What do you think?
Rate this book
Suurteoksia III
Lukijoita ihastuttanut Suurteos-sarja jatkuu.
On olemassa teoksia, jotka ovat elämää suurempia. Ne eivät jätä meitä rauhaan, ne muuttavat tapaamme nähdä maailmaa ja hahmottaa mennyttä sekä tulevaa.
Ilman noita kirjoja emme olisi samoja ihmisiä, meiltä puuttuisi jotakin, mikä on tehnyt meistä meidät. Suurteoksia III:ssa 20 kirjailijaa kertoo, miten kirjat ovat kietoutuneet heidän elämäänsä. Mukana ovat Riikka Ala-Harja, Sara Al Husaini, Sofia Blanco Sequeiros, Noora Dadu, Mira Eskelinen, Aino Frilander, Vilja-Tuulia Huotarinen, Irene Kajo, Sirpa Kyyrönen, Taina Latvala, Hanna Meretoja, Marjo Niemi, Raisa Omaheimo, Minna Rytisalo, Sonja Saarikoski, Sisko Savonlahti, Saara Turunen, Meri Valkama, Satu Vasantola ja Hanna Weselius.
Saara Turunen (s. 1981) on yksi tämän päivän arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen esikoisteoksensa Rakkaudenhirviö sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, ja hänen viimeisin romaaninsa Hyeenan päivät oli arvostelu- ja myyntimenestys. Turunen tunnetaan lisäksi teatterintekijänä. Hänen teoksiaan on käännetty useille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa.
On olemassa teoksia, jotka ovat elämää suurempia. Ne eivät jätä meitä rauhaan, ne muuttavat tapaamme nähdä maailmaa ja hahmottaa mennyttä sekä tulevaa.
Ilman noita kirjoja emme olisi samoja ihmisiä, meiltä puuttuisi jotakin, mikä on tehnyt meistä meidät. Suurteoksia III:ssa 20 kirjailijaa kertoo, miten kirjat ovat kietoutuneet heidän elämäänsä. Mukana ovat Riikka Ala-Harja, Sara Al Husaini, Sofia Blanco Sequeiros, Noora Dadu, Mira Eskelinen, Aino Frilander, Vilja-Tuulia Huotarinen, Irene Kajo, Sirpa Kyyrönen, Taina Latvala, Hanna Meretoja, Marjo Niemi, Raisa Omaheimo, Minna Rytisalo, Sonja Saarikoski, Sisko Savonlahti, Saara Turunen, Meri Valkama, Satu Vasantola ja Hanna Weselius.
Saara Turunen (s. 1981) on yksi tämän päivän arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen esikoisteoksensa Rakkaudenhirviö sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, ja hänen viimeisin romaaninsa Hyeenan päivät oli arvostelu- ja myyntimenestys. Turunen tunnetaan lisäksi teatterintekijänä. Hänen teoksiaan on käännetty useille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa.
- GenresNonfictionEssays
317 pages, Hardcover
Published May 9, 2025
14 people are currently reading
49 people want to read
About the author
Saara Turunen
20 books262 followersSaara Turunen on helsinkiläinen kirjailija ja teatterintekijä. Hänen työlleen on ominaista sukupuolen, normien ja taiteen teemojen tarkastelu. Turunen tunnetaan paitsi romaaneistaan Hyeenan päivät, Järjettömiä asioita, Sivuhenkilö ja Rakkaudenhirviö, myös työstään teatterin parissa. Turusen teoksia on käännetty lukuisille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa. Turunen on palkittu muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla 2015 ja Suomi-palkinnolla 2016.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
Read
June 29, 2025Suurteoksia-sarja on yksi innostavimmista jutuista, mitä suomalaisella kirjallisuuskentällä on viime vuosina tapahtunut.
Konsepti on yksinkertainen ja nerokas. Naiskirjailijat kirjoittavat heihin vaikutuksen tehneen naiskirjailijan teoksesta. On aina yhtä jännää tutkia sisällysluetteloa. Keitä kirjailijoita on mukana ja mistä kirjoista he ovat kirjoittaneet.
Vuonna 2021 julkaistussa Suurteoksia I -teoksessa Malin Kivelä kirjoitti Marlen Haushoferin romaanista Seinä (Der Wand, 1963). Tapahtui suurta ja ihmeellistä. Lukijat innostuivat Kivelän tekstin myötä Seinästä ihan urakalla ja kirjastovaraukset alkoivat kasvaa huimaa vauhtia. Tällä hetkellä Helmet-kirjastossa jonotusaika Seinään on pahimmillaan 17 vuotta.
