Hersyvän hauskassa romaanissa Tampere on saavutettu etu.
Roosa on edennyt urallaan porafirman pääkonttorille ja päätynyt asumaan kesäkämppänsä ullakolle. Siitä hyvästä ansaitsee ainakin puolitoista aikuispistettä! Ei ole helppoa olla järkevä aikuinen, kun uudella kumppanilla on jotain salattavaa ja ystävällä houkutteleva mutta vastuuton ehdotus.
Mikä voisikaan mennä pieleen, jos heittää hyvästit pimenevälle kotikaupungille ja päätyy uinuvalle lomasaarelle äkisti ja salaa? Kun Tampere salaisuuksineen jää kauas taa, on aika selvittää, millaiset tunteet tulisi päästää päivänvaloon.
Funlandia-palkitun Se on moro -sarjan kolmannessa osassa opetellaan laittamaan happinaamari ensin itselle.
Mun mielestä tää kolmas osa oli parempi ku toka, selkeempi eikä liikaa erilaisia tapahtumia vaikka niitäkin riitti. Jotenkin ihana loppu ja kolahti kyllä🥺 Suosittelen lukeen tän sarjan! Onneks tulee vissii vielä lisää kirjoja tästä🤭
Mirella Mäkilän "Äkkilähtöjä Tampereelle" (Otava, 2025) on jo kolmas osa Se on moro -kirjasarjassa, jossa seurataan tamperelaistuneen Roosan elämää lämpimän humoristisesti. Sankarittaremme miessuhteet ovat viihdekirjallisuudelle ominaiseen tapaan merkittävässä roolissa, mutta niiden ohella kirjassa kuvataan myös ystävyyttä, oman paikan löytämistä (niin konkreettisesti kuin kuvainnollisesti), tulevaisuuden haaveita, työkuvioita ja muuta sellaista kolmekymppisen elämään keskeisesti kuuluvia juttuja.
Näyttävään rooliin nousee edelleen oma kotikaupunkini, jota kuvataan sangen näppärästi ja tunnistettavasti - jopa siinä määrin, että minäkin taidan kirjan luettuani joutua vielä varaamaan brunssipöydän Kehräsaaressa sijaitsevasta ravintola Daisysta! Ulkomaillakin ehditään toki pistäytyä, kuten kirjan nimi antaa jo ymmärtää.
En ehkä sanoisi kirjoja ratkiriemukkaan hauskoiksi, mutta sen verran sujuvasti kirjoitettuja ja viihdyttäviä ne kyllä ovat, että odotan mielenkiinnolla jatkoa!
voi olla, että olisin antanut kirjalle 4,5 ⭐, mutta viimeistään lopussa olevat kirjailijan sanat tuuppasivat tämän viiteen tähteen 🫶 Mirella Mäkilä on huumorin ja feelgoodin mestari!
hauska, viihdyttävä ja kesäinen kirja täynnä kommelluksia, väärinkäsityksiä ja valloittavia persoonia. oon nauttinut se on moro -sarjasta tosi paljon, just täydellistä aivot narikkaan lukemista. sopivasti samaistuttavuutta elämän ja arjen pienten ja suurempien haasteiden parissa.
Oma mielenkiinto sarjaa kohtaan ei meinannut oikein enää riittää tähän kolmanteen osaan, mutta luulen että vika on enemmän lukijassa kuin kirjassa, sillä genre ei vain oikein ole omani. (Ehkä juuri siksi pidin eniten ensimmäisestä osasta, joka käsitteli enemmän Roosan ja Veeran ystävyyssuhdetta) Harmitti myös, että osa kirjasta oltiin muualla kuin Tampereella, sillä kuten jossain muussakin arviossa sanottiin, juuri Tampereelle sijoittuminen ja kaupungin kuvaus on ollut sarjan vahvuuksia.
Kuten aiemmatkin osat, myös tän kuuntelin äänikirjana. Kepeää ja viihdyttävää kuunneltavaa.
Tässä kuitenkin Roosa oli must erityisen lapsellinen ja koko ajan tekee asioista omia päätelmiään keskustelematta, mikä on musta tosi ärsyttävää. Viihdyin kuitenkin ihan hyvin kirjan parissa. Ehkä olis ollut hyvä pystä alkuperäisessä suunnitelmassa ja lopettaa sarja tähän. Katsotaan jatkanko sarjaa, kun saadaan seuraava osa.
Mirella Mäkilä on sanonut haluavansa kirjoittaa hyvänmielen kirjoja, ja siinä tavoitteessa hän onnistuu kyllä mainiosti Se on moro -sarjassaan. Aiheesta Mäkilä palkittiinkin kaikkien aikojen ensimmäisellä Vinhan kirjakaupan perustamalla Funlandia-palkinnolla.
Mäkilän trilogiassa on jo kahden osan verran saatu seurata Helsingistä kotikonnuilleen palaavan kolmekymppisen Roosan edesottamuksia työ- ja ihmissuhteiden viidakossa. Äkkilähdössä tilanne eskaloituu siihen, että kaikesta ilmastoahdistuksestaan huolimatta Roosa päätyy rantalomalle Kreikkaan marraskuussa.
Työnantajalleen Roosa tulee kertoneeksi valkoisehkon valheen hätätilanteesta ja joutuu sumplimaan etätyömoodissa hankalista paikoista. Kreikan marraskuu osoittautuu yhtä vähälumiseksi kuin Suomen kesä ja turistikauden loputtua Roosa päätyy etsimään lämpöä yllättävistä paikoista - onhan suhde etäisyyttä ottaneeseen poikaystävään mitä ilmeisimmin päättynyt.
Mäkilän kehittämät juonenkäänteet ovat teoksen omassa maailmassa ihan riittävän uskottavia, ja lukijalla on mahdollisuus heittäytyä vaivattomasti soljuvan kielen ja vauhdikkaiden vaiheiden pyörteeseen. Ja kun lopussa asiat selviävät, niin kuin genreen kuuluu, selviää myös se, ettei Mäkilä malta hahmoistaan vielä luopua ja trilogia saa jatkoa.
I really waited to get my hands on this. I was slightly disappointed, but that's just me. The first two books I loved that the main center of action was Tampere, familiar places, heartwarming dialect and simple way of living. Real comfort read. And I think a change of place kind of took it from me. Also Roosa having the same troubles again and again among men, gets a bit boring. Still a lovely and nice read. Will definitely seek out the possible fourth part of the series.
2,5⭐️ periaatteessa hyvä kirja ja mukava lukee mut jotenkin tosi ennalta arvattava🥲 (myöskin olis ollut plussaa jos juoni olis pysyny koko kirjan tampereella) se mikä ei ollu ennalta-arvattavaa oli et tää ei ehkä ollutkaa vika osa… eli tän kirjan loppukaan ei lunastanu erityisesti ku tuleekin jatko-osia. olin jo siinä toivossa et tää kirja loppuis jotenki sillee 🤌🏼,= miten yleensä kirjasarjat päättyy.
Kepeää ja vaivatonta viihdettä. Tässä osassa vietettiin iso osa ajasta Kreikassa, mistä pieni miinus - tämän kirjasarjan valtti on tamperelaiselle ollut sen keskittyminen nimenomaan Tampereeseen. Vähän vähentyivät pisteet myös juonen ennalta-arvattavuudesta.
Viihdyttävä ja nopealukuinen. Aiemmissa osissa inhosin Sirkkua, mutta tässä osassa hänkin oli jo siedettävä. Kirjasta on ihana bongailla tuttuja paikkoja. Toivottavasti seuraavissa osissa palattaisiin vielä Kaleviin ja hänen rakkauskirjeisiinsä.
Taattua Mirella Mäkilä laatuja. Viihdyin kirjan seurassa niin paljon❤️. Tykkäsin miten Roosan tarina oli kerrottu tässä kirjassa ja miten Roosan tarina eteni. Toivottavasti se on moro kirjasarja saisi vielä jatkoa🥰.
No tää oli ihan ok helposti luettava. Vähän oli väljähtänyt tunnelma eikä kovin inspiroituneita juonenkäänteitä. Plussaa Tampereesta, mutta porajuttuja oli liikaa, Lauri mielestäni oli outo ja vähän tylsä. Tykkäsin kyllä eniten ekasta osasta, tähän kaipasin lisää säpinää!
Hauskaa sanailua ja rakastan Tampereen murretta tässä. Tiukan työrupeaman aikana kirja jäi kesken ja yllätyksekseni en tuntenut mitään vetoa jatkaa tätä sitten loppuun. Mitä ihmettä?
Taattua laatua! Tämä meni taas parissa päivässä ja en malta odottaa seuraavaa osaa. Näin tamperelaisena on kiva lukea tutuista paikoista ja sitä kautta on helppo uppoutua juoneen.