Japanilaiskokki Kenji Fujimoton kertomukset siitä, kuinka hän päätyi Pohjois-Korean suuren johtajan Kim Jong-ilin keittiömestariksi, oli niin uskomaton, ettei sitä tahdottu uskoa. Tarinan yksityiskohdat olivat kuitenkin niin tarkkoja, että epäilys haihtui.
Vuodet pelätyn johtajan luona alkoivat sushipäivällisellä, jonka aluksi Kim pudotti sushipalan lattialle, ja täyteen palveluun tottuneena oletti kokin nostavan sen. Fujimoton japanilainen luonne ei antanut periksi, sillä seurauksella, että miehistä tuli ystävät.
Fujimoto oli paitsi kokki, myös Pohjois-Korean nykyisen johtajan Kim Jong-unin läheinen, "varaisä". Fujimoto palasi Japanissa vietettyjen vuosien jälkeen Pohjois-Koreaan Kim Jong-unin kutsumana vuonna 2012.
Kirjoittaja tarjoaa ainutlaatuiisen näköalan Pohjois-Korean vallan sisäpiiriin ja piirtää kuvan railakkaasta, arvaamattomasta ja elämäntavoiltaan hedonistisesta, pelätystä Pohjois-Korean edellisestä johtajasta, Kim Jong-ilistä.
this guy is so annoying god bless ("i was the first person ever to win against kim jong il in anything" and a bunch of other statements that sound more like im so speshul ego boosts of the author than anything with even slight educational value)
En todellakaan ymmärrä tämän kirjan viestiä. Tosi monta asiaa jäi hämmentämään. Kirjoittaja kuvaa oleskeluaan ja työskentelyään Pohjois-Koreassa päiväkirjamaisesti ja epäoleellisten yksityiskohtien kautta. Entä tapahtumien sijoittuminen siihen, mitä nykyisin tiedämme 1990-luvusta P-K:ssa? Tiesikö kirjoittaja maassa työskennellessään, että miljoonat pohjoiskorealaiset kuolivat nälkään juuri noina vuosina? Samaan aikaan kun hän huristeli johtajan perässä kutsuvierasalueelta toiselle ja kokatessaan mielettömän ylellisiä aterioita tavallinen kansa keräili omasta ulosteestaan sulamattomia maissinjyviä uudelleenkäytettäviksi. Tätä voisi verrata erääseen toiseen aikamme diktaattoriin: Hitlerin ajan saksalaisia syyllistetään siitä, että he eivät tehneet mitään pysäyttääkseen holokaustin ja puolusteluna on, että he eivät tienneet siitä. Oliko näin myös Fujimoton tapauksessa, että hän ei tiennyt? Tämä jää epäselväksi. Muutenkin koko käsite on hämmentävä. Fujimoto tuntuu olevan moraaliton ihminen: ensin hän jättää kylmästi perheensä Japaniin työskennelläkseen P-K:ssa (käsittääkseni siis vain rahan perässä) ja sitten eroaa vaimostaan, kun haluaa mennä naimisiin nuoren pohjoiskorealaisen kanssa. Odotin kirjan lopussa jonkinlaista selitystä kirjoittajan toiminnalle, mutta sitä ei tullut. Jäiköhän minulta jotain ymmärtämättä?
Irrallisia tarinoita Pohjois-Korean ex-johtajan melko överistä elämästä ja ruokatottumuksista. Kirja toistaa itseään, eikä kerronta pysy kasassa. Toisaalta osa Fujimoton kertomista tarinoista raottaa hieman sitä, millaista eliitin elämä diktaattorin vierellä on. Säälipisteitä siitä, että kirjan lukee todella nopeasti.
Kenji Fujimoto toimi Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-ilin henkilökohtaisena kokkina vuosien ajan. Kirjassaan hän kertoo Pohjois-Korean eliitin ylellisen elämän kuplasta, jossa kansan kärsimys ei näy mitenkään. Kirjan sävy on erikoinen, Fujimoto kuvailee yksityiskohtaisesti ruokiaan ja sitä, kuinka paljon Kim Jong-il piti hänen kokkailuistaan. Fujimoto myös arvostaa ja kehuu Kim Jong-iliä pidäkkeettä, diktaattorin kanssa oli mukava ajella vesijetillä ja juoda konjakkia juhlissa. Mukavia lahjojakin tuli, hyvänä päivänä lahjaksi saattoi saada vaikkapa hienon auton. Tekstistä välittyy selkeästi, minkälaisten ihmisten avulla diktaattorit pysyvät vallassa. Lukukokemuksena kirja on hiukan rasittava, siinä on päiväkirjamaista katkonaisuutta ja toisteisuutta.
Written by the alias Keni Funjimoto, whose real identity remains a secret, the book offers a rare and interesting glimpse into the hedonistic and party-filled lifestyle of the Korean dictator. The dictator throws away staggering amounts of money into gambling, drinking and luxurious food while his people are starving and forced into slavery.
Fujimoto, a Japanese person, was offered a position to work first in a North-Korean restaurant and later he served as a private chef for the dictator for around 13 years. The book didn't focus much on the suffering of the people, but rather, it was an account of the lifestyle of the leader and the elite of the nation.
Tämä vaikutti lyhennetyltä versiolta pidemmästä kirjasta. Rakenne oli vaikeaselkoinen kun tarina ei edennyt kovinkaan kronologisesti. Keittiömestarin omat ajatukset ja tunteet esim ensimmäisen perheen jättämisestä ja loikkaamisesta jäivät kovin ohuiksi. Paljon myös sanatarkkaa toistoa, vaikka kirja oli ohut. Suurin ansio lienee paljastukset Kim Jong-Ilin persoonasta.
Mielenkiintoinen kurkistus kulisseihin. Asiantuntijan loppuyhteenveto avasi lyhyen oppimäärän kautta miksi tässä tilanteessa ollaan. Sarjassa ”viihteellinen” kirja, jonka kautta oppi taas vähän uutta.
Not a great book in any way, but a very fun read. Surreal from start to finish. The analysis in the end was very good. A tight little book with many laughs, though the story is in overall very sad and disturbing. Maybe that's why it was so funny: it's too unbelievable.
Pohjois-Korean jutut kiinnostaa aina. Olisi silti pitänyt uskoa arvosteluja. Väkisin luin kirjan läpi. Kirjoittaja hehkuttaa ja korostaa omaa ylivoimaisuuttaan ja eliitin biletystä. Plääh.
Mielenkiintoista nippelitietoa ja nopealukuista tekstiä. Osin vähän itseään toistava, ja kuten muutkin sanoneet, Fujimoton ihaileva suhtautuminen asioihin aika kieroutunutta.
Interesting book and gives you some insight to the 'Marshall's' thinking. At the time there was certainly lots of funds available for priorities in the eyes of the 'Marshall'. As the events transpired some years ago let's trust the 'Marshall' has a more positive future in store for all of the people of the DPRK.
This was an interesting insight into Kim Jong Il's bizzare life. But overall, this book was a bit boring. It seemed like Fujimoto really respected Kim Jon Il so he talked about him rather gently (also his own safety in mind, I presume) so no super interesting revelations. Nothing much happened, there was a lot of sushi making and parties. Life was good until it wasn't anymore.
Looked to read this book for a long time. There were some interesting tid bits of information but the details were very shallow and poorly written. I guess we will never really get a good look into the Kim family.