What do you think?
Rate this book
Punavihreä, sinivalkoinen: Keskustelukirjeitä
Miten rakentaa menestyvä ja tasapuolinen Suomi? Miten ratkaista kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta? Miten löytää ahneuden ja kohtuullisuuden raja? Mitä ajatella maahanmuutosta? Entä asevelvollisuudesta ja NATOsta?
Raikkaan punavihreitä ja sinivalkoisia keskustelukirjeitä suomalaisesta hyvinvoinnista, yhteiskunnan tilasta, tulevaisuudesta sekä väistämättä edessä olevien haasteiden ratkomisesta.
Kirjoittajina tulevaisuudentekijöiden kiinnostavin vastinpari, tahtonaiset maailmojen laidoilta, Vasemmistoliiton Li Andersson ja Kokoomuksen Susanna Koski. Molemmat ovat herättäneet rohkeilla kannanotoillaan ja ennakkoluulottomilla avauksillaan huomiota sekä oman puolueensa sisällä että laajemmin julkisuudessa.
Vaikka nuoret aktiivit katselevat yhteiskuntaa ja sen rakenteita poliittisen kartan vastakkaisilta puolilta, mielipiteet siitä, mitkä ovat keskeisimmät haasteet tulevaisuuden Suomen rakentamisessa, käyvät pitkälti yksiin. Sen sijaan näkemykset siitä, miten haasteisiin tulisi vastata, ovat jo lähtökohdiltaan erilaisia.
Vastakkain on kaksi määrätietoista naista, jotka eivät arkaile sanoa mielipidettään siitä, mitkä ovat Suomen, EU:n ja koko maailman hyvinvoinnin ja menestyksen eväät.
Raikkaan punavihreitä ja sinivalkoisia keskustelukirjeitä suomalaisesta hyvinvoinnista, yhteiskunnan tilasta, tulevaisuudesta sekä väistämättä edessä olevien haasteiden ratkomisesta.
Kirjoittajina tulevaisuudentekijöiden kiinnostavin vastinpari, tahtonaiset maailmojen laidoilta, Vasemmistoliiton Li Andersson ja Kokoomuksen Susanna Koski. Molemmat ovat herättäneet rohkeilla kannanotoillaan ja ennakkoluulottomilla avauksillaan huomiota sekä oman puolueensa sisällä että laajemmin julkisuudessa.
Vaikka nuoret aktiivit katselevat yhteiskuntaa ja sen rakenteita poliittisen kartan vastakkaisilta puolilta, mielipiteet siitä, mitkä ovat keskeisimmät haasteet tulevaisuuden Suomen rakentamisessa, käyvät pitkälti yksiin. Sen sijaan näkemykset siitä, miten haasteisiin tulisi vastata, ovat jo lähtökohdiltaan erilaisia.
Vastakkain on kaksi määrätietoista naista, jotka eivät arkaile sanoa mielipidettään siitä, mitkä ovat Suomen, EU:n ja koko maailman hyvinvoinnin ja menestyksen eväät.
- GenresPolitics
372 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
4 people are currently reading
45 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
Read
March 24, 2015Kuudesta keskustelusta koostuva "kirjeenvaihto" nykyisten vasemmistonuorten ja kokoomusnuorten puheenjohtajan välillä. Varsin herkullinen lähtökohta! -joskin hivenen keinotekoinen, mikä näkyi myös lopputuloksessa.
Keskusteluissa ehditään käydä läpi laaja skaala niitä poliittisia kysymyksiä, joita nämä nuoret poliitikot pitävät tärkeimpinä ja jotka myös jakavat heidän poliittiset intressinsä ja käsityksensä siitä, millä keinoin paremman maailman tai paremman yhteiskunnan mahdollisuutta kohti kuljetaan. Kirjeissä molemmat esittelevät melko laajasti näkemyksiään mm. verotuksesta, kapitalismista, ay-liikkeestä, hyvinvointivaltiosta, tasa-arvosta ja myös henkilökohtsisemmalla tasolla siitä, miksi juuri he ovat päätyneet politiikkaan ja nuorisojärjestön johtoon.
Ideologisesti tässä teoksessa uusi, punavihreä vasemmistoääni kohtaa klassisen liberalismin ja emopuoluettaan vielä oikeistolaisemman oikeiston äänen. Lienee selvää, että käsitykset ja intressit eivät juuri kohtaa ja ideologinen kuilu ei jää lukijalta huomaamatta.
Molemmat osapuolet osaavat kyllä näkemystensä paaluttamisen ja perustelun jalon taidon, mutta Anderssonin asiaosaaminen tuntuisi olevan kyllä laajempaa, mikäli tällaista vertailua nyt sallitaan tehdä. Näin poliittisessa kirjassa kyse on myös siitä, että itselleni oli jokseenkin vaikeaa seurata Kosken argumentointia tai pysyä tämän näkemysten perässä, niin kaukana kun ne ovat omista ajatustavoistani ja näkemyksistäni. Toki teoksen pointti ei olekaan kertoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Tärkeintä on debatti ja vastakkaisten näkökulmien esittely.
Kiinnostavaa luettavaa, joskaan ei ihan kevyesti seurattavaa. Tilaa oli ruhtinaallisesti kummankin ajatuksille, mikä oli ilahduttavaa. Sääli vain, että lopputulos tuntui jäävän esimerkiksi kielenhuollollisesti keskeneräiseksi tai vähän hätäiseksi, niin paljon erilaisia kirjoitusvirheitä ja jopa puuttuvia sanoja kirjasta löytyi.
Keskusteluissa ehditään käydä läpi laaja skaala niitä poliittisia kysymyksiä, joita nämä nuoret poliitikot pitävät tärkeimpinä ja jotka myös jakavat heidän poliittiset intressinsä ja käsityksensä siitä, millä keinoin paremman maailman tai paremman yhteiskunnan mahdollisuutta kohti kuljetaan. Kirjeissä molemmat esittelevät melko laajasti näkemyksiään mm. verotuksesta, kapitalismista, ay-liikkeestä, hyvinvointivaltiosta, tasa-arvosta ja myös henkilökohtsisemmalla tasolla siitä, miksi juuri he ovat päätyneet politiikkaan ja nuorisojärjestön johtoon.
Ideologisesti tässä teoksessa uusi, punavihreä vasemmistoääni kohtaa klassisen liberalismin ja emopuoluettaan vielä oikeistolaisemman oikeiston äänen. Lienee selvää, että käsitykset ja intressit eivät juuri kohtaa ja ideologinen kuilu ei jää lukijalta huomaamatta.
Molemmat osapuolet osaavat kyllä näkemystensä paaluttamisen ja perustelun jalon taidon, mutta Anderssonin asiaosaaminen tuntuisi olevan kyllä laajempaa, mikäli tällaista vertailua nyt sallitaan tehdä. Näin poliittisessa kirjassa kyse on myös siitä, että itselleni oli jokseenkin vaikeaa seurata Kosken argumentointia tai pysyä tämän näkemysten perässä, niin kaukana kun ne ovat omista ajatustavoistani ja näkemyksistäni. Toki teoksen pointti ei olekaan kertoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Tärkeintä on debatti ja vastakkaisten näkökulmien esittely.
Kiinnostavaa luettavaa, joskaan ei ihan kevyesti seurattavaa. Tilaa oli ruhtinaallisesti kummankin ajatuksille, mikä oli ilahduttavaa. Sääli vain, että lopputulos tuntui jäävän esimerkiksi kielenhuollollisesti keskeneräiseksi tai vähän hätäiseksi, niin paljon erilaisia kirjoitusvirheitä ja jopa puuttuvia sanoja kirjasta löytyi.
December 29, 2014
Mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa - toki kertalukemalta pitkät kirjeet ovat suht raskasta ja ajatustyötä vaativaa luettavaa. Välillä melko henkilökohtaistakin nokittelua. Esimerkiksi Koski kirjoittaa eräässä kirjeessä: "'Railakkaaksi' kutsumasi kielenkäyttöni on yhtä tuulella käyvää kuin sinun suomenkielentaitosi." Apua!
Toimitustyötä olisi kenties voinut tehdä enemmän. Toisaalta yhdyssana- ja kongruenssivirheet ovat tietysti peräisin kirjoittajilta itseltään, mutta hiukan ne silti häiritsivät, samoin lyöntivirheet.
Kiinnostava, mutta haastava teos. En tiedä, voinko sanoa pitäneeni kirjasta älyttömästi, mutta mielestäni se ansaitsee silti antamani kolme tähteä.
Toimitustyötä olisi kenties voinut tehdä enemmän. Toisaalta yhdyssana- ja kongruenssivirheet ovat tietysti peräisin kirjoittajilta itseltään, mutta hiukan ne silti häiritsivät, samoin lyöntivirheet.
Kiinnostava, mutta haastava teos. En tiedä, voinko sanoa pitäneeni kirjasta älyttömästi, mutta mielestäni se ansaitsee silti antamani kolme tähteä.
June 21, 2017
En tiedä oliko tässä nyt kovin antoisaa keskustelua, mutta ainakin se tarjosi varsin hyvän katsauksen vastakkaisten ideologioiden ihmiskuvaan, tärkeäksi kokemiin kysymyksiin ja käsityksiin itsestään. 2 tähteä lähinnä, koska jouduin kärsimään puoli kirjallista Susanna Kosken tekstiä (joka on tyyliltään hankalalukuista, kun joutuu joka kappaleen jälkeen ihmettelemään, kuinka ihminen voi olla noin pihalla tai onko hän nyt ihan tosissaan). Sisältää about 60% ideologian roskakorista syömistä.
July 5, 2015
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kesääni tämän lukemiseen tuhlasin.
Kirjan nimi on harhaanjohtava, sillä sen enempää Andersson kuin Koskikaan ei edes yritä käydä keskustelua, ts. ajatustenvaihtoa jonka lopputuloksena saataisiin uutta tietoa tai lisääntynyttä ymmärrystä. Välillä argumenttien seassa vilisee sellaisia filosofisia käsitteitä kuin "vapaus" ja "solidaarisuus" mutta tekstit eivät kohtaa koska kirjoittajat eivät vaivaudu käymään keskustelua siitä, miten nämä asiat ymmärtävät. Sitten kirjeet syöksyvät taas talouspolitiikan yksityiskohtiin, joissa molemmat lähinnä vannovat joko markkinatalouden tai elvyttävän talouspolitiikan kaikkivoipaisuuden nimiin. Välillä ladotaan pöytään oikein numeroitakin, epäilyttävän usein tosin huonosti lähteistetysti. Kokonaisuus on lähinnä toisen suuhun huutamista. Kun koko komeus on vielä maustettu (heikkolaatuisella ja epähauskalla) "piilo"vittuilulla ja erittäin kiusaannuttavalla mukaystävällisyydellä, en usko että kenelläkään on niin paljon vapaa-aikaa että tähän kirjaan kannattaisi tarttua.
Kirjan nimi on harhaanjohtava, sillä sen enempää Andersson kuin Koskikaan ei edes yritä käydä keskustelua, ts. ajatustenvaihtoa jonka lopputuloksena saataisiin uutta tietoa tai lisääntynyttä ymmärrystä. Välillä argumenttien seassa vilisee sellaisia filosofisia käsitteitä kuin "vapaus" ja "solidaarisuus" mutta tekstit eivät kohtaa koska kirjoittajat eivät vaivaudu käymään keskustelua siitä, miten nämä asiat ymmärtävät. Sitten kirjeet syöksyvät taas talouspolitiikan yksityiskohtiin, joissa molemmat lähinnä vannovat joko markkinatalouden tai elvyttävän talouspolitiikan kaikkivoipaisuuden nimiin. Välillä ladotaan pöytään oikein numeroitakin, epäilyttävän usein tosin huonosti lähteistetysti. Kokonaisuus on lähinnä toisen suuhun huutamista. Kun koko komeus on vielä maustettu (heikkolaatuisella ja epähauskalla) "piilo"vittuilulla ja erittäin kiusaannuttavalla mukaystävällisyydellä, en usko että kenelläkään on niin paljon vapaa-aikaa että tähän kirjaan kannattaisi tarttua.
May 16, 2018
Ajanhukkaa. Miksi kirjoittaa kirjeitä joita toisen ei ole tarkoituskaan lukea? Luultavasti lukijoita varten. En arvosta aikani hävittämistä peruuttamattomalla tavalla antamatta mitään vastineeksi.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews