Lana Del Reyn mekko

by Linda-Maria Raninen

Todellisuus on kuin häilyvä uni.

Mercedes Bentsona tunnetuksi tulleen taiteilijan esikoisromaani identiteetin ja mielen murroskohdista.

Lilian Ranta istuu omaelämäkertansa julkistustilaisuudessa punaisessa mekossa. Samanlaisessa, jota Lana Del Rey käytti ”Burning Desiren” videollaan. Tilaisuus lähtee kuitenkin kummallisille urille, kun yleisö alkaa haastaa kirjassa kerrottuja asioita. Epäilyn kohteeksi joutuvat niin Lilianin artistiura, perhetausta, ystävyyssuhteet kuin hänen koko identiteettinsä.

Lilian yrittää parhaansa mukaan kertoa tarinansa perustellakseen kirjaansa. Syytösten voimistuessa tarina käy yhä kummallisemmaksi, kuin pahassa unessa. Onko mikään Lilianin elämästään muistama asia totta? Onko hän parisuhdeväkivallasta selvinnyt etniseen vähemmistöön kuuluva menestysartisti vai itseään etsivä, hukassa oleva nuori?

Linda-Maria Ranisen esikoisromaani on kiehtova kudelma, jossa lukijaa huijataan joka käänteessä ja samalla totuus on kuitenkin aina rivien välissä.

Linda-Maria Raninen (s. 1993) on Mercedes-nimellä esiintyvä artisti, joka tunnetaan myös palkituista tietokirjoistaan Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään (2019, yhdessä Venla Pystysen kanssa) ja Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus (2020). Hänen edellinen teoksensa oli Alviina Alametsän kanssa kirjoitettu Koulumustelmat – Kiusaaminen on väkivaltaa (2022).

214 pages, Hardcover

Published May 14, 2025

Reviews

[Kaisa · Rating 2 out of 5]

Vähän jäi sellainen äikän aineissa kielletty ”sitten heräsin ja kaikki olikin vain unta” -fiilis, mutta paikoin kyllä kiinnostavaa luettavaa, teksti oli sujuvaa ja kirjaan teki mieli tarttua. Päähenkilö jäi tässäkin vähän epäuskottavaksi, potentiaalia olisi ollut enempäänkin.

[Piija · Rating 5 out of 5]

Aloitin kirjan. Jaaha, tämä on tällainen nuorisolaiskirja. Jaaha, tuttua kauraa. Jaaha, liikuttava päähenkilö. Jaaha. Sitten huomasin, että enpäs nyt muuten maltakaan laskea tätä käsistäni. Tuntuu, että aloin kuunnella tarinaa (vaikka kirja oli fyysinen), tai jotain tarinaa tarinan takana. Kuuntelin jo, ennen kuin kuulin sen.

Lana Del Reyn mekossa on sekä ilmeisiä että ei niin ilmeisiä viittauksia populaarikulttuuriin, elokuvaan ja kirjallisuuteen. Ensivaikutelma on melko arkinen, teemat aiemmin nähtyjä. Tarina on kehystetty tuttuakin tutummilla yksityiskohdilla 2000-luvun alkupuolelta, ja toki sen voi lukea "vain" päähenkilön tarinana. Kirjat ovat onneksi siitä mukavia, että ne eivät välttämättä pakota syvällisempään ymmärrykseen. Kutsuvat, mutta eivät pakota. No, jotkut harvat kyllä pyrkivät hiukan pakottamaankin.

Onko kirja viiden tähden arvoinen, koska sanon niin? En halua väittää sellaista. Minulle se silti on. Olen lukenut hiukan saman kaltaisella konseptilla leikitteleviä kirjoja ennenkin, lynchiläisine samettiverhoineen kaikkineen, mitä rinnakkaisulottuvuuksia niitä nyt on. Osa niistä on jäänyt pyörimään omaan mutkikkaaseen maailmaansa jotenkin itseriittoisesti. Semmoisista on jäänyt tyhjä ja höynäytetty olo. Tästä ei jäänyt. Tämä kirja puhutteli minua.

