Lahottajat

by Aura Koivisto

Aura Koiviston Lahottajat on hilpeä ja hullutteleva teos, joka tarjoaa äimistyttävää tietoa sienistä

Lahottajat on hilpeän hullutteleva ja syvästi humaani romaani sienten ja ihmisten yhteiselosta, jossa melkein mikä tahansa on mahdollista.

Pappi näkee sienissä jumaluuden, muusikko kuuntelee maanalaisia sienisinfonioita ja mummo kietoutuu sienirihmaston osaksi. Sienikunnassa on monenlaisia kykyjä, onhan niiden lajimääräkin huikea. Sienet voivat tehdä yhteistyötä toisten elävien kanssa, mutta joukossa on myös ei-toivottuja loisia. Sienet syövät ja joutuvat syödyiksi.

Lahottajat tarkastelee ihmisyyttä yllättävistä näkökulmista ja tarjoaa samalla äimistyttävää tietoa sienikunnasta. Aura Koiviston kyky punoa kiehtovasti syvällistä luontonäkemystään fantastisiin kaunokirjallisiin tarinoihin on vertaansa vailla.

223 pages, Hardcover

Published January 1, 2025

Reviews

[Taija Kyösti · Rating 4 out of 5]

Olipas kerrassaan erikoinen lukukokemus! Sillä lailla hyvällä tavalla erikoinen. Opin uutta sienistä mikä oli hauska plussa.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Kerrassaan erikoinen kirja! Syrjäkylän asukkaat kohtaavat elämässään eloisia sienirihmastoja tavalla jos toisellakin, ja kaikkitietävä kertoja kertoo valistaen samalla yksityiskohtaisilla sienifaktoilla. En oikein osaa määritellä tätä teosta, mutta sen lukeminen oli kieltämättä hauskaa ja virkistävää.

Tavallaan tuli mieleen Norlinin Keko, molemmissa luonto ja luontoyhteys vahvasti läsnä vaikkeivät muuten toistensa kaltaisia olleetkaan. Kiintoisaa!

[Birgitta Suorsa · Rating 4 out of 5]

Riemukas ja runsaasti sienitietoa sisältävä pienoisromaani. Nopealukuinen. Loppu oli minulle vähän pettymys.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Varsinainen sienten karnevaali tämä Lahottajat! Koiviston riemukas tarina sienimaailman ihmeistä on sekoitus arkista suomalaista maalaiskylää ja villiä sienifantasiaa. Mikä mainiointa, kirjailijan ei tarvitse keksiä itse juuri mitään: sienet todella ovat juuri näin ihmeellisiä: Jos sieni voi vallata toisen eliön, vaikkapa muurahaisen, ja muuttaa sen käytöstä päästäkseen sopivalle paikalle levittämään itiöitään, miksi se ei voisi tehdä samaa myös ihmiselle. Jos sienet pystyvät viestimään keskenään ja isäntäkasviensa kanssa, miksei ihmisellekin voisi kehittyä kykyä kuulla. Olen nähnyt samoja ideoita käytettävän kauhugenressä, mutta Lahottajat ei ole kauhua vain toiveikas utopia. Sienissä voisi olla ratkaisu lukemattomiin ihmisiä piinaaviin ongelmiin. Jotain on jo löydetty, kuten penisilliini ym. lääkkeitä sekä saasteita syöviä sieniä, mutta suurempaakin voisimme unelmoida.

Sienten lisäksi ihmeellisiä tarinassa oli henkilöt. Tässä kirjassa todellakin kannattaa lukea myös lähdeluettelo, siellä osa tarinan hahmoista on todella elänyt ja julkaissut teoksia juuri niistä aiheista, joiden parissa he tässäkin kirjassa niin hupaisasti puuhailevat. Yksi parhaista hahmoista oli juuri tällainen, entinen pappi, joka löytää kuristavan kristinuskon tilalle sienten ihmeellisiin kykyihin perustuvan mykoteismin. Hänen vaimonsa ei jää pekkaa pahemmaksi, kun hänen kirjavarastossaan alkaa viihtyi tieteelle täysin tuntematon, herkullinen sieni. Valloittavia oli myös kahden metsään kuolevan ja sinne maatuvan, eli sienirihmastoon yhdistyvän vainajan tarinat. Jos tehometsätaloutta ei olisi olemassa, Koiviston visioima kuolemanjälkeinen elämä kuulosti paljon paremmalta, kuin mitkään taivasten valtakunnat.

Hulvattomien tarinoiden lisäksi kirja sisältää valtavasti tietoa sienistä. Kaikkitietävä kertoja, jonka henkilöllisyys lopuksi paljastetaan, keskeyttää tämän tästä tarinan kertoakseen tarkemmin niistä sienityypeistä, jotka ovat inspiroineet seuraavia tapahtumia. Minua nämä infoiskut eivät häirinneet, sillä teksti säilytti kepeän luonteensa, mutta jotain toista nämä voivat ehkäpä häiritä. Mikään sienten ystävä lukijan ei kuitenkaan tarvitse olla viihtyäkseen Lahottajien parissa. Itsekään en sellainen ole, ja silti viihdyin.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Perinteisen tieteiskirjallisuuden parissa on kirjoja, joissa kirjalliset ansiot jäävät sivuosaan, kun kirja keskittyy esittelemään jotain ideaa. Aura Koiviston Lahottajat on hyvin vahvasti sellainen kirja: tämä on romaani aika nimellisesti. Onhan tässä henkilöitä ja tarinankuljetusta, mutta kirjan ideana on kuvata ihmisten ja sienten välistä vuorovaikutusta tavoilla, jotka ovat mielikuvituksellisia ja fantastisia, mutta eivät sittenkään aivan mahdottomia.

Lahottajat tarkastelee pienen syrjäkylän asukkaita, jotka ovat omilla tavoillaan yhteydessä sieniin. Mummo kuolee metsään ja jatkaa elämäänsä osana sienirihmastoa, paikallinen pappi innostuu psykoaktiivisista sienistä ja näkee madonlakeissa Jumalan, ihmiset kytkeytyvät hiuksistaan osaksi sienirihmastojen viestintää ja niin edelleen.

Väliin romaanikerronta katkeaa tyystin, kun Koivisto vaihtaa tiedemoodiin ja kertoo jostain erikoisesta sienimaailman ilmiöstä. Näitä katkoksia olisin epäilemättä arvostanut enemmän, ellen olisi hiljattain lukenut kahta hyvää tietokirjaa sienistä ( Hämmästyttävät sienet ja Näkymätön valtakunta ). Nyt uutta tietoa sienten maailmasta tuli vähän. Jos sienten omituinen maailma on vieras, Lahottajat on oikein hauska tapa sukeltaa vähän syvemmälle.

Sienijuttujen seassa Koivisto on romaanihenkilöidensä suulla hyvinkin kirpeä suomalaista metsätaloutta ja metsästämistä kohtaan. Hyvä niin, etenkin metsänhoito ansaitsee kyllä paljonkin höykytystä. Lahottajat on vähän viekas, vinosti hauska ja näkee runsaasti kauneutta luonnossa, myös sellaisissa suunnissa, joissa sitä ei olla totuttu näkemään. Se asettuu mukavasti osaksi tällä hetkellä vallitsevaa sienikulttuurin nousua. Vaikka Lahottajat ei romaanina niin ihmeellinen olekaan, se tarjoilee kuitenkin mielenkiintoisia ja herätteleviä ideoita sujuvasti luettavassa paketissa.

[Nea Juntunen · Rating 4 out of 5]

3.5 tähteä
+ nauratti
+ uutta jännittävää tietoa
+ lukiessa tuli olo, että rakastaa sekä sieniä että ihmisyyttä
+ minulle ainakin uudenlainen kirja ja tyyli, oli mukavan yllättävää

kumppani oli sitä mieltä, että tietokirjamaiset kohdat tuntuivat kömpelöiltä. saan tästä kiinni, välillä ajattelin itsekin, että olisiko tarinan edennyt paremmin ilman niitä. toisaalta sain itse hirveästi irti myös näistä kohdista, niin sienitietous-hype ei haitannut. hahmojen tarinat olivat mielestäni hauskan erilaisia, minkä myötä sai sieniin monia eri näkökulmia.

[Iida · Rating 3 out of 5]

Ehkä vähän liian erikoinen minun makuuni. Kieli oli polveilevaa ja tottumisen jälkeen tykkäsin tyylistä. Olisin halunnut pitää tästä enemmän ja luontokuvaus olikin minusta kaunista ja olisin lukenut vaikka pelkkää kuvausta sienijuurista ja itiöistä. Miksi vain kolme tähteä? En pitänyt tai samaistunut kirjan henkilöihin.

[Minna · Rating 5 out of 5]

Lahottajat on vallan nokkela ja humoristinen teos, samaan aikaan eräs parhaimmista että eräs kummallisimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Sen kertomukset ovat mielikuvituksellisella tavalla hieman älyttömiä, mutta samalla sitä huomaa viittauksia aidon elämän skenaarioihin ja kaupan päälle tajuaa vielä, että osa näistä sienijutuista ja sienien vaikutuksista on täyttä totta.

[Noora · Rating 3 out of 5]

"Yllätyksekseen he totesivat, ettei sieni ollut suinkaan vallannut muurahaisen aivoja, vaikka niin olisi voinut kuvitella. Sen sijaan sieni oli levittäytynyt kaikkialle muualle emäntänsä kehoon ja liikutteli häntä kuin sätkynukkea."

[Pekka Huhtala · Rating 3 out of 5]

Hauskoja tarinoita sienistä ja ihmisistä. Aura Koivisto on taitava kirjoittamaan hyviä ja sopivan pitkiä ja polveilevia virkkeitä.

[Olli S. · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava ja erilainen.

Hieman kerrontatyyli tökki, mutta pääasiassa sujuvaa luettavaa.

[Aatu Huttunen · Rating 4 out of 5]

Riemastuttava!

[Tupu · Rating 5 out of 5]

Hauska, ilkikurinen, ajatuksia herättävä. Eläinrakkaalle luontoihmiselle osui ja upposi!

[Tiina · Rating 2 out of 5]

Absurdi, erikoinen ja kekseliäs. Ei minun kirjamakuuni sopivaa, mutta riemastuttavan erilainen.

[Iida · Rating 4 out of 5]

Hersyvä, vähän kammottava, mielenkiintoinen.

[Elina Suikanen · Rating 3 out of 5]

Huumorikirjallisuus on vaikea laji ja tämä ei ole pahimmasta päästä, naurattikin välillä. Ja sienet ovat tietysti mahtava aihe.