Transparente blanche

by Peter Sandström

I början av sommaren tar mor kontakt. Hon har fått en kallelse och ber sin son om hjälp. Hon behöver skjuts. Den gamla Caprin, som stått och skräpat i skjulet sedan far dog, måste fås igång. Sonen är inte händig, han är poet, skriver låtar, driver runt, men lovar hjälpa mor.
I barndomshemmet ruvar det förflutna. Det har väntat på honom i många år och nu är kanske tiden inne att ställa mor alla de rätta frågorna.
Peter Sandström skriver hjärtskärande vackert, klokt och starkt om medelåldersmannens försök att förstå sina känslor och sin bakgrund. Bilden av föräldrarna i äppelträdgården ser så annorlunda ut nu när mannen själv har familj. Också minnena av den första kärleken, Terese i vattentornet, framkallar en våg av yrvakna frågor. Vad är äkta kärlek, vilka känslor finns på riktigt, vad är inbillning?

227 pages, Hardcover

First published January 1, 2014

Reviews

[Sigrun Hodne · Rating 4 out of 5]

En var og vakker fortelling om tilværelsens uutholdelige letthet. Et finere litterært morsportrett skal man lete lenge etter.

[Sirkkis · Rating 5 out of 5]

Lempeä tarina, kaunista kieltä, upea lukukokemus!

[Albert · Rating 4 out of 5]

Koko kirja huokui lempeästi suomenruotsalaisuutta. Kirjaa lukiessa pääsi mukavasti uppoutumaan suomenruotsalaiseen tunnelmaan, vaikka se ei sinänsä ollut isossa roolissa kirjassa vaan välittyi miljööstä ja sanojen välistä. Uudestakaarlepyystä tuli ihanan kesäinen vaikutelma; itse olen vain kerran ajanut kaupungin läpi.

Kirjan kieli oli mukavaa ja välitti tarinan lempeällä tavalla. Keski-ikäisen miehen lapsuutensa muistelu välittyi kielestä osuvasti. Lisäksi päähenkilön ajatukset ajautuivat aika-ajoin sopivan filosofisiksi, ja kerronta oli muutenkin syvällistä. Repliikkien murteet oli käännetty hienosti.

Sandströmin kerrontatapa oli yllättävän kiva, vaikka en ylenpalttisista cliffhangereistä pidäkään. Monen tapahtuman loppu jäi avoimeksi, mutta lopputulos mainittiin hieman myöhemmin, osana toista muistoa.

Hieman väsyneempänä illalla tätä lukiessani en kuitenkaan pysynyt kärryillä aikatasojen välillä hyppelystä, niitä kun taisi olla jopa kolme kerrallaan. Kun aikatasoista pysyi kärryillä, pääsi mukavasti eläytymään päähenkilön muisteluun.

Ennen kuin luin kirjan, vilkaisin sen arvosteluja täällä. Arvostelut vaikuttivat nyrpeiltä, joten odotukseni eivät olleet korkealla. Kun kuitenkin annoin itseni syventyä tarinaan, nautin tästä kirjasta suuresti, ja lukenen tämän vielä joskus uudestaan enemmän hereillä tietäen, että tämä on hyvä kirja. Mielestäni tämä kirja on oikein kätketty helmi.

Isä joi sadetta, ja tuuli tyyntyi. Isä tanssi nurmikolla ja minäkin halusin tanssia, ja samassa äiti tuli portaille katsomaan minne me olimme jääneet, ja hän pysähtyi ja tuijotti meitä kuin kahta mielipuolta, mutta sitten hän heitti viltin harteiltaan ja tuli meidän luoksemme, hän oli avojaloin, ja isä potkaisi saappaat jalastaan ja sitten me tanssimme sateessa, isä ja äiti ja minä [...]

Ajattelin Neoa. Olinko osoittanut rakkauttani kuljettamalla häntä autolla harjoituksiin? Loputtomia kehäteitä ilta- ja aauhämärässä, autossa hiljaisuus, kaikki kysymykset joita esitin vain pitääkseni kontaktia yllä, yksinkertaiset tiedustelut, joihin olisi tarvinnut vastata vain kyllä tai ei mutta joihin hän jätti silti vastaamatta.

[Cara-Elena · Rating 3 out of 5]

I had quite a bit of difficulties to understand the story at first, so I decided to do some research on the internet, my gut instinct was telling me I shouldn't just give up on this book. When I read more about the book's background and the symbolism used by the author, I understood the story. However, this book didn't sweep me away. It was interesting but nothing more. I wouldn't especially recommend it (unless you're a great fan of symbolism) but I don't dislike it either.

[Rhuddem Gwelin · Rating 3 out of 5]

Boken rekommenderades för mig av den lokala bibliotekarien. Jag hade inte valt den själv och den är inte den typ av roman jag normalt läser. Den är lågmäld och vandrar löst mellan nuet och det förflutna. Berättaren är en medelåldersman som hjälper sin åldrande mor. Minnen vävs fram och tillbaka. Inte på något sätt spännande men läsandet är behagligt. Roligt också är att det utspelar sig i den svensktalande delen av Finland.

[Victoria Lassander-Sandin · Rating 3 out of 5]

Har länge velat läsa något av Peter Sandström, och hittade denna i föräldrarnas bokhylla. En väldigt speciell bok. Eftersom jag känner till författarens familj så har jag svårt att förhålla mig till det autofiktiva skrivandet. Jag har svårt att släppa taget om vad som är på riktigt och var som är fiktivt. Annars är språket är levande och historien helt okej, men det blir ändå inte mer än en 3:a. Men jag blir sugen på att läsa mera av Sandström!

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Näitä tarinoita on niin paljon. Keski-ikäinen ihminen palaa kotiinsa vanhan vanhempansa luo, ja reflektoi lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Toki Sandström tekee sen kauniisti, mutta asettaa kirjoittajaminän omaan makuuni liian ulkopuoliseksi. Kirjoittaja on oman elämänsä analysoija, ja tekstualisoimalla teksutalisoi tunteensa sen sijaan että eläisi niitä. Kirjan luettuani minulle jäi sellainen olo, että kirjoittaja kävi vanhan äitinsä luona tämän pyynnöstä ja palasi sitten kotiin käärittyään menneisyytensä turvallisesti elmukelmuun.