What do you think?
Rate this book
Luova järkevyys - Arkisen luovuuden ylistys
Miksi kaikki puhuvat luovasta hulluudesta? Miksei kukaan puhu luovasta järkevyydestä? Miksi luomiseen liitetään aina luomisen tuska? Missä on luomisen ilo? Miten maailman hienoimmasta asiasta on onnistuttu tekemään jotain omituista ja vaikeaa?
Todellisuudessa aidossa luovuudessa on kysymys vain kahdesta asiasta. Kyvystä nähdä ja halusta tehdä. Eri tavalla, paremmin. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Onko ongelma siinä, että olemme kadottaneet kykymme nähdä? Vai siinä, ettemme uskalla tehdä?
Saku Tuomisen uusi kirja kertoo mitä tälle asialle voi tehdä.
Todellisuudessa aidossa luovuudessa on kysymys vain kahdesta asiasta. Kyvystä nähdä ja halusta tehdä. Eri tavalla, paremmin. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Onko ongelma siinä, että olemme kadottaneet kykymme nähdä? Vai siinä, ettemme uskalla tehdä?
Saku Tuomisen uusi kirja kertoo mitä tälle asialle voi tehdä.
253 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
7 people are currently reading
107 people want to read
About the author
Saku Tuominen
21 books53 followersSaku Tuominen on tietokirjailija sekä ideoiden tuottamiseen erikoistuneen Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja. Aiemmin hän toimi 20 vuotta tv-tuottajana. Hänen intohimonsa on luova ajattelu ja rohkeiden ideoiden toteuttaminen. Saku on myös suosittu luennoitsija, ja hän on kouluttanut kymmeniä yrityksiä Suomessa ja ulkomailla. Hän on julkaissut useita teoksia ideoiden luomisesta, paremmasta työelämästä, hyvästä elämästä sekä tehnyt kaksi keittokirjaa. Työnsä ohella Saku pelaa jääkiekkoa ja viljelee oliiveja Italiassa.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
December 27, 2019
Tuomisella on vähän sähketyylinen mutta letkeä tapa kirjoittaa. Niinpä Luova järkevyys on miellyttävää luettavaa. Tällä kertaa pidin myös itse sisällöstä. Kirja on teesi luovaa hulluutta vastaan. Tuominen väittää, että luovuus on taito siinä missä muutkin taidot, ja sitä voi sellaisen opetella ja itsessään kehittää.
Hyvän konsultin tapaan Tuominen tapailee ajatuksilleen jotain selkeää mallia, ja luovasti (?) päätyy johonkin muuhun kuin nelikenttään. Risuaitamallissaan Tuominen haluaa demonstroida luovan järkevyyden neljä elementtiä: kyvyn nähdä (kuinka asiat voisi tehdä paremmin), halun tehdä, joko pieniä tai isoja muutoksia.
Perinteisesti kaiketi luovuus yhdistetään juuri kykyyn nähdä uusia ratkaisuja, mutta Tuominen argumentoi vakuuttavasti, että reaalimaailmassa tie ideasta toteutukseen jää usein uupumaan, ja usein esteenä on se, että halutaan tehdä vain isoja ratkaisuja, vaikka pienetkin ovat hyviä (ja niistä voi kasvaa isoja).
Hyvän konsultin tapaan Tuominen tapailee ajatuksilleen jotain selkeää mallia, ja luovasti (?) päätyy johonkin muuhun kuin nelikenttään. Risuaitamallissaan Tuominen haluaa demonstroida luovan järkevyyden neljä elementtiä: kyvyn nähdä (kuinka asiat voisi tehdä paremmin), halun tehdä, joko pieniä tai isoja muutoksia.
Perinteisesti kaiketi luovuus yhdistetään juuri kykyyn nähdä uusia ratkaisuja, mutta Tuominen argumentoi vakuuttavasti, että reaalimaailmassa tie ideasta toteutukseen jää usein uupumaan, ja usein esteenä on se, että halutaan tehdä vain isoja ratkaisuja, vaikka pienetkin ovat hyviä (ja niistä voi kasvaa isoja).
