What do you think?
Rate this book
Take away
Take away on runoteos kuolemasta. Lempeä, ironinen, makaaberi. Kuolemassa kieli muuttuu: pilkut eivät enää pysäytä : kaksoispiste liimautuu lopullisen ajatuksen ruumiiseen. Runo avautuu Rorschachin musteläiskäksi, liihottaaaukeaman yli tai puristuu tiiviiksi kuin arkku. Kuolemasta ei saa puhua, siksi siitä on pakko kirjoittaa, se on suurin elossa oleva klisee.
Teos on Tuija Välipakan kolmas runokokoelma. Esikoinen käsitteli naiseutta, seksuaalisuutta ja naisen paikkaa sukupolvien ketjussa, toisessa kokoelmassa hän tutki sirkuksen kehysten lävitse olemisen pelkoa, ilmestymisen ja katoamisen teemoja sekä järjestyksen alla lymyävää kaaosta.
Teos on Tuija Välipakan kolmas runokokoelma. Esikoinen käsitteli naiseutta, seksuaalisuutta ja naisen paikkaa sukupolvien ketjussa, toisessa kokoelmassa hän tutki sirkuksen kehysten lävitse olemisen pelkoa, ilmestymisen ja katoamisen teemoja sekä järjestyksen alla lymyävää kaaosta.
93 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
4 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
December 30, 2025
Miten voi runoteos kuolemasta olla näin... no, hauska? Välipakka menee aihettaan suoraan päin. Ihmisiä kuolee sodissa ja onnettomuuksissa, se on hirveää. Hirveintähän on se, että annamme sotien jatkua.
Rakkauden kuollessa rakkaasta on päästettävä irti, annettava hänen ikään kuin kuolla pois omasta elämästä. Kuolema voi yllättää kenet vain. Viimeistään vanhuuteen kuollaan.
Mitä meistä jää? Mitä meille tapahtuu?
Välipakan runoteos on oivaltava ja nokkela, osittain makaaberikin suorastaan. Välillä kyllä itkettääkin.
Tartuin kirjaan, koska Välipakan uusin runokokoelma Saari josta olen pois osui suoraan sieluuni. Tämän teoksen kansi ja nimi houkuttelivat, ja onneksi niin, sillä en olisi aiheen puolesta uskaltanut tarttua kirjaan. Mutta voi kuinka lukiessani tunsin eläväni. Paradoksihan tämäkin on. Kuolemasta puhuminen (lukeminen) ehkä toisi elämään merkityksen tunnetta. Kannattaa kokeilla.
(Tämä teos osui myös yhteen Liv Strömquistin Pythia puhuu -teoksen kanssa, koska siinä Strömquist osoittaa, kuinka ahkerasti noudatamme kaikenlaisia elämänohjeita ruokavaliosta mielenhallintaan ettei kuolema osuisi juuri meidän kohdallemme.)
Rakkauden kuollessa rakkaasta on päästettävä irti, annettava hänen ikään kuin kuolla pois omasta elämästä. Kuolema voi yllättää kenet vain. Viimeistään vanhuuteen kuollaan.
Mitä meistä jää? Mitä meille tapahtuu?
Välipakan runoteos on oivaltava ja nokkela, osittain makaaberikin suorastaan. Välillä kyllä itkettääkin.
Tartuin kirjaan, koska Välipakan uusin runokokoelma Saari josta olen pois osui suoraan sieluuni. Tämän teoksen kansi ja nimi houkuttelivat, ja onneksi niin, sillä en olisi aiheen puolesta uskaltanut tarttua kirjaan. Mutta voi kuinka lukiessani tunsin eläväni. Paradoksihan tämäkin on. Kuolemasta puhuminen (lukeminen) ehkä toisi elämään merkityksen tunnetta. Kannattaa kokeilla.
(Tämä teos osui myös yhteen Liv Strömquistin Pythia puhuu -teoksen kanssa, koska siinä Strömquist osoittaa, kuinka ahkerasti noudatamme kaikenlaisia elämänohjeita ruokavaliosta mielenhallintaan ettei kuolema osuisi juuri meidän kohdallemme.)
January 7, 2018
Häkellyttävää ja taidokassta kuoleman ilmiöiden tutkailua. Kuolema on uusi musta, Kuolema on in... Ironiaa, absurdiutta, groteskia leikittlyä...
December 27, 2014
Kuolema on kaunis, monimuotoinen ja sympaattinen Välipakkalan asetelmissa. Välillä se puhuu itse, välillä se on häivytetty taustalle, mutta joka hetki läsnä. Ei todellakaan mikään klisee, vaan vahvasti elossa ja tässä hetkessä. Suurelta osin puhuttelevaa, mutta paikoin menettää punaisen langan, eikä vahva alku pidä lattenevaa loppua kasassa. Silti Välipakan kielen tuoreus pelastaa paljon.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews