What do you think?
Rate this book
Fine van Brooklyn
«Fine van Brooklyn» on kirjutatud eelmise sajandi 30-ndate aastate lõpul. Kuna kirjastus ei tundnud käsikirja vastu huvi, avaldas kirjanik selle 1942. aastal omal käel 100-eksemplarises tiraažis bibliofiilse väljaandena. Teos äratas tähelepanu ja järgmisel aastal oli ka kirjastus nõus seda välja andma. Samuti on teose olemusest mööda vaadanud mitmed arvustajad. Kirjanik ise on 1946. aastal öelnud: «Selles on midagi väga iseloomulikku soome kultuurielu ainult oma naba nägevale enesetähtsusele, et seda valgeks lubjatud hauda, seda enda ümber kõik elava surmavat steriilset teadlasetüüpi on võetud, mitte ainult lugejate, vaid ka mitme arvustaja poolt, täisväärtusliku, isegi positiivse nähtusena, teatud puritaanliku inimideaalina, nagu teose «puhtahingelisusele» osaks saanud tunnustus on näidanud.»
88 pages, Paperback
First published January 1, 1943
8 people are currently reading
87 people want to read
About the author
Mika Waltari
236 books712 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
February 9, 2021
Joskus kesällä aloitin tän mutta jäi sikseen tuolloin.
Ajattelin alun perusteella, että Fine van Brooklynissä olisi kyse vanhan kertojan nostalgisesta muistelusta ja mukavasta tarinasta Atlantin rannikolla Ranskassa, mutta toisin kävi.
Miljöön rakentaminen toimi hyvin, mitä Waltarilta odotin, mutta itse juoneen kiinnostus mulla laski nopeammin kuin Kalle Palander: kyseessä olikin varoittava tarina jossa siveellisen nuoren miehen pään lomamatkalla sekoittaa viini ja salakavala nainen.
Ehkä kyllästyttävin käänne on että samaistuttavan oloinen päähenkilö onkin joku aikansa incel ja rakastuu Viekkaaseen, kauneuttaan aseena käyttävään naiseen heti kun saa yhden pusun. Tää motif tuntuu olevan joku Waltarin heikko kohta koska sama kuvio toistuu esim Sinuhessa.
Miljööstä ja alun romanttisesta nostalgisoinnista pisteet, loppupuolisko tarinasta kuolettavan tylsää.
Ajattelin alun perusteella, että Fine van Brooklynissä olisi kyse vanhan kertojan nostalgisesta muistelusta ja mukavasta tarinasta Atlantin rannikolla Ranskassa, mutta toisin kävi.
Miljöön rakentaminen toimi hyvin, mitä Waltarilta odotin, mutta itse juoneen kiinnostus mulla laski nopeammin kuin Kalle Palander: kyseessä olikin varoittava tarina jossa siveellisen nuoren miehen pään lomamatkalla sekoittaa viini ja salakavala nainen.
Ehkä kyllästyttävin käänne on että samaistuttavan oloinen päähenkilö onkin joku aikansa incel ja rakastuu Viekkaaseen, kauneuttaan aseena käyttävään naiseen heti kun saa yhden pusun. Tää motif tuntuu olevan joku Waltarin heikko kohta koska sama kuvio toistuu esim Sinuhessa.
Miljööstä ja alun romanttisesta nostalgisoinnista pisteet, loppupuolisko tarinasta kuolettavan tylsää.
March 30, 2012
I've had it with you young assholes who blame pretty girls for all the problems in your miserable lives. The narrator of Fine van Brooklyn, you were perfectly aware of who you were dealing with and yet you kept on pursuing her. You had it coming. If someone treats you like shit (be it a man or a woman) you tell them to fuck off, it's that simple. If you want play with fire, don't come crying to me about burning yourself.
This was a short book (only 150 pages!) but reading it took me way longer than expected because I couldn't stand the foolish narrator. At least the language was somewhat enjoyable. This was probably my favorite part of the book:
"- Olette ihmeellinen, hän huusi naurunsa keskeltä, - olette uskomaton, voisin kuolla naurusta! Olette tosiaan kuin jääkarhu! Suudelkaa toki minua!