July 14, 2017
Kansainvälisestikin arvostettu ja tunnustettu Saku Tuominen kirjoitti luovuudesta kirjan, jossa pääpaino on nimenomaan arkisissa luovuuteen liittyvissä oivalluksissa. Paljolti liike-elämän anekdoottien ja kirjareferaattien varaan rakennetussa opuksessa Tuominen heittäytyy myös tavalliseksi hemmoksi, joka ei saa korjattua jääkaappinsa romahtavia ritilöitä, mutta toisaalta auktoriteetit, kun Elon Musk ja muutamat professorit vahvistavat kirjan ilosanomaa.
Kirja on jaoteltu kymmeneen lukuun, ja viimeisin on nimetty samoin kuin teos, lopuksi vielä lisätään hätäisimmille lukijoille luettelo, jossa kirjan anti on niin sanotusti pähkinänkuoressa. Rakenne on kyllä hyvä ja toimiva, sillä alkuun pyritään irti jo kirosanaksi muodostuneesta innovoinnista ja kaiken maailman aivoriihistä, palavereista jne. Sen jälkeen päästäänkin kykyyn nähdä muutostarpeita, sitten haluun tehdä muutoksia ja vieläpä miksi tehdä niitä ja mikä meitä estää niitä lopulta tekemästä.
Kirjoitustyyli on pitkälti puheenomaista, vaikka lauserakenteet ovatkin selkeää ja täsmällistä yleiskieltä. Aikoinaan jo Sarasvuo toimi näin, että jaksotus rytmitetään puheenvaraisesti, toisin sanoen yksittäisiä heittoja korostetaan erottamalla ne omiksi kappaleikseen, lisäksi on kursivoitu, jotta tuntuu paikka paikoin painokkaammalta. Heikkoutena on tietynlainen katkelmallisuus, mutta toisaalta tarjotaan sopivia ”suupaloja” tai aivojumppaa. Sen sijaan toistoa on enemmän kuin osasin odottaakaan, ja lisäksi lukuisat lähteet kuitataan vain hyvin pinnallisesti kuten Kahnemanin nopea ja hidas –ajattelutavat. Ensin siis moni innostuu, ja kun sitä tarkemmin ajattelee, ei sitten viitsikään lähteä johonkin innovaatioon mukaan. Aika moneen kohtaan on saatu soviteltua myös Vantaalla olevan lentokentän parkkipaikkojen vihreitä valoja, jotka ilmoittavat, voiko ruutuun pysäköidä. Opettajanäkökulmaa on yhden esimerkin verran: turkulainen opettaja kuskasi pulpetit pois luokasta.
Muutamissa kohdin keskustelut Katri Saarikiven ja Göta Nymanin kanssa vievät uusien oivallusten pariin, sillä moni lukija on varmaan pohdiskellut, mikseivät disruptiiviset innovaatiot (Clayton Christensen ja The Innovator’s Dilemma) etene omassa organisaatiossa. Kun on ensin jaoteltu ihmiset luoviin ja niihin tavallisiin suorittajiin, joihin suuri enemmistökin kuuluu. Saarikivi toteaakin, että aivoille on luontaista säästää energiaa, ja siksi on huomattavasti helpompaa pitäytyä rutiineissa kuin yrittää jotain uutta, sillä luovien ideoiden toimivuudesta ei ole käytännön kokemusta. Siksipä juuri monikaan hyvä idea ei johda tekoon, saati siihen, että muut seuraisivat perässä.
Monessa kohdin arkipäivän luovuus lähtee pienistä ideoista tehdä asioita vähän paremmin. Monty Python –mieheltä John Cleeseltä löytyy tähän määritelmä: ”Luovuus ei ole luonteenpiirre vaan toimintatapa.” Mindset-ajattelua ei kuitenkaan kehitellä sen enempää vaan sujahdetaan kaizeniin, leaniin ja hakkererointiin. Pari kaizen-esimerkkiä vievät lukijan japanilaiselle autotehtaalle, jossa innovointia vietiin organisaation joka tasolle. Tähän olisi hyvin sopinut myös toisessa luvussa ollut makkaratehtaan esimerkki, joka olikin pantu Luova järkevyys –lukuun. Eric Riesin kehittämä lean-tuotekehitysprosesssointi saa muutaman kappaleen huomion, mutta hakkeroinnista ei löydy kuin Facebook-esimerkki. Viimeisin on rohkeaa kokeilukulttuuria, jossa innovaatio viedään heti käytäntöön, toimivia komponentteja vahvistetaan, toimimattomista luovutaan, mutta ennen kaikkea tehdään usein samoja juttuja, mutta eri tavalla ja päästään perempiin tuloksiin vähän vähältä parantamalla. Toimi siis näin: 20% uuden kehittämiseen, 20% toimimattoman poistamiseen ja 60% toimivan kehittämiseen.
Loppujen lopuksi kirjan sanoman voisi tiivistää hyvin lyhyesti: ”Luovuuden ydin on tehdä eri tavalla, paremmin.” Siihen kuuluvat nelikenttä: kyky nähdä, halu tehdä, vähän paremmin ja paljon paremmin. Avuksi sopii luontevasti Graham Wallasin lähes sata vuotta sitten kirjoitettu klassikko The Art of Thought, jossa innovaatioiden pohjalla pitää olla näkökykyä, toisin sanoa taitoa havaita kehittämistarpeita: ”valmistautuminen, uppoutuminen, valaistuminen ja todentaminen.” ”Ideat eivät tule tyhjästä. Ne tulevat kovan työn ja suunnitelmallisen toiminnan tuloksen”, minkä itsekin olen hyvin huomannut kehittäessäni oppimiseen liittyviä isompia tai pienempiä oivalluksia tai innovaatiota. Kun ideat muhivat, joskus kun vähiten osaa odottaa, ne pulpahtavat mieleen edelleen jalostettaviksi.
Muutosvastaisuus siis perustuu aivotutkijoidenkin mukaan tietyllä tavoin henkiseen laiskuuteen, jolla on omat evoluutiobiologiset lähtökohtansa. Innovaattoreita mainitaan Edisonista Steve Jobsiin, ja lisäksi on muutamia onnettomia sutkautuksia entisaikojen patruunoiden suusta.
”Puhelin, jossa ei ole näppäimistöä, ei vetoa bisnesihmisiin.” Steve Balmer, Microsoftin entinen toimitusjohtaja, (joskus letkauttanut).
”Television lumo katoaa kuudessa kuukaudessa. Ihmiset kyllästyvät katsomaan samaa laatikkoa illasta toiseen.” Darryl F. Zanuck, 20th Century Fox 1946, (varmaankin firman pomo).
”Ilmaa painavammat lentokoneet ovat mahdoton ajatus.” (joku) Lord Kelvin 1895
Aika usein innovatiivisesti ajatteleva kohtaa vähättelyä, mitätöintiä ja varsinkin epäluuloja, sillä takeita onnistumisesta ei ole – ei myöskään epäonnistumisesta. Se selviää vain kokeilemalla, ja voisikin sanoa, että ilman innovaatioita asuisimme varmaan vieläkin luolissa ja järsisimme raakoja peurankoipia.
Ensi kerran, kun joku lyttää hyvän ideasi ja sanoo, ettei se voi toimia, kysy näin: ”Mistä tiedät?”
Luova hullu on siis ihminen, joka on haihattelija ja joka ei saa mitään aikaan, ja luovasti järkevä ihminen lukee tämän kirjan (osin paradoksaalisiakin) viisauksia ja soveltaa sen jalostettuja ideoita omassa arjessaan menestyksellisesti vaikka (opettajat) siellä omassa luokkahuoneessaan.
Kirja on jaoteltu kymmeneen lukuun, ja viimeisin on nimetty samoin kuin teos, lopuksi vielä lisätään hätäisimmille lukijoille luettelo, jossa kirjan anti on niin sanotusti pähkinänkuoressa. Rakenne on kyllä hyvä ja toimiva, sillä alkuun pyritään irti jo kirosanaksi muodostuneesta innovoinnista ja kaiken maailman aivoriihistä, palavereista jne. Sen jälkeen päästäänkin kykyyn nähdä muutostarpeita, sitten haluun tehdä muutoksia ja vieläpä miksi tehdä niitä ja mikä meitä estää niitä lopulta tekemästä.
Kirjoitustyyli on pitkälti puheenomaista, vaikka lauserakenteet ovatkin selkeää ja täsmällistä yleiskieltä. Aikoinaan jo Sarasvuo toimi näin, että jaksotus rytmitetään puheenvaraisesti, toisin sanoen yksittäisiä heittoja korostetaan erottamalla ne omiksi kappaleikseen, lisäksi on kursivoitu, jotta tuntuu paikka paikoin painokkaammalta. Heikkoutena on tietynlainen katkelmallisuus, mutta toisaalta tarjotaan sopivia ”suupaloja” tai aivojumppaa. Sen sijaan toistoa on enemmän kuin osasin odottaakaan, ja lisäksi lukuisat lähteet kuitataan vain hyvin pinnallisesti kuten Kahnemanin nopea ja hidas –ajattelutavat. Ensin siis moni innostuu, ja kun sitä tarkemmin ajattelee, ei sitten viitsikään lähteä johonkin innovaatioon mukaan. Aika moneen kohtaan on saatu soviteltua myös Vantaalla olevan lentokentän parkkipaikkojen vihreitä valoja, jotka ilmoittavat, voiko ruutuun pysäköidä. Opettajanäkökulmaa on yhden esimerkin verran: turkulainen opettaja kuskasi pulpetit pois luokasta.
Muutamissa kohdin keskustelut Katri Saarikiven ja Göta Nymanin kanssa vievät uusien oivallusten pariin, sillä moni lukija on varmaan pohdiskellut, mikseivät disruptiiviset innovaatiot (Clayton Christensen ja The Innovator’s Dilemma) etene omassa organisaatiossa. Kun on ensin jaoteltu ihmiset luoviin ja niihin tavallisiin suorittajiin, joihin suuri enemmistökin kuuluu. Saarikivi toteaakin, että aivoille on luontaista säästää energiaa, ja siksi on huomattavasti helpompaa pitäytyä rutiineissa kuin yrittää jotain uutta, sillä luovien ideoiden toimivuudesta ei ole käytännön kokemusta. Siksipä juuri monikaan hyvä idea ei johda tekoon, saati siihen, että muut seuraisivat perässä.
Monessa kohdin arkipäivän luovuus lähtee pienistä ideoista tehdä asioita vähän paremmin. Monty Python –mieheltä John Cleeseltä löytyy tähän määritelmä: ”Luovuus ei ole luonteenpiirre vaan toimintatapa.” Mindset-ajattelua ei kuitenkaan kehitellä sen enempää vaan sujahdetaan kaizeniin, leaniin ja hakkererointiin. Pari kaizen-esimerkkiä vievät lukijan japanilaiselle autotehtaalle, jossa innovointia vietiin organisaation joka tasolle. Tähän olisi hyvin sopinut myös toisessa luvussa ollut makkaratehtaan esimerkki, joka olikin pantu Luova järkevyys –lukuun. Eric Riesin kehittämä lean-tuotekehitysprosesssointi saa muutaman kappaleen huomion, mutta hakkeroinnista ei löydy kuin Facebook-esimerkki. Viimeisin on rohkeaa kokeilukulttuuria, jossa innovaatio viedään heti käytäntöön, toimivia komponentteja vahvistetaan, toimimattomista luovutaan, mutta ennen kaikkea tehdään usein samoja juttuja, mutta eri tavalla ja päästään perempiin tuloksiin vähän vähältä parantamalla. Toimi siis näin: 20% uuden kehittämiseen, 20% toimimattoman poistamiseen ja 60% toimivan kehittämiseen.
Loppujen lopuksi kirjan sanoman voisi tiivistää hyvin lyhyesti: ”Luovuuden ydin on tehdä eri tavalla, paremmin.” Siihen kuuluvat nelikenttä: kyky nähdä, halu tehdä, vähän paremmin ja paljon paremmin. Avuksi sopii luontevasti Graham Wallasin lähes sata vuotta sitten kirjoitettu klassikko The Art of Thought, jossa innovaatioiden pohjalla pitää olla näkökykyä, toisin sanoa taitoa havaita kehittämistarpeita: ”valmistautuminen, uppoutuminen, valaistuminen ja todentaminen.” ”Ideat eivät tule tyhjästä. Ne tulevat kovan työn ja suunnitelmallisen toiminnan tuloksen”, minkä itsekin olen hyvin huomannut kehittäessäni oppimiseen liittyviä isompia tai pienempiä oivalluksia tai innovaatiota. Kun ideat muhivat, joskus kun vähiten osaa odottaa, ne pulpahtavat mieleen edelleen jalostettaviksi.
Muutosvastaisuus siis perustuu aivotutkijoidenkin mukaan tietyllä tavoin henkiseen laiskuuteen, jolla on omat evoluutiobiologiset lähtökohtansa. Innovaattoreita mainitaan Edisonista Steve Jobsiin, ja lisäksi on muutamia onnettomia sutkautuksia entisaikojen patruunoiden suusta.
”Puhelin, jossa ei ole näppäimistöä, ei vetoa bisnesihmisiin.” Steve Balmer, Microsoftin entinen toimitusjohtaja, (joskus letkauttanut).
”Television lumo katoaa kuudessa kuukaudessa. Ihmiset kyllästyvät katsomaan samaa laatikkoa illasta toiseen.” Darryl F. Zanuck, 20th Century Fox 1946, (varmaankin firman pomo).
”Ilmaa painavammat lentokoneet ovat mahdoton ajatus.” (joku) Lord Kelvin 1895
Aika usein innovatiivisesti ajatteleva kohtaa vähättelyä, mitätöintiä ja varsinkin epäluuloja, sillä takeita onnistumisesta ei ole – ei myöskään epäonnistumisesta. Se selviää vain kokeilemalla, ja voisikin sanoa, että ilman innovaatioita asuisimme varmaan vieläkin luolissa ja järsisimme raakoja peurankoipia.
Ensi kerran, kun joku lyttää hyvän ideasi ja sanoo, ettei se voi toimia, kysy näin: ”Mistä tiedät?”
Luova hullu on siis ihminen, joka on haihattelija ja joka ei saa mitään aikaan, ja luovasti järkevä ihminen lukee tämän kirjan (osin paradoksaalisiakin) viisauksia ja soveltaa sen jalostettuja ideoita omassa arjessaan menestyksellisesti vaikka (opettajat) siellä omassa luokkahuoneessaan.
August 15, 2021
Voisiko luovuus olla niin yksinkertaista kuin tässä kirjassa esitetään? Ei vain joidenkin "taiteellisten" ihmisten yksinoikeus vaan jotain, joka kuuluu meille kaikille? Ah, ihana ajatus! Pidin Tuomisen ajattelutavasta, asioiden yksinkertaistamisesta ja jollain lailla rohkaisusta: menkää ja tehkää vain - paremmin! Kirjan taitollinen keveys ja väljä asettelu houkuttelivat luontevasti lukijan pohdintatauoille ja ikään kuin vastuuttivat reflektoimaan.
November 24, 2014
Kirjan takakannessa lukee: "Maailma ei tarvitse enää ainuttakaan luovuuskirjaa." Ehkä kyseessä on apologia, ehkä ajatus ilmentää juuri sitä kuinka vaikea luovuudesta on sanoa mitään uutta, kiinnostavaa ja merkityksellistä.
Tuominen tietää varmasti mistä kirjoittaa, mutta apologia on perusteltu. Kirja ei sisällä uutta, se jatkaa sitä luovuusajattun perinnettä jonka dogmeina ovat "eri tavalla, uusin keinoin, epäonnistumisia pelkäämättä voi syntyä jotain uutta, entistä parempaa." Varmastikin näin, mutta tämä on sanottu jokaisessa de Bonon tms. kirjassa jo aiemmin. If it ain't broken, break it. Outside the box. Etc. Ehkä Beckett oli tässä jo kärryillä. Fail. Fail again. Fail better.
