Kirja käänteentekevästä, sysirumasta hetkestä ja sitä seuranneesta päätöksestä, korkin kiinni pistämisestä, itseensä totuttelusta ja tutustumisesta, peiliin katsomisesta, masennuksesta, syistä ja seurauksista, avohaavoista, eroista, tompeloinneista, musiikista, musiikkibisneksestä, alkoholikulttuurista, matkustamisesta, isyydestä, pornonkatselusta ja sanaristikoista. Etupäässä kirja tahdonvoimasta ja rohkeudesta olla onnellinen.
Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus romahtaneet, pienesti tai isosti. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus miettineet omaa suhdettaan alkoholiin. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus kärsineet sydänsuruista. Suosittelen jokaiselle naiselle, joka haluaa nähdä miehen pään sisään. Suosittelen jokaiselle miehelle, joka epäilee, että on rumien tai kauniiden ajatustensa kanssa yksin. Teos ei ole täydellinen, se on täynnä pieniä virheitä, toistoa, välillä kaipaisi nopeampaa tempoa ja dramaturgiaa. Kuulostaa inhimilliseltä, eikö?
Jaahas. Tämä tuli lukulistalle, koska mulla on ilmeisestikin yhteisiä tuttavia tämän kirjan kirjoittajan, Teemu Suomisen kanssa. En ollut kyseiseen blogiin törmännyt (hei, onko facebookin ulkopuolella muka elämää?), mutta nyt olen, ja saatan jatkossa lukea blogista "jatkoa kirjaan", koska blogi ilmeisestikin jatkuu edelleen. Mitähän kirjasta sanoisi. Hetkittäin hyvinkin kiinnostavaa ja innostavaa luettavaa, hetkittäin huomaan sellaisen tietynlaisen suomalaisen kateudenpeikon nostavan päätään, ja ajattelevani "mikä toikin luulee olevansa, aina saanut kultalusikalla ja ryssiny omat hommansa", "no tottakai toikin on sille helppoa, saatanan supermies". Mutta koska tämä on blogin tekstejä, tämänkin on Teemu huomioinut kirjoituksissaan, että minäkin, pieni lukija tajuan, kuinka typerää on kadehtia toisen onnea. Raju kuvaushan tämä on hetkittäin pienen ihmisen elämästä, taistelusta, rakkaudesta ja toiveista. Tavallaan tämän kirjan avulla pääsi tuntemaan ihmistä, jota en ole koskaan tavannut. Mutta jos joskus tapaan, lupaan pyhästi onnitella häntä saavutuksistaan.
Hieno, rohkea kirja. Kaikkien jotka valittavat suomalaisen miehen kyvyttömyydestä käsitellä tunteitaan pitäisi lukea tämä. Vaikka viina on tietenkin otsikossa ja pääosassa, kelat perheestä ja masennuksesta ovat kirjan vaikuttavinta antia--ainakin minulle. Toki kirjoittaja on etuoikeutettu monella tapaa, eikä tarina ole tyypillinen--varsinkaan lopputulosten osalta--monen alkoholin ja masennuksen kanssa painivalle. Onneksi Teemu tunnustaa ja sanoo tämän myös ääneen. Kertoo paljon, että luin kirjan 300+ sivua kahtena iltana ennen nukkumaan menoa. Tuleviin painoksiin uusi taitto ja muutamia typoja pois niin vot.
Teemu Suomisen matka alkoholiongelmaisesta ja masentuneesta miehestä raittiiksi vuorikiipelijäksi on täynnänsä takapakkia ja pieniä askeleita eteenpäin. Teksti on helppolukuista, vaikka päiväkirjamuotoisessa toisteisuudessaan välillä kovin raskasta luettavaa. Toisen mielen syövereissä pyöriessä tuntuu myös, että omista ihohuokosista pukkaa jos jonkinlaista kuonaa. Onneksi on myös onnistumisen hetkiä, iloa ja toiveikkuutta. Hyvä kirja, vaativa kirja.