Nyt kirjan jälkiajatuksissa, yrittäessäni jotain niistä vielä muotoilla sanoiksi, kenties jopa pikku osviitaksi lukijalle, nousee koko ajan mieleeni vain kaksi sanaa. Ensimmäinen niistä aloittaa Kurt Vonnegutin romaanin Slaughterhouse Five: "Listen." Toinen on mainittu Lana Del Reyn mekossakin. Se on David Lynchin Mulholland Drivestä tuttu: "Silencio".

[Terhi · Rating 2 out of 5]

Ihan ok. Silleen koukuttava lukea, mut ei mitenkään erityisen hyvää tekstiä.

[Lyyra Virtanen · Rating 2 out of 5]

Idea on kiinnostava, samoin romaanin teemat muistamisesta ja identiteetistä. Toteutus harmillisen keskeneräinen, olisi vaatinut vielä useamman editointikierroksen ja ehkä vähän rohkeutta kirjailijalta heittäytyä täysillä lynchmäiseen outoiluun, sitä kun selvästi haettiin, mut oisin kaivannut lisää.

[Puro Varjo · Rating 2 out of 5]

Kirja oli luettuna aluksi hieman kankeahko, joten vaihdoin pian äänikirjaan jonka Raninen on itse lukenut. Juonen monipuoliset käänteet tuntui lukiessa melko väkisin keksityiltä ja osittain melkoisilta ylilyönneiltä, mutta mielestäni kirjan lopussa tälle annettiin selkeä selitys. Sanoisinkin, että äänikirjan viimeinen tunti tekikin kirjasta ihan mielenkiintoisen ja melkein jopa kuumtelemisen arvoisen.

Ranisen esikoisromaaniksi kirja oli ihan käypä ja kirja sai minut toivomaan, ettei tämä jää kirjailijan viimeiseksi romaaniksi. Ehdotonta plussaa siitä, että kirjailija itse lukee äänikirjan, sillä kirjoittajan oma tulkinta kirjasta oli mielestäni melko vahva tekijä tämän kirjan kohdalla.

En näe kirjassa uudelleenlukupotentiaalia, mutta en pitänyt kirjaa huononakaan. Suosittelen kuuntelemaan/lukemaan, jos vain mielenkiintoa löytyy.

[Linda W.]

Aluksi en ollut vakuuttunut, vaikka premissi olikin herkullinen. Kirjassa oli kuitenkin imua ja lopulta olin tyytyväinen että luin sen. Lana Del Reyn mekko on harhainen ja surrealistinen ja siksi niin kiinnostava. Voin vain kuvitella millainen työ kirjailijalla on ollut kutoa tällainen valheiden verkko.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Kirjasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Odotin kirjan lukemista kovasti, koska pidän Ranisen aiemmista teoksista, mutta heti alkuun tuli vähän sellainen olo, että luenko nyt jonkun yläasteen äidinkielen kirjoitelmaa. Vaikka olen itsekin suuri Lana Del Reyn ja Twin Peaksin fani, tuntuvat kirjan jatkuvat viittaukset näihin lähinnä korneilta.

Kirja kuitenkin parani loppua kohden ja pidin kovasti sen tunnelmasta sekä tarinan ristiriitaisuuksia havaitsemisesta ja pohtimisesta. Huomasin myös kirjan luettuani jääneeni pohtimaan sen mahdollista symboliikkaa ja sanomaa, mikä on aina positiivinen asia.

Tarina muistutti kovasti Ranisen omaelämäkerrallista Ei koira muttei mieskään -teosta ja paikoitellen tuli jopa sellainen olo, että olen lukenut nämä samat asiat jo aiemmin. Esimerkiksi romanikulttuuri on vahvasti läsnä myös LDR:n mekossa.

Kaiken kaikkiaan viihdyin kuitenkin kirjan parissa ja tarinan etenemistä oli mielenkiintoista seurata. Siksi 3/5.