What do you think?
Rate this book
Maallisten ilojen puutarha
Arvostetun tekijän tyrmäävä runoteos sulattaa yhteen jumalan, ihmisen ja simulaation.
Hieronymus Boschin surrealistiset maalaukset manataan käyntiin, helvetti on täynnä ihmisen tarvekaluja ja paratiisin autuus sanaton. Maailmojen vilinästä erottuu hämmentynyt Aatami ja vokaalein puhuva Eeva, veren haju läpäisee kosketusnäytön. Äkkiä käden alla on hevosen lämmin kylki, säkeessä vuoren kokoinen ajatus.
Hämmästyttävä runotriptyykki nielaisee ajan ja kulttuurin kerrostumat ja kirmaa rekisterien läpi, niiden yli. Häiritsevät näkymät järjestyvät toisenlaisiksi painajaisiksi, paratiisi räjäyttää itseään ihaniksi atomeiksi, eikä historia millään löydä loppuaan.
Hieronymus Boschin surrealistiset maalaukset manataan käyntiin, helvetti on täynnä ihmisen tarvekaluja ja paratiisin autuus sanaton. Maailmojen vilinästä erottuu hämmentynyt Aatami ja vokaalein puhuva Eeva, veren haju läpäisee kosketusnäytön. Äkkiä käden alla on hevosen lämmin kylki, säkeessä vuoren kokoinen ajatus.
Hämmästyttävä runotriptyykki nielaisee ajan ja kulttuurin kerrostumat ja kirmaa rekisterien läpi, niiden yli. Häiritsevät näkymät järjestyvät toisenlaisiksi painajaisiksi, paratiisi räjäyttää itseään ihaniksi atomeiksi, eikä historia millään löydä loppuaan.
127 pages, Hardcover
Published February 28, 2025
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 1 of 1 review
June 12, 2025
Vesa Haapala on halunnut tehdä lyyrisen ekfrasiksen Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha -maalauksesta. Ekfrasis on vain hienompi nimitys sille, että taideteos kuvailee jotain toista taideteosta. Tässä tapauksessa runokokolema kertoo siis maalauksesta. Jos jostain maalauksesta haluaa tehdä kokonaisen runokokoelman, Maallisten ilojen puutarha on siihen erinomainen ehdokas: sehän on aivan täynnä kiehtovia yksityiskohtia.
Taulu on moniosainen triptyykki: siinä on ensinnäkin kannet, jotka näkyvät kun maalauksen sivupaneelit ovat kiinni. Kansiin maalattu kuva esittää joko luomiskertomuksen kolmatta päivää tai vedenpaisumusta. Kun kannet avataan, aukeaa triptyykki. Sen vasemmassa reunassa on Eedenin puutarha ja Eevan luominen, keskellä se varsinainen maallisten ilojen puutarha – kenties maailma ennen vedenpaisumusta – ja oikealla sitten helvetin kärsimykset. Tätä rakennetta Haapalakin heijastelee teoksessaan. Alussa on kansipaneeli, sitten taulun osiot, ja lopuksi kirjan sulkeutuessa taas kansipaneeli.
Maallisten ilojen puutarha ei ole ensimmäinen kirjallinen teos, joka noudattelee jonkun toisen taideteoksen rakennetta. Tämä maalaus on kyllä miellyttävä viitekehys: sen hahmottaminen tekstistä on merkittävästi helpompaa kuin vaikkapa Riikosen romaaniinsa muotoileman Beethovenin Suuren fuugan. Vaikka alkuteos ei olisi tuttu, sen kun hakee kuvan Wikipediasta ja katselee.
Haapalan Maallisten ilojen puutarha käsittelee monitahoista ja monipuolista taideteosta itsekin monipuolisesti. Se kiertelee erilaisissa tyylilajeissa ja sävyissä, rennon puhekielisestä vakavan runolliseen ja hyödyntää sumeilematta erilaisia rekistereitä. Myös säerakenteita on monensorttisia. ”Helvetingaseelin” gaseelimuodon soveltamisesta en Haapalalle ihan täysiä pisteitä suo, muotopuhtaasta gaseelista ollaan sen verran etäällä, mutta virkistävä pyrkimys se silti on.
Näinkin konkreettinen aihe tekee Maallisten ilojen puutarhasta helposti lähestyttävän, vaikka se ei sisältönsä puolesta varsinaisesti mitään helppoa runoutta edustakaan. On mielenkiintoista katsella Boschin teosta ja tutkailla, miten Haapala on sitä tekstiksi tulkinnut.
Taulu on moniosainen triptyykki: siinä on ensinnäkin kannet, jotka näkyvät kun maalauksen sivupaneelit ovat kiinni. Kansiin maalattu kuva esittää joko luomiskertomuksen kolmatta päivää tai vedenpaisumusta. Kun kannet avataan, aukeaa triptyykki. Sen vasemmassa reunassa on Eedenin puutarha ja Eevan luominen, keskellä se varsinainen maallisten ilojen puutarha – kenties maailma ennen vedenpaisumusta – ja oikealla sitten helvetin kärsimykset. Tätä rakennetta Haapalakin heijastelee teoksessaan. Alussa on kansipaneeli, sitten taulun osiot, ja lopuksi kirjan sulkeutuessa taas kansipaneeli.
Maallisten ilojen puutarha ei ole ensimmäinen kirjallinen teos, joka noudattelee jonkun toisen taideteoksen rakennetta. Tämä maalaus on kyllä miellyttävä viitekehys: sen hahmottaminen tekstistä on merkittävästi helpompaa kuin vaikkapa Riikosen romaaniinsa muotoileman Beethovenin Suuren fuugan. Vaikka alkuteos ei olisi tuttu, sen kun hakee kuvan Wikipediasta ja katselee.
Tätä on helvetin musiikki:
vaaleanpunainen kanttori säveltää ruoskakielellään
luutun alle murskatun pakaroihin,
ja joukko haavoja laulaa.
Haapalan Maallisten ilojen puutarha käsittelee monitahoista ja monipuolista taideteosta itsekin monipuolisesti. Se kiertelee erilaisissa tyylilajeissa ja sävyissä, rennon puhekielisestä vakavan runolliseen ja hyödyntää sumeilematta erilaisia rekistereitä. Myös säerakenteita on monensorttisia. ”Helvetingaseelin” gaseelimuodon soveltamisesta en Haapalalle ihan täysiä pisteitä suo, muotopuhtaasta gaseelista ollaan sen verran etäällä, mutta virkistävä pyrkimys se silti on.
Näinkin konkreettinen aihe tekee Maallisten ilojen puutarhasta helposti lähestyttävän, vaikka se ei sisältönsä puolesta varsinaisesti mitään helppoa runoutta edustakaan. On mielenkiintoista katsella Boschin teosta ja tutkailla, miten Haapala on sitä tekstiksi tulkinnut.
Displaying 1 - 1 of 1 review