Koti kadulla

by Laura Juntunen

Hätkähdyttävä elämäkerta päihdemaailmasta ja elämästä kadulla.

Tii Judén alkoi karkailla kotoa yhdeksänvuotiaana, ja parin vuoden kuluttua piri oli jo osa arkea. Se oli Tiin lapsuuden loppu. Elämää ohjailivat hoitamaton adhd ja nopeasti puoleensa vetävä huumemaailma, joihin aikuiset eivät osanneet tarttua. Pian täysi-ikäistyttyään Tii jäi ensimmäistä kertaa asunnottomaksi – mutta sekin oli vasta alkua.

Koti kadulla vie lukijan todellisuuteen, johon monilla meistä ei ole kosketusta. Teos avaa ovet kadulla elävän naisen karuun kamppailuun, johon huumeet tuovat kaivattua helpotusta. Mitä kaikkea voi tapahtua, kun ihminen putoaa läpi turvaverkkojen?

”Helsinki sykki elämää mun ympärillä, se oli aivan uusi maailma täynnä värejä. Yhtäkkiä kaikki ovet olivat avoinna ja mitä tahansa saatavilla. Olin yhä yksitoista, kun vedin piriä ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen se olikin sitten menoa.”

Genres: Biography, Nonfiction, Mental Health, Finnish Literature

Audiobook

First published June 4, 2025

Reviews

[Lauhahiipija · Rating 5 out of 5]

Odotin kirjaa pitkään. Olen lukenut kaikki Juntusen kirjoittamat kirjat, enkä ollut tähänkään pettynyt. Judénin tarina herää aivan omalla tavallaan eloon Juntusen käsissä. Kerronta pitää hyvin mukanaan, eikä takkuile. Kirja antoi myös paljon ajateltavaa nykyisestä työstä asunnottomien parissa. Erityisen mielenkiintoista oli oppia naisnäkökulmasta asunnottomuudessa.

[ForenSeek · Rating 3 out of 5]

Lyhyestä virsi kamala. "Subutex-kaupungin kasvatit" oli mestariteos, joka jättää väkisinkin tämän lyhyehkön tarinan varjoonsa. Silti, "Koti kadulla" on lukemisen arvoinen katselmus elämään, joka on lähtenyt kirjaimellisesti jo lapsena käsistä päihteiden ja 'kadun kutsun' vuoksi. Juntunen kirjoittaa rehevää suomea, ja kertojan ääni on samaan aikaan kriittinen ja lämmin. Suosittelen äänikirjaksi vaikka työmatkoille, muistuttamaan siitä, että olivat asiat miten huonosti tahansa, sinulla on kuitenkin katto pääsi päällä ja ruokaa jääkaapissa.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Monella tapaa shokeeraava elämäntarina. Avoin, rehellisen tuntuinen, rohkea. Vaikka kaikki on mennyt, kirjasta löytyy myös toivoa - ei kuitenkaan valheellista hattaraa.

[Nelli · Rating 4 out of 5]

Tämä on ollut yksi tarina suomalaisesta asunnottomuudesta ja siihen johtaneista asioista: diagnosoimattomasta adhd:sta, mielenterveys- ja päihdeongelmista, sijaishuollossa kasvavista lapsista
ja traumatisoitumisesta. Samalla se on ollut tarina toivosta.
Mihin se lopetetaan, kun elämässa voi tapahtua mitä tahansa? En mä voi varmuudella sanoa, missä mä olen kymmenen vuoden kuluttua. Mutta juuri nyt ja tässä mä uskallan jo hieman huokaista:
Vastoin kaikkia odotuksia, mä selvisin.
Mä selvisin, sittenkin.

Olen lukenut kaikki Laura Juntusen kirjat ja tämänkin luin lähes yhdeltä istumalta. Juntunen kirjoittaa yhteiskunnan kipukohdista antaen äänen niille, joita ei usein kuulla, rehellisesti ja kunnioittavasti.

Työskentelen itse päihderiippuvaisten parissa ja tiedän, että valitettavasti Tiin tarina ei ole poikkeus tai harvinainen tapaus, vaan liian monen ihmisen todellisuutta maassa, jota olemme tottuneet kutsumaan hyvinvointivaltioksi. Surullista on myös se, kuinka usein ammattilaiset eivät onnistu kohtaamaan apua tarvitsevaa oikein. Onneksi joukossa on myös paljon aidosti sydämellä työtään tekeviä. Toivon, että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan ja avaisi silmiään sille, että asunnottomuus Suomessakin on totta ja millainen on naisen osa päihdemaailmassa.

[Henna S · Rating 3 out of 5]

Kirja oli hyvin kirjoitettua. Jonkin verran kirjassa oli ristiriitauksia; puhuttiin asunnon menettämisestä tietyn tapahtuman jälkeen ja myöhemmin asunnottomuutta ei ollut ollutkaan tapahtuman jälkeen. Itse olisin kaivannut kirjaan enempi myös aikuisuuden aikaisia asioita, nyt keskityttiin lapsuuteen ja nuoruuden aikoihin suurin osa kirjasta. Samanlainen yhtäkkinen loppu kuin Tyttö joka en kirjassakin, mistä en siinäkään pitänyt.
Tietenkin lukijana olisin toivonut enempi pohdintaa syy-seuraussuhteista ja jonkinlaista oman käytöksen vastuunottoa eikä vain pelkästään järjestelmän syyttelyä (missä toki on paljon vikaa, sitä en kiellä). Toki tämmöistä ei voi kirjoittaa, jos haastateltava ei tätä tuo esille.
Aivan hyvä 3/5 kirja, tykkäsin enempi Subutexin-kaupungin kasvateista.

