Elokuvaohjaaja Suvi West huomaa tehneensä kustannussopimuksen tietokirjasta, joka käsittelee vahvoja saamelaisnaisia ja saamelaista mytologiaa, saamelaisten erityistä luontoyhteyttä ja sen sellaista. Kirjahankkeella on jo apurahakin, onhan kyseessä Hyvin Tärkeä Aihe.
Suvi palaa kotiseuduilleen Saamenmaalle ja vetäytyy kirjoittamaan, vaikkei ole ollenkaan varma, miten tärkeä tietokirja kirjoitetaan. Onneksi mies hoitaa lapsen ja antaa kirjoitusrauhaa. Kirjoittamisen esteiksi muodostuvat paitsi omat nuoruusmuistot ja entiset poikaystävät, myös salaperäinen Tarinoiden kumpu, josta pukkaa Suvin mieleen aivan asiaankuulumattomia kertomuksia. Sitten on vielä holtiton Flow-Suvi, joka haluaa vain bilettää. Aika kuluu ja kustantaja alkaa kysellä käsikirjoituksen perään. Millaisen tarinan Suvi kertoo?
Suvi Westin hauskassa, skarpissa ja kuvia kumartelemattomassa esikoisromaanissa kohdataan naisiin kohdistuvat odotukset, syntien taakka, häpeä, kadotettu ilo sekä oma itse. Lukijat saavat kohdata aivan uudenlaisen tähden kirjallisella kartalla: Suomen ja Saamenmaan Miranda Julyn.
”Mitä sä oikeasti haluaisit tehdä?” Teini-Suvi kysyy. ”Jotain villiä! Esimerkiksi kirjoittaa miehistä.”
En tiedä, olenko itse liian parisuhteeseen vakiintunut vai aivan liian sober, kun joskus toivoisin, että naisten villeys voisi olla jotain muuta kuin nussimista, ryyppäämistä ja eritteitä… en jaksa lukea toisten eksistä kun ei jaksa miettiä edes omia… Loppua kohden tahti onneksi alkoi parantua, mutta tosi epätasainen ja vähän puuduttava lukukokemus.
Saamenmaan Miranda July. toiset tykkää toiset ei. itse arvostan lihallista kreiseyttä ja huumoria. west salakuljettaa romaanissa kokonaisen tietokirjan.
Hahah rakastin tätä. Vähän keikuin siinä, oliko tämä autofiktiolla leikittelevä kerrontaratkaisu ärsyttävä, mutta ehkä kuitenkaan tämä ei olisi ollut jollain toisella kulmalla yhtään näin valloittava. Tosi taidokas kudelma nokkelaa saamelaisrepresentaatiota (tää tuntuu yllättävän vaikealta toteuttaa, mutta Suvi West onnistuu täydellisesti), räväkkää feminismistä ilottelua ja sanomaa, tosi syvää resonoivaa pohdintaa saamelaisten keskisistä hierarkioista ja etnostressistä, ja kaiken päälle mehevää, kreisin absurdia tarinointia. Voi vitsin vitsit mikä kirja.
Tämä kirja jäi pyörimään ajatuksiin ja jätti jäljen. Kirjaa piti lukea palastellen ja nautiskellen. Luin kirjaa matkalla pohjoisessa. Maisemat näki lukiessa eri sävyissä. Iso suositus!
Suvi Westin Syntien kummun naiset kertoo saamelaisesta Suvi Westistä, joka elää Etelä-Suomessa yhdessä Miehen ja lapsen kanssa, mutta kaipaa synnyinseudulleen Saamenmaalle. Hän saa houkuteltua perheen muuttamaan tietokirjaprojektin turvin. Kirjoittaminen ei kuitenkaan ota aina sujuakseen, ja sivupersoona Flow-Suvi uhkaa ottaa vallan.
Saamelaisuudesta on kiehtovaa lukea, ja West onnistuu ripottelemaan tarinan lomaan tietoa ja tunnelmia. Nautin kirjan kieli poskessa -asenteesta.
Värisyttävää kieltä, voiko silmät väristä lukemisesta? Kai ne voi.
Suvi Westin kieli, suorasanaisuus, kiertämättömyys (?) ja vimma huokuu ylitseni. Harvat kirjat niin tekevät. Kirja Tarinoiden kummusta, häpeästä, revitystä itsestä, rajoilla olemisesta, odotuksista ja todellisuudesta. Kaiken rajalla elämisestä.
"Totuus on, että minä synnyin saamelaisnaisten representaation kapeasta kaanonista (--) Tulin maailmaan kauhusta kiljuen. Kiljuin, koska tajusin, että mitä tahansa tekisin, tuottaisin vääjäämättä jollekulle pettymyksen. " (West 2025, 36-37.)
// Vibrating language, can my eyes start shaking from reading? I guess. Artist Suvi West writes about what is it to live between borders, about being sampi woman, about being seeing as one (and only that). I admire West's skill to write with this intense, directdirect and breathtaking way.
Tätä on tosi vaikea arvostella. Kirja oli taidokkaasti kirjoitettu ja sisälsi paljon mielenkiintoisia asioita saamelaisista ja Saamenmaasta. Bonuspisteet feministisestä näkökulmasta. En itse vain pitänyt seksuaalisävyitteisestä ja inhorealistisesta tyylistä, mihin yhdistettiin monipersoonallisuus ja pieni hämärtyminen ajan, todellisuuden, persoonan ja nykyajan välillä. Nyky-Suvin ja Flow-Suvin jatkuva vaihteleminen ärsytti ja kyllästytti. Kirja on kuitenkin tärkeä teos ja herätti mielenkiintoni saamelaista kulttuuria ja Saamenmaata kohtaan. Siksi siis 4 tähteä.
Elokuvaohjaaja Suvi West, Mies ja lapsi muuttavat Suvin vahvoista saamelaisnaisista kertovan tietokirjahankkeen perässä Saamenmaalle. Kirjahanke etenee huonosti, Flow-Suvi pusuttelee pitkin kyliä ja teini-Suviakin pitää vähän kaitsea. Suvi etsii inspiraatiota Tarinoiden kummulta vaan tuleekohan löytäneeksi sitä(kään) mitä luulee etsivänsä?
Tää oli riemastuttava, kupliva kirja, täynnä ihania ja kamalia tarinoita. Hupsu, hauska ja feministinen ja samalla turhauttava oivassa kuvauksessa vähemmistöstressistä ja misogyniasta. Kirjailija-West käyttää kieltä kekseliäästi ja ihanan rönsyilevästi. Tällaista proosaa on oikeesti ilo lukea.
Henkilöhahmoina eri Suvit ihastuttivat ja mua lämmitti se miten he kirjassa kommunikoivat keskenään ja huolehtivat toisistaan. Kerronnan keinona eri Suvit toimii musta myös hienosti.
Mikä vähän viilasi lukukokemusta alaspäin oli kertojan laihdutusjutut. Mä en vaan jaksa lukee enää sellasia.
Mut muuten tää on upea esikoisteos ja kielellinen ilotulitus. Suosittelen!
Mitä pitempään kirjan lukeminen kestää sitä vähemmän siitä nautin. Saamelaisuus kiinnostaa mutta tämä oli yhtä hölynpölyä. Annan yhden pisteen ja senkin itselleni että en jättänyt kesken. Olisi pitänyt jättää.
Ensimmäinen synti: vertailu. *sisäiset äänet* Älä sano sitä. ÄLÄ. Sano. Sitä. "Täähän on kuin paremmin kirjoitettu Vapaus!" Siinä nämä nyt töröttävät, peräjälkeen luettuina. (lista yhtäläisyyksistä Kyllä, pidin listaa):
Pohjois-Suomi
Huono itsetunto
Puolison kehut "miellyttämishaluista lätinää."
Sykkivä siitin
Pane mua lujaa
Alkoholi
Autofiktio
Lapsi, Mies, Tytär
Poikahullu
Body check
Oman ulkonäön ja viehätysvoiman arviointi
Ruumiin kautta kokeminen
Kaksoisliekki
Hiace (herranjumala niillä on ollut sama hoitokin!)
Panojen lempinimet
Sosiaalinen media
Tässäkin hottis lähes neljäkymppinen nainen Pohjois-Suomessa omaa huonon itsetunnon ja arvottaa itseään usein miesten halun kautta.
