Aura Koiviston Lahottajat on hilpeä ja hullutteleva teos, joka tarjoaa äimistyttävää tietoa sienistä
Lahottajat on hilpeän hullutteleva ja syvästi humaani romaani sienten ja ihmisten yhteiselosta, jossa melkein mikä tahansa on mahdollista.
Pappi näkee sienissä jumaluuden, muusikko kuuntelee maanalaisia sienisinfonioita ja mummo kietoutuu sienirihmaston osaksi. Sienikunnassa on monenlaisia kykyjä, onhan niiden lajimääräkin huikea. Sienet voivat tehdä yhteistyötä toisten elävien kanssa, mutta joukossa on myös ei-toivottuja loisia. Sienet syövät ja joutuvat syödyiksi.
Lahottajat tarkastelee ihmisyyttä yllättävistä näkökulmista ja tarjoaa samalla äimistyttävää tietoa sienikunnasta. Aura Koiviston kyky punoa kiehtovasti syvällistä luontonäkemystään fantastisiin kaunokirjallisiin tarinoihin on vertaansa vailla.
Kerrassaan erikoinen kirja! Syrjäkylän asukkaat kohtaavat elämässään eloisia sienirihmastoja tavalla jos toisellakin, ja kaikkitietävä kertoja kertoo valistaen samalla yksityiskohtaisilla sienifaktoilla. En oikein osaa määritellä tätä teosta, mutta sen lukeminen oli kieltämättä hauskaa ja virkistävää.
Tavallaan tuli mieleen Norlinin Keko, molemmissa luonto ja luontoyhteys vahvasti läsnä vaikkeivät muuten toistensa kaltaisia olleetkaan. Kiintoisaa!
Perinteisen tieteiskirjallisuuden parissa on kirjoja, joissa kirjalliset ansiot jäävät sivuosaan, kun kirja keskittyy esittelemään jotain ideaa. Aura KoivistonLahottajat on hyvin vahvasti sellainen kirja: tämä on romaani aika nimellisesti. Onhan tässä henkilöitä ja tarinankuljetusta, mutta kirjan ideana on kuvata ihmisten ja sienten välistä vuorovaikutusta tavoilla, jotka ovat mielikuvituksellisia ja fantastisia, mutta eivät sittenkään aivan mahdottomia.
Lahottajat tarkastelee pienen syrjäkylän asukkaita, jotka ovat omilla tavoillaan yhteydessä sieniin. Mummo kuolee metsään ja jatkaa elämäänsä osana sienirihmastoa, paikallinen pappi innostuu psykoaktiivisista sienistä ja näkee madonlakeissa Jumalan, ihmiset kytkeytyvät hiuksistaan osaksi sienirihmastojen viestintää ja niin edelleen.
Väliin romaanikerronta katkeaa tyystin, kun Koivisto vaihtaa tiedemoodiin ja kertoo jostain erikoisesta sienimaailman ilmiöstä. Näitä katkoksia olisin epäilemättä arvostanut enemmän, ellen olisi hiljattain lukenut kahta hyvää tietokirjaa sienistä (Hämmästyttävät sienet ja Näkymätön valtakunta). Nyt uutta tietoa sienten maailmasta tuli vähän. Jos sienten omituinen maailma on vieras, Lahottajat on oikein hauska tapa sukeltaa vähän syvemmälle.
Sienijuttujen seassa Koivisto on romaanihenkilöidensä suulla hyvinkin kirpeä suomalaista metsätaloutta ja metsästämistä kohtaan. Hyvä niin, etenkin metsänhoito ansaitsee kyllä paljonkin höykytystä. Lahottajat on vähän viekas, vinosti hauska ja näkee runsaasti kauneutta luonnossa, myös sellaisissa suunnissa, joissa sitä ei olla totuttu näkemään. Se asettuu mukavasti osaksi tällä hetkellä vallitsevaa sienikulttuurin nousua. Vaikka Lahottajat ei romaanina niin ihmeellinen olekaan, se tarjoilee kuitenkin mielenkiintoisia ja herätteleviä ideoita sujuvasti luettavassa paketissa.
3.5 tähteä + nauratti + uutta jännittävää tietoa + lukiessa tuli olo, että rakastaa sekä sieniä että ihmisyyttä + minulle ainakin uudenlainen kirja ja tyyli, oli mukavan yllättävää
kumppani oli sitä mieltä, että tietokirjamaiset kohdat tuntuivat kömpelöiltä. saan tästä kiinni, välillä ajattelin itsekin, että olisiko tarinan edennyt paremmin ilman niitä. toisaalta sain itse hirveästi irti myös näistä kohdista, niin sienitietous-hype ei haitannut. hahmojen tarinat olivat mielestäni hauskan erilaisia, minkä myötä sai sieniin monia eri näkökulmia.
Ehkä vähän liian erikoinen minun makuuni. Kieli oli polveilevaa ja tottumisen jälkeen tykkäsin tyylistä. Olisin halunnut pitää tästä enemmän ja luontokuvaus olikin minusta kaunista ja olisin lukenut vaikka pelkkää kuvausta sienijuurista ja itiöistä. Miksi vain kolme tähteä? En pitänyt tai samaistunut kirjan henkilöihin.
"Yllätyksekseen he totesivat, ettei sieni ollut suinkaan vallannut muurahaisen aivoja, vaikka niin olisi voinut kuvitella. Sen sijaan sieni oli levittäytynyt kaikkialle muualle emäntänsä kehoon ja liikutteli häntä kuin sätkynukkea."