Eläimet lensivät ensin kertoo avaruuden valloituksen uskomattomista vaiheista, jossa Laika-koiralla, Ham-simpanssilla ja monella muulla eläimellä on ollut tärkeä osansa.
Sarjakuvan kertojana on iäkäs saksalaisrouva, jonka isä pestattiin sodan jälkeen kehittämään Neuvostoliiton avaruusohjelmaa. Nuori opiskelija kuulee häneltä huikean tarinan siitä, miten kylmän sodan suurvallat kokeilivat kilvan eri eläinten kestävyyttä avaruudessa - eettisistä näkökohdista huolimatta.
Eläimet lensivät ensin sisältää sarjakuvan lisäksi syventävän tietopaketin aiheesta. Kirja on sisarteos Johanna Aulénin kehutulle sarjakuvalle Tšernobylin koirat: ”Piirrokset, kerronta ja kiinnostava viiteosio lähdemateriaaleista tukevat saumattomasti kokonaisuutta.” (Maaseudun Tulevaisuus)
Johanna Aulén (s. 1981) on vantaalainen graafikko, animaattori ja kuvataideopettaja. Hänen esikoisteoksensa Tšernobylin koirat (WSOY 2022) nousi Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaaksi.
Aulenin sarjakuva on vaikea arvosteltava. En erityisemmin välitä hänen piirrosjäljestään, mutta aihepiiri avaruuden eläimistä oli kiinnostava. En ollut aiheelle uhrannut juuri ajatustakaan aiemmin ja muistin lähinnä Laika-koiran.
Teos siis voi opettaa jotakin uutta, mutta jotenkin ei vain lähtenyt ja sitten tämä jo loppuikin...
Kiinnostava sarjakuva avaruumatkailun historiasta, etenkin eläinkokeiden näkökulmasta. Opin tästä paljon uutta, mutta tämän lukeminen oli välillä myös aika vaikeaa eläinten kokemien kauheuksien vuoksi. Piirrostyyli ei ollut ihan minun makuuni, mutta toisaalta se sopi tämäntyyppiseen sarjakuvaan.
Maino perusteos avaruuslentojen historiasta, ja syvemmin avaruuskilpajuoksun koe-eläimistä. Kerronnassa tarkkuus faktoissa ja inhimillinen näkökulma ovat hyvin tasapainossa. Raketit ja muut tekniset vempeleet on piirretty insinöörimäisellä tarkkuudella. Viisi tähteä on arvosanana korostetun subjektiivinen: saan koirista ja avaruuslentojen historiasta iloa muuteskin. Luin siksi lumoutuneena.
Sujuva tietopaketti avaruuslennoilla käytetyistä eläimistä. Kirja on enimmäkseen dokumentaarinen (sis. viitteet ja lähdeluettelot), mutta kerronnallisista syistä siihen on rakennettu fiktiivinen kehyskertomus. Ilman muuta tämä dramatisointi tuo tarinaan vetoapua ja toisaalta myös hengähdyksen paikkoja faktatykityksen sekaan. Samalla se tuntuu kuitenkin päälle liimatulta ja kömpelöltä.
Aulénin piirrostyylistä en suuremmin pidä, se on jotenkin kankea ja ankea. Se toimii kuitenkin faktaosioissa, ikään kuin tietokirjakuvituksena. Ja kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta luin kirjan mielelläni, loppuviitteitä myöten.
Pidän älyttömän paljon näistä Aulénin karuista eläinaiheista. Ne antavat historialle uuden kaiun. Piirrosjälki tukee dokumentaarista aihetta hienosti, mutta tässä tarinassa häiritsi sen opettavainen sävy, sillä tarina on rakennettu pitkälti muotoon, jossa yksi hahmo luennoi toiselle menneistä tapahtumista. Lopun faktaosuus sen sijaan oli ahmittavan hyvä! Tämä teos ei aivan yltänyt Tšernobylin koirien tasolle, mutta toivottavasti Aulén jatkaa näiden aiheiden tonkimista, koska niiden pitää ehdottomasti tulla kerrotuksi ja koska näistä teoksista oppii valtavan paljon.
Eläimet lensivät ensin on pätevä tietosarjakuva eläinten hyödyntämisestä avaruusmatkailussa ja jos oot niin kuin mie, että suunnilleen tiedät Laika-koiran, saa tästä paljon irti. Samalla joutuu toki kohtaamaan ihmisluonnon sen puolen, joka ajattelee muunlajisten kärsimyksen olevan ihmisapinan tuskia hyväksyttävämpää. Asiantuntijuus ja lähteiden käyttö loi uskottavuutta.