Toinen synti: adjektiivilista. Räväkkä, suorasukainen, itseironinen, huippuärsyttävä, välkky, terävä, sikamielenkiintoinen, opettavainen, feministinen, saamalainen, pinnallinen, hupsu, nolostuttava (jos mun ei koskaan enää tarvitse lukea ensimmäistä kappaletta, olen kiitollinen).
Kolmas synti: sievistely. En ole otollista maaperää "puhutaan seksistä niiden oikeilla nimillä" -kirjallisuudelle. Hampaita irvistellen nämä osuudet menivät, koska kaikki muu on niin himpskatin kiintoisaa.
Neljäs synti: aivojen ylikuormitus. Väsähdin kirjaa lukiessa vähän väliä siksi, että parin rivin välein päähäni singahti 170 ajatusta. Eikös se ole hyvän kirjallisuuden merkki, kysytte? On kai, mutta ajattelu väsyttää.
Viides synti: ärsyyntyminen Miten sellainen kirja voi olla hyvä, johon ärsyynnyn jatkuvasti? Yksi vastaus on ainakin, että hyvin kirjoitetulla proosalla mua saa ärsyttää aika kuinka paljon muuten. Mikä sitten ärsytti? Jatkuva body tsekkaus, oman navan kaivelu, "näin minä tämän kirjan kirjoitin", eritteet, nimien pudottelu.
Kuudes synti: jatkuva mieleni muuttaminen. Mutku tää kirja on tosi hyvä! Flow-Suvi toimi, ja Westillä on selvästi häntä ikävä. Proosa on lennokasta ja saamelaisuuden pohtiminen ansiokasta. Siellä alla, ihan kuin Vapaudessakin, on "tykkäättehän musta jooko". Se hellyyttäkin minua koska se on niin yleismaailmallinen tunne.
Kun kirjoittaa siitä miten kirjoittaminen on vaikeeta, niin jotenkin välittyy mulle se tunne. Ja sitten se lukeminenkin on. Halusin tykätä tästä muttasit se vaan ei koskaan kantanut.
Opin paljon saamelaisuudesta, ja huomasin että en tiennyt siitä juuri mitään. En edes ennakkoluuloja joista siinä puhuttiin aika paljon. Jotenkin nämäkin oli jäänyt itseltä omaksumatta. Ja sit Suvi Westistä opin kans, en häntäkään tuntenut.
Opin itsestäni että enhän mä paljoakaan tunne mistään asioista, koska samat kelat tuntuu tulevan kaikkien kirjojen kanssa.
Mietin myös, että oikeastaan en haluais antaa näille noita tähtiä, vaan lähinnä itselleni kirjoittaa muutaman sanan kirjasta. Toisaalta, kerran kun oon painanut noi tähdet niin ei niistä eroonkaan pääse.
Tykkäsin muuten tään kirjan lopusta ja parani sinne ihan tosi paljon. Ja toivon kyllä kaikkea hyvää Suville, vaikuttaa hyvältä tyypiltä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tarina hauskasti nidottu yhteen useammalla persoonallisuudella, mikä mahdollisti saamelaisuuden ja/tai naiseuden eri puolien käsittelyn. Mutta vaikka en tiedä mitä on olla saamelaisnainen, niin tiedän mitä on olla nainen, ja yksi tähti lähti ihan siitä, että en pidä tarpeettomasta laihduttamisen tai pyytämättömien peniskuvien lähettelyn normalisoinnista.
Mielenkiintoinen, räväkkä, paljon kuvailua eritteistä ja seksiä, miehiä sekä naisten ja saamelaisten asemasta. Suvin eri persoonien keskustelut pitivät otteessaan. Loppu vähän puudutti, kun odotti vain että Suvi pääsee synteineen Syntien kummulle eikä matka meinannut millään edetä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kiitos Suville tästä kirjasta ja sen kekseliäästä kielestä.
”Mutta ymmärrän kysymyksen mustasukkaisuudesta. Oli se mustakin hämmentävää, miten Flow-Suvin tunkiossa kukot tikkasivat siemeniään sovussa, miten hänen pellossaan kaikille kyntäjille riitti kaistaa, miten hänen lättynsä ruokki koko nuotiopiirin. Ehkä se johtui siitä, että Flow-Suvi oli monille harvinainen hurmoshenkinen hetki. Sellainen yhteys voi ilmeisesti ylittää tarpeen omistaa ja kontrolloida.”