Malttamattomana ihmisenä luin Seinän ruotsiksi ja kyllä, sitä todellakin kannattaa jonottaa.
Suurteokset II ei synnyttänyt vastaavaa innostusta minkään yksittäisen teoksen kohdalla. Aineksia olisi ollut. Potentiaalisimpana äkkisuosioon nousevana teoksena pidän Leonora Carringtonin Kuulotorvea (The Hearing Trumpet, 1974), jonka E. L. Karhu Suurteoksia II:ssa esittelee. Kuulotorvea ei kuitenkaan Suurteoksia II:n ilmestymisaikaan ollut käännetty suomeksi, mutta - (kuulo)torvien toitotusta - tänä syksynä Carringtonin surrealistinen merkkiteos ilmestyy suomeksi Kosmoksen kustantamana.
"[k]un yhtäkkiä kohtaa tutulla kielellä puhuvan teoksen, joka omituisesti aivan kuin näkee minut, tapahtuu paljon. Silloin ymmärtää, että on olemassa oma kieleni, sillä tässä on todiste sen sukulaiskielestä."
Edellä oleva sitaatti on Marjon Niemen tekstistä, jossa hän kirjoittaa Anni Sumarin runokokoelmasta Mitta ja määrä. Niemen sanoissa tiivistyy se, mitä Suurteoksista haen. Etsin esittelyä teoksesta, joka näkisi minut.
On ilahduttavaa,että Suurteoksia III:ssa on useita tekstejä, jotka käsittelevät runokokoelmia. Edellä mainitun Marjo Niemen tekstin lisäksi runoista kirjoittavat Noora Dadu (Eeva-Liisa Manner: Kirjoitettu kivi), Vilja-Tuulia Huotarinen (Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle), Sirpa Kyyrönen (Rakel Liehu: Bul bul).
Useimmat Suurteoksia III:ssa esitellyistä teoksista ovat minulle ainakin jossain määrin tuttuja - tosin osan niistä lukemisesta on jo kulunut varsin pitkä aika.
Varsinainen räjähdys tapahtuu kohdallani vasta teoksen viimeisen tekstin myötä, jossa Hanna Weselius kirjoittaa Eeva-Liisa Mannerin novellista Hippopotamus, joka löytyy Mannerin teoksesta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita kirjoituksia (Tammi 1957).
Weseliuksen teksti vakuuttaa minut siitä, että minun on tutustuttava Hippopotamukseen tarkemmin ja nyt se jo odotteleekin minua kirjaston varaushyllyssä.
Se, miksi juuri Weseliuksen teksti oli minulle niin merkityksellinen ei johdu pelkästään Hippopotamuksesta, vaan osansa on sillä, että Weselius tekstiään aloitellessaan tietää, että hän on kirjoittanut kirjallisuudenopinnoissa Hippopotamuksesta ja nyt hänen pitäisi löytää kyseinen teksti.
Olen pakannut isoihin pahvilaatikoihin omat kirjallisuusopintojen aikaiset tekstini ja luettuani Weseliuksen tekstin minun on pakko mennä kellariin niitä tutkimaan. Kävin läpi yhden laatikon, mutta sieltä ei kaipaamaani tekstiä löytynyt. Kyseessä on kirjoitus, jossa vertaan Luce Irigarayn ja Emmanuel Levinasin näkemyksiä toiseuden käsitteestä. Toivottavasti vielä löydän kyseisen esseen niin pääsen toteamaan, miten paljon fiksumpi olin 30 vuotta sitten.
Weseliuksen kirjallisuusopinnoissa yksi hänen opettajistaan oli Anna Makkonen (nyk. Kuismin). Tästä lukiessani ajaudun takaisin 1990-luvun yliopistolle. Etsisessäni edellä mainittua estetiikan esseetäni löydän seminaarityöni, joka on nimeltään "Genre trouble" - naisten kehityskertomukset ja nimeämisen problematiikka. Työn ohjaaja on Anna Makkonen.
Kellarikeikkani myötä heitän pois valtavan määrän artikkeleja, jotka olen kopioinut väitöskirjatyötäni varten.
Haikeus.
Kaipaus.
Nostalgia.
En tule väittelemään kirjallisuustieteestä. En ainakaan tässä elämässä.
