Ensimmäinen kattava tietokirja suomalaisista sarjamurhaajista, heidän taustoistaan ja motiiveistaan tappaa.
Suomalaiset sarjamurhaajat on henkeäsalpaava kurkistus maamme pahimpien sarjamurhaajien tekoihin ja mielenmaisemaan. Teos murtaa myytin Suomesta maana, jossa sarjamurhaajia ei juuri ole, ja pureutuu lähihistoriamme synkkiin henkirikossarjoihin aiemmin julkaisemattomien lähteiden avulla.
Psykopaatti on kuristanut kolme naista ja murhaa neljännen heti vapauduttuaan vankilasta. Tappaako mies vahingossa vai nauttiiko hän murhaamisesta? Perheenisä lähtee aamuisin töihin mutta tekeekin murhan toisensa perään. Samaan aikaan nailonsukkakuristaja kylvää kauhua ennen näkemättömillä seksuaalimurhilla. Teos tunkeutuu syvälle tappajien mieleen ja pohtii, milainen on suomalaisen sarjamurhaajan arkkityyppi ja miksi lähihistorian pahin sarjamurhaaja on nainen.
Tuomas Rimpiläinen ja Miika Viljakainen ovat kokeneita rikostoimittajia ja tietokirjailijoita. Aiemmissa teoksissaan he ovat käsitelleen laajasti suomalaista rikollisuutta ja pureutuneet syvälle tekoihin sekä ihmisiin niiden takana. Suomalaiset sarjamurhaajat on heidän ensimmäinen yhteinen teoksensa.
Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja suomalaisista sarjamurhaajista! Tässä tuli tosi paljon kaikkea, mitä en tiennyt etukäteen, vaikka true crime -sisältöä tuleekin seurattua jonkin verran. Vähän pitkähkö, mutta toisaalta jokaista tapausta taustoitettiin huolellisesti.
Rimpiläisen ja Viljakaisen kirja on yksi parhaista true crime-kirjoista, jonka olen lukenut. Tekijät eivät ole menneet siitä, missä aita on matalin, vaan kirjan lähdeluettelo on kattavuudessaan vaikuttava. Kerronta ei jää tapahtumien kuvaamiseen, vaan mukana on runsasta pohdintaa niistä tekijöistä, joiden seurauksena kirjassa kerrotuista ihmisistä on tullut sarjamurhaajia. Erittäin tärkeä huomio, johon tekijät palaavat kirjan lopussa, on, että suomalainen kriminaalipolitiikka mahdollistaa sen, että kerran tappaneista tulee sarjamurhaajia. On olemassa joukko tappajia, joiden sopeuttaminen yhteiskuntaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Suurin osa maailman maista tunnistaa tämän, mutta Suomen kevyet tuomiot ovat mahdollistaneet esimerkiksi sarjakuristaja Michael Penttilän ja sarjasaalistaja Mika Moringin tekojen jatkumisen. Tärkeä huomio on myös se, että samoin kuin monissa muissa maissa, sarjamurhat jäävät usein tunnistamatta poliisin virheiden ja uhrien sosiaalisen aseman vuoksi. Kukaan ei tiedä varmasti Aino Nykoppin uhrien todellista määrää, koska hän murhasi heikkoja vanhuksia. Arvostan sitä, että tekijät nostavat yhdeksi kirjan tapauksista 15-vuotiaan Vendin murhan Valkeakoskella keväällä 2024. Vaikka Tuomas Salminen on tappanut vain kerran, olen itse alusta alkaen nähnyt hänessä kehittyvän sarjamurhaajan piirteet. Kun Salminen ennen pitkää vapautuu, kysymys ei mielestäni ole että tappaako hän uudelleen, vaan kenet hän tappaa, ja tämän mahdollistaa täysin Suomen oikeusjärjestelmä. Kirjan tekijät ovat nostaneet ansiokkaasti esiin suomalaisen oikeusjärjestelmän heikon kohdan, ja toivon että tämä nostaisi esiin vakavaa keskustelua järjestelmän toimivuudesta.
Yksi parhaista lukemistani rikosaiheisista kirjoista, vaikka tympeä kansi ei kuvaakaan teoksen luonnetta oikein yhtään - väsyttää, kun rikoskirjoja myydään aina tämmöisellä kliseekuvastolla. Ei puutu kuin veritahrat... anyway, Rimpiläinen ja Viljakainen rakentavat tiukalla pohjatyöllä ja kokemuksella näkemyksellisen tulkinnan siitä, ketkä maassamme sarjamurhaajia ovat - tai voisivat olla. Arvostan erityisesti tätä, sillä rikoskirjoissa kirjailijan omat mielipiteet jäävät usein piiloon. Kokeneilla toimittajilla on jo omaakin näkemystä.
Kirjaan valittujen tapausten lisäksi mukaan uutetaan myös muita henkirikoksia, joka tuo kirjaan uusia ulottuvuuksia. Heillä on ollut käytössään monenlaista materiaalia, joiden kautta peilata rikoksentekijöiden elämänkulkua ja tekoja.
Suosittelen tätä heille, jotka rikoksilla mässäilyn sijaan haluavat kuulla myös teoriaa aiheesta, hyvin kansantajuisesti kirjoitettuna.
Suomalaiset sarjamurhaajat on tarkkaan tutkittu ja hyvin kirjoitettu teos, joka tuo suomalaisten rikoshistorian pimeimpiä tapoja luontevasti ja kunnioittavasti esiin. Kirjan tapa yhdistää faktojen perusteellinen analyysi ja ihmisten taustojen avaaminen tekee siitä ainutlaatuisen lukukokemuksen.
Teksti on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, ja kirja onnistuu välttämään sensaatiomaisuuden, mikä tekee siitä arvokkaan lisän true crime -kirjallisuuteen. Lukijana opin paljon ja jäin pohtimaan syitä ja seurauksia, jotka johtavat näin vakaviin tekoihin. Ehdottomasti suositeltava kaikille rikoshistoriasta kiinnostuneille.