Huima matka läpi lähihistorian - sosialistisen järjestelmän romahdus sisältäpäin nähtynä.
Arvoituksellisesta itänaapurista kiinnostunut nuori opiskelija Timo Laine lähtee tutkimusretkelle reaalisosialismin maailmaan. Hän liikkuu niin Itä-Euroopassa kuin murenevassa Neuvostoliitossakin, myös sen konfliktialueilla ja ulkomaalaisilta suljetuissa osissa. Elokuun 1991 vallankaappauksen hän kokee keskellä Tallinnan dramaattisia tapahtumia.
Laine tekee arjen havaintoja ja arvioi valtiotason politiikkaa paikallisten lähteiden valossa. Neuvostoimperiumin hajoamista, neuvostovallan luonnetta, kommunistista ideologiaa, kulttuurieroja ja etnisiä konflikteja pohditaan poikkeuksellisen syvällisesti, oivaltavasti ja uusia näkökulmia avaten.
Ihan hyvää kuvausta sosialismin ihanuudesta ja pohdintaa miksi asiat meni niin kuin meni. Erityisesti plussaa omien kokemuksien kuvaamisesta. Kirjassa on hyvin oivallettu tosielämän (oman kokemuksen kautta) ja sosialismin ristiriitaisuudet. Kirjoittaja tosin hieman sortuu besserwisseröintiin, esimerkiksi siinä miten Baltian maiden olisi pitänyt hoitaa kielipolitiikka (nuori valtio, kova kansallishurmos ja rationaaliset päätökset on vaikea juttu). Nykyaikaan peilattuna yhtäläisyydet Venezuelassa tapahtumiin ovat lähinnä naurettavan samanlaiset. Itsevaltias johtaja yrittää pakotemetodeilla taklata järjestelmän valuvikoja, vaikka ongelman ratkaisu on jo tiedossa. Tähdet: 3,5/5
Vaikka teos antaa mielenkiintoisen silminnäkijän kuvauksen Neuvostoliiton loppuajoista, kirja on loppujen lopuksi vain yhden hyväosaisen miehen kokemus Neuvostoliitosta.
Kiintoisa muistelmateos kirjailijan seikkailusta Neuvostoliitossa sen hajoamisen keskellä. Aika tavalla sitä mitä kannessa sanotaankin. Erikoisten kokemusten lisäksi kirjoittajan oman ajattelun reflektointi oli minulle mieluista luettavaa - miten arki Neuvostoliitossa poikkesi suomalaisen nuoren saamasta käsityksestä.
Antaisin kolme ja puoli, jos voisin. Mielenkiintoista kuvausta entisestä Neuvostoliitosta ja sen jälkeisestä ajasta itäblokin maissa. Kirjailijan sinisilmäisyys puski välillä läpi, mutta kukapa meistä ei nuorena olisi ollut sinisilmäinen varsinkin tarkastellessa ulkopuolisena tapahtumia. Suosittelen, jos lähialueiden historia kiinnostaa.