Konsepti on yksinkertainen ja nerokas. Naiskirjailijat kirjoittavat heihin vaikutuksen tehneen naiskirjailijan teoksesta. On aina yhtä jännää tutkia sisällysluetteloa. Keitä kirjailijoita on mukana ja mistä kirjoista he ovat kirjoittaneet.
Vuonna 2021 julkaistussa Suurteoksia I -teoksessa Malin Kivelä kirjoitti Marlen Haushoferin romaanista Seinä (Der Wand, 1963). Tapahtui suurta ja ihmeellistä. Lukijat innostuivat Kivelän tekstin myötä Seinästä ihan urakalla ja kirjastovaraukset alkoivat kasvaa huimaa vauhtia. Tällä hetkellä Helmet-kirjastossa jonotusaika Seinään on pahimmillaan 17 vuotta.
Malttamattomana ihmisenä luin Seinän ruotsiksi ja kyllä, sitä todellakin kannattaa jonottaa.
Suurteokset II ei synnyttänyt vastaavaa innostusta minkään yksittäisen teoksen kohdalla. Aineksia olisi ollut. Potentiaalisimpana äkkisuosioon nousevana teoksena pidän Leonora Carringtonin Kuulotorvea (The Hearing Trumpet, 1974), jonka E. L. Karhu Suurteoksia II:ssa esittelee. Kuulotorvea ei kuitenkaan Suurteoksia II:n ilmestymisaikaan ollut käännetty suomeksi, mutta - (kuulo)torvien toitotusta - tänä syksynä Carringtonin surrealistinen merkkiteos ilmestyy suomeksi Kosmoksen kustantamana.
"[k]un yhtäkkiä kohtaa tutulla kielellä puhuvan teoksen, joka omituisesti aivan kuin näkee minut, tapahtuu paljon. Silloin ymmärtää, että on olemassa oma kieleni, sillä tässä on todiste sen sukulaiskielestä."
Edellä oleva sitaatti on Marjon Niemen tekstistä, jossa hän kirjoittaa Anni Sumarin runokokoelmasta Mitta ja määrä. Niemen sanoissa tiivistyy se, mitä Suurteoksista haen. Etsin esittelyä teoksesta, joka näkisi minut.
On ilahduttavaa,että Suurteoksia III:ssa on useita tekstejä, jotka käsittelevät runokokoelmia. Edellä mainitun Marjo Niemen tekstin lisäksi runoista kirjoittavat Noora Dadu (Eeva-Liisa Manner: Kirjoitettu kivi), Vilja-Tuulia Huotarinen (Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle), Sirpa Kyyrönen (Rakel Liehu: Bul bul).
Useimmat Suurteoksia III:ssa esitellyistä teoksista ovat minulle ainakin jossain määrin tuttuja - tosin osan niistä lukemisesta on jo kulunut varsin pitkä aika.
Varsinainen räjähdys tapahtuu kohdallani vasta teoksen viimeisen tekstin myötä, jossa Hanna Weselius kirjoittaa Eeva-Liisa Mannerin novellista Hippopotamus, joka löytyy Mannerin teoksesta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita kirjoituksia (Tammi 1957).
Weseliuksen teksti vakuuttaa minut siitä, että minun on tutustuttava Hippopotamukseen tarkemmin ja nyt se jo odotteleekin minua kirjaston varaushyllyssä.
Se, miksi juuri Weseliuksen teksti oli minulle niin merkityksellinen ei johdu pelkästään Hippopotamuksesta, vaan osansa on sillä, että Weselius tekstiään aloitellessaan tietää, että hän on kirjoittanut kirjallisuudenopinnoissa Hippopotamuksesta ja nyt hänen pitäisi löytää kyseinen teksti.
Olen pakannut isoihin pahvilaatikoihin omat kirjallisuusopintojen aikaiset tekstini ja luettuani Weseliuksen tekstin minun on pakko mennä kellariin niitä tutkimaan. Kävin läpi yhden laatikon, mutta sieltä ei kaipaamaani tekstiä löytynyt. Kyseessä on kirjoitus, jossa vertaan Luce Irigarayn ja Emmanuel Levinasin näkemyksiä toiseuden käsitteestä. Toivottavasti vielä löydän kyseisen esseen niin pääsen toteamaan, miten paljon fiksumpi olin 30 vuotta sitten.
