Kirjaileva perheenisä Juha Vuorinen saa koulukyytiurakkansa Andalusiassa päätökseen ja sanoo uusille maisemille bonjour sekä goedendag.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan Espanjan alapäätä kolunnut matkahombre päättää aloittaa vaimokultansa ja Hilma-koiransa kanssa luksuselämän. Kompassin neula tähdätään kohti Benelux-maita, mutta saavatko Vuorinen ja Hilma Alankomaista saman tien puukenkää? Kuinka vohvelinlämpöisesti heidät otetaan vastaan Belgiassa ja pääseekö kulkuri kahden kaunottarensa kanssa edes Luxemburgin rajalle? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää riemukkaassa matkatarinapotpurissa.
Juha Vuorinen remusi eetterissä ympäriinsä jo ennen paikallisradioita. Matkaputkiradionkaan taajuuksilla hän ei mene kaikkialle omin sorkin, vaan uuteen kolumnikokoelmaan mahtuu myös yksi matomainen etäluikertelu Isoon omenaan. Kirjassa käy ilmi, miksi Vuorinen lähetti perheensä harhailemaan keskenään suuren ja mahtavan New Yorkin kaduille ja seurasi ikimuistoista matkaa itse vain videoklippien välityksellä. Yksi asia reissatessa on kuitenkin tullut selväksi: perheen rakkaasta lemmikistä Hilmasta on tulossa laivakoira.
Mukavaa ja rentoa kesäkuunneltavaa äänikirjana kesäloman pyöräretkille ja koiralenkeille. Vuorisen kerronta on aina yhtä nautittavan sarkastista, mainioita kielikuvia sisältävää ja lennokasta, mutta kuitenkin niin kotikutoista.
Vähän poukkoilevaa tarinointia, mikä vähän vaikeuttaa eritoten äänikirjaformaatissa seuraamista.
Mitä ihmettä on aloittaa vuoden 2009 Kanarian matkasta? Eikö nämä ole jo käyty läpi jossain pokkarissa joskus viisitoista vuotta sitten? Odotin uutta materiaalia Vuorisen perheen seikkailuista. Pöh.
... viikkoa myöhemmin... No luin sitten kuitenkin loppuun. Vuorinen pääsi tälle vuosikymmenelle reilun tunnin jälkeen. Loppu olikin sitten taattua Vuorisen matkakertomusta, mikä sopi siivousurakan aiheuttamaan väsymykseen oikein hyvin.