Kuolleet tytöt eivät tanssi on nuorille suunnatun trillerisarjan avausosa, jossa ratkotaan selvittämättä jääneitä murhia sekä nykypäivän lukiolaisten ihmissuhdekiemuroita.
16-vuotias Oona joutuu aloittamaan lukion ilman tuttuja kavereita, kun perhe muuttaa takaisin lapsuusajan Poriin. Heti ensimmäisenä päivänä Oona saa kuulla kauhutarinan koulun pukuhuoneessa murhatusta tytöstä ja tajuaa, että se kertoo hänen neljätoista vuotta sitten kuolleesta isosiskostaan Roosasta. Oonalle on sanottu, että Roosa teki itsemurhan, mutta oliko lahjakkaan tanssijasisaren kuolemassa sittenkin jotain hämärää?
Ajatus ei jätä Oonaa rauhaan, vaikka elämän täyttää oma tanssiharrastus ja uudet ihmissuhteet värikkäässä lukioarjessa. Oona alkaa tutkia Roosan kuolemaa ystävänsä Kaislan, rikospodcastia tekevän Rafaelin ja Roosan siskopuolen Rosannan avulla. Pian tutkimukset muuttuvat paitsi synkiksi, myös vaarallisiksi. Murhaaja on yhä kaupungissa ja aikoo hiljentää kaikki, jotka kaivelevat haudattuja asioita. Mutta miksi myös Oonan omat vanhemmat vaikuttavat salailevan jotain?
Jenni Multisilta (s. 1992) on kauppatieteiden maisteri ja kirjailija, jolta on ilmestynyt aiemmin psykologisia trillereitä ja viihdekirjoja. Hän on kotoisin Porista, mutta asuu nykyään Helsingissä. Hän viihtyy parhaiten näppäimistön ääressä, tankotanssistudiolla roikkumassa pää alaspäin tai maantiepyörän satulassa kymmenien kilometrien päässä kotoa.
Jenni Multisillan "Kuolleet tytöt eivät tanssi" (Myllylahti, 2025) on nuorille suunnattu jännäri, joka aloittaa uuden Buriedpodies-trillerisarjan. Sarjan teemat ja ehkä myös ulkoasu tuovat mieleen Holly Jacksonin supersuositun Kiltin tytön murhaoppaan.
Tapahtumat sijoittuvat Poriin, mutta periaatteessa paikkakunta olisi kai voinut olla melkein mikä tahansa kaupunki. Lukiotaan aloitteleva Oona saa kuulla, että hänen uuden koulunsa pukuhuoneessa on tapahtunut neljätoista vuotta aiemmin murha. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi. on kyseisen selvittämättömän henkirikoksen uhri ollut hänen oma sisarpuolensa Roosa!
Sisaren kuolema ei jätä päähenkilöämme rauhaan, joten sittenpä sitä aletaan penkoa vuosien takaisia tapahtumia ja todetaan että rikos kiinnostaa muitakin, ihan siinä mittakaavassa, että arveluttavien kysymysten esittäjille saattaa sattua kaikenlaista ikävää. Salaperäisiä viestejä tupsahtelee Instagramiin ja lopulta mieleen juolahtaa, että omat vanhemmatkin saattavat salata jotakin oleellista...
Lyhyet luvut vievät tarinaa vauhdikkaasti eteenpäin. Henkilöitä on aika paljon, ehkä vähän liikaakin, ja jouduin tekemään muistiinpanoja pysyäkseni kärryillä kuka olikaan kuka ja mikä oli hänen suhteensa päähenkilöön. Kovin mieleenpainuvia tai syvällisiä hahmot eivät ole.
Lievä epäuskottavuus leimasi kirjan tapahtumia ja loppuratkaisu oli minusta vähän antikliimaksi. Kaikesta huolimatta "Kuolleet tytöt eivät tanssi" on ihan kelvollinen lajityyppinsä edustaja. Suurin syy alhaiseen tähtiluokitukseen taitaa katsoa minua peilistä. En minä nuortenkirjoja lukisi tässä mittakaavassa, ellei se olisi osa työtäni.
Jos pidit tästä, niin kokeilepa L.K. Valmun nuortendekkaria Poika: murha seitsemännellä luokalla ja pienellä sisältövarauksella myös Courtney Summersin ahdistavan huikeaa Sadieta.
Kirjailija on taatusti lukenut Kiltin tytön murhaoppaan. Tämä oli köykäisenpi suomiversio siitä. Jotenkin henkilöhahmot ja oikeastaan koko tarina jäi turhan ohueksi. En saanut oikein tarttumapintaa tarinaan ja vielä vähemmän henkilöihin. Tuntui, että Oona ajautui tiettyyn seuraan ja nämä olivat vähän kasvottomia ja sieluttomia jokainen, kuten Oonakin. Kirjasta olisi saanut paremman kuvailemalla koulua ja opintoja tarkemmin, samoin muita oppilaita ja avata päähenkilöä ja sivuhenkilöitä enemmän.
Tarina sinällään eteni sujuvasti, mutta olisin kaivannut tähän vähän enemmän sisältöä. Jotenkin yksinkertaisesti kirjoitettu ja henkilöstä itsestään ei oikein avaudu mikään sen perusteella, että hän tykkää leipoa keksejä ja omenapiirakkaa kavereille, näin esimerkkinä.
Sujuvasti kulkeva nuortenjännäri jossa oli paljon mielenkiintoisia tyyppejä ja onnistuneita lukijan hämäämisiä. Usein tän tyylisissä jännäreissä pitää olla paljon eri hahmoja, ja se voi kokemattomampaa lukijaa vähän sekoittaa että kukas nyt olikaan kuka, varsinkin kun piti vielä pysyä kärryillä näiden teinihahmojen vanhempien iästä josta jouduin itse kirjottamaan lapulle muistarit että hahmotin homman oikein, mutta muuten ei isompaa marmatettavaa. Pointsit myös siitä että sijoittui Poriin eikä pk-seudulle, jos seuraavassa osassa olisi vaikka jokin viittaus Arttu Tuomisen Delta-sarjaan, ois hauska :D
Ehkä omaan makuun 2-3 tähteä, mutta olin ehkä vähän liian vanha lukija joten olisko nuorille vähän iskevämpi. Tää meni mun mielestä vähän liian nopeata tahtia, kaikki järjesty aika helposti. Olisin voinut lukea vähän laajemman teoksen samalla juonella ja niin että murhatutkimuksia olisi tehty vähän pidemmän aikaa rauhassa. Ja myös murhien motiiveja olisi kerennyt vähän sulatella. Hahmoja oli ehkä vähän liikaa näin lyhyeen teokseen. Mutta nopeana lukaisuna ihan ok.
Melko viihdyttävä ja oli nopee kuunnella samalla ku väritti! Kumminkin kirjan lukija ei sopinut tarinalle yhtään, ja se väistämättä vaikutti kokemukseen. Lisäks tarina tuntui melko epäaidolta ja juonenkäänteet tuulesta temmatuilta. Päähenkilö ei myöskään tuntunut oman ikäiseltään, vaan ehkä 8-luokkalaiselta.
Potentiaalia olis ollut, mutta tässä langanpäät oli solmittu melko hatarasti yhteen. Kuten joku muukin sanoi, niin kirjailijalle on varmasti tuttu Kiltin tytön murhaops — sillä aika monet tekijät viittas tässä kirjassa siihen suuntaan.
Jenni Multisillan aikuisten dekkarit eivät ole minulle tuttuja, mutta suorastaan rakastin hänen romanttisia viihdekirjojaan Umpihangessa alttarille ja Syöksylaskua alttarille. Nyt hän on siirtynyt kirjoittamaan myös nuorille ja uutuus Kuolleet tytöt eivät tanssi aloittaa @BuriedPodies -jännärisarjan, jonka sekä otsikko että pahaenteinen kansikuva tuovat varmasti tarkoituksella mieleen Holly Jacksonin suositun YA-trillerin Kiltin tytön murhaopas. Kätevästi Kuolleet tytöt eivät tanssi on myös Jacksonin nuorten dekkareita lyhyempi, joten kirjavinkkarina huomioni oli heti taattu, kun kirja ilmestyi syksyn katalogiin. Kuolleet tytöt eivät tanssi on kaikkiaan menevä ja nopealukuinen, sopivan jännittävä ja aihepiiriltään varmasti yläkoululaisiin iskevä. Myös dialogi on sopivan aitoa. Loppuratkaisu ja murhaajan motiivit jäivät minun makuuni turhan heppoisiksi, joten suosikkini Multisillan tuotannosta tämä ei ole, mutta päätyy varmasti vinkkauspakettiini. Kuolleet tytöt eivät tanssi kertoo 16-vuotiaasta Oonasta, joka aloittaa uudella paikkakunnalla liikuntapainotteisen lukion äitinsä vanhassa koulussa, jota on käynyt myös Oonan traagisesti nuorena kuollut siskopuoli Roosa. Oona saa tietää, että sisko on kuollut koulun pukuhuoneessa, ja vaikka tapausta yleisesti pidetään itsemurhana, aivan kaikki eivät siihen usko. Onko Roosa sittenkin murhattu? Oona saa uusia ystäviä ja joutuu keskelle vaarallista selvitysvyyhtiä, eivätkä kaikki paljastuneet salaisuudet ole mukavia. Eivät kai Oonan omat vanhemmat ole voineet sekaantua asiaan? Tärkeässä roolissa on myös sekä Oonaa että Roosaa yhdistävä tanssiharrastus. Podcast, jossa Roosan ja erään toisen oppilaan kuolemaa on selvitelty, jää melkolailla sivuosaan, mutta epäilemättä nousee enemmän esiin sarjan seuraavissa osissa. Erityisesti pidin jännitystä lisäävästä ennakoinnista, joka oli lisätty romaanin alkuun, vaikka tilanne romaanissa ei kovin nopeasti eskaloitunut aivan niin pitkälle. Plussaa kirjassa oli myös sateenkaarevuus. Vaikka Kuolleet tytöt eivät tanssi ei juoneltaan täysin minua tyydyttänytkään, tulen varmasti lukemaan myös seuraavat osat ja suosittelemaan kirjaa oppilaille.
Jenni Multisillan "Kuolleet tytöt eivät tanssi" aloittaa nuorille suunnatun trillerisarjan. Kirjan porilainen miljöö toi kirjaan ilahduttavaa "totuuden makua". Porilaisuudella olisi voinut herkutella enemmänkin. Teoksen juoni voisi olla "Kiltin tytön murhaoppaan" sisar ja näin ollen varmasti toimii kohderyhmälleen. Kirjan rakenne on tehty ansiokkaan koukuttavaksi ja teos tulikin luettua varsin nopeasti. 2010-luvun taitteessa itsekin lukiota käyneenä varsikin tähän aikaan sijoittuvat hetket tuntuivat autenttisilta ja ajan tunnelma oli tunnistettavissa. Varsinainen murhajuoni veti alkuun tehokkaasti mukanaan, mutta olisin toivonut rohkeampaa loppuratkaisua. Muuten toimiva nuortenkirja syötti mielestäni nuorille tytöille erittäin ongelmallisen parisuhdemallin. Kun kohderyhmänä on teinitytöt, en pidä kovin hyvänä, että keski-ikäisen miehen teinitytön groomaus itselleen pikkuvaimoksi kerrotaan täysin vailla kritiikkiä. Juonen olisi voinut luoda ilmankin tämän nuorille tytöille vaarallisen parisuhdemallin glorifiointia.
No nyt! Tässähän on ihan kelvollinen kotimainen haastaja Yksi meistä valehtelee-tyyppisille käännössarjoille! Googlasin tyypin ja huomasin, että tältähän on näemmä aiemminkin tullut murhamysteereitä aikuisille. Miksi mä en ole koskaan kuullutkaan niistä? Ehkä aiempien osien tylsät kannet eivät vain ole tarttuneet silmään. Pitänee testata niistä joku.
Vinkkaisin yläkoululaisille, mutta menee kyllä jo murhanhimoisille kutosillekin
Tosi helppo ja nopeasti luettava kirja. Hyvä et sain edes kirjaa laskettua kädestä ~ yhdessä päivässä sain luettua.
Multisillan kirjoitustyyli on tosi hyvää ja juonen kulku oli hyvä tempoinen. Vaikka osasin itse arvata kuka murhaaja oli niin silti miellyttävä lukea ja ennen kaikkea juonenkäänteikäs, mikä on asia josta itse nautin jännäreissä.
Kirja oli aika ennalta arvattava, mutta ihan ok nuorten kirja. Kirjan kirjakieli ei jotenkin sopinut kirjaan. Keskusteluissa olisi voinut käyttää enemmän puhekieltä. Tavallaan kuitenkin kiinnostuin millaisen tapauksen tutkimista lopussa ehdotettiin..
Nopealukuisuuden lisäksi plussaa on hyvin rakennetut sivuhenkilöt, mielenkiintoinen ympäristö ja Halloween viikonloppuun sopiva tunnelma 🎃🧡👌🏻. Juoni on ok hyvä. Luen tulevan jatko-osan myös.