What do you think?
Rate this book
Pommi
Ajankohtainen ekotrilleri puuttuu eläinten tehotuotantoon
Mia on ylpeä Me ja eläimet -blogistaan lukion verkkolehdessä. Yksi trolli tosin epäilee toistuvasti hänen eläintietämystään ja väittää, että Mian mopsi on jalostettu sairaaksi.
Mia haluaa hyväksi toimittajaksi ja päättää ottaa asioista selvää. Omasta koirasta alkaa tutkimusmatka maa tilojen, tuotanto laitosten ja teurastamojen oloihin.
Mia ei voi uskoa lukemaansa ja näkemäänsä: “Jos ihmiset vain saisivat tietää!” Mutta ihmiset eivät halua tietää, he eivät välitä, ja Mian hätä ja epätoivo vain kasvaa. Eläinten kärsimysten lopettamiseksi jonkun on uskallettava tehdä jotain konkreettista. Jotain mikä herättää ihmiset lopullisesti.
Mia on ylpeä Me ja eläimet -blogistaan lukion verkkolehdessä. Yksi trolli tosin epäilee toistuvasti hänen eläintietämystään ja väittää, että Mian mopsi on jalostettu sairaaksi.
Mia haluaa hyväksi toimittajaksi ja päättää ottaa asioista selvää. Omasta koirasta alkaa tutkimusmatka maa tilojen, tuotanto laitosten ja teurastamojen oloihin.
Mia ei voi uskoa lukemaansa ja näkemäänsä: “Jos ihmiset vain saisivat tietää!” Mutta ihmiset eivät halua tietää, he eivät välitä, ja Mian hätä ja epätoivo vain kasvaa. Eläinten kärsimysten lopettamiseksi jonkun on uskallettava tehdä jotain konkreettista. Jotain mikä herättää ihmiset lopullisesti.
348 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
1 person is currently reading
24 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
November 12, 2014
Ihana kirja. Siis ahdistavuudessaan.
Aloitin hieman empien ja mietin, että onko tämä tällaiselle lihansyöjä-maatalontyttö-lukijalle liian fanaattinen ja vihreä. Mutta ei. Kirjan koukku oli aivan muuta mitä kuvittelin ja jos johonkin tätä kirjaa pitää verrata niin Terhi Rannelan Taivaan tuuliin.
Paljon asiaa eläintenoikeuksista mutta luin kirjan myös tarinana siitä, miten helposti nuoret tytöt joutuvat ongelmiin (en nyt kerro enempää etten spoilaa).
Aloitin hieman empien ja mietin, että onko tämä tällaiselle lihansyöjä-maatalontyttö-lukijalle liian fanaattinen ja vihreä. Mutta ei. Kirjan koukku oli aivan muuta mitä kuvittelin ja jos johonkin tätä kirjaa pitää verrata niin Terhi Rannelan Taivaan tuuliin.
Paljon asiaa eläintenoikeuksista mutta luin kirjan myös tarinana siitä, miten helposti nuoret tytöt joutuvat ongelmiin (en nyt kerro enempää etten spoilaa).
July 21, 2016
Ajattelin että koska tämä on nuorten ja aikuisten (vai mikä sen nimi nyt olikaan Raumalla) hyllystä kirjastosta niin on varmaan kevyehköä tavaraa joko lukemisen tai sisällön osalta. Olikin tymäkämpi, oikea "Pommi"!
Mia käy lukiota ensimmäistä vuotta ja pitää koulun elektronisessa lehdessä eläinblogia. Lähinnä lemmikkieläimistä kiinnostunut Mia joutuu vastakkain lemmikkimaailman epämiellyttävien asioiden kanssa ja hän ajautuu toimintaan eläinten oikeuksien puolesta. Mutta tämä taas johtaa yllättävään tilanteeseen eli kirja tarjoaa jotain muutakin kuin eettistä pyörittelyä
Mia käy lukiota ensimmäistä vuotta ja pitää koulun elektronisessa lehdessä eläinblogia. Lähinnä lemmikkieläimistä kiinnostunut Mia joutuu vastakkain lemmikkimaailman epämiellyttävien asioiden kanssa ja hän ajautuu toimintaan eläinten oikeuksien puolesta. Mutta tämä taas johtaa yllättävään tilanteeseen eli kirja tarjoaa jotain muutakin kuin eettistä pyörittelyä
January 17, 2021
Tykkäsin!
Aihe oli todella mielenkiintoinen, enkä muista aiemmin lukeneeni suoraan tehotuotannosta kertovaa nuortenkirjaa.
Mieleeni tuli Marja Ahon Loukuttaja-kirja sekä myös jotain samaa tässä tuntui olevan Terhi Rannelan Taivaan tuuliin -romaanissa, vaikka pohjavire olikin vähemmän raskas.
Alussa päähenkilön tietämättömyys ja suhtautuminen ärsyttivät valtavasti, ja meinasinkin lopettaa kirjan heti kymmenen sivun jälkeen, mutta oikeastaan tällainen näkökulmavalinta toimi hyvin. Ehkä tästä saa enemmän irti myös sellaiset, jotka eivät eläinten oikeuksista ole aiemmin olleet niin kiinnostuneita?
Aihe oli todella mielenkiintoinen, enkä muista aiemmin lukeneeni suoraan tehotuotannosta kertovaa nuortenkirjaa.
Mieleeni tuli Marja Ahon Loukuttaja-kirja sekä myös jotain samaa tässä tuntui olevan Terhi Rannelan Taivaan tuuliin -romaanissa, vaikka pohjavire olikin vähemmän raskas.
Alussa päähenkilön tietämättömyys ja suhtautuminen ärsyttivät valtavasti, ja meinasinkin lopettaa kirjan heti kymmenen sivun jälkeen, mutta oikeastaan tällainen näkökulmavalinta toimi hyvin. Ehkä tästä saa enemmän irti myös sellaiset, jotka eivät eläinten oikeuksista ole aiemmin olleet niin kiinnostuneita?
March 18, 2018
Eläinoikeusasioita käsittelevä yhteiskunnalliseen ajatteluun johdattava nuortenkirja, joka kehkeytyy ekotrilleriksi. (Huom! Spoilaan lievästi kirjan juonta tässä arviossa.)
Mia Weckmann on 17-v lukiolainen, joka haluaa toimittajaksi, ja on päässyt julkaisemaan lukionsa verkkolehdessä Me ja eläimet -blogia, johon hän kirjoittaa aluksi eläinrakkaus teemanaan lähinnä koirista, myös omasta mopsistaan. Kun hänelle paljastuu, että mopsi on koirarotu, joka on rahallisen voitontavoittelun motivoimana jalostettu sairaaksi ja kärsiväksi, hänen silmänsä alkavat vähitellen aueta eläinoikeuskysymyksille laajemminkin. Sitten hän sattuu paikalle, kun sikoja kuljettava rekka kolaroi ja eläimiä juoksee kaoottisesti karkuun. Hän tutustuu Ninaan ja Kimiin, joilla on salamyhkäinen eläinoikeusryhmä. Pian Mia onkin jo mukana eläinoikeusaktivismissa, jossa mm. käydään salakuvaamassa eläinten olosuhteita eläintiloilla. Toiminta kehittyy yhä radikaalimpaan suuntaan, yllättäviä käänteitä tapahtuu, Mia onkin joutunut huijatuksi, ja kaikki meinaa lopulta romahtaa lopulta hänen niskaansa, mutta loppu on kuitenkin onnellinen ja olevinaan opettavainen.
Kirjassa seurataan nuoren poliittista heräämistä, ja kyseessä on kasvutarina tiedostavaksi yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi. Tarinan on selkeästi tarkoitus opastaa lukijaansa siitä, että liian pitkälle ei kannata mennä, tämä käy ilmi monessa kohtaa. Eläinoikeuskysymysten lisäksi kirjassa käsitellään nuoren sinisilmäisen hyväuskoisuutta, ja mihin se voi johtaa, kun luottaa tuntemattomiin fanaatikkoihin, karismaattisiin aktivistimiehiin. Käsitellään myös radikalisoitumista ja jengiytymistä, ja miten se erottaa nuoren aiemmista kavereistaan. Lopussa kirja paljastuu falskin opettavaiseksi - eläintuotannossa löytyykin se tolkullinen keskitie ja "ääriajattelu" tuomitaan. Tämä opettavainen sävy on pilata koko kirjan kertojanäänen uskottavuuden. Luomutila onkin se vaihtoehto, jossa eläimet voivat hyvin. Lopun oikeudenkäyntien kuvailuissa mennään aivan epärealistisiin kuvailuihin, joissa tuomarikin pitelee vain sikaria käsissään ja otaksuu ääneen todisteiden perusteella vedettäviä johtopäätöksiä; myös koko oikeudenkäynnin aikataulutus on epärealistinen. Varsinkin Mian hahmon käytös ja ratkaisut tuntuvat paljon lapsellisemmilta kuin 17-vuotiaalta voisi odottaa. Hahmot jäävät kirjassa pinnallisiksi ja heidän ajattelunsa turhan mustavalkoiseksi muutenkin. Silti kirja onnistui olemaan melko mielenkiintoinen loppuun saakka. Sillä on kuitenkin selkeä pyrkimys ohjata (nuoren) lukijansa ajattelua tiettyyn maltilliseen suuntaan, eikä kerronta siis ole tässä mielessä neutraalia.
Mia Weckmann on 17-v lukiolainen, joka haluaa toimittajaksi, ja on päässyt julkaisemaan lukionsa verkkolehdessä Me ja eläimet -blogia, johon hän kirjoittaa aluksi eläinrakkaus teemanaan lähinnä koirista, myös omasta mopsistaan. Kun hänelle paljastuu, että mopsi on koirarotu, joka on rahallisen voitontavoittelun motivoimana jalostettu sairaaksi ja kärsiväksi, hänen silmänsä alkavat vähitellen aueta eläinoikeuskysymyksille laajemminkin. Sitten hän sattuu paikalle, kun sikoja kuljettava rekka kolaroi ja eläimiä juoksee kaoottisesti karkuun. Hän tutustuu Ninaan ja Kimiin, joilla on salamyhkäinen eläinoikeusryhmä. Pian Mia onkin jo mukana eläinoikeusaktivismissa, jossa mm. käydään salakuvaamassa eläinten olosuhteita eläintiloilla. Toiminta kehittyy yhä radikaalimpaan suuntaan, yllättäviä käänteitä tapahtuu, Mia onkin joutunut huijatuksi, ja kaikki meinaa lopulta romahtaa lopulta hänen niskaansa, mutta loppu on kuitenkin onnellinen ja olevinaan opettavainen.
Kirjassa seurataan nuoren poliittista heräämistä, ja kyseessä on kasvutarina tiedostavaksi yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi. Tarinan on selkeästi tarkoitus opastaa lukijaansa siitä, että liian pitkälle ei kannata mennä, tämä käy ilmi monessa kohtaa. Eläinoikeuskysymysten lisäksi kirjassa käsitellään nuoren sinisilmäisen hyväuskoisuutta, ja mihin se voi johtaa, kun luottaa tuntemattomiin fanaatikkoihin, karismaattisiin aktivistimiehiin. Käsitellään myös radikalisoitumista ja jengiytymistä, ja miten se erottaa nuoren aiemmista kavereistaan. Lopussa kirja paljastuu falskin opettavaiseksi - eläintuotannossa löytyykin se tolkullinen keskitie ja "ääriajattelu" tuomitaan. Tämä opettavainen sävy on pilata koko kirjan kertojanäänen uskottavuuden. Luomutila onkin se vaihtoehto, jossa eläimet voivat hyvin. Lopun oikeudenkäyntien kuvailuissa mennään aivan epärealistisiin kuvailuihin, joissa tuomarikin pitelee vain sikaria käsissään ja otaksuu ääneen todisteiden perusteella vedettäviä johtopäätöksiä; myös koko oikeudenkäynnin aikataulutus on epärealistinen. Varsinkin Mian hahmon käytös ja ratkaisut tuntuvat paljon lapsellisemmilta kuin 17-vuotiaalta voisi odottaa. Hahmot jäävät kirjassa pinnallisiksi ja heidän ajattelunsa turhan mustavalkoiseksi muutenkin. Silti kirja onnistui olemaan melko mielenkiintoinen loppuun saakka. Sillä on kuitenkin selkeä pyrkimys ohjata (nuoren) lukijansa ajattelua tiettyyn maltilliseen suuntaan, eikä kerronta siis ole tässä mielessä neutraalia.
April 9, 2022
Löysin tämän kirjan erään käyttäjän hyllystä ja päätin mennä lainaamaan kirjastosta kun aihe oli vähän erilainen kuin yleensä. Harvassa nuorten aikuisten kirjassa on aiheena eläinten oikeudet.
Tämä oli nopealukuinen kirja, kun sain luettua kolmessa päivässä. Tuli myös opittua hieman uuttakin tästä kirjasta ja pitikin mennä googlaamaan esim. mopsien sairauksista. Pisti kyllä vähän ajattelemaan eläinten kohtelua etenkin teurastamoilla. Joidenkin arvostelijoiden mielestä Mia oli hieman lapsellinen - tosiaan hän oli etenkin kuulusteluissa hieman vitsikkäällä tuulella, joka ei sinällään sovi tuollaiseen asiayhteyteen oikein.
Kirjan loppuosa menikin pääasiassa oikeudenkäynnin parissa ja olikin aika sujuvasti kyseinen osio kirjoitettu sillä onhan kirjailija juristi. Hieman kirjoitusvirheet kirjan loppupuoliskolla hyppäsi silmille, mutta hyvä juoni antaa tämän anteeksi.
Hitusen samankaltaisuutta Terhi Rannelan Taivaan tuuliin kirjaan, etenkin erään henkilön kohdalla, ei kuitenkaan niin radikaalia.
4/5, tarkoitus lukea myös tämän itsenäinen jatko-osa Petos.
Tämä oli nopealukuinen kirja, kun sain luettua kolmessa päivässä. Tuli myös opittua hieman uuttakin tästä kirjasta ja pitikin mennä googlaamaan esim. mopsien sairauksista. Pisti kyllä vähän ajattelemaan eläinten kohtelua etenkin teurastamoilla. Joidenkin arvostelijoiden mielestä Mia oli hieman lapsellinen - tosiaan hän oli etenkin kuulusteluissa hieman vitsikkäällä tuulella, joka ei sinällään sovi tuollaiseen asiayhteyteen oikein.
Kirjan loppuosa menikin pääasiassa oikeudenkäynnin parissa ja olikin aika sujuvasti kyseinen osio kirjoitettu sillä onhan kirjailija juristi. Hieman kirjoitusvirheet kirjan loppupuoliskolla hyppäsi silmille, mutta hyvä juoni antaa tämän anteeksi.
Hitusen samankaltaisuutta Terhi Rannelan Taivaan tuuliin kirjaan, etenkin erään henkilön kohdalla, ei kuitenkaan niin radikaalia.
4/5, tarkoitus lukea myös tämän itsenäinen jatko-osa Petos.
January 22, 2019
Mia on ylpeä Me ja eläimet -blogistaan lukion verkkolehdessä. Yksi trolli tosin epäilee toistuvasti hänen eläintietämystään ja väittää, että Mian mopsi on jalostettu sairaaksi. Mia haluaa hyväksi toimittajaksi ja päättää ottaa asioista selvää. Omasta koirasta alkaa tutkimusmatka maa tilojen, tuotanto laitosten ja teurastamojen oloihin. Mia ei voi uskoa lukemaansa ja näkemäänsä: "Jos ihmiset vain saisivat tietää!" Mutta ihmiset eivät halua tietää, he eivät välitä, ja Mian hätä ja epätoivo vain kasvaa. Eläinten kärsimysten lopettamiseksi jonkun on uskallettava tehdä jotain konkreettista. Jotain mikä herättää ihmiset lopullisesti. Tutustuessaan Kimiin ja Ninaan Mia saa vihdoin tilaisuuden tehdä oikeasti jotain eläinten hyväksi. Mutta pian Mia huomaa olevansa mukana kuvioissa, joita ei voi mitenkään uskoa todeksi.
Anu Ojalan tyyli kuvat tapahtumia hyytää todenmukaisuudellaan ja ajankohtaisuudellaan.
Anu Ojalan tyyli kuvat tapahtumia hyytää todenmukaisuudellaan ja ajankohtaisuudellaan.
August 17, 2018
Selkeästi vaikuttamaan pyrkivä kirja, minkä vaan huomiona, ei moitteena, totean. Eläinten kaltoinkohtelun muotoja kuvataan siten, ettei asia jää epäselväksi kenellekään. Vinkkaan varmasti yläkouluun, aihe kiinnostaa varmasti monia.
November 25, 2014
Vähän tuntui sillisalaatilta. Ensin on pirteä nuori tyttö, joka kirjoittaa tohkeissaan lukionsa lehden blogia ja on iloinen ja pirteä ja naiivi mopsinomistaja. Alussa selitetään miten söpösti Roosa-mopsi hengittää ja läähättää ja kuorsaa. Ja sitten ihan ykskaks yllättäen silmät aukeaa ja koira onkin kuolemansairas ja kasvattajan mielestä kaikki on kunnossa. Ja sitten heilahtaakin jo tuotantoeläinten kuvaamiseen ja muuhun. Ja loppu kolmannes käytetään puhtaasti oikeudenkäyntiin.
Ihan kuin olis lukenut kolme kirjaa peräkkäin; koiraongelma ja liikajalostus, tuotantoeläinten ongelmat ja oikeudenkäynti.
Ihmiset jäi pinnallisiksi ja vajaiksi. En oikein ymmärrä miten Ojala on voinut tuottaa tämmöistä sillisalaattia, kun aiemmissa kirjoissa on ollut selkeä kaava miten edetään. Ilmeisesti kirjailija on halunnut puuttua pitkälle jalostettujen koirarotujen ongelmiin JA tuotantoeläinten ongelmiin JA muistuttaa samalla että Suomessa on toimiva oikeusjärjestelmä.
Kirjan alku oli niin ahdistavaa ja liian kuvailtua kaikkinen porsimiskarsinoineen ja purtuine sianhännäntynkineen. Ahdisti niin että piti käpertyä miehen syliin hetkeksi ja käydä sitten halaamassa omia suhteellisen terverakenteisia koiria.
Ehkä tästä kirjasta oli se hyöty, että päätin varata ajan nuoremmalle koiralle selkäkuvauksiin, koska haluan varmuuden siitä ettei hännättömyys ole aiheuttanut sille selkärankaongelmia, vaikka se ei olekaan ikinä selkäänsä valittanut.
Noin muuten en oikein tiedä mikä tämän kirjan pointti oli.
Ihan kuin olis lukenut kolme kirjaa peräkkäin; koiraongelma ja liikajalostus, tuotantoeläinten ongelmat ja oikeudenkäynti.
Ihmiset jäi pinnallisiksi ja vajaiksi. En oikein ymmärrä miten Ojala on voinut tuottaa tämmöistä sillisalaattia, kun aiemmissa kirjoissa on ollut selkeä kaava miten edetään. Ilmeisesti kirjailija on halunnut puuttua pitkälle jalostettujen koirarotujen ongelmiin JA tuotantoeläinten ongelmiin JA muistuttaa samalla että Suomessa on toimiva oikeusjärjestelmä.
Kirjan alku oli niin ahdistavaa ja liian kuvailtua kaikkinen porsimiskarsinoineen ja purtuine sianhännäntynkineen. Ahdisti niin että piti käpertyä miehen syliin hetkeksi ja käydä sitten halaamassa omia suhteellisen terverakenteisia koiria.
Ehkä tästä kirjasta oli se hyöty, että päätin varata ajan nuoremmalle koiralle selkäkuvauksiin, koska haluan varmuuden siitä ettei hännättömyys ole aiheuttanut sille selkärankaongelmia, vaikka se ei olekaan ikinä selkäänsä valittanut.
Noin muuten en oikein tiedä mikä tämän kirjan pointti oli.
January 31, 2015
Pidin kirjasta enemmän kuin osasin arvata. En pidä itseäni ekohippinä ja ääriaktivistit suurimmaksi osaksi ärsyttävät, mutta en nyt sanoisi, että aivan välinpitämätön olisin. Ensimmäiset 50-100 sivua olivat sellaisia, että mietin vielä, että jätänkö kesken kokonaan, mutta sitten homma alkoi vauhdittua. Oikeusjuttu oli mielenkiintoinen, vaikka homma mielestäni vedettiin vähän läskiksi tuomarin kanssa.
Loppujen lopuksi kirja, jota oli mahdoton päästää käsistä ja piti raahata se bussiinkin mukaan, että sai luettua loppuun samantien. Loppu oli silti pienoinen pettymys.
Bongasin tämän nuortenkirjastotyön luennolta ja olemme keskustelleet, että onko kirja huono, jos siinä on kovin näkyvillä jokin opetus lukijalle. Mielessäni kävi, että tästä kirjasta sellainen todennäköinen löytyy ja tulihan se sieltä jossain vaiheessa loppua, kun päähenkilö pui tekemäänsä jollekulle.
Alan ehkä itse jatkossa vielä hieman tarkemmin seuraamaan, mitä ostan. Eniten ehkä kuitenkin itselleni vahvistui vastustus rotueläimien ja jalostuksen suhteen, itsekin alle kolmivuotiaan cocker raivoisen spanielin menettäneenä.
Loppujen lopuksi kirja, jota oli mahdoton päästää käsistä ja piti raahata se bussiinkin mukaan, että sai luettua loppuun samantien. Loppu oli silti pienoinen pettymys.
Bongasin tämän nuortenkirjastotyön luennolta ja olemme keskustelleet, että onko kirja huono, jos siinä on kovin näkyvillä jokin opetus lukijalle. Mielessäni kävi, että tästä kirjasta sellainen todennäköinen löytyy ja tulihan se sieltä jossain vaiheessa loppua, kun päähenkilö pui tekemäänsä jollekulle.
Alan ehkä itse jatkossa vielä hieman tarkemmin seuraamaan, mitä ostan. Eniten ehkä kuitenkin itselleni vahvistui vastustus rotueläimien ja jalostuksen suhteen, itsekin alle kolmivuotiaan cocker raivoisen spanielin menettäneenä.
June 25, 2022
(Luin tän jo aiemmin keväällä.)
Tästä aiheesta haluaisin ehdottomasti lisää nuortenkirjoja! Tehotuotanto ja eläintenoikeudet on todella tärkeä ja ajankohtainen aihe, mutta siitä huolimatta kirja itsessään ei ollut minusta kovin hyvä. Ensinnäkin päähenkilö Mia ja Mian hämmästyttävä tietämättömyys raivostutti minua suunnattomasti. Toisekseen kirjoitusvirheitä riitti, eikä kirja minusta ollut muutenkaan kovin hyvin kirjotettu.
Toisaalta juoni oli mielenkiintoinen ja hyvin radikaalilla tavalla erilainen, kuin millaista olen koskaan aiemmin lukenut. Kirjan lopusta suuren palan lohkaisi Mian oikeudenkäynti, mistä en itse oikein pitänyt. Toki se oli kirjoitettu hyvin, sillä Anu Ojala on itse juristi, mutta noin pitkä pätkä tuntui hieman yliampuvalta.
Joka tapauksessa annan kirjalle tärkeän aiheen ja uudenlaisen juonen takia kolme tähteä! Suosittelen kirjaa erityisesti ihmisille, jotka eivät juurikaan tiedä tehotuotannosta ja siitä, minkälaisen prosessin lopulta ihmisen lautaselle päätyvä liha ennen sitä käy läpi.
Tästä aiheesta haluaisin ehdottomasti lisää nuortenkirjoja! Tehotuotanto ja eläintenoikeudet on todella tärkeä ja ajankohtainen aihe, mutta siitä huolimatta kirja itsessään ei ollut minusta kovin hyvä. Ensinnäkin päähenkilö Mia ja Mian hämmästyttävä tietämättömyys raivostutti minua suunnattomasti. Toisekseen kirjoitusvirheitä riitti, eikä kirja minusta ollut muutenkaan kovin hyvin kirjotettu.
Toisaalta juoni oli mielenkiintoinen ja hyvin radikaalilla tavalla erilainen, kuin millaista olen koskaan aiemmin lukenut. Kirjan lopusta suuren palan lohkaisi Mian oikeudenkäynti, mistä en itse oikein pitänyt. Toki se oli kirjoitettu hyvin, sillä Anu Ojala on itse juristi, mutta noin pitkä pätkä tuntui hieman yliampuvalta.
Joka tapauksessa annan kirjalle tärkeän aiheen ja uudenlaisen juonen takia kolme tähteä! Suosittelen kirjaa erityisesti ihmisille, jotka eivät juurikaan tiedä tehotuotannosta ja siitä, minkälaisen prosessin lopulta ihmisen lautaselle päätyvä liha ennen sitä käy läpi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 19, 2016
Tämä kirja on nyt niin ajankohtainen, että se kannattaa lukea! Tarina etenee itsellään, vauhdikkaasti ja omalla painollaan. Se herättää varmasti lukijan ajattelemaan eläinten hyvinvointia ja niihin liittyviä asioita. Paikoittain kirja maalaa ehkä turhan voimakkaastikin valmiita mielipiteitä lukijan mieleen, ja asiat näyttäytyvät hieman mustavalkoisina, mikä on toisaalta nuortenkirjalle tyypillistä.
Kirja onnistuu kauhistuttamaan, varsinkin kun tietää, että nämä jutut, mitä kirjassa esitellään, ovat asioita, joita meidän todellisuudessamme tapahtuu. Kirja ei siinä mielessä liioittele tai vääristele, vaikka siihen onkin valikoitunut äärimmäisiä tapauksia.
Suosittelen Anu Ojalan Pommia ehdottomasti jokaiselle, jota eläinten oikeudet tai vaikka vain hyvä jännitystarina kiinnostavat. Taidokkaasti kirjoitettu, ajankohtainen kirja vie kyllä mennessään.
Kirja onnistuu kauhistuttamaan, varsinkin kun tietää, että nämä jutut, mitä kirjassa esitellään, ovat asioita, joita meidän todellisuudessamme tapahtuu. Kirja ei siinä mielessä liioittele tai vääristele, vaikka siihen onkin valikoitunut äärimmäisiä tapauksia.
Suosittelen Anu Ojalan Pommia ehdottomasti jokaiselle, jota eläinten oikeudet tai vaikka vain hyvä jännitystarina kiinnostavat. Taidokkaasti kirjoitettu, ajankohtainen kirja vie kyllä mennessään.
December 14, 2014
Alussa todella rankka ja ahdistavakin, tehotuotantokuvaukset hyvin realistisia ja eläviä. Mian hahmo oli rasittavuudessaan niin teini, vaikea sanoa miten nuori lukija suhtautuisi. Mutta tapahtumien ja henkilöhahmojen nopea kehitys oli hieman epäuskottavaa, aikaa kului pari kuukautta, kun naiivista, lihansyönnillä ylpeilevästä lukiolaistytöstä tulee öisin teurastamoissa hiippaileva eläinaktivisti. No näin kai voi käydä, kun eksyy oikeiden ihmisten seuraan.
Oikeusjuttu oli mielenkiintoista, joskin sekin vähän epäuskottavaa seurattavaa. Kirja oli kyllä trillerimäisyydessään koukuttava.
Oikeusjuttu oli mielenkiintoista, joskin sekin vähän epäuskottavaa seurattavaa. Kirja oli kyllä trillerimäisyydessään koukuttava.
September 27, 2015
It was good. A little weird and sometimes a little sad. But still nice reading if you like animals. Every kind of animals!
Read
May 11, 2017Henkilöhahmot ohuita kuin silkkipaperi, mutta juoni juoksee.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews