Mullasta maan

by Harri Nykänen

Tietokonepeliyhtiön osakkeiden myynnillä äkkirikastunut Joonas Salo ostaa Koirakosken tilan Lapin syrjäseudulta ja muuttaa sinne miettimään mitä aikoo tehdä tulevalla elämällään.

Satavuotias talo mäellä joen rannassa on paikallisen mahtisuvun Kojamoiden kotitalo. Siellä erakkona asunut Toivo, veljeskolmikon nuorin, on kieltänyt tekstamentissaan tilan myynnin suvulle. Esikoinen Taisto on kunnan suurin maanomistaja ja keskimmäinen Teuvo Pohjois-Suomen suurimman autokaupan omistaja Rovaniemeltä. Taiston poika on nouseva poliitikko Arkadianmäellä.

Taloon muuttava uusi omistaja löytää vintiltä muumioituneen ruumiin. Pian hän uppoaa niin syvälle talon pimeisiin salaisuuksiin, ettei löydä enää pinnalle. Pala palalta hänelle selviää mitä tilalla on tapahtunut neljäkymmentä vuotta sitten. Syy Toivon eristäytymiseen on traagisempi kuin kukaan olisi voinut aavistaa.

Harri Nykäsen Artic noir -sarjan avaus yhdistää perinteisen dekkarin ja hiuksia nostattavan arkielämän kauhukertomuksen, jossa totuus on taruakin karmempaa. Mullasta maan on tyylillistä jatkoa realismistaan kiitetylle ja palkitulle Valhe-romaanille.

237 pages, Hardcover

First published September 1, 2014

About the author

Harri Nykänen was a long-time crime journalist for the largest Finnish newspaper Helsingin Sanomat, and then a full time author. He won the Finnish crime fiction award "The Clue" both in 1990 and in 2001.

Reviews

[Tomi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Odotukset Harri Nykäsen kirjalle ovat seuraavat: Dekkari, juoni, murha, etsivä.

Todellisuus tässä kirjassa on täysin erilainen. Tulee kovasti mieleen Pienen Hauen pyydystys kuolematvistillä ja ilman peijoneeja. Eli toisin kuin kirjan esittelyssä kerrotaan, tämä on tarina Lapissa sijaitsevasta pikkukylästä ja sen sisäänpäinkääntyneestä tilasta, jossa paljon tiedetään, mutta vähän puhutaan.

Kirja ei missään nimessä ole perinteinen dekkari ja ehkä tuo Arctic Noir nyt jollain tavalla kuvaa asiaa.

Aika isolla sudilla myös ihmisiä on saatu tuotua suht lyhyeen kirjaan ja ehkä henkilöhahmoja tiivistämällä oltaisiin päästy vielä syvempään lopputulokseen. Mutta loistava kirja kaikenkaikkiaan.

[J.T. · Rating 4 out of 5]

Kun aloin ahkerasti ala-asteella kirjoja lukemaan, suosikkisarjani oli ehdottomasti Kolme Etsivää. Luin kirjat yksi toisensa jälkeen kunnes oli kirjaston hyllyt tyhjäksi kalutut. En muista kirjojen juonia enää reilun 35 vuoden jälkeen, mutta se tunne mikä kirjoja lukiessa oli on edelleen voimakas. Niissä oli usein jotain hiukan epätodellista, melkein paranormaalia ideaa, ja jonkinsortin murhamysteeri jota nuoret pojanklopit yrittivät selvittää joutuen usein pelottaviinkin tilanteisiin.

Harri Nykäsen Mullasta Maan antaa melkein täsmälleen samanlaisen tunteen nyt aikuiselle lukijalle, mikä on ainakin allekirjoittaneelle aika vuolaan positiivinen kokemus. Kirjassa on pikkaisen goottista tunnelmaa, jylhiä Lapin maisemia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. On murhia, shamaaneja, viinanjuontia ja kalastelua, kyläläisten riitoja ja menneiden aikojen muisteloa. Häitä ja hautajaisia tunturien kupeessa, öisten koirien ja kylähullujen ulvoessa.

Loppua kohden jutut menevät ehkä turhankin monimutkaisiksi, mutta lukukokemus on nopea ja mainiosti kirjoitettu. Suosittelen, vaikken ihan varauksettomasti.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Pelifirmansa myynyt ja kymmeniä miljoonia kaupalla ansainnut nuorehko mies ostaa hetken mielijohteesta Lapista vanhan talon. Kun hän pääsee perille, osoittautuu, että talossa oli asunut eristäytynyt mies, joka oli aidannut tiluksensa eikä ollut vuosiin päästänyt juuri ketään käymään. Hän oli testamentissaan määrännyt, että talo on pakko myydä ulkopuolisille, naapureille tai sukulaisille (jotka ovat kunnan mahtisukua, rikkaita, ja ilmeisesti ainakin osittain aika hämäräperäisesti rikastuneita) sitä ei saa myydä. Kun uusi omistaja on kotiutunut (ja ihmetellyt joitain tuoreen näköisiä jälkiä, mm pölyyn piirrettyä päivämäärää) useampi paikkakunnan henkilö, mm. eläkkeellä oleva pappi tulee käymään kyselemään, joko paikan arvoitus on ratkennut. Talon omistaneen miehen eristäytyminen, joka oli tapahtunut melko nopeasti, oli ollut paikkakunnan puheenaiheena vuosia. Oli jopa epäilyjä, että talon alueelta löytyisi hautoja, raha-aarre tai ainakin jotain piilotettua. Ja kun talosta tehdään ostotarjous 100000€ yli ostohinnan, vaikuttaa siltä, että jotain hämärää kyllä asiassa todella saattaisi olla. Kun uusia kummallisia sattumuksia ilmaantuu jo liikaa, mies alkaa epäillä, että hänen kaverinsa ovat järjestäneet kaikkien aikojen jäynän palkaten amatöörinäyttelijöitä esiintymään toinen toistaan omaperäisemmissä hahmoissa. Kun ullakolta löytyy muumioitunut oikea ruumis, tämä idea ei enää vaikuta kovin todennäköiseltä.

Mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, joka on jotenkin elokuvamainen – tai oikeastaan TV:n minisarjaksi sopiva. Olisi aika hyviä cliffhangereitä jaksojen loppuun sopivasti ajallisesti ripoteltuna. Juoni tai loppuratkaisu eivät kovin uskottavia olleet, mutta ei niitä varmasti sellaiseksi ollut tarkoitettukaan. Viihdyttävää ja sopivan kevyttä ja ihan mukavan sujuvasti kirjoitettua lukemista todennäköisen noro-viruksen tai rajun ruokamyrkytyksen kourissa ollessa. Yhden pikku mokan huomasin, yhdessä vaiheessa uusi omistaja löytää kätketyn purkin, jossa on valokuvia. Kun juuri samalla hetkellä sattuu tulemaan taas yksi vierailija taas kerran kyselemään, onko mitään erikoista talosta löytynyt, omistaja laittaa purkin piiloon ja ilmeisesti unohtaa sen (kuten varmaan kirjoittajakin) kun valokuvia ei sitten enää mainita lainkaan kirjan aikana, ainakin jos en vahingossa kahta sivua kerralla jossain vaiheessa kääntänyt.

[Oula Kuuva · Rating 3 out of 5]

3/5

Erittäin mielenkiintoisesta alusta huolimatta loppu oli jos ei lässähtänyt niin ainakin jotenkin epätyydyttävä. Mikä kyllä tavallaan sopi kirjan teemaan amatöörietsivien salapoliisileikeistä.

[Kaki · Rating 3 out of 5]

Helmet 31: Jännityskirja

[Susanna · Rating 3 out of 5]

Mä mielsin tän ensinäkelmältä dekkariksi tai jännityskirjallisuudeksi, mut oikeastaan vaikka tässä toki on jännitystä varsin riittävästi ja rikoskin sieltä sivuilta löytyy, niin silti tää on enemmänkin synkkä ja traaginen sukutarina. Tässä kirjassa on salaisuuksia, kylähulluja, lapin huimia maisemia, ryypiskelyä, salametsästystä, etelästä tulevan kaupunkilaisen pelottelua... Oikein onnistuneesti kehrätty kokoon hyvänmoinen tarina pohjoisen perukoilta, jonka synkistely kai puri muhun, sillä jos en nyt ihan Himalajan huipulle kiivennyt, niin männä lokakuuna Mt. Everestin perusleiriin asti kuitenkin. Tämä sivuun 125 viitaten:
"Turismilla ei Suomessa ollut selvästikään mitään mahdollisuuksia. Vai kuka haluaisi tulla kuolemaan ikävään autioihin pikkukaupunkeihin, kun muualla oli aurinkoa ja tuhatvuotisia nähtävyyksiä. Täällä oli tarjolla tuhat vuotta jatkunut synkistely. Tänne tulisi vain ihmiset, jotka nauttivat kurjuudesta, samat jotka kiipesivät Himalajan huipulle tai läkähtyivät hiekka-aavikolla."

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Kelpo viihdettä. Ei nyt mikään mestariteos, mutta ihan mukavasti Nykänen tähän dekkarimysteeriin on kauhutunnelmaa rakennellut, yliluonnollisuuksiin sortumatta. Kylällä on melkoinen määrä salaisuuksia ja uhkaavia kuvioita, ja lopputuloksena on otteessaan pitävä tarina.