Mitä tapahtuu, kun asuinpaikka, rutiinit ja arki muuttuvat? Tuoko uusi alku elämälle suunnan ja löytyykö kadonnut luovuus? Mitä vapaus oikeastaan on? Vuosi Italiassa – 12 oivallusta vapaudesta on matkakertomus, joka kuljettaa lukijan Euroopan halki Pohjois-Italian vuorille pienen kylän arkeen. Kirja avaa tien myös mielenmaisemaan, joka muotoutuu suuren muutoksen keskellä.
Matka kohti uutta elämäntapaa on sekä kaunis että kipeä, kun mielen syövereistä tarjoutuu käsiteltävää kokonaisen ihmiselämän edestä. Uusien tilanteiden edessä on opittava nöyrtymään. Myös epävarmuus kulkee sitkeästi mukana, vaikka kuinka yrittäisi ravistaa sen tiehensä.
Anu Pensola käsittelee elämänmuutosprosessiaan rehellisesti, oivaltavasti ja hyvin henkilökohtaisesti matkan varrella tekemiensä havaintojen kautta. 12 oivallusta viitoittavat myös lukijalle tietä vapauteen oman kultaisen häkin kahleista.
Elämänmakuinen kertomus Italiaan muutosta ja elämästä ylipäätään kaikkine vaikeuksineen. Lopussa jäi sellainen olo, että onneksi itse saan olla elämääni tyytyväinen. Melko raskasta, jos ei ikinä ei ole hyvä.
En tälläkään kertaa anna tähtiä oikean ihmisen oikeasta elämästä kertovalle kirjalle. Rakastin tämän kirjan matkakirjaosuutta: tosi kiehtovaa lukea pakuelämästä halki Euroopan, saapumisesta Italiaan, talon ostosta ja remontoinnista. Kaikkea tätä tukivat ihanat ja kauniit kuvat kirjan lopussa. Kerronta oli raadollisen rehellistä, siitäkin tykkäsin liittyen matkantekoon ja ulkomailla asumiseen, oli samaistuttavaa. Tuntui vähän kuin olisi saanut olla reissussa mukana 😁 Osa asioista menikin sitten vähän liian henkilökohtaiselle tasolle tai toisten ihmisten liian henkilökohtaiselle tasolle. Erityisesti jälkimmäisen lukemisesta tuli epämiellyttävä olo vaikka ymmärrän toki, että pointtina on ehkä ollut kuvata millaisia asioita ja tunteita vapauden tavoittelu/irtiotto herättää ja miten erilaiset tunteet virtaavat. Tunsin välillä olevani parisuhderiidan keskellä puolta valitsemassa. Myös self help/henkinen kasvu -henkiset jutut toivat mieleen lasten tunnekasvatuskirjat, ihan kuin olisi tahkottu malliesimerkkien kautta, miten tunteita tulisi käsitellä ja vapautua. Jollekin tämä saattaa olla kirjan the juttu, minä olisin tosiaan lukenut erittäin mielelläni enemmänkin juuri tuota ihanaa, hyvin ja rehellisesti kuvattua matka/kulttuuri/remonttisisältöä. Oli tosi mielenkiintoista lukea uuteen maahan ja kulttuuriin muuton herättämiä tunteita ja sitä, miten kaikki asiat eivät korjaantuneetkaan taikaiskusta maisemaa vaihtamalla eikä edes unelmia toteuttamalla. Avoimuus elämälle ja elämän sattumanvaraisuudelle kuitenkin tuntui lisääntyvän. Rohkeasti on tekijä uskaltanut avata itsensä ja elämänsä kaikkine puolineen tähän kirjaan, siitä on kyllä pakko nostaa hattua.
Leppoisa teos Italiaan muuttamisesta, arkielämän haasteista vieraassa maassa ja rohkeudesta tavoitella omia unelmia. Hyvänmielen teos, jossa ei tapahtunut järin suuria käänteitä ja juoni eteni jouhevasti. Loppuosa muistutti, ettei ihminen välttämättä ole koskaan tyytyväinen siihen, mitä kullakin hetkellä omistaa tai saa elämältä. Pahamaku ei kuitenkaan jäänyt kiertämään ympyrää vaan jatkoi positiivista kerrontaa.
Pensolan Italia-kirja yllättikin matkakertomusmaisuudellaan. Alaotsikon oivallukset (jotka ainakin itselleni indikoivat self-helppiä) tuntuivat lopun sijoituspaikkansa takia päälleliimatulta - häpeilemättömänä matkakertomuksena tämä olisi voinut toimia. Kirja oli myös paikoitellen nolostuttavan paljastava 🫣
Aika syvään päätyyn mentiin tässä kirjassa, vähän kaksijakoinen fiilis...matkakirja vai syväluotaus sisimpään? Ehkä siksi aika repivää luettavaa, välillä oltiin iloisesti neulekerhossa ja seuraavassa hetkessä "peiton alla" synkkyydessä.Itselle mieluisinta luettavaa oli selostukset arjen sujumisesta ja Italiasta maahanmuuttajan näkökulmasta..
Italia sai tarttumaan kirjaan kirjastossa. En ollut kohderyhmää. Ulkomailla asuminen ja paikallisväri miellyttivät, new age ja itseterapointi oli suunnattu eri lukijasegmentille.
Kliseinen ja minun makuuni rasittava teos. Ja miksi pitää koko ajan itkeä ja romahdella? Tuntuu ettei sovi kirjoittaja persoonallisuudelle lainkaan tällainen irtiotto. En jaksanut loppuun asti, mikä harmi, koska olisi kiinnostanut ne 12 oivallusta.