Weseliuksen kirjallisuusopinnoissa yksi hänen opettajistaan oli Anna Makkonen (nyk. Kuismin). Tästä lukiessani ajaudun takaisin 1990-luvun yliopistolle. Etsisessäni edellä mainittua estetiikan esseetäni löydän seminaarityöni, joka on nimeltään "Genre trouble" - naisten kehityskertomukset ja nimeämisen problematiikka. Työn ohjaaja on Anna Makkonen.
Kellarikeikkani myötä heitän pois valtavan määrän artikkeleja, jotka olen kopioinut väitöskirjatyötäni varten.
Haikeus.
Kaipaus.
Nostalgia.
En tule väittelemään kirjallisuustieteestä. En ainakaan tässä elämässä.
October 14, 2025
Suhtauduin tähän formaattiin - naiskirjailijat kirjoittamassa esseitä naisten kirjoittamista kirjoista - kriittisesti ensimmäisen osan luettuani, mutta nyt sarjan kolmososan myötä olen jo aivan myyty. Tähän elämää ja kirjoittamista koskevaan esseekokoelmaan on saatu koottua hieno joukko erilaisia, erittäin henkilökohtaisia ja koskettavia tekstejä elämästä, ihmisyydestä, lukemisesta ja kirjoittamisesta.
Kirjoittajien tausta ja sen myötä heidän lähestymistapansa tehtävänantoon vaihtelee, joten tekstit ovat virkistävän erilaisia. Luettuun, kirjoittajaa koskettaneeseen kirjaan voi upota niin, että siitä tulee osa itse kirjoittamaa kaunokirjallisuutta tai sitä voi (yrittää) tarkastella viileän analyyttisesti ulkoapäin. Esseissä esille nostetut teokset ovat olleet niin merkittäviä kirjoittajiensa elämässä, että joka ikisestä tekstistä paistaa kuitenkin läpi se vahva tunne, jonka lukukokemus on synnyttänyt ja/tai johon se on kietoutunut.
Itse lukijana suhteudun jokaiseen esseeseen lähtökohtaisesti hieman eri tavalla sen perusteella, tunnenko kirjoittajan, tunnenko hänen esittelemänsä teoksen vai molemmat. Kaikissa tapauksissa esseiden kanssa pääsee mielenkiintoiseen päänsisäiseen vuoropuheluun esseen teemoista ja lukemisen kokemuksista. Monet tässä kokoelmassa esitellyistä teoksista olivat itselleni jo tuttuja, mutta jotain löytyi lukulistallekin.
Kirjoittajien tausta ja sen myötä heidän lähestymistapansa tehtävänantoon vaihtelee, joten tekstit ovat virkistävän erilaisia. Luettuun, kirjoittajaa koskettaneeseen kirjaan voi upota niin, että siitä tulee osa itse kirjoittamaa kaunokirjallisuutta tai sitä voi (yrittää) tarkastella viileän analyyttisesti ulkoapäin. Esseissä esille nostetut teokset ovat olleet niin merkittäviä kirjoittajiensa elämässä, että joka ikisestä tekstistä paistaa kuitenkin läpi se vahva tunne, jonka lukukokemus on synnyttänyt ja/tai johon se on kietoutunut.
Itse lukijana suhteudun jokaiseen esseeseen lähtökohtaisesti hieman eri tavalla sen perusteella, tunnenko kirjoittajan, tunnenko hänen esittelemänsä teoksen vai molemmat. Kaikissa tapauksissa esseiden kanssa pääsee mielenkiintoiseen päänsisäiseen vuoropuheluun esseen teemoista ja lukemisen kokemuksista. Monet tässä kokoelmassa esitellyistä teoksista olivat itselleni jo tuttuja, mutta jotain löytyi lukulistallekin.
July 3, 2025
Voi, miten nerokas tämä Suurteoksia-sarja onkaan, oikea kirjaihmisen unelma. Nautin esseistä tavattomasti, kokonaisuutena taisin pitää tästä kolmannesta osasta jopa eniten. Lukulista kasvoi holtittomasti, sydän täyttyi kirjallisuuden ja kirjapuheen ihanuudesta.
June 7, 2025
Suurteoksia lukiessa on jatkuvan ilon ja kutkutuksen vallassa; hienoja, oivaltavia, syvällisiä ja henkilökohtaisia tekstejä jotka tutustuttavat upeisiin kirjoihin ja ajattelijoihin. Kolmososassa tärkeimmäksi tekstiksi muodostui Hanna Weseliuksen analyysi Eeva-Liisa Mannerin Hippopotamuksesta, mutta rakastin myös Sisko Savonlahden raikasta Sinikka Nopola -tekstiä. Ja montaa muuta. Kesän lukulistalle pääsi monta ihanaa asiaa.
July 19, 2025
Tätä sarjaa pitäisi jatkaa! Vetoan toimittajiin!
August 8, 2025
rakastan niin paljon lukea suosituksia kirjoista. varmaan jokasen mainitun kirjan pistin ylös. niiniiniin mainio
January 16, 2026
Tammen julkaisema kirjasarja Suurteoksia on edennyt tänä vuonna jo kolmanteen osaan. Antologiassa 20 kirjailijaa kertoo, miten kirjat ovat kietoutuneet heidän elämäänsä. Kukin kirjailija käsittelee esseessään yhtä teosta.
Suurteoksia tarkoittaa tässä sitä että teos on ollut siitä esseen kirjoittaneelle kirjailijalle merkittävä. Toki mukana on kirjailijoita jotka kiistatta kuuluvat kirjallisuutemme kaanoniin, kuten Eeva-Liisa Manner ja Toni Morrison, mutta mukana on hieman yllättäviäkin “suurteoksia”, kuten Anne Ricen Veren vangit.
Noora Dadulle suurteos on Eeva-Liisa Mannerin Kirjoitettu kivi (1966). Noora Dadu (s. 1981) on palkittu näyttelijä ja kirjoittaja, joka työskentelee laaja-alaisesti esittävän taiteen kentällä. Hän on kirjoittanut henkilökohtaispoliittiset näytelmät Minun Palestiinani ja Fail sekä esseeteoksen Roolitus. Minun ensikosketukseni Daduun näyttelijänä oli Eeva-Liisa Mannerin satavuotisjuhlatilaisuus Muiston pysyvyys Finlandia-talolla 2021. Dadu esitti siellä Mannerin runon “Meren mobile”, joka on juuri kokoelmasta Kirjoitettu kivi.
Muita Suurteosten kohokohtia on Hanna Waseliuksen analyysi Mannerin novellista “Hippopotamus” (kokoelmasta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia, 1957), Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoitus Tua Forsströmin runoteoksesta Lokakuun iltana soudin järvelle, Marjo Niemen essee Anni Sumarin runokirjasta Mitta ja määrä sekä Sirpa Kyyrösen essee Rakel Liehun runokokoelmasta Bul bul. Myös Riikka Ala-Harjan hurmaavan ärsyttävä tai ärsyttävän hurmaava essee Lena Anderssonin romaanista Omavaltaista menettelyä ansaitsee kunniamaininnan.
Suurteoksia tarkoittaa tässä sitä että teos on ollut siitä esseen kirjoittaneelle kirjailijalle merkittävä. Toki mukana on kirjailijoita jotka kiistatta kuuluvat kirjallisuutemme kaanoniin, kuten Eeva-Liisa Manner ja Toni Morrison, mutta mukana on hieman yllättäviäkin “suurteoksia”, kuten Anne Ricen Veren vangit.
Noora Dadulle suurteos on Eeva-Liisa Mannerin Kirjoitettu kivi (1966). Noora Dadu (s. 1981) on palkittu näyttelijä ja kirjoittaja, joka työskentelee laaja-alaisesti esittävän taiteen kentällä. Hän on kirjoittanut henkilökohtaispoliittiset näytelmät Minun Palestiinani ja Fail sekä esseeteoksen Roolitus. Minun ensikosketukseni Daduun näyttelijänä oli Eeva-Liisa Mannerin satavuotisjuhlatilaisuus Muiston pysyvyys Finlandia-talolla 2021. Dadu esitti siellä Mannerin runon “Meren mobile”, joka on juuri kokoelmasta Kirjoitettu kivi.
Muita Suurteosten kohokohtia on Hanna Waseliuksen analyysi Mannerin novellista “Hippopotamus” (kokoelmasta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia, 1957), Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoitus Tua Forsströmin runoteoksesta Lokakuun iltana soudin järvelle, Marjo Niemen essee Anni Sumarin runokirjasta Mitta ja määrä sekä Sirpa Kyyrösen essee Rakel Liehun runokokoelmasta Bul bul. Myös Riikka Ala-Harjan hurmaavan ärsyttävä tai ärsyttävän hurmaava essee Lena Anderssonin romaanista Omavaltaista menettelyä ansaitsee kunniamaininnan.
August 10, 2025
Inspiroivia esseitä inspiroivista teoksista, jotka ovat muuttaneet pysyvästi kirjoittajien tapaa nähdä maailmaa. Samalla tekstikokoelma on ylistys kirjallisuudelle ja kirjoittamiselle, sille mahtavalle liikkeellepanevalle voimalle, kun oikea teos ja oikea lukija kohtaavat. Näissä esseissä lukijat nousevat yllättävän suurestikin keskiöön, ja tekstit ovat vahvasti omakohtaisia.
Paljon tuttua, mutta paljon myös vinkkejä siihen, mitä lukea (tai mitä lukea uudelleen).
Hieno kokoelma! Hieno idea!
Paljon tuttua, mutta paljon myös vinkkejä siihen, mitä lukea (tai mitä lukea uudelleen).
Hieno kokoelma! Hieno idea!
January 10, 2026
Ihana! Teki mieli lukea kaikkea ja koko ajan kun luintötä. Itsellä nää toimii siis lukuinspiroijana, ei niinkään teoksen kirjoihin vaan lukemiseen ylipäätään.
August 1, 2025
Suurteoksia-sarjaa tunteville kolmas osa ei tarjoa yllätyksiä: jälleen kerran Saara Turunen ja Petra Maisonen ovat tilanneet joukolta naiskirjoittajia tekstejä heitä koskettaneista teksteistä. Mukana ovat tällä kertaa muun muassa Riikka Ala-Harja, Irene Kajo, Raisa Omaheimo, Mira Eskelinen, Sisko Savonlahti ja Sara Al Husaini.
Tällä kertaa käsiteltäviksi kirjoiksi on valikoitunut kirjoja, jotka enimmäkseen tunsin. Seitsemän olen itse lukenut ja muutkin olivat enimmäkseen tuttuja. No, olen toki seurannut suomeksi julkaistuja uutuuskirjoja tarkkaan monen vuoden ajan, mutta mitään vanhoja todella yllättäviä nimiä listalta ei löydy.
Se ei sinänsä ole ongelma; ei kirjasarjan ydintehtävänä ole nostaa esiin outoja, vähän tunnettuja teoksia, vaan tarjota vaihtoehtoja perinteiselle kaanonille, tutustuttaa lukijoita kiinnostaviin teoksiin ja toisaalta kertoa jotain tekijöistään kirjavalintojen myötä. Näissä tavoitteissa tämä valikoima kyllä onnistuu.
Eskelinen kirjoittaa Torrey Petersin Detransition, baby -kirjasta, mutta ehkä sittenkin enemmän transnaiseudesta. Noora Dadulla on kiehtova suhde Eeva-Liisa Mannerin Kirjoitettuun kiveen. Omaheimo kirjoittaa lihavuudesta monipuolisesti käsitellessään Carmen Maria Machadon Kahdeksan puraisua -novellikokoelman niminovellia. Ja niin edelleen: näissä kirjoituksissa riittää paljon mielenkiintoista ajattelua kirjallisuuden ympärillä.
Turunen kirjoittaa esipuheessaan Suurteoksista kolmikkona siihen tapaan, että herää epäilys, josko projekti olisi jo päätöksessään. Miksei näitä nyt vielä neljännenkin kokoelman lukisi; toisaalta, harva tällainen projekti muuttuu paremmaksi ajan myötä ja osien kertyessä. Ei siis voi kuin luottaa toimittajiin, että he tekevät, kuten parhaaksi näkevät. Jos Suurteoksia-sarja jää tähän, meillä on siinä erinomainen paketti kirjallisuusesseitä ja hyviä kirjasuosituksia.
Tällä kertaa käsiteltäviksi kirjoiksi on valikoitunut kirjoja, jotka enimmäkseen tunsin. Seitsemän olen itse lukenut ja muutkin olivat enimmäkseen tuttuja. No, olen toki seurannut suomeksi julkaistuja uutuuskirjoja tarkkaan monen vuoden ajan, mutta mitään vanhoja todella yllättäviä nimiä listalta ei löydy.
Se ei sinänsä ole ongelma; ei kirjasarjan ydintehtävänä ole nostaa esiin outoja, vähän tunnettuja teoksia, vaan tarjota vaihtoehtoja perinteiselle kaanonille, tutustuttaa lukijoita kiinnostaviin teoksiin ja toisaalta kertoa jotain tekijöistään kirjavalintojen myötä. Näissä tavoitteissa tämä valikoima kyllä onnistuu.
Eskelinen kirjoittaa Torrey Petersin Detransition, baby -kirjasta, mutta ehkä sittenkin enemmän transnaiseudesta. Noora Dadulla on kiehtova suhde Eeva-Liisa Mannerin Kirjoitettuun kiveen. Omaheimo kirjoittaa lihavuudesta monipuolisesti käsitellessään Carmen Maria Machadon Kahdeksan puraisua -novellikokoelman niminovellia. Ja niin edelleen: näissä kirjoituksissa riittää paljon mielenkiintoista ajattelua kirjallisuuden ympärillä.
Turunen kirjoittaa esipuheessaan Suurteoksista kolmikkona siihen tapaan, että herää epäilys, josko projekti olisi jo päätöksessään. Miksei näitä nyt vielä neljännenkin kokoelman lukisi; toisaalta, harva tällainen projekti muuttuu paremmaksi ajan myötä ja osien kertyessä. Ei siis voi kuin luottaa toimittajiin, että he tekevät, kuten parhaaksi näkevät. Jos Suurteoksia-sarja jää tähän, meillä on siinä erinomainen paketti kirjallisuusesseitä ja hyviä kirjasuosituksia.
August 8, 2025
Suurteoksia on edennyt kolmanteen osaansa, ja vaikka ihmisten analyysejä ja kertomuksia heille tärkeistä teoksista on aina mielenkiintoista lukea, ei tämä kokoelma noussut aivan edeltäjiensä tasolle. En tiedä oliko syynä valitut teokset, joista mikään ei tällä kertaa noussut lukulistalleni hartaiden kuvaustenkaan jälkeen (siis edes se Manner, joka nousi kokoelmaan peräti kahdella teoksella), vai kirjoittajat, joista suuri osa oli minulle täysin tuntemattomia. Vai alkaako konsepti vain olla jo liian tuttu. Vaikka loppufiilis jäikin siis kädenlämpöiseksi, aion lukea myös Suurteoksia 4, jos sellainen vielä ilmestyy. Kirjallisuus tekee lukijoilleen niin ihmeellisiä asioita, että haluan jatkossakin tietää siitä kaiken!
August 3, 2025
Joitakin esseitä vaivasi pieni poseeraavuus, mutta enimmäkseen tekstit kiinnostivat.
Aivan erityisesti pidin Sofia Blanco Sequieroksen Pieni runotyttö-esseestä. Siinä oli ulottuvuuksia!
Oli virkistävää, että mukana oli esseitä, joka eivät näe taiteen arvoa vain siinä miten se sanoittaa tai peilaa lukijan traumaa/vaikeaa elämänkokemusta. Onhan sekin yksi taiteen tehtävä, mutta ei kai ainoa.
Noora Dadun Eeva-Liisa Mannerin tuotantoa käsittelevä essee oli myös erityisen kiinnostava, avartava ja hyvin kirjoitettu.
Aivan erityisesti pidin Sofia Blanco Sequieroksen Pieni runotyttö-esseestä. Siinä oli ulottuvuuksia!
Oli virkistävää, että mukana oli esseitä, joka eivät näe taiteen arvoa vain siinä miten se sanoittaa tai peilaa lukijan traumaa/vaikeaa elämänkokemusta. Onhan sekin yksi taiteen tehtävä, mutta ei kai ainoa.
Noora Dadun Eeva-Liisa Mannerin tuotantoa käsittelevä essee oli myös erityisen kiinnostava, avartava ja hyvin kirjoitettu.
October 31, 2025
mulle tuli tästä vähän sama olo kuin viimeisimmistä vain elämää -kausista, onko yhden kirjan kirjoittanut kirjailija niin merkittävä osa kirjallisuuskaanonia että tähän sarjaan kuuluu kirjoittaa? olisin ehkä odottanut hetken pidempään ennen seuraavan osan julkaisua. esseistä pidin joo, mutta en päässyt tässä yhtä sisään tarinoihin kuin aiemmissa osissa. eniten pidin ehkä hippopotamus-novellin tekstistä. ja tällä kertaa olin itsekin lukenut muutaman käsitellyistä kirjoista!
August 5, 2025
Hyvä kokoelma. Suositus. Kirjallisuuskeskustelua tarvitaan lisää.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews