Maailman valloittaneen kotimaisen dekkarikuningattaren viides romaani on tunnelmallista jännitystä parhaimmillaan.
Toimittaja Saana Havaksen ja rikostutkija Jan Leinon yhteinen kesäloma keskeytyy, kun Katri Valan puistosta Helsingistä löytyy nelikymppisen miehen ruumis. Ruumiin luokse on jätetty Janille osoitettu kirje. Kun Sofianlehdosta löytyy toinen ruumis ja uusi viesti, on Janin kohdattava vanhat virheensä.
Saana lähtee lapsuudenystävänsä taloon Mathildedalin ruukkikylään koiravahdiksi. Kyläläisiä järkyttää rantaan ilmestynyt kyltti, jossa on kylältä muutama vuosi sitten kadonneen nuoren naisen nimi. Kuka kyltin on jättänyt ja mitä hän tietää kadonneesta tytöstä?
Tää dekkarisarja upposi mulle ekasta osasta lähtien tosi kovaa ja uppoaminen jatkui kyllä tässäkin osassa. Ihanaa maalaisromantiikkaa mukana siitä saa aina ison plussan meikämaalaistollolta.
Mietin kolmen ja neljän tähden välillä, koska teksti on paikoin viimeistelemätöntä. Aikainen aamulenkki koiran kanssa päättyy lounaaseen leipomossa ja lauseissa on ylimääräisiä verbejä.
Miljöö oli kivan suomenruotsalainen, siitä plussaa. Muuten tarinassa oli hiukan liikaa sitä sun tätä kliseistä epäuskottavaa ja ennalta-arvattavaa, lopun parisuhdetäyttymys mukaan lukien.
Viimeisin Saana Havas -sarjan kirja. Saanan poikaystävä Jan joutuu keskeyttämään lomansa uuden murhatutkimuksen vuoksi, sillä murhatun miehen taskusta löytyy hänelle osoitettu henkilökohtainen kirje. Vihjeitä murhan syistä ei aluksi löydy, mutta uhrin puhelimesta paljastuu naisten hyväksikäyttöön viittaavia valokuvia. Saana lähtee koiranvahdiksi ystävänsä kotiin Mathildedalin pikkukylään. Sieltä on muutamia vuosia aiemmin kadonnut nuori nainen. Nyt rantaan on pystytetty kyltti, joka muistuttaa katoamisesta. Kuka kyltin on pystyttänyt – ja miksi? Saanalla on yhä kesken edellisen tapauksen pohjalta tekemänsä podcastin käsikirjoitus, mutta tämä uusi mysteeri alkaa kiehtoa häntä yhä enemmän. Hän haastattelee paikallisia, tytön tunteneita henkilöitä, ja saa nopeasti tietoja, joita edes poliisilla ei ollut. Kuka tappoi kauniin tytön – joka ei ehkä ollutkaan aivan niin kiltti kuin oli annettu ymmärtää? Jan puolestaan joutuu tutkimaan sarjamurhaksi laajentunutta rikosvyyhteä, jossa murhaajalla tuntuu olevan häneen henkilökohtainen viesti. Tällä kertaa tarinat eivät kuitenkaan kietoudu yhteen, vaan tapaukset pysyvät erillisinä. Saanan tutkimus muistuttaa osittain sarjan aiempia kirjoja – jälleen kaunis tyttö on kadonnut ja kuollut – mutta miljöö on erilainen ja motiivit uudet. Janin tapaus on myös kiinnostava, vaikka jäin ihmettelemään, miksi poliisilla kesti niin kohtuuttoman kauan kutsua kuultavaksi tietyn sormuksen omistajaa. Kirja on tuttua, taattua laatua: sujuvasti kerrottua tarinaa, jossa ei ole kiirettä eikä hurjaa vauhtia, mutta jota kuuntelee mielellään ja keskittyneesti alusta loppuun. Kielellisesti se on yhtä sulava kuin sarjan aiemmat osat ja laadullisesti samalla tasolla – näitä on vaikea laittaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen.
The latest book in the Saana Havas series. Saana’s boyfriend Jan is forced to cut his vacation short because of a new murder investigation: a personal letter addressed to him is found on the victim. At first, there are no clues as to the motive, but the man’s phone reveals photographs suggesting the exploitation of women. Saana goes to look after her friend’s dog in the small village of Mathildedal. A young woman disappeared from the area a few years earlier, and now someone has put up a sign by the shore reminding people of her disappearance. Who put it there—and why? Saana is still in the middle of writing the script for her podcast based on the previous case, but this new mystery begins to fascinate her more and more. She interviews locals who knew the girl and quickly uncovers information even the police didn’t have. Who killed the beautiful girl—who perhaps wasn’t quite as innocent as people believed? Meanwhile, Jan has his hands full with a case that has escalated into a serial murder investigation, one in which the killer seems to have a personal message for him. This time, however, the stories don’t intertwine; the cases remain separate. Saana’s investigation is somewhat reminiscent of earlier books in the series—again, a beautiful girl has gone missing and is found dead—but the setting is different and the motives are new. Jan’s case is also intriguing, though I couldn’t help but wonder why it took the police such an absurdly long time to bring in the owner of a certain ring for questioning. The book is the familiar, guaranteed quality of the series: smoothly written, unhurried storytelling with no frantic pace, yet still engaging enough to hold your attention from beginning to end. The language is as fluent as in the previous volumes, and the overall quality is on par with them—making it difficult to rank the books against each other.
Elina Backmanin dekkari Kuka pimeässä kulkee on jo viides kirja suositussa Saana Havas-sarjassa. Kirjan päähenkilö on toimittaja Saana Havas, joka tekee true crime-podcasteja. Kun Saanan ystävätär pyysi häntä koiranhoitajaksi Salon lähelle Mathildedaliin, Saana oli heti valmis, sillä avopuolisolla, Jan Leino, oli kiireitä rikostutkinnassa, jonka vuoksi yhteinen kesäloma sai äkkilopun. Koiranhoidon lisäksi Saana ajatteli kirjoittaa podcastinsa valmiiksi.
Rikostutkija Jan Leinolle tuli todella kiireiset ajat, kun helsinkiläisistä puistoista löytyi ruumiita. Ruumiiden mukana Jan sai postia tekijältä. Oliko myös Jan tekijän kohteena? Tekijä oli valmistautunut hyvinkin väkivaltaisiin otteisiin uhreja kohtaan. Mutta mikä olikaan vahvan vihan takana?
Onneksi Saana oli lähtenyt Mathildedaliin, pieneen kylään, jossa olisi rauhallista. Tosin Saanalla oli tapana löytää rikoksia joka paikasta. Niin tälläkin kertaa. Mathildedalista oli nimittäin kadonnut kuusi vuotta sitten eräs nuori nainen. Ja Saana huomasi kiinnostuvansa päivä päivältä yhä enemmän katoamistapauksesta.
Elina Backmanin Kuka pimeässä kulkee dekkarissa muisteltiin pienen ruukkikylän murheellisia muistoja.
Tämä oli kenties henkilökohtainen suosikkini sarjan kirjoista ja kaiken kaikkiaan nautinto lukea, kuin soijalatte avokadolohileivän kera. Elina Backmanin tyyli kirjoittaa on pehmeä kuin kissankehräys ja tarina yksinkertaisesti tempaisee mukaansa vangitsevalla tavalla. Olisin antanut viisi tähteä, mutta itse rikosten osalta tarina ei ollut aivan yhtä viimeistelty tai uskottava. Mutta kaiken kaikkiaan hieno dekkari ja pidän tästä, miten kirjoissa sekoittuvat niin Saanan, Janin kuin Rynkynkin tarinat, sillä se on tehty niin taidokkaasti, että siirtymät tapahtuvat luontevasti ja vain lisäävät jännitettä. Olen viime aikoina lukenut Anu Patrakan dekkareita ja kokenut voimakasta kaipuuta Portugaliin, nyt löytyi seuraava matkakohde täältä Suomestakin eli ensi kesänä tulen käymään Mathildedalissa (ja miksen Kaunissaaressakin!.
Odotukset eivät olleet kovin suuret aiemman osan perusteella, mutta tässä olikin samanlaista jännitystä ja innostusta kun sarjan ensimmäistä osaa lukiessa! Vaikka näkökulma vaihtui kirjan joka luvussa, ei se ollut sekava vaan hyvä ja ehjä kokonaisuus. Saanan seikkailut Mathildedalissa oli kiinnostavampaa kun Janin selvittämä tapaus, mutta olisin toivonut vähän parempaa loppua kirjalle koska nyt se tuntui hieman hätiköidyltä hyvän pohjustamisen jälkeen. Kuitenkin toiseksi paras osa ensimmäisen kirjan jälkeen, toivottavasti sarja jatkuisi samanlaisena!
Hyvälaatuinen dekkari, jossa liikutaan tutuissa maisemissa. Harmittava puoli on se, että kirjasarjan yksittäisten teosten nimet ja kannet muistuttavat liikaa toisiaan - enkä aina muista heti, olenko lukenut vai enkö ole.
Sujuvalukuista tekstiä, sekä tuttuja että tutustumiseen houkuttelevia ympäristöjä. Juonet osin uskottavia, osin uskomattomia. Odotan sarjan seuraavaa osaa mielenkiinnolla ja innolla.
Tykkäsin jälleen! Saana Havas on hahmona suhteellisen kiinnostava ja kirjojen tapa viedä kuulija eri puolelle Suomea on erityisen kiinnostavaa. Perusdekkari, helppolukuinen ja soljuva. Ei maata mullistava, mutta tekee sen mitä lupaa.