En dramatisk natt hittas två män på isen: Läkaren Tomas Indal och hans vän Romarbacken. Kropparna ligger på rygg mitt emot varandra, som två fallna kors.
Tomas Indal lever, men Romarbacken är död, skjuten med tre revolverskott. Varför det hände, och hur det som i småstaden kommer att kallas ”olyckan på isen” egentligen gått till är drivkraften i Robert Åsbackas roman.
Till nyckelpersonerna i dramat hör därtill bokhandlaren Rut Bertels, den unge provisorn Konon Kristoffer och fröken Albertina Öster. Alla bär de på drömmar, ambitioner och outtalade begär. Och i varje fönster finns en skvallerspegel, där invånarna i småstaden kan hålla reda på vem som besöker vem, och fundera på vad de kan ha för ärende.
De oförlösta är en mästerligt författad psykologisk thriller som utspelar sig i början av förra seklet. Bit för bit blottlägger Åsbacka sina huvudpersoners innersta hemligheter, och utvecklar romanens stora frågor om skuld, ansvar och hämnd.
Päädyin lukemaan teoksen siksi, että Yle Vegaa kuunnellessani (kuten nyt jokainen tavanomainen suomenkielinen vapaa-ajallaan ruukaa tehdä) tuli aivan yllättäen ja pyytämättä Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon voittajajulkistus. Ja Åsbackahan sen siis voitti, vissiin kait kolmatta kertaa. Pitihän siinä sitten kiiruhtaa varaamaan koko Pirkanmaan kirjastojen ainoa kappale k.o. teosta.
Tykkäsin faustilaisista viittauksista ja kieli oli erityisen hienoa (toki jos oikeasti osaisi ruotsia, avautuneisi sekin paremmin). Juoni taas osin hämmensi sen puolesta, että tuntui kuin sen olisi voinut verrattain helposti saada kiinnostavammaksi. No jaa, kuka minä olen kylläkään sitä sanomaan. Hahmot ihan jees, mutta kaupungin tai ajan kuvaus eivät iskeneet juuri ollenkaan, mikä oli harmi. Välillä tuli mieleen alakoululaisena luettujen Maijaliisa Dieckmannin historiallisten nuortenromaanien huonompi pää (huomautettakoon, että monia Dieckmannin teoksista rakastin, vain muutama oli niitä tympeitä).
Mutta eipä sillä, De Oförlösta on kaikesta huolimatta kiintoisa teos, jonka teemat kyllä kiehtovat, mutta jonka toteutus vain ei aina jaksanut innostaa.