Täysiverisen historiallisen viihdesarjan avaus vie Hämeen sydämeen 1600-luvulle.
Kuninkaan kurittomat asemiehet hyökkäävät Kerttuli Martintyttären kotiin. Perheensä menettänyt Kerttuli pääsee Hämeen linnan muurien suojiin ja saa paikan piikana. Kun linnaan saapuu kuninkaan asiamies, vapaaherra Karl Ulvhufvud, Kerttulin elämä järkkyy.
Velvollisuudet painavat Karl Ulvhufvudin harteita. Hämeessä rehottavat korruptio ja taikausko. Mutta kun helavalkeat palavat kevätyössä, vie ikiaikainen vietti mukanaan niin vakavamielisen vapaaherran kuin sydäntään varjelevan piiankin. Epäsäätyisen rakkauden paljastumisella olisi kohtalokkaat seuraukset, eivätkä Karl ja Kerttuli tiedä, kehen voivat luottaa.
Pidin siitä, miten todenmukaisesti historiaa kuvataan ja 1600-luvun elämänmenoa. Tähän paneudutaan ilahduttavan tarkasti. Mutta en pidä yhtään henkilöhahmoista ja tämä ei kutsu lukemaan. Kirja on lojunut keskeneräisenä jo melkein 2kk ja olen saanut edistettyä muutaman sivun, kunnes huomaan ajautuvani tekemään kaikkea muuta. Vaikka rakastan historiallista romantiikkaa, en pääse yli hahmoista. Jotenkin tämä on myös hidas ja sehän on myrkkyä minulle.
Hämeen linnan Kerttuli aloittaa historiallisen viihdesarjan. Pitkä ja runsas teos sijoittuu Hämeenlinnaan ja sen ympäristöön 1600-luvulle. Pidin siitä miten kirjassa oli kuvattu 1600-luvun elämää ja politiikkaa. Historiallinen viitekehys oli luotu tarkemmin kuin muussa lukemassani historiallisessa harlequin-romantiikassa. Kirjassa seurataan piian ja ylhäisen miehen suhdetta. Teinitytön ja lähemmäs 40-vuotiaan miehen suhde tuntuu kuitenkin 2025 julkaistussa kirjassa elähtäneeltä ja lähinnä epämiellyttävältä, vaikka tapahtuma-aika antaakin sille vähän armoa. Itseä jäi häiritsemään myös se miten kirjan mieshahmoja kuvataan toistuvasti niin kovin viisaiksi ja älykkäiksi, mutta hahmot toimivat jatkuvasti kuin mitkäkin typerykset. Tämä herättää ajatuksia kertojan epäluotettavuudesta. Yleensä romanttista kirjallisuutta lukiessani toivon, että pääpari pääsee yhteen, mutta tässä kirjassa huomasin toivovani enemmän, että joku pistäisi jo Karl Ulvhufvudin hengiltä. Pidin määrätietoisesta Angnethan hahmosta, vaikka se että hänkin on kiinnostunut suuresta ja mahtavasta Karlista, latisti hahmoa. Kirjan rakenne on paikoitellen löysä, mutta osin jännite pitää ihan hyvin otteessaan. Tarinassa on paljon perustelemattomia käänteitä (esimerkiksi Ulvhufvudin palvelija muka yhtäkkiä himoitsee Kerttulia), ja uhkauksia ei koskaan saateta loppuun. Tämä kirja ei toiminut minulle, mutta jos ikäeroromanssi ja jatkuva höylääminen sytyttävät, voin suositella.
Ulla ja Marko Susimetsä on Hämeenlinnassa asuva kirjailijapariskunta. Heidän historiallinen romaanisarjansa alkaa kirjalla nimeltään Hämeen linnan Kerttuli. Kerttuli oli töissä fatabuuripiikana Hämeen linnassa, kun sinne saapui vakavamielinen vapaaherra Karl Ulvhufvud valvomaan, että linnan korjaustyöt etenevät sovitulla tavalla. Rakkaus iski molempiin salaman lailla. Oliko ilmassa noituutta vai mikä oikein sekoitti oppineen miehen pään piian pauloihin?
Hämeen linnaan saapui myös valtakunnan nuori kuningas Kustaa II Aadolf. Kuninkaalla oli vapaaherralle uusi tehtävä. Tehtävä vaati poistumista Hämeen linnasta kohti Turkua. Sydämet olivat syrjällään molemmilla, sekä Kerttulilla että Karlilla, kun edessä oli raastava ero. Karl ei voinut jättää edes hyvästejä rakastetulleen, sillä Kerttuli oli pysytellyt viimeiset ajat piilossa.
Ulla ja Marko Susimetsän Hämeen linnan Kerttuli havisutteli historiaa ja rakkautta niin, että linnan kummituskin heräsi vaeltamaan ja kertomaan mielipiteensä.
Pidin erittäin kovasti, jo ensimmäiset sivut luettuani kirja vangitsi maailmaansa. Pystyin niin näkemään myös minulle rakkaan ja läheisen Hämeen linnan 1600-luvun ajassa. Tarkat kuvailut linnan sisustuksesta ja syödyistä ruuista herättivät tarinan vielä paremmin henkiin ja teos olisi ilman niitä jäänyt vajaaksi. Ja ne syntiset makuuhuone kohtaukset, rakastin!