Internetin on korvannut Supernet, joka toimii kaikkialla viiveettä, ilmaiseksi ja ilman näkyvää rakennetta. Henry Hayes on uuden ajan valtias, mutta hänessä on jotain outoa. Helsinkiläinen Frans Koski viettää aikaansa töitä vältellen ja rakkautta etsien. Hänet tempaistaan kuitenkin tahtomattaan koko universumin kokoiseen mysteeriin, jonka ratkaisuna ei ole mitään vähäpätöisempää kuin maailmankaikkeuden olemassaolon tapa.
KOVA yllätti minut myönteisesti, ja luinkin sen lähes yhdeltä istumalta. Alku oli romaanin selkeästi tahmein osa, mutta toisen osan kolmannesta luvusta "Totuuden yksinoikeus" asti kirja piti tiukasti otteessaan. Heikointa antia oli pahvisen täydellinen Sofia ja parasta oli pahis Hayes. Pidin romaanin jaosta kolmeen osaan, joka vertautuu hyvin kertojan kuvaamaan kasvuunsa ihmisenä kolmannelle tasolle, tarinassakin I osaksi nimetty kolmas osa on selvästi korkeimmalla tasolla, toisen ollessa ristiriitainen ja ensimmäisen surkea. Scifi-teoksena KOVA kuitenkin mielestäni epäonnistuu, sillä siinä ei tuoda genreen mitään aivan uutta ja omaa. Intertekstuaalisia viittauksia ja herkullisia juonten yhtymäkohtia kyllä esiintyy ainakin Philip K.Dickin tuotantoon, Terminator-elokuviin, Terry Guillemin Brazil-trilogiaan ja vaikkapa Tarik Salemin mainioon Metropiaan. Teknologia on kuvattu paikoin todella hienosti, ja nämä kohdat olivatkin romaanin viihdyttävintä antia. Päähenkilö edusti suorastaan genren arkkityyppiä ja muistutti myös Camus'n Meursault'ta tai Sartren Roquentiniä. Tunnelma oli pääsääntöisesti onnistuneen tiivis, vaikkakin olisin kaivannut lisää toimintaa. Lisäksi minusta oli hienoa, että ruoka oli kirjassa parempaa kuin seksi, ja juonen käännekohtana toimi nimenomaan päähenkilön ahmimiskyvyn katoaminen. Haluaisin vielä kiittää pokkarin aivan erinomaisesta ulkoasusta ja taitosta, ihan mieletöntä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Scifiromaani Kova ei aivan mennyt yksiin oman lukumakuni kanssa. Isoina teemoina esiintyneet ihmisyys, koneellistuminen ja elämän virtuaalistuminen toki olivat mielekkäitä teemoja ja käsittelyltään paikoin kiinnostavia, mutta kirjan varsinainen juoni jäi sivupolkujen ja jokseenkin hämäräksi jääneen rakkautarinan alle. Kirja olisi myös kaivannut lisää toimittamista, jolloin ylimääräinen toisteisuus olisi voitu poistaa ja saada tekstistä sujuvampaa. Loppupeleissä kuitenkin luettava kirja.