Silmiä avaava tietokirja teknologian, tekoälyn ja ihmisen välisestä suhteesta ja siihen liittyvistä ongelmista.
Tekijät pohtivat kirjassaan, miten tekoäly muuttaa ja on jo muuttanut ihmisten välisiä suhteita.
Tekoäly on paljon muutakin kuin ChatGPT. Huomaamattamme koneäly vaikuttaa arkeen monin tavoin, mm. algoritmeina tai erilaisina appeina. Älypuhelimen ja netin kymmenvuotinen vallankumous on jo muuttanut voimakkaasti käsitystä esimerkiksi seksistä ja seksuaalisuudesta.
Koneäly ei tunnista monia inhimillisen elämän hienoimpia piirteitä, kuten kulttuuria, nonverbaalista viestintää, erilaisia tunteita, kuten häpeää tai elämän rajallisuutta ja kuolemaa, ja silti tekoälya sovitellaan kovaa vauhtia esimerkiksi terapiaan ja lääkärintyöhön.
Vaikka koneen ja ihmisen väliset ongelmat jo tunnistetaan, tekijät suhtautuvat ihmisen ja tekoälyn realistisen toiveikkaasti. Ihmisenä kasvu tapahtuu kuitenkin vain todellisissa ihmissuhteissa.
Johanna Kukka on opiskellut Aalto-yliopistossa ja työskennellyt tietopohjaisten sisältöjen tuottajana ihmisyyden ja tulevaisuuden ilmiöiden rajapinnoilla. Hän on työskennellyt Trainers' Housella ja tehnyt pitkään yhteistyötä Jari Sarasvuon kanssa.
Pekka Sauri on poliitikko, Vihreiden perustajajäseniä, tunnettu radiopersoona, pilapiirtäjä, psykologi ja psykologian tieto-opillisista perusteista Lontoossa väitellyt tohtori. Hän on julkaissut mm. kirjat Onnen harha, Mielenrauha levottomassa maailmassa ja romaanin Parempaa kuin seksi.
Kukka ja Sauri pohtivat sitä, miten tekoälyn yleistyminen vaikuttaa ihmisenä olemiseen, kuten vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen. Mikä tekee meistä ihmisiä ja erottaa meidät koneista? Mitä meidän pitää jatkossa vaalia entistä intohimoisemmin? Vai tarvitaanko ihmisiä ja ihmisyyttä kohta enää mihinkään?
Yksi kirjassa käsitellyistä ilmiöistä on mielestäni erityisen kiinnostava: se, miten ihmisillä on tapana inhimillistää koneita ja toisaalta epäinhimillistää ihmisiä. Tuntuu myös jokseenkin huolestuttavalta miettiä sitä, miten jo nyt monet kääntyvät mieluummin tekoälysovelluksen kuin oikean ihmisen puoleen. Kirjassa puhutaan siitä, miten helppoa tekoälysovelluksen kanssa keskusteleminen on ja miten vaivalloiselta ihmisvuorovaikutus voi tuntua siihen verrattuna.
Kirjassa tuodaan kuitenkin esiin myös sitä, miten tekoälyä voisi käyttää hyvään, kuten vahvistamaan ihmisyyttä ja ihmisten välisiä suhteita ja auttamaan meitä tekemään maailmasta paremman paikan.
Tämä oli antoisaa luettavaa. Kirjassa käsitellään isoja kysymyksiä, joita lähestytään eri näkökulmista. Kirja on kirjoitettu selkeästi ja ymmärrettävästi, ja sen tarkastelutapa on sopivan neutraali ja asiallinen.
”On turhaa vaivata päätään sillä, onko tekoälyllä tietoisuutta tai tuleeko se valtaamaan maailman”
Tämän kaltaiseen päätökseen päädytään kirjassa, jonka tarkoitus on pohtia tekoälyn aikakautta. Kuitenkin läpi kirjan kirjoittajat pohtivat juuri tätä tietoisuutta. Vastauksia haetaan filosofiasta, josta ei tunnuta löytyvän hyviä selityksiä edes määritelmillä.
”Tietoisuuden ongelman ytimessä näyttää olevan tutkijoiden kyvyttömyys määritellä tietoisuuden käsite selkeästi ja yksiselitteisesti.”
Kirja oli mielenkiintoinen luettava ja kosketti monta modernia aihetta, mutta tuntui unohtavan tekoälyn useissa kohtaa. Vaikka tekoälyn muutosnopeus huimaa päätä ja on turha kirjoittaa sen tämän hetken tilasta, koska jo muutaman kuukauden päästä se on muuttunut, oletin kirjan pohtivan laajemmin mitä tämä murros voi tarkoittaa ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Kirjassa muutamassa kappaleessa tähän aiheeseen päästiin, mutta nämä kohdan jäivät valitettavan suppeaksi.
Todettakoon vielä loppuun, että kirja ei missään vaiheessa määrittele mitä tekoäly on. Oletuksena voidaan varmaan todeta, että kirjan tekoäly viittaa nykyisiin suuriin kielimalleihin (LLM), koska niitä muutaman kerran kirjassa käytetään.