[voodoocactus]

I can’t say I’m exactly shocked by the story, but then again, several people in my extended family have experienced the things Juden talks about.

The streets are merciless for women and homelessness is a terrible burden for anyone, let alone for neurodivergent people with c-PTSD. I’m glad Juden had people who helped her instead of judging her in her life, and that she survived to help others. Not everyone do.

[Samuli Koponen · Rating 4 out of 5]

Yhden ihmisen elämään keskittyvä kuvaus elämän nurjasta puolesta: ylisukupolvisuudesta osattomuudesta, päihteistä, asunnottomuudesta, vallasta, palvelujärjestelmästä ja varmaan monesta muustakin. Vaikka tarina eteneekin vaikeuksista voittoon (?), kaikille kirjan henkilöille ei käy hyvin. Kirja välttää genrelle tyypillisen graafisen kuvailun, mutta viesti tulee silti oikein kirkkaasti perille.

[Anniina]

Silmiä avaava ja raaka kuvaus päihde-elämästä. Ei kaunistelua, analysointia tai jälkiviisautta havaittavissa. Paljon nostetaan esille järjestelmän virheitä ja päihdeongelmaisen kohtelua eri yksiköissä tai terveysasemilla kirjaimellisesti sellaisena, kuin Tii on sen itse tuolloin kokenut ja jollaisena hän sen muistaa.

[Iira · Rating 5 out of 5]

Tärkeä kirja asunnottomuudesta ja niistä monista syistä jotka siihen voivat johtaa. Tiin tarina on vain yksi esimerkki, mutta se kertoo paljon myös siitä järjestelmästä joka asunnottomuutta luo. Juntunen on taitava kirjoittaja, ja teksti herättää tarinan eloon. Lukijavalinta erinomainen.

[Katja Halonen · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja toimii varmasti vertaistukena samojen kysymysten kanssa kamppaileville, jos he tämän lukevat. Tämän kirjan soisin lukevan myös niiden, joiden mielestä kaikenlainen terveydenhuollosta, mielenterveyspalveluista ja päihdehollosta leikkaaminen on hyväksyttävää.

[Kirsi · Rating 5 out of 5]

Välillä näin keskiluokkaisena, hyväosaisena ihmisenä ihan sattui fyysisesti se vääryys mitä osa kokee elämässään jo nuorena.
Kaikkien tulisi lukea tämä kirja.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä.

[Iiris Korhonen · Rating 2 out of 5]

🎧

[siiri · Rating 4 out of 5]

oon samaa mieltä, et ulfåsa on pahempi paikka ku vankila :)

[Babalibi · Rating 3 out of 5]

mielenkiintonen

[Jaana Angeria · Rating 4 out of 5]

"Älä itke äiti. Mä oon valmis kuolemaan.”

Koti kadulla on rankka ja puhutteleva selviytymistarina. Autofiktiivinen teos kuvaa, miten Tii – ns. tavallisen perheen tyttö – päätyy asumaan kadulle. Tiistä tulee 8-vuotiaana lääkkeiden väärinkäyttäjä, kiitos lääkäreiden määräämien reseptilääkkeiden. 9-vuotiaana hän on päihdehakuinen ja 11-vuotiaana huumeiden käyttäjä. 

Laura Juntusen ja Tii Judénin Koti kadulla -kirja on tärkeä puheenvuoro, neurokirjon haasteista, hatkanuorten elämästä, päihdemaailmasta ja asunnottomuudesta.

Kirja nostaa esille yhden kiinnostavan syyn auttajien ja autettavien kohtaamattomuudelle, ja se on auttajien keskiluokkaisuus. Tiikin suojelee erästä työntekijää, koska näkee, että tämä ei kestäisi totuutta. Tiin kaltaisia koulutettuja kokemusasiantuntijoita siis tosiaankin tarvitaan. 

Juntusen ja Judénin teos on tärkeä ja  silmiäavaava. Se näyttää, mikä ammattiauttajien ja viranomaisten toimissa on pielessä, ja antaa äänen yhdelle elämän nurjalla puolella eläneelle. Tiille oman elämäntarinan kasaaminen on varmasti ollut terapeuttista, ja sitä sen lukeminen lienee monelle kohtalotoverille. Erityisesti toivoisin kirjaan kuitenkin tarttuvan niiden, joiden mielestä asunnottomuus on oma syy ja joiden mielestä päihde-  ja mielenterveyspalveluista voi surutta säästää. 

Teoksen aihe on tärkeä, ja kirja on hyvin kirjoitettu. Aivan kahden edellisen teoksen tasolle Koti kadulla ei yllä. Edellisistä Juntusen kirjoista olen vaikuttunut sydänjuuriani myöten; nyt jäin osin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Onneksi kerronnan imu kaikkosi kunnolla vasta lopussa, jossa Tiin aikuiselämän käänteitä vyörytetään eteenpäin niin vauhdilla, että kosketuspinta katoaa. Loppuun olisin kaivannut itsereflektointia: nyt kaikki viat tuntuvat olevan järjestelmässä ja työntekijöissä. 

Tiin tarina osoittaa ihanasti, kuinka merkityksellisiä aidot, oikea-aikaiset ja inhimilliset kohtaamiset ovat - ja kuinka tärkeää on hoitaa yksilöä kokonaisvaltaisesti, ei pompottaa luukulta toiselle. Silti se, että Tii on elossa, järjissään, kouluttautunut ja mukana