Tunturi, joka ulvoi

Takamailla #3

by Joona Keskitalo

Muonio, tilaa elää ja kuolla.

Joona Keskitalon Takamailla-trillerisarjan kolmas, itsenäinen osa Tunturi, joka ulvoi kertoo naapurisodasta, kahdesta hankalasta ruumiista ja yhdestätoista valheesta, jotka saavat Luoteis-Lapin erämaan roihuamaan.

Janita ei muista, mihin hän vierellään makaavassa miehessä ihastui, mutta kuvio on tuttu. Se toistuu aina, kun hän käy juhlimassa Muonion yössä, vaikka hän on jo muutenkin pahassa raossa. On velkaa ja homeinen talo, jonka naapurissa asuu vanha ihmisvihaaja, äijä nimeltä Odd.

Tällä kertaa lemmenseikkailun penseä jälkimaku muuttuu kuitenkin lupaavan makeaksi, kun yöllinen ihastus osoittautuu halukkaaksi ostamaan talon. Kaikki on hetkessä parempaan päin. Tai olisi, jos kiinteistön kuntotarkastuksen sivutuotteena ei syntyisi ruumista – ja jos Odd pysyisi omalla tontillaan.

Joona Keskitalon Takamailla-trillerisarjassa matkataan pitkien hiekkateiden päihin seuduille, missä suomalainen mielenmaisema kukoistaa jääräpäisimmillään. Sarjan jokainen kirja on itsenäinen kertomus omine jäljittelemättömine hahmoineen.

Genres: Audiobook

320 pages, Hardcover

Published June 9, 2025

Reviews

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Opportunismin oppikirja: aina voi sulkea silmänsä, syyttää olosuhteita ja selittää asiat itselleen hyödyksi. Ironiaa ja mustaa huumoria.Viihdyttävä, mutta ei miellyttävä.

[Aino Puro · Rating 3 out of 5]

⭐️3,5

[Timo Pietilä · Rating 3 out of 5]

Seuraava osa “tavallisten ihmisten” rikostarinoita.
Janita on paikallisen “liikemiehen” tytär. Hänen isänsä bisnekset ovat aina olleet hiukan lain hämärällä puolella, ovat ne sitten olleet pilaantuneen poronlihan myyntiä tai marjanpoimijoiden ihmiskauppaa lähestyvää kohtelua. Isä on Thaimaassa ja reilu parikymppinen Janita asuu perheen suuressa ja komeassa, mutta pahasti homeisessa talossa. Hän pokailee paikallisesta baarista turisteja elämänsä täytteeksi. Yhtenä aamuna hän herää vähän vanhemman miehen kainalosta ja käy ilmi, että hän on myynyt homeisen talonsa miehelle ja suunnitelmana on, että hän itse saa jäädä siihen asumaan, kunhan on sitten “käytettävissä” kun mies etelästä tulee paikalle. Yksi ehto vain on - taloon pitää tehdä kuntotarkastus ja tarkastaja on jo sovittu tulemaan. Miten tästä selvitä? Erinäisten ikävien sattumien tuloksena on yksi kappale kuollutta hometarkastajaa. Miten päästä eroon ruumiista ilman, että naapurissa asuva erittäin äkäinen ja utelias ukko huomaa mitään? Ja kun käy ilmi, että kuolleen miehen veljet ovat paikallinen rikollisliiga, joka on edennyt nuuskan salakuljetuksesta huumeisiin, ja jonka juuri vankilasta päässyt pomo/isoveli ei kaihda oikein mitään, etenkään jos kokee kunniaansa tai perhettään loukatun. Ja he tietävät Janikalla nähdyn kadonneen veljen koiran, joten he tietävät Janikan olevan asiaan jotenkin sekaantuneen. Asiat pyrkivät muuttumaan monimutkaisemmiksi, kun lähes kaikki, mitä Janika tekee selvitäkseen kiipelistään, pyrkii epäonnistumaan enemmän tai vähemmän. Lopulta entisistä vihollisista voi tulla liittolaisia, tai sitten ei, ainakaan pidemmän päälle.

Kirja oli sujuvaa ja vetävä tekstiä. Suurin ongelma oli, ettei yksikään tärkeimmistä henkilöistä kirjassa ollut vähääkään miellyttävä, vaan oikeastaan kaikki olivat lähinnä omaa etuaan ajavia ja häikäilemättömiä ihmisiä, jotka eivät lainkaan välittäneet tekojensa seurauksista. Hahmot olivat myös aika karikatyyrimäisiä. Kirja oli melkoisesti rajumpi, kuin edelliset sarjan osat, ollen vähän jo ehkä liiankin raju, siinä ei paljoa pidätelty väkivallan käytössä. Se oli ihan ok kuunneltavaa kuitenkin, tosin puoliso luopui jo ensimmäisen varsin yksityiskohtaisesti kuvaillun kuoleman jälkeen.

[Kirjasieppo · Rating 5 out of 5]

Täydet pinnat taas uusimmalle Takamailla-romaanille: juonivetoinen tarina ei salli pitkiä taukoja lukemisessa. Vauhtia ja mustaa huumoria riittää ja henkilöhahmot ovat juuri niin takapajuisia kuin otsikko antaa odottaa.
Pieni yksityiskohta jäi vaivaamaan, kun prosopagnosiaa yritettiin ujuttaa juonenkäänteen selitykseksi. Itse kyseisestä vaivasta kärsivänä voin todeta, että jokin tässä selityksessä mättää. Kasvosokeus ei tarkoita sitä, etteikö sitä poteva esim. erottaisi miestä naisesta tai olisi muuten huono huomioimaan asioita, vaan kasvosokea ei pysty painamaan kasvonpiirteitä mieleensä niin että tunnistaisi aikaisemmin tapaamansa henkilön. Tässähän (nyt tulee spoilereita) Einari ei ole koskaan tavannut Jyrkiä, joten ei siis voisi tunnistaa tätä olipa sitten kasvosokea tai ei. Ja itse asiassa kasvosokeat kiinnittävät normaalia enemmän huomiota muihin tunnistettaviin piirteisiin kuten pituuteen, ääneen, kävelytapaan. Voin tuijottaa Joona Keskitalon kasvoja useammankin romaanin takaliepeestä enkä silti tunnistaa miestä, kun hän kävelee vastaan Helsingin kirjamessuilla (true story).
Niin, ja toinen yksityiskohta: sukkia ei neulota lankarullalta, vaan -kerältä. Lankarulla on se, joka laitetaan ompelukoneeseen.
Annettakoon pikku kämmit kuitenkin anteeksi 🙃 Kiitos viihdyttävästä kirjasta!

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Joona Keskitalon dekkari Tunturi, joka ulvoi on kolmas osa hulvattomassa ja mustaa huumoria tulvivassa Takamailla -dekkarisarjassa. Sarjan kirjoissa henkilöt ottavat rikosten tutkimiset ja tuomiot omiin kätösiinsä.

Tällä kertaa päähenkilönä oli muoniolainen Janita Torppari, jonka elämänhallintataidot olivat pahasti sekaisin. Hän oli tottunut elämään ja varsinkin juhlimaan muiden kustannuksella. Velkaa oli vaikka muille jakaa. Janita ei pelännyt velkaantumista eikä huijaamista. Tällä kertaa hän huijasi homeisella talollaan erästä helsinkiläistä miestä. Mies halusi teettää kuntotarkastuksen talossa, ennen ostopäätöstä. Ja siitä se soppa syntyikin.

[Linda A · Rating 3 out of 5]

Höh, tämä oli vähän pettymys edellisten kirjojen jälkeen. Tunnelma lässähti todenteolla jossain 250s paikkeilla. Epäuskottavat tapahtumat myös häiritsivät ja huumoria oli vähemmän kuin aiemmissa kirjoissa.

[Jittishodan · Rating 4 out of 5]

Kirja alkoi erinomaisesti, mutta kirjan moraali muuttui loppua kohti aivan liian ikäväksi. Jos se on muiden mielestä mustaa huumoria, niin kiitos ei. Neljä on liikaa, mutta kolme kuitenkin liian vähän. siis neljä ja piiiiitkä miinus.

[Veera Riikonen · Rating 5 out of 5]

Rakastan tätä koko sarjaa! Nerokas! Hyvää mustaa huumoria ja tarpeeksi ruumiita.

[Jari · Rating 2 out of 5]

Kevyttä kesälukemista. Jossain vaiheessa epäuskottavien tapahtumien jatkuva virta alkoi kuitenkin puuduttaa ja olikin lähellä ettei kirja jäänyt kesken viimeisen sadan sivun aikana.

[tuuls · Rating 4 out of 5]

Aave ❤️

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Kirjailijalla on omaleimainen tapa punoa trillerin juoni ja kertoa se ja se näkyy myös tässä kirjassa. Tiedä sitten, tottuuko tähän ja siksi minusta tämä kolmas kirja ei ihan yltänyt kahden edellisen tasolle. Omaperäisyydestä kuitenkin plussat, tämä kirja erottuu joukosta.