Mitä tapahtuu, kun asuinpaikka, rutiinit ja arki muuttuvat? Tuoko uusi alku elämälle suunnan ja löytyykö kadonnut luovuus? Mitä vapaus oikeastaan on? Vuosi Italiassa – 12 oivallusta vapaudesta on matkakertomus, joka kuljettaa lukijan Euroopan halki Pohjois-Italian vuorille pienen kylän arkeen. Kirja avaa tien myös mielenmaisemaan, joka muotoutuu suuren muutoksen keskellä.
Matka kohti uutta elämäntapaa on sekä kaunis että kipeä, kun mielen syövereistä tarjoutuu käsiteltävää kokonaisen ihmiselämän edestä. Uusien tilanteiden edessä on opittava nöyrtymään. Myös epävarmuus kulkee sitkeästi mukana, vaikka kuinka yrittäisi ravistaa sen tiehensä.
Anu Pensola käsittelee elämänmuutosprosessiaan rehellisesti, oivaltavasti ja hyvin henkilökohtaisesti matkan varrella tekemiensä havaintojen kautta. 12 oivallusta viitoittavat myös lukijalle tietä vapauteen oman kultaisen häkin kahleista.
Elämänmakuinen kertomus Italiaan muutosta ja elämästä ylipäätään kaikkine vaikeuksineen. Lopussa jäi sellainen olo, että onneksi itse saan olla elämääni tyytyväinen. Melko raskasta, jos ei ikinä ei ole hyvä.
Leppoisa teos Italiaan muuttamisesta, arkielämän haasteista vieraassa maassa ja rohkeudesta tavoitella omia unelmia. Hyvänmielen teos, jossa ei tapahtunut järin suuria käänteitä ja juoni eteni jouhevasti. Loppuosa muistutti, ettei ihminen välttämättä ole koskaan tyytyväinen siihen, mitä kullakin hetkellä omistaa tai saa elämältä. Pahamaku ei kuitenkaan jäänyt kiertämään ympyrää vaan jatkoi positiivista kerrontaa.
Pensolan Italia-kirja yllättikin matkakertomusmaisuudellaan. Alaotsikon oivallukset (jotka ainakin itselleni indikoivat self-helppiä) tuntuivat lopun sijoituspaikkansa takia päälleliimatulta - häpeilemättömänä matkakertomuksena tämä olisi voinut toimia. Kirja oli myös paikoitellen nolostuttavan paljastava 🫣
Italia sai tarttumaan kirjaan kirjastossa. En ollut kohderyhmää. Ulkomailla asuminen ja paikallisväri miellyttivät, new age ja itseterapointi oli suunnattu eri lukijasegmentille.
Kliseinen ja minun makuuni rasittava teos. Ja miksi pitää koko ajan itkeä ja romahdella? Tuntuu ettei sovi kirjoittaja persoonallisuudelle lainkaan tällainen irtiotto. En jaksanut loppuun asti, mikä harmi, koska olisi kiinnostanut ne 12 oivallusta.