Tuomisen tekstin ongelma (myös edellisen teoksen) on siinä, että se sisältää lähes ranskalaisin viivoin esiteltyjä ajatelmia, nopeasti vaihtuvia välähdyksiä, mitkä tekevät tekevät tekstistä hieman pirstaleista ja tylsää. Luovuuden popularisoijista esim. Malcolm Gladwell tekee saman kiinnostavammin lähestymällä teemojaan laajempien tarinoiden kautta, mikä antaa ideoille laajempaa peilauspintaa. Toiseksi Tuomisen tekstistä puuttuu analyysi, teksti on hyvin kuvailevaa, mutta dogmiensa lisäksi hyvin pintatasoista. Sisältö toimiikin varmaan paremmin yritysvierailuilla. Tekstinä takakannen huuhahdus tuntuukin koko kirjan perustelluimmalta ajatukselta, sillä liki 250 sivua on valjastettu tämän paradoksin näyttämiseen todeksi.
Tuominen tietää varmasti mistä kirjoittaa, mutta apologia on perusteltu. Kirja ei sisällä uutta, se jatkaa sitä luovuusajattun perinnettä jonka dogmeina ovat "eri tavalla, uusin keinoin, epäonnistumisia pelkäämättä voi syntyä jotain uutta, entistä parempaa." Varmastikin näin, mutta tämä on sanottu jokaisessa de Bonon tms. kirjassa jo aiemmin. If it ain't broken, break it. Outside the box. Etc. Ehkä Beckett oli tässä jo kärryillä. Fail. Fail again. Fail better.
Tuomisen tekstin ongelma (myös edellisen teoksen) on siinä, että se sisältää lähes ranskalaisin viivoin esiteltyjä ajatelmia, nopeasti vaihtuvia välähdyksiä, mitkä tekevät tekevät tekstistä hieman pirstaleista ja tylsää. Luovuuden popularisoijista esim. Malcolm Gladwell tekee saman kiinnostavammin lähestymällä teemojaan laajempien tarinoiden kautta, mikä antaa ideoille laajempaa peilauspintaa. Toiseksi Tuomisen tekstistä puuttuu analyysi, teksti on hyvin kuvailevaa, mutta dogmiensa lisäksi hyvin pintatasoista. Sisältö toimiikin varmaan paremmin yritysvierailuilla. Tekstinä takakannen huuhahdus tuntuukin koko kirjan perustelluimmalta ajatukselta, sillä liki 250 sivua on valjastettu tämän paradoksin näyttämiseen todeksi.
December 29, 2014
Vaikka kirjan sisältöä ei voine pitää ihan kauhean ihmeellisenä, minusta on syytä aika ajoin palata Saku Tuomisen positiivisiin ja innostaviin tarinoihin. Teksti on sujuvaa luettavaa. Jotkut esimerkit ovat Tuomista kuunnelleille/lukeneille tuttuja, mutta mitäs siitä.
July 8, 2019
Erinomainen takeaway-lukunopeus-suhde. Kirja on kirjoitettu sujuvaan nopeasti luettavaan muotoon. Konkreettisia ideoita luovuuden lisäämiseen ja yrityskulttuurin kehittämiseen. Vaikka valtaosa havainnoista ei ollut itselleni uusia ajatuksia, kirja esitteli ne siten, että nyt osaan ja aion siirtää nämäkin ajatukset ajatuksen tasolta käytäntöön. Inspiroivaa helppoa luettavaa!
April 16, 2021
Hyvä kiteytetty kirja luovuudesta. Erityisesti äänikirjana, jossa kirjailija itse lukijana, toimi todella hyvänä välittäjäaineena tekstin ja synapsien välillä.
November 10, 2021
tämäkin on vaan hieno. ei voi mide.
January 21, 2022
Tykkäsin todella. Sakun itsensä lakonisella tavallaan lukema virkistävä opas siitä, kuinka meistä jokaisen kannattaisi ajatella välillä toisin. KIITOS ⭐️
March 10, 2022
Mielenkiintoinen, moni-ulotteinen ja virkistävä kirja luovuudesta, niin pienissä, kuin isoissakin asioissa.
January 3, 2021
Inspiroiva kirja, josta tuli aika paljon screenshotattua ja kavereiden kanssa keskusteltua.
April 7, 2017
Tämä innostava, käytännönläheinen ja toimintaan kannustava manifesti osoittaa että innovaatio-ongelmat ovat pääasiassa tekemisen ongelmia — ja voitettavissa melko arkisilla eväillä. Hyvä!
Displaying 1 - 13 of 13 reviews