latautunut kuvaus elämänpoluista, joista toinen oli tasapainoilua oman ja puolison uran välillä ja toinen niin kalteva, ettei se voinut päättyä kuin jyrkänteeseen.

Milla Ollikaisen biofiktiivinen romaani leikittelee historiallisilla faktoilla ja luo epookkia, joka pikemminkin tulkitsee kuin jäljentää oman aikansa kohuliittoja ja niiden dramaattisia seurauksia.

Mathilda on Milla Ollikaisen (s. 1974) kuudes romaani. Ollikainen on tullut aiemmin tunnetuksi rikoskirjailijana, ja hän työskentelee toimittajana Seura-lehdessä. Mathilda-romaani sai alkunsa, kun Ollikainen löysi sata vuotta vanhoja kirjeitä, jotka paljastivat Mathildan karun kohtalon.

Genres: Finnish Literature, Historical, Audiobook, History

255 pages, Hardcover

Published April 24, 2025

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Milla Ollikaisen teos Mathilda kertoi fiktiivisen tarinan Eliel Saarisen kahdesta vaimosta Mathildasta ja Lojasta. Tarinasta nousi yllättäviä tietoja heidän elämästään, sillä Eliel ja Mathilda erosivat muutaman vuoden yhteiselämän jälkeen. He menivät kuitenkin naimisiin samana päivänä sisarusten kanssa. Aika moista menoa yli sadan vuoden takaa, eikä meno jäänyt yksin eroon ja yhteisiin häihin, vaan parit jatkoivat yhteiselämää samassa talossa, Hvitträskissä, sillä Mathildan uusi mies oli Eliel Saarisen työkaveri ja yksi arkkitehtitoimiston ja Hvitträskin omistajista.

Hvitträskiin tuli siis uusi rouva, Loja. Eliel ja Loja Saarisen yhteiselämä jatkui menestyksestä toiseen. Elielin arkkitehtitoimisto kukoisti ja he elivät Suomen kulttuurikerman pyörteissä, kunnes muuttivat Amerikkaan. Sielläkin menestys oli taattua. Toisin kävi ensimmäiselle rouvalle, Mathildalle, jonka surullisen tarinan Milla Ollikainen on kirjoittanut kauniin herkästi esille.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Vitsit loppu oli raastava. Kiinnostavat historialliset naishenkilöt ja kiinnostava historiallinen miljöö. Mathilda jäi kuitenkin hieman turhan etäiseksi, varsinkin alku eteni jopa turhan nopeasti. Vaikka pidin tästä, niin olisin kaivannut vielä lisää lukuja ja lisää Mathildan ajatuksia varsinkin kirjan alku- ja keskiosassa. Joka tapauksessa täytyy suunnitella kesäretki Hvitträskiin ja siitä reissusta saa paljon enemmän irti tämän luettuaan! 3,5/5.

[Sanna-Mari · Rating 2 out of 5]

On tärkeää kirjoittaa historian naisista "miesten takana", mutta Ollikaisen kirja kärsii mielestäni rakenteellisesta ongelmista. Mathilda jää kovin sivuhenkilöksi omassa tarinassaan, eikä Lojakaan saa tarpeeksi tilaa (vaikka sivumäärällisesti näin onkin). En lukijana aina ymmärtänyt miksi juuri nämä ajankohdat olisivat merkityksellisiä kerronnan kannalta ja se repii tarinaa hajalleen liikaa. Kerronta hyppii vuosikymmeniä vailla ilmiselvää syytä. Ja koska tarinassa naisten keskinäinen dialogi käydään usein miehistä ja miesten asioista, ei tässä ollut tilaa naisten persoonille.

Kirja on ehkä malliesimerkki teoksista, joissa oikeasti eläneille ihmisille annetaan fiktiivinen kertomus: on vaikeaa elävöittää kaksi ihmistä alle 250 sivussa: kukaan ei voita, ei lukija eikä itse kerronnan kohteena oleva henkilö. Takakannen termit biofiktio ja eteenkin "epookki" vievät lukijan väärään suuntaan.

[Mervi Murtonen · Rating 4 out of 5]

Ollikainen on tätä kirjoittaessaan ollut varmasti vahvasti lähdeainestonsa varassa, mutta silti tietyt hänen rakenteelliset valintansa jäivät mietityttämään: Miksi juuri nämä kohtaukset? Miksi jotain tärkeää vain takaumina? Miksi nimihenkilö on Mathilda eikä Loja? Kieli on varsin yksinkertaista ja paikoin jopa naivia. Jännite rakentuukin ihmissuhteista ja toisaalta pariskuntien eroavaisuuksista. Näitä molempia olisi voinut herutella enemmänkin, mutta aineisto on voinut näiden suhteen olla rajallista. Lisäksi olisin toivonut Hvitträskille vahvempaa roolia tarinassa. Kaikesta huolimatta tämän tarinan tuominen nykypäivään on arvokas kulttuuriteko!

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Taas sivistin itseäni ja luin henkilöistä, joista en juuri nimen lisäksi muuta tiennyt. Ihastuttava kirja mutta kovin ohut. Olisin lukenut mielelläni paljon enemmänkin.

[Meeri Autere · Rating 3 out of 5]

Ollikaisen teos kuvaa nimestään huolimatta sekä Mathilda Geselliusta että Loja Saarista. Aikanaan kohua avioliittoillaan aiheuttaneet naiset ovat kiinnostavasti kytkeytyneet toisiinsa. Mathilda oli Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo, mutta nai myöhemmin Lojan veljen Herman Geselliuksen. Loja puolestaan meni naimisiin Eliel Saarisen kanssa tämän erottua Mathildasta. Saarisesta tuli siis Gesellius ja Geselliuksesta Saarinen. Pariskunnat asuivat yhdessä Hviträskin erämaa-ateljeessa Kirkkonummella.

Teos keskittyy erityisesti ihmissuhteiden kuvaamiseen, mutta mehukkaan draaman sijasta Ollikainen pyrkii kuvaamaan herkästi naisten välistä suhdetta ja avioliittoon ja äitiyteen liittyviä teemoja. Keskenään hyvin erilaiset päähenkilöt elivät saman katon alla rinnakkaiseloa hyvin modernilla tavalla.

Kirjan tematiikka, miljöö ja päähenkilöt kiinnostivat minua kovasti, mutta loppujen lopuksi teos oli kuitenkin pettymys. Rakenteeltaan kirja on katkonainen ja valitettavasti liian lyhyt, jotta lukija voisi syventyä kahteen päähenkilöön riittävän koskettamalla tavalla. Joissakin kohdassa Ollikainen onnistui mielestäni kuvaamaan pariskuntien välistä dynamiikkaa erittäin hyvin, mutta lukijana koin, että Ollikainen olisi voinut paneutua vielä syvemmällekin, sillä biofiktio tarjoaa kirjallisuuden lajina mahdollisuuden omille tulkinnoille.

Lisäksi suureksi harmikseni Hviträskin upea miljöö rakennuksineen ja maisemineen jäi kirjassa hyvin minimalistiseen rooliin, vaikka tämä oli molempien naisten koti, jonka rannoilla ja seinien sisällä nämä kokivat elämän suuria iloja ja suruja. Yksi Suomen upeimmista rakennuksista ympäristöineen olisi ansainnut nousta sivuilta voimakkaammin esiin ja parhaimmillaan se olisi voinut voimistaa teoksen kerrontaa.

Vaikka teos ei onnistunut tavoittamaan biofiktion parasta antia, oli se silti kiinnostava ja ajatuksia herättävä lukukokemus, jonka avulla opin kahden uuden historiallisen naisen elämästä ja kokemuksista kuuluisien miesten rinnalla. Kaunis ja traaginenkin teos, sijoittuu mielestäni hyvin siihen jatkumoon, jossa yhä useamman varjoon jääneen naisen tarina kerrotaan.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Tähän aikaan vuodesta kuuntelulistalla on ollut jo pitkään jotain kotimaista historiallista fiktiota, ei vähiten siksi, että Enni Mustosen Kasvattitytön tarinoita -megasarjan uusi osa ilmestyi aina näihin aikoihin. Niitä luki äänikirjaksi Erja Manto, tämän Krista Kosonen, mutta ne veivät hyvällä tavallla samanlaisiin tunnelmiin ja yhdistyvät mielikuvissa puhkeavan kevään vihreyteen. Ollikaisen Mathilda on paljon Mustosen viihteellisempiä kirjoja kunnianhimoisempi teos, mutta koska lähteitä on niukalti, on Ollikainenkin varmasti joutunut käyttämään mielikuvitustaan runsaasti. Kirja kertoo arkkitehti Eliel Saarisen kahdesta vaimosta, Mathildasta ja Lojasta. Mathildan tarina on synkempi ja piiloon jäänyt, mutta hurjan mielenkiintoinen. He asettuvat asumaan Hvitträskiin, taiteilijakotiiin, joka Saarinen on suunnitellut yhdessä työparinsa Herman Geselliuksen kanssa, joka on Lojan veli. Käy niin, että tapahtuu uudelleenrakastumisia; Eliel rakastuukin Hermanin sisareen Lojaan, ja Mathilda Hermaniin. Aikakaudelle radikaalilla tavalla parit muodostetaan uudelleen, ja avioidutaan tuplahäissä; Eliel ja Loja saavat toisensa, samoin Herman ja Mathilda. Jonkin aikaa elo jatkuu niin, että kaikki asuvat Hvitträskissä, ei suinkaan ongelmitta, mutta kuitenkin. Lyhyesti; Elielin ja Lojan liitto kukoistaa, tulee lapsia ja uljas ura, lopulta muutto Yhdysvaltoihin. Herman kuolee keuhkotautiin, hänen roolinsa suomalaisen arkkitehtuurin uudistajana ja kulmakivenä jää pienemmäksi, jos ei kokonaan unohdetuksi. Mathilda jää yksin, ja yrittää löytää paikkansa maailmassa. Lopulta hänet vie ”myrkky ja revolveri”, vaikka itsemurhasta ei suoraan tuona aikana uutisoitu tai puhuttu. Asiat kuitenkin selviävät kirjeenvaihdosta, jonka Ollikainen on saanut käsiinsä; Mathildan sisaren ja äidin kirjeet valottavat, miten jopa oma perhe piti Mathildaa kevytkenkäisenä ja ”banaalina”. Romaani on punottu hienosti, historiallisia faktoja kunnioittaen. Kiitos kiinnostavaan aiheeseen tarttumisesta ja naisnäkökulmasta miesnerojen takana.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Tunsin kirjoittajan dekkareista, joten tämä oli odottamaton löytö – joka pääsi yllättämään positiivisesti! Toimiva, soljuva tarina, joka onnistui tavoittamaan paljon tunnetta, vaikka myös ajankuvaan ja faktojen tarkkuuteen oli panostettu.

[Hellythoo · Rating 3 out of 5]

3,5

[Oili Männistö · Rating 5 out of 5]

Traaginen tarina joka kirjoittajalle oli hahmottunut kun oli jutunteon yhteydessä löytänyt vanhoja kirjeitä.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Teksti soljui ja välillä lukijaakin haastettiin, kun ihan kaikkea ei kerrottu heti. Tykkäsin ihan tosi paljon. Biofiktioit best. Kiinnostava ja kohtalokas tarina, joka ehdottomasti piti kertoa. Olisin lukenut mielelläni pidempäänkin.

[Mona · Rating 5 out of 5]

Joo, rakastin! Milla Ollikaisen Mathilda on upea vuosisadan alun biofiktio, joka herättää historian hahmot henkiin vahvalla psykologisella otteella. Kirjan keskiössä on arkkitehti Eliel Saarisen ensimmäinen puoliso Mathilda, mutta rinnalle nousee myös Loja Saarinen – nainen, jonka kertojaääni tuo tarinaan nautittavaa moniäänisyyttä.

Kerronta kulkee vuorotellen heidän näkökulmistaan, rakentaen moniulotteisen ja inhimillisen kudelman rakkaudesta, luovuudesta ja elämän epäreiluudesta. Biofiktio on onnistuessaan äärimmäiseen kiehtovaa! Kirjassa on vahva psykologinen jännite ja Mathildan traaginen kohtalo pysäyttävä, ajaton.

Yksi kirjan viehättävimmistä elementeistä on sen miljöö: Hviträsk, satumainen ateljeekoti Kirkkonummella, joka oli Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin yhteinen luomus. Lempimuseoni, johon palaan joka kesä – sen ainutlaatuinen, jopa henkistyneen kaunis tunnelma välittyy kirjassa elävänä. Mathilda sai minut haluamaan sinne heti uudestaan!

Hienovireinen, voimakas ja säväyttävä lukukokemus. Viiden tähden arvoinen.

[Merja · Rating 4 out of 5]

Nopealukuinen ja kiinnostava tarina, joka antaa kurkistuksen menneeseen suomalaisten suurmiesten aikaiseen maailmaan. Kertoo Eliel Saarisen kahdesta vaimosta, joista tosin vain ensimmäinen on saanut nimensä kirjan kanteen. Mathilda ja Loja loivat mielenkiintoisen ristiriidan suhteessa toisiinsa: Toinen kuvattiin kauniiksi, huikentelevaiseksi, mutta mieleltään heikoksi. Toinen omaksui paikkansa maailmassa ja oli uuttera, vaikka omasi samalla myös omaa ammatillista paloa.

Mietin naisen kuvauksia - monesti historiallinen naishenkilö kuvataan joko ahkeraksi ja oman yhteiskunnallisen paikkansa tietäväksi (miehen tukijalka, lapsien tekijä) tai hankalaksi ja mieleltään heikoksi (hermoheikko, huikentelevainen). Mathilda lienee halunneen erilaisia asioita kuin yhteiskunnassa tuolloin oli hyväksyttävää ja hän on ollut elämänsä traagisten tapahtumien jälkeen sangen masentunut. On kiinnostavaa, että hänen tarinaansa on vihdoin saatu raotettua edes hieman, mutta todelliset ajatukset ja kokemukset jäävät silti valitettavan ohueksi.

Suosittelen silti kirjaa - tarina on hyvin rakennettu kokonaisuus, jossa Mathildan ja Lojan äänet vaihtelevat. Ajatukset ovat toki fiktiota, vaikkakin kiinnittyvät Elien Saarisen kautta historiallisiin tapahtumiin. Minua jäi kiehtomaan se, kuinka Suomea tuolloin rakennettiin taiteen ja arkkitehtuurin keinoin arkkitehtuurillisen ylpeyden ja intohimon kautta. Elämä on monessa suhteessa ollut rankkaa, mutta haluaisin nähdä nykyajassa samanlaista paloa kotimaista taidetta ja arkkitehtuuria kohtaan.

[Raisa Ojala · Rating 3 out of 5]

Kävin kesällä Hvitträskissä mikä teki Mathildan lukukokemuksesta aivan toisenlaisen. Kun luin kirjaa vierailun jälkeen, näin paikat ja tunnelmat mielessäni paljon elävämpinä. Silti itse kirja yllätti: se ei oikeastaan ollut Mathildasta. Lojasta oli paljonkin tarinassa, ja miehet täyttivät myös paljon tilaa. Se herätti ristiriitaisen tunteen, mutta samalla lisäsi kiinnostusta siihen, miten elämä ja aikakausi ohjasivat tarinaa pois siitä, mitä nimestä olin kuvitellut.

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 4 out of 5]

Olipa Eliel Saarisella ja hänen vaimoillaan Mathildalla ja Lojalla draamaa elämässä! Ollikainen on kirjoittanut kirjan todella upeasti. Nautin mielikuvituksellisesta ja kuvaavasta tekstistä. Suosittelen. Ja Hvitträsk on nyt paljon kiinnostavampi vierailujen kohde. Täytyy käydä taas kaffella ja katsella vähän tarkemmin ympärilleen.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen tarina Mathildasta ja Lojasta, Eliel Saarisen kahdesta vaimosta, jännästä neliödraamasta ja Hvitträskin taiteilijakodista. Mathilda olisi tosiaan vähän enemmän saanut omia ajatuksiaan tuoda keskivaiheilla, mutta siitä huolimatta hyvin mukanaan kuljettava tarina. Helppo- ja nopealukuinen, kaunista kieltä. Nauttisin tästä!

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Suurten miesten naiset ansaitsevat paikkansa historiassa. Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo Mathilda ja toinen Loja. Kirjailija on saanut käyttöönsä kirjeenvaihtoa ja niiden pohjalta syntyy tämä biofiktio.

[Sanna Nummelin · Rating 5 out of 5]

Upea ja kiinnostava kirja Eliel Saarisen kahdesta vaimosta, jotka asuivat kumpikin Hvittraskissa. Kirjailija on tuttuni, mikä teki kirjasta vielä paremman! Upea faktan ja fiktion liitto. Kiinnostavaa ajankuvaa ja naisten elämänkuvausta.

[Mari F · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu tarina mielenkiintoisista ihmisistä joista en etukäteen tiennyt mitään. Mikä onkaan faktaa ja mikä fiktiota?

[Jii · Rating 4 out of 5]

Kiintoisaa historian elävöittämistä ja hyvin kirjoitettu, mutta keskivaiheilla Loja saa niin paljon huomiota että Mathilda jää pitkäksi aikaa sivuosaan, ja hänen tarinansa tarvitsisi enemmän tilaa.

[Jaakko Viitanen · Rating 3 out of 5]

tarina avaa aivan uutta näkökulmaa tunnetusta arkkitehdistä joka lisää kyllä mielenkiintoa kaveriin

[Anu Muurinen · Rating 5 out of 5]

Suomalaisen historian, tunnettujen rakennusten ja merkkihenkilöiden tarinat kerrottu naisten ja vaimojen näkökulmasta

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Miksi tämä kirja on kirjoitettu? Tekijä on saanut käsiinsä vanhaa kirjeenvaihtoa. Keskeinen tapahtumien miljöö on juuri nyt ollut esillä valtion säästötoimien takia. Ja taustatarinahan on ollut aikanaan kuohuttava. Totta kai näiden tekijöiden kautta kirja kiinnostaa, varmasti sekä kustantajaa että lukijoita. Mutta tulikos kirjasta sitten myös hyvä? Joidenkin mielestä kyllä, mutta itse en ihastunut kovinkaan.

Miksi päähenkilö Mathildasta kirjailija on tehnyt onnettoman, pintapuolisen, itsekkään “vain kauniin” naisen? On sääli, että oikeasta historiallisesta henkilöstä on kirjoitettu näkyviin tällainen päiväperhopersoona. Äänikirjan lukijan kalsea lukutyyli erityisesti lisäsi vastenmielisyyttäni kirjoitetusta Mathildan taipumuksesta ajelehtia elämänsä läpi. Loja sen sijaan on vastuullinen, sovitteleva, monitaitoinen, viisas. Useinkin vastakohtaisuudet ja ristiriidat tekevät tarinasta hyvän - haettiinko sitä?

Vielä kommentti kielestä. Petyin siihenkin. Kirjailija on opiskellut kirjoittamista ja kirjoittanut useita kirjoja. Kyllä sellaiset meriitit hankkineelta ammattilaiselta on lupa odottaa enemmän.

[Heli Pekkarinen · Rating 3 out of 5]

Kirjassa oli minulle paljon uutta tietoa Hvitträskin asukkaista. Aikamoinen tarina aikansa seurapiireistä ja ihmetyttää, miksi se on päätynyt kirjaksi vasta nyt! Tai no, Eliel Saarisen vaimot eivät ehkä ketään ole muka kiinnostaneet aikaisemmin. Nimestä huolimatta kirja kertoo myös Lojasta, Saarisen toisesta vaimosta, jonka veljen kanssa Saarisen ensimmäinen vaimo Mathilda avioitui.