Supersuositun sinkkukirjailijan uusi feel good -sarja!
Ikisinkku Hertta on ystäviensä kannustava tsemppari, jonka supervoima on kuunnella muiden huolia ja löytää lohduttavat sanat. Työssään vaatekaupassa hän tukee sovituskopin oven takaa asiakkaita näiden kroppakriiseissä, perhehuolissa ja rakkausmurheissa, mutta miten tekisi yhtä viisaita ratkaisuja omassa elämässään?
Herttaässä on bestseller-kirjailijan uuden sarjan pirskahtelevan hilpeä avaus. Kun ystävyyssuhteissa räjähtelee ja ihastukset sekoittavat pakkaa, vain pörröinen päiväkirja saa tietää noloimmat salaisuudet.
Henriikka Rönkkönen on Heinolasta kotoisin oleva kirjailija ja bloggaaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena äidinkieli ja kirjallisuus. Ennen oman sinkkuutta käsittelevän bloginsa aloittamista hän kirjoittti City-lehteen seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää blogia.
Henriikka Rönkkösen kirjat on olleet mulle tärkeitä, etenkin muutamia vuosia sitten luin niitä jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. siksi olin iloinen, kun huomasin uuden kirjan ilmestyneen.
tää kirja tarjosi totaalisen uusia tuulia Hertta -nimisem nuoren naisen elämän merkeissä, ja ilmeisesti tällä kirjalla aloitetaan uusi kirjasarja. alusta asti huomasin tän kirjan keskeisimpien teemojen pyörivän ystävyyden, nuoren aikuisuuden haasteiden ja omanarvontunnon ympärillä. myös seksuaalisuus ja romanttisen kumppanin olemattomuuden ja olemisen ristiriita oli tapetilla vahvasti. tää kirja oli siis useissa kohdissa tosi samastuttava, mistä pidin.
yksi isoimmista huomioista kirjan suhteen oli selkeästi toksiset ihmissuhteet, joiden läsnäolo tuntui tekevän Hertan elämästä hankalampaa. mä olisin moneen otteeseen jo halunnut heivata kyseiset ihmiset pois Hertan elämästä, mutta jaksoin silti seurata vierestä tilanteen kehittymistä.
tässä kirjassa oli kiva lopetus, jonka keskiössä ei ollut maailman kliseisimmät loppuratkaisut, vaan enemmän sellaisen tasapainon löytyminen.
Tuntui, että 60% kirjasta oli vaan hemmetin moisella kiireellä eteenpäin menemistä, eikä oikein pysähdytty mihinkään. Koko ajan piti kyllä pitää mielessä, että kaikki ihmissuhteet on joskus koetuksella, ja on kiinni sen suhteen molemmista puolista, miten lopulta käy. Osan jengistä tässä kirjassa olisin huuhtonu vessanpöntöstä alas jo aika kauan sitten. Nähtäväksi jää, jaksanko lukea sarjan tulevat osat.
Henriikka Rönkkösen kepeä tyylilaji oli itselleni entuudestaan tuttu, mutta siitä huolimatta tämä uuden (Hertta!)-sarjan avaava teos yllätti höttöisyydellään. Kirjassa seurataan vähän päälle parikymppisen nimipäähenkilön vellomista päättämättömyyden aallokossa, kun työpaikkaa, opiskelupaikkaa, asuntoa eikä poikaystävää tahdo löytyä. Tai edes ajatusta siitä, mitä ne olisivat.
Kirja perustuu pitkälti dialogille, mikä tuotti itselleni kirjan alussa suuria vaikeuksia päästä kiinni teoksen lähtöasetelmasta. Muutaman luvun jälkeen keskeiset henkilöhahmot ja heidän välisensä suhteet - ihmissuhteet ovat yksi kirjan keskeisiä teemoja - alkavat kuitenkin avautua. Samalla kasvaa lukijan turhautuneisuus, sillä päähenkilön totaalisen irrationaalinen jahkailu on piinallista seurattavaa.
Kirjan verrattain lyhyessä mitassa henkilöhahmot eivät ehdi kasvaa ohuita tyypittelyjä kokonaisemmiksi, vaikka chicklit-lajityyppiä tunteva voikin jo hyvin aavistaa, mitä itse kullekin tulee käymään. Luulen, että itselleni riittää siis tämän yhden osan lukeminen. En nyt harmittele tähän käytettyä sadepäivän tuntia, mutta olisi sen ajan toisinkin voinut käyttää.
Henriikka Rönkkösen Herttaässä aloitti ihanan kirjasarjan, jonka päähenkilöstä, nuoresta 22v. Hertasta, oli ihan pakko pitää. Kirja alkoi, kun Hertta tapasi kahvilassa lapsuuden ystävänsä Alicen ja Iidan. Ystävät olivat kovasti huolissaan Hertasta, koska heidän mielestään Hertan olisi pitänyt nauttia elämästä, nuoruudesta, hauskan pitämisestä, eikä nyhjöttää yksin kotona tekemättä mitään.
Hertta oli kiinnostunut koirista ja hän oli hyvä neuvomaan ystäviään heidän ongelmissaan. Hän oli myös hyvin ystävällinen ja kohteli asiakkaita hyvin. Asiakaspalvelutöistä kehittyikin sitten hieman arveluttava sivutyö, johon Hertta lopulta väsähti.
Henriikka Rönkkösen Herttaässä avasi uuden kirjasarjan hyvin hellyttävästä nuoren naisen elämästä iloineen ja suruineen.
Pettymys. Henkilöiden käytös ja kaveruussuhteet tuntuivat erityisesti alussa irrationaalisilta. Hahmot jäivät pinnallisiksi ja yksiulotteisiksi. Värikäs kieli oli sekä hiukan rasittavaa mutta myös ihan kivan elävöittävää. Jotkut moraaliset opetukset olivat myös turhan alleviivattuja. Jos kirjailijan tuntee, tämä tuntuu lainanneen paljon omasta elämästään. Lopulta tarina oli tosi simppeli mutta ihan hyvä kuvaus nuorten elämästä. Sopisi parhaiten ehkä joillekin aikuisuudesta haaveileville teineille.
No tämäpä ei osunut makuuni kovin hyvin, vaikka aiemmin lukemistani Rönkkösistä olenkin pitänyt. Liian kohellustarina. Hertta ystävineen tuntuu enemmän teini- kuin varhaisaikuisporukalta. Turhia anglismeja ja kummallisia lausahduksia. Ei kai kukaan ole oikeasti niin ailahtelevainen kuin Hertta? Juoni oli makuuni turhan heppoinen. Teksti on kuitenkin ajoittain nokkelaa ja oivaltavaa, sai minut muistamaan miksi ja mistä Rönkkösen kirjoitustyylissä pidänkin. Lopussa oli kiva, että asiat järjestyivät. En taida jatkaa tätä sarjaa, mutta Rönkkösen kirjoihin tulen varmasti tarttumaan jatkossakin, tiedä sitten miksi tämä ei nyt osunut.
Ei ollut yhtään mun juttu. Rönkkösen somepersoona on valloittava ja sai tarttumaan tähän kirjaan, mutta olen kai liian keski-ikäinen tosikko, kun tämä ei kolahtanut lainkaan. Kaksi tähteä siitä, että tässä oli kuitenkin ihan kivaa ystävyyden kuvausta.
Helsinkiläis-savolainen version Sex Educationista. Harmi vain, että kaikki mikä siinä sarjassa oli hyvää (esim. mielenkiintoiset henkilöhahmot ja nokkela dialogi), oli tästä jätetty pois.
Odotukset olivat korkealla Rönkkösen uutuuskirjan suhteen, koska hän on aiemmin tehnyt nokkelia havaintoja elämästä ja parisuhteista, mutta tämä oli lähinnä vaivaannuttavaa luettavaa.
Yksi tähti, koska ilmeisesti vähempää ei voi antaa.
jos keski-ikäinen ihminen haluaa kirjoittaa nuorista ihmisistä, kannattaisi ehkä ensin varmistaa, että on jotain kosketuspintaa nuorisoon (tai sijoittaa romaanin tapahtumat menneisyyteen). oli todella kiusallista lukea parikymppisistä, jotka puhu kuin nelikybäset ja noin muutenkin kaikki kirjan hahmot oli aivan kamalia paitsi Markus. tää oli ilmeisesti sarjan eka osa, mutta en varsinaisesti jää kaipaamaan enää mitää lisää tähän tarinaan.
Olen tykännyt aiemmista Rönkkösen kirjoista, tämän lukeminen ärsytti koko ajan. Päähenkilön ja hänen ympärillä olevien läheisten sekoilua oli raskasta seurata ja kasvu yhtään mihinkään oli minimaalista. En tiedä pystynkö palata tämän sarjan pariin myöhemmin uudestaan. En tiedä sitten että oliko suunnattu nuoremmille/erilaisille lukijoille, että olinko väärää kohderyhmää.
Kesäkuun lukusaldoa, unohtunut päivittää tänne Goodreadsiin...
Ihan perushyvä tää oli, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Aika sellainen tyypillinen henriikkarönkkös-kirja. Aion kyllä kuitenkin lukea jatko-osatkin, jos niitä on tulossa.
Söpö tarina, johon on helppoa samaistua, mutta jää hieman ontoksi. Tarina kulki vähän liiankin suoraviivaisesti, mutta pirteät hahmot, sopiva määrä huumoria ja isot tunteet tekivät tästä hyvää iltaluettavaa.
Kyllähän tämän luki, mutta juoni tuntui niin pinnalliselta ja kirjan tapahtumat epätodellisilta. Kirja suuntautuisi paremmin teini-ikäisille tai nuorille aikuisille.