Minua loukkasi maani puolesta hänen itsepintainen halunsa kansoittaa jääkarhuilla kotiseutuni, mutta en pitänyt hetkeä sopivana maantieteellisiin selityksiin, vaan käytin parhaani mukaan hyväkseni hänen kehoitustaan."
(p. 103 Waltari, Mika)
This was a short book (only 150 pages!) but reading it took me way longer than expected because I couldn't stand the foolish narrator. At least the language was somewhat enjoyable. This was probably my favorite part of the book:
"- Olette ihmeellinen, hän huusi naurunsa keskeltä, - olette uskomaton, voisin kuolla naurusta! Olette tosiaan kuin jääkarhu! Suudelkaa toki minua!
Minua loukkasi maani puolesta hänen itsepintainen halunsa kansoittaa jääkarhuilla kotiseutuni, mutta en pitänyt hetkeä sopivana maantieteellisiin selityksiin, vaan käytin parhaani mukaan hyväkseni hänen kehoitustaan."
(p. 103 Waltari, Mika)
Read
March 10, 2025Колись давно під одним моїм відео хтось написав, що "Велика ілюзія" Міки Валтарі - їхня улюблена книжка. Тоді я вперше довідалася про цього письменника. А зараз я серйозно розмірковую над тим, щоб записатися до бібліотеки, аби її прочитати. (більше ніде нема)
Міка Валтарі - фінляндський письменник, а Панна ван Бруклін - повість, яку він сам вважає чи не найкращою у своїй кар'єрі. Тут про фіна, який трішки нагадує доктора Серафікуса своєю вченою натурою. Він їде до Бретані, аби подивитися на величний Карнак і водночас відпочити. Але тут на сцену виходить місцева Вер - Панна ван Бруклін, яка дуже добре вміє закрутити голову.
Загалом приємне читання. Однозначно прекрасний переклад Юрія Зуба, чиї роботи в мене, виявляється, теж є (він перекладав для Комори). Я була в захваті від описів природи і взагалі атмосфери книжки. Потішила деяка містичність, хоча тут її лише дрібка. А хитрощі ван Бруклін подекуди дійсно смішили. Тож так, мені цікава "Велика ілюзія", буду знайомитися з автором далі.
Міка Валтарі - фінляндський письменник, а Панна ван Бруклін - повість, яку він сам вважає чи не найкращою у своїй кар'єрі. Тут про фіна, який трішки нагадує доктора Серафікуса своєю вченою натурою. Він їде до Бретані, аби подивитися на величний Карнак і водночас відпочити. Але тут на сцену виходить місцева Вер - Панна ван Бруклін, яка дуже добре вміє закрутити голову.
Загалом приємне читання. Однозначно прекрасний переклад Юрія Зуба, чиї роботи в мене, виявляється, теж є (він перекладав для Комори). Я була в захваті від описів природи і взагалі атмосфери книжки. Потішила деяка містичність, хоча тут її лише дрібка. А хитрощі ван Бруклін подекуди дійсно смішили. Тож так, мені цікава "Велика ілюзія", буду знайомитися з автором далі.
September 22, 2024
Ця книжка - як вставне слово: вона не несе особливого смислового навантаження, її можна було б пропустити.
October 15, 2019
Raccontino carino, il termine "carino" non è nelle mie corde, lo so, ma qui non saprei che altrimenti dire.
Portiamo pazienza.
Portiamo pazienza.
August 27, 2021
Трохи менш гарна книжка ніж Венера в хутрі. Взірець занепаду епохи романтизму
May 4, 2024
Fine van Brooklyn on aikansa tuote. Mika Waltari osasi kirjoittaa ja kuvailla väkevästi ihmisiä ja miljöötä. Kirjassaan Waltari sanoitti pohdintoja ja tunnetiloja, joille olin omassa elämässäni kaivannut vahvaa ilmaisua.
Tarina on kuitenkin luettava suhteessa aikaansa (v 1938), jolloin nainen oli miehen jatke. Nainen oli ensisijaisesti miehen objekti, jota himoittiin tai omistettiin. Yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta tarinan miespäähenkilö kuvataan uhrina ja voimattomana. Hän käyttäytyy kuin lumouksen alaisena. Paikoin pyörittelin silmiäni päähenkilön uhriutumisen, itsehillinnän puutteen ja itsesäälien vuoksi. Se ei ole imarteleva rooli millään aikakaudella.
2,5⭐️
Tarina on kuitenkin luettava suhteessa aikaansa (v 1938), jolloin nainen oli miehen jatke. Nainen oli ensisijaisesti miehen objekti, jota himoittiin tai omistettiin. Yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta tarinan miespäähenkilö kuvataan uhrina ja voimattomana. Hän käyttäytyy kuin lumouksen alaisena. Paikoin pyörittelin silmiäni päähenkilön uhriutumisen, itsehillinnän puutteen ja itsesäälien vuoksi. Se ei ole imarteleva rooli millään aikakaudella.
2,5⭐️
December 19, 2020
Waltari writes in his own poetic and melodramatic style and captures greatly the emotions of a traveling youngster (himself). I like how Waltari uses language and in really beautiful and also playful way. The language of the book is quite old-fashioned (the book was originally published in the 1940s), but this only adds to the book's charm.
Charmful is indeed a word I'd use to describe this book.
Charmful is indeed a word I'd use to describe this book.
May 24, 2018
"Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin selvästi, miten houkuttelevaa oli olla paha ihminen, ihminen, joka esimerkiksi häikäilemättä joi pullon viiniä illansuussa ja suuteli vierasta tyttöä aistillisin tarkoituksin."
Mika Waltarin pienoisromaani kertoo nuoresta suomalaisesta miehenalusta, joka lomailee yksin Ranskassa. Hän kohtaa rannalla hollantilaisen nuoren naisen, Fine van Brooklynin ja jää tämän pauloihin. Fine tuntuu kuitenkin vain kiusoittelevan miestä, jolle tästä tulee siitä huolimatta loman pakkomielle.
Waltari kuvaa nuoren miehen ihastumista ihan verevästi ja Fine on kaikessa keikistelyssä ja keljuudessaan hyvin luotu hahmo kasvattamaan nuorukaisen ymmärrystä naisista. Ei pöllömpi pienoistarina, huomattavasti toimivampi kuin saman aihepiirin parissa pyörivä Suuri illusioni.
Mika Waltarin pienoisromaani kertoo nuoresta suomalaisesta miehenalusta, joka lomailee yksin Ranskassa. Hän kohtaa rannalla hollantilaisen nuoren naisen, Fine van Brooklynin ja jää tämän pauloihin. Fine tuntuu kuitenkin vain kiusoittelevan miestä, jolle tästä tulee siitä huolimatta loman pakkomielle.
Waltari kuvaa nuoren miehen ihastumista ihan verevästi ja Fine on kaikessa keikistelyssä ja keljuudessaan hyvin luotu hahmo kasvattamaan nuorukaisen ymmärrystä naisista. Ei pöllömpi pienoistarina, huomattavasti toimivampi kuin saman aihepiirin parissa pyörivä Suuri illusioni.
Read
May 26, 2022Jo takakannen tekstistä olisi pitäny arvata, ettei teos tarjoa muuta kuin irvistelyä. Se oli onneksi lyhyt, herätti vähän pohdintaa, tosin negatiivista koskien misogyniaa ja sukupuolirooleja ja ugh, tekee mieli jotenki ravistella tää lukukokemus mielestä vaikkei tämä missään tapauksessa ole pahinta laatuaan mutta ylistys kannessa ’elegantti pienoisromaani’ ja mies joka ”joutuu” varhaiskypsän hollantilaistytön pauloihin, olkoonkin että kirjassa kuvaillaan häntä laskelmoidusti ivaavan ja leikkivän miehen tunteilla mutta voi *****. Niinkun niitä omia tunteitaan ei voi hallita ja sitten vastuu ei olekaan hänellä. Tässä ajatusyrjö tästä, käyköön järkeen tai ei
January 20, 2022
Well written chaff
September 21, 2014
Ensimmäinen Waltarini enkä saanut kyllä kovin kummoista kuvaa. Tuntui kuin hän olisi yrittänyt kynäillä oman otoksensa Lolitasta, mutta epäonnistui tyystin. Ehkä en vain käsitä syytä nuoren tytön syyttelijän tutkiskelulle (kun se jää näin hedelmättömäksi). Vai antaako tämä pilkahduksen kokemusköyhän nuoruuden omaavien miesten elämään jotka kuvittelevat, että tyttölapsen rakastaminen vanhemmalla iällä antaa heille sen jonkin, minkä he ovat peruuttamattomasti menettäneet? Kieli oli kaunista ja paikoin kekselijästä, joten tämä lyhyt kirjanen tuli luettua kahdessa istumassa.
February 14, 2015
Kolme tähteä tekstin kauneudesta ja kerronnan sujuvuudesta. Mietin laitanko vähemmän koska naisviha, argghhhhhhh. Loppufiilis kuitenkin oli enemmän positiivinen kuin negatiivinen.
April 13, 2023
118 pagine e due lunghe settimane per leggerle.
È la storia di una profumiera, come il mio ex miglior amico avrebbe definito la bella Fine. Bel nome per qualcuna che, però, illude in tutti i modi i ragazzi che la circondano.
Il nostro protagonista è un ingenuotto che dalla Finlandia sia è trasferito in Francia per studiare. Un amico gli presta qualche soldo e va in vacanza in Bretagna, dove incontro la bella Fine. E perde la testa. E lei lo sa e cerca di fargliela perdere ancora di più. E lui impazzisce per lei.
E lo capisco. Se ci si innamora per la prima volta troppo tardi non si hanno le difese pronte per quando arriverà il cuoricino spezzato. Parlo per esperienza. Ed è questo che succede al protagonista: per la prima sente il proprio desiderio verso un'altra persona e non ha la minima idea di cosa fare. Sfiga vuole che abbia trovato la peggior persona verso cui indirizzare questi innocenti desideri. Lei non fa altro che prenderlo in giro e giocare con lui. E lui non si riprenderà mai più.
Forse solo da vecchietto, quando per la prima volta metterà per iscritto ciò che gli è successo.
Da un lato mi riconoscevo nel protagonista. In questo caso, però, non è il massimo: perché vedevo benissimo gli errori che faceva e sapevo altrettanto bene come sarebbe finito il poveretto. Sembrava quasi volesse ricordarmi quanto ero stata stupida io. Però mi faceva anche tanta tenerezza e avrei voluto fargli pat-pat sulla spalla e dirgli che passerà.
Una stellina perché... ci ho messo un sacco di tempo a leggerlo. Quindi vuol dire che non mi ha colpito più di tanto. Tanta angoscia adolescenziale, per quanto il protagonista fosse ben più grande. Bella l''ambientazione però. Però noiosetto, c'era sempre lei che lo provocava e lui che non sapeva cosa fare.
Speriamo che Sinuhe l'egiziano sia meglio.
È la storia di una profumiera, come il mio ex miglior amico avrebbe definito la bella Fine. Bel nome per qualcuna che, però, illude in tutti i modi i ragazzi che la circondano.
Il nostro protagonista è un ingenuotto che dalla Finlandia sia è trasferito in Francia per studiare. Un amico gli presta qualche soldo e va in vacanza in Bretagna, dove incontro la bella Fine. E perde la testa. E lei lo sa e cerca di fargliela perdere ancora di più. E lui impazzisce per lei.
E lo capisco. Se ci si innamora per la prima volta troppo tardi non si hanno le difese pronte per quando arriverà il cuoricino spezzato. Parlo per esperienza. Ed è questo che succede al protagonista: per la prima sente il proprio desiderio verso un'altra persona e non ha la minima idea di cosa fare. Sfiga vuole che abbia trovato la peggior persona verso cui indirizzare questi innocenti desideri. Lei non fa altro che prenderlo in giro e giocare con lui. E lui non si riprenderà mai più.
Forse solo da vecchietto, quando per la prima volta metterà per iscritto ciò che gli è successo.
Da un lato mi riconoscevo nel protagonista. In questo caso, però, non è il massimo: perché vedevo benissimo gli errori che faceva e sapevo altrettanto bene come sarebbe finito il poveretto. Sembrava quasi volesse ricordarmi quanto ero stata stupida io. Però mi faceva anche tanta tenerezza e avrei voluto fargli pat-pat sulla spalla e dirgli che passerà.
Una stellina perché... ci ho messo un sacco di tempo a leggerlo. Quindi vuol dire che non mi ha colpito più di tanto. Tanta angoscia adolescenziale, per quanto il protagonista fosse ben più grande. Bella l''ambientazione però. Però noiosetto, c'era sempre lei che lo provocava e lui che non sapeva cosa fare.
Speriamo che Sinuhe l'egiziano sia meglio.
November 21, 2022
Mika Waltarin vuonna 1941 julkaistussa pienoisromaanissa kirjailija palaa nuoruutensa Ranskaan ja ensi-ihastuksensa muisteloihin. Romaanin nimihenkilönä toimii Fine van Brooklyn, jolla on lumoavaa viehätysvoimaa ja isänsä kertoman mukaan mystisiä noitamaisia piirteitä (jollaisia monella Waltarin naishahmolla on ihan Sinuhen velhomaisesta vampista alkaen).
Tässä omaelämäkerrallisessa tarinassa kertoja eli Mika saa enoltaan sen verran rahaa, että pääsee vuonna 1928 rentoutumaan Pariisiin. Sen aikainen Euroopan pääkaupunki veti magneetin tavoin kaikenlaisia taiteilijoita ja boheemeja puoleensa, ja perin säädyllisin sanankääntein myös suomalaisen nuoren miehen matkassa ollaan, ja ollaan nauttimassa vähän päihdyttäviä aineita ja etäältä katsellaan punaisten lyhtyjen loimotusta. Siinä mielessä ollaan sivustakatsojan roolissa ihmettelemässä maailman menoa, sillä eihän tuohon aikaan voinut muuten käsitellä ulkomaan turmeltuneisuutta kuin osoittautumalla itse turmeltumattomaksi idealistiksi.
Varsinainen tarina nytkähtää liikkeelle, kun Mika irtautuu kaupungin pauhusta ja painuu Normandian rannikoille tutkailemaan joitain linnan raunioita. Kuinka ollakaan, siellä on hurmaava ja kurvikas neitokainen ottamassa aurinkoa, ja siihen kalpea suomalaismies retkahtaa tätä stalkatessaan ihan välittömästi.
Sitten joudetaankin siihen hyytävämpään puoleen ja Finen ”pahuuden voimiin”, jotka ovat vieneet jo niin monet miehet turmioon. Modernin ajan Lilith sen kuin keimailee ja flirttailee miesten kanssa ja ajaa heidät omaan onnettomuuteensa, ja hienovaraisesti vihjaillaan eroottisesta tunnelmasta ja animaalisesta magnetismista ja sen semmoisesta.
Niin joutui nuori Mikakin velhottaren loihtimaksi, ja herkkään sieluun jääneet syvät haavaumat arpeutuivat vain vaivoin.
Tässä omaelämäkerrallisessa tarinassa kertoja eli Mika saa enoltaan sen verran rahaa, että pääsee vuonna 1928 rentoutumaan Pariisiin. Sen aikainen Euroopan pääkaupunki veti magneetin tavoin kaikenlaisia taiteilijoita ja boheemeja puoleensa, ja perin säädyllisin sanankääntein myös suomalaisen nuoren miehen matkassa ollaan, ja ollaan nauttimassa vähän päihdyttäviä aineita ja etäältä katsellaan punaisten lyhtyjen loimotusta. Siinä mielessä ollaan sivustakatsojan roolissa ihmettelemässä maailman menoa, sillä eihän tuohon aikaan voinut muuten käsitellä ulkomaan turmeltuneisuutta kuin osoittautumalla itse turmeltumattomaksi idealistiksi.
Varsinainen tarina nytkähtää liikkeelle, kun Mika irtautuu kaupungin pauhusta ja painuu Normandian rannikoille tutkailemaan joitain linnan raunioita. Kuinka ollakaan, siellä on hurmaava ja kurvikas neitokainen ottamassa aurinkoa, ja siihen kalpea suomalaismies retkahtaa tätä stalkatessaan ihan välittömästi.
Sitten joudetaankin siihen hyytävämpään puoleen ja Finen ”pahuuden voimiin”, jotka ovat vieneet jo niin monet miehet turmioon. Modernin ajan Lilith sen kuin keimailee ja flirttailee miesten kanssa ja ajaa heidät omaan onnettomuuteensa, ja hienovaraisesti vihjaillaan eroottisesta tunnelmasta ja animaalisesta magnetismista ja sen semmoisesta.
Niin joutui nuori Mikakin velhottaren loihtimaksi, ja herkkään sieluun jääneet syvät haavaumat arpeutuivat vain vaivoin.
February 22, 2023
Pidin päähenkilön ironisesta suhtautumisesta nuoruuden kaipuuseen eli siitä, miten hän tiedostaa, että nykyään valittaisi höyhenpeitteestä, ei sietäisi meluavia lapsia, ei voisi syödä samassa pöydässä tuntemattomien kanssa ja ruokakin saisi vatsan sekaisin, mutta nuorena kaikki oli ihan normaalia, jopa upeaa.
En pitänyt teoksen misogyniasta. Kirjan nimihenkilö on tunteilla leikittelevä bitch, joka jättää ikuisen naisvihan moraalisesti hyveelliseen päähenkilöön. Päähenkilö vaikuttaa kaikin puolin tunnevammaiselta ja olisi ns. terapian tarpeessa. Onneksi hän tuntuu saavan tyydytystä tieteellisestä menestyksestään (tästäkin sivujuonteesta pidin). Kirja loppuu siihen, että päähenkilö kertoo, että löisi nuorta naista "jos nyt tapaisin sinut sellaisena kuin kerran olit". Joopa joo, väkivaltahan on juuri hyvä ratkaisu ihmissuhdeongelmiin. Tämän vuoksi saatan laskea arvioni kahteen, ehkä jopa yhteen tähteen. Edit. Laskinkin.
En pitänyt teoksen misogyniasta. Kirjan nimihenkilö on tunteilla leikittelevä bitch, joka jättää ikuisen naisvihan moraalisesti hyveelliseen päähenkilöön. Päähenkilö vaikuttaa kaikin puolin tunnevammaiselta ja olisi ns. terapian tarpeessa. Onneksi hän tuntuu saavan tyydytystä tieteellisestä menestyksestään (tästäkin sivujuonteesta pidin). Kirja loppuu siihen, että päähenkilö kertoo, että löisi nuorta naista "jos nyt tapaisin sinut sellaisena kuin kerran olit". Joopa joo, väkivaltahan on juuri hyvä ratkaisu ihmissuhdeongelmiin. Tämän vuoksi saatan laskea arvioni kahteen, ehkä jopa yhteen tähteen. Edit. Laskinkin.
July 27, 2022
Pidin päähenkilön ironisesta nuoruuden kaipuusta eli siitä, miten hän nykyään valittaisi höyhenpeitteestä, ei sietäisi meluavia lapsia, ei voisi syödä samassa pöydässä tuntemattomien kanssa ja ruokakin saisi vatsan sekaisin, mutta nuorena kaikki oli ihan normaalia, jopa upeaa.
En pitänyt teoksen misogyniasta. Kirjan nimihenkilö on tunteilla leikittelevä bitch, joka jättää ikuisen naisvihan moraalisesti hyveelliseen päähenkilöön. Päähenkilö vaikuttaa kaikin puolin tunnevammaiselta ja olisi ns. terapian tarpeessa. Onneksi hän tuntuu saavan tyydytystä tieteellisestä menestyksestään (tästäkin sivujuonteesta pidin). Kirja loppuu siihen, että päähenkilö kertoo, että löisi nuorta naista "jos nyt tapaisin sinut sellaisena kuin kerran olit". Joopa joo, väkivaltahan on juuri hyvä ratkaisu ihmissuhdeongelmiin. Tämän vuoksi saatan laskea arvioni kahteen, ehkä jopa yhteen tähteen.
En pitänyt teoksen misogyniasta. Kirjan nimihenkilö on tunteilla leikittelevä bitch, joka jättää ikuisen naisvihan moraalisesti hyveelliseen päähenkilöön. Päähenkilö vaikuttaa kaikin puolin tunnevammaiselta ja olisi ns. terapian tarpeessa. Onneksi hän tuntuu saavan tyydytystä tieteellisestä menestyksestään (tästäkin sivujuonteesta pidin). Kirja loppuu siihen, että päähenkilö kertoo, että löisi nuorta naista "jos nyt tapaisin sinut sellaisena kuin kerran olit". Joopa joo, väkivaltahan on juuri hyvä ratkaisu ihmissuhdeongelmiin. Tämän vuoksi saatan laskea arvioni kahteen, ehkä jopa yhteen tähteen.
July 2, 2022
Come Gustav Aschenbach ne La morte a Venezia, il protagonista, giovane studente nordico in villeggiatura sulla costa bretone, si trova invischiato in una relazione unilaterale e morbosa con una fanciulla danese. Sullo sfondo, l'onirico paesaggio del sito archeologico di Carnac, con i suoi prodigiosi megaliti a pochi passi dall'Atlantico, carichi di mistero e fascinazione. La passione non sarà però fatale al nostro giovane protagonista: scrivendo a distanza di anni di quello «smarrimento morale» nella propria routine di giovane tardivamente iniziato ai turbamenti amorosi, ammette di vederla solamente come una «parentesi isolata nel metodico corso della mia esperienza e del mio lavoro. Per dirla con un paragone: l'organismo umano isola il proiettile che non si è riusciti a estrarre, formandogli intorno uno strato di calcio, in modo che non costituisca più un fastidioso elemento estraneo, ma finisca semplicemente per sparire nel suo involucro protettivo. L'anima umana funziona allo stesso modo: crea gradualmente intorno ai nostri errori, alle nostre delusioni e ai nostri dolori gli strati protettivi dell'oblio, isolandoli così dalle azioni e dai pensieri della vita quotidiana» (16).
May 16, 2021
A tiresome book that feels too familiar and is made even more arduous by an unlikable and boring protagonist. Even the descriptions of local life cannot redeem anything. I have read this plot too many times!
September 15, 2019
Vanhan miehen ärinää joka kuitenkin loppua kohten vähenee. Ihan ok, ei kuitenkaan antanut juurikaan mitään.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 5, 2021
Luulin lukevani kirjan ranskalaisesta romanssista. Tämä olikin vaan kömpelön ja rasittavan raukan katkeraa kuvausta ihastumisesta naiseen, johon ei oo oikeastaan mahdollisuuksia.
May 10, 2022
Y/n fanfiction but it's by and for grown men. Vaguely lolita-esque
October 9, 2022
Luin joskus ylä-asteella pakosta ja ainoo mistä 14 v. tykkäsin oli että siinä oli seksikohtauksia
Read
October 26, 2024Hoiatav mõttekirjandus ümbruskonna mõjust ja teistega mängivast tüdrukust.
November 17, 2017
Gli strati protettivi dell'oblio
Dopo un gran numero di anni, il narratore decide di ricostruire e mettere per iscritto la sua "troppo breve giovinezza", ovvero l'unico fugace incontro con l'Amore, avvenuto tra i megaliti di Carnac mentre era un giovane studente in trasferta in Francia. L'Amore è la lolitiana Fine van Brooklyn, che risveglia i sensi e i sentimenti del protagonista, per rivelarsi poi troppo sfuggente, volubile e indifferente. Anche se tenterà di convincerci del contrario, l'incontro muterà completamente l'esistenza del narratore, soprattutto nei suoi rapporti con il prossimo.
"Per dirla con un paragone: l'organismo umano isola il proiettile che non si è riusciti a estrarre, formandogli intorno uno strato di calcio, in modo che non costituisca più un fastidioso elemento estraneo, ma finisca semplicemente per sparire nel suo involucro protettivo. L'anima umana funziona allo stesso modo: crea gradualmente intorno ai nostri errori, alle nostre delusioni e ai nostri dolori gli strati protettivi dell'oblio, isolandoli così dalle azioni e dai pensieri della vita quotidiana."
Rimane irrisolta, purtroppo, una questione fondamentale: cosa veramente pensava e provava Fine? Waltari, infatti, si limita alla narrazione in prima persona del vissuto del protagonista maschile. Sarebbe stato interessante ( come per mille altri libri ) avere anche la narrazione da parte della co-protagonista femminile...
Dopo un gran numero di anni, il narratore decide di ricostruire e mettere per iscritto la sua "troppo breve giovinezza", ovvero l'unico fugace incontro con l'Amore, avvenuto tra i megaliti di Carnac mentre era un giovane studente in trasferta in Francia. L'Amore è la lolitiana Fine van Brooklyn, che risveglia i sensi e i sentimenti del protagonista, per rivelarsi poi troppo sfuggente, volubile e indifferente. Anche se tenterà di convincerci del contrario, l'incontro muterà completamente l'esistenza del narratore, soprattutto nei suoi rapporti con il prossimo.
"Per dirla con un paragone: l'organismo umano isola il proiettile che non si è riusciti a estrarre, formandogli intorno uno strato di calcio, in modo che non costituisca più un fastidioso elemento estraneo, ma finisca semplicemente per sparire nel suo involucro protettivo. L'anima umana funziona allo stesso modo: crea gradualmente intorno ai nostri errori, alle nostre delusioni e ai nostri dolori gli strati protettivi dell'oblio, isolandoli così dalle azioni e dai pensieri della vita quotidiana."
Rimane irrisolta, purtroppo, una questione fondamentale: cosa veramente pensava e provava Fine? Waltari, infatti, si limita alla narrazione in prima persona del vissuto del protagonista maschile. Sarebbe stato interessante ( come per mille altri libri ) avere anche la narrazione da parte della co-protagonista femminile...
September 9, 2013
Pohjolan mies, jonkinsortin tutkija, matkustaa opintomatkalle Pariisiin. Hän opiskelee pitkän talven keskittyen intensiivisesti työhönsä, eikä liiemmin sorru nautintojen viettelyksiin.
Myöhemmin mies suuntaa vastahakoisesti Ranskan maaseudulle kesälomamatkalle saatuaan ystävältään tähän tarkoitukseen osoitetun shekin. Hiljaisessa maalaiskylässä hän iskee silmänsä nuoreen tyttöseen, Fineen, joka osoittautuu varsinaiseksi syöjättäreksi ja sekoittaa tyystin miehen pään.
Teos kuvaa kiinnostavasti miehen huomioita kanssaihmisistä sekä ympäristöstä. Tarina ei niin erikoinen ole, mutta Finen hahmo on kaikessa selittämättömyydessään kiehtova. Lisäksi lomamatkalla hullaantuvan tutkijan tietynlainen synninkaipuu on jotenkin herkullista luettavaa.
Myöhemmin mies suuntaa vastahakoisesti Ranskan maaseudulle kesälomamatkalle saatuaan ystävältään tähän tarkoitukseen osoitetun shekin. Hiljaisessa maalaiskylässä hän iskee silmänsä nuoreen tyttöseen, Fineen, joka osoittautuu varsinaiseksi syöjättäreksi ja sekoittaa tyystin miehen pään.
Teos kuvaa kiinnostavasti miehen huomioita kanssaihmisistä sekä ympäristöstä. Tarina ei niin erikoinen ole, mutta Finen hahmo on kaikessa selittämättömyydessään kiehtova. Lisäksi lomamatkalla hullaantuvan tutkijan tietynlainen synninkaipuu on jotenkin herkullista luettavaa.
Read
July 28, 2011Se tavallinen tarina. Hölmö mies rakastuu naisen kauneuteen ja rakentaa päässään unelmanaisensa. Kun nainen osoittautuukin erilaiseksi (siis oikeaksi ihmiseksi vikoineen ja heikkouksineen), rakkaus muuttuu halveksunnaksi. Kovin misogyyninen, heikko ja inhottava tuotos Waltarilta.
October 28, 2021
Kirjan kieli on taiteellisen runollista, mutta tarina melko surullinen ja tympeäkin.
April 17, 2017
Witty, light and heartwarming - good mood achieved!
Displaying 1 - 29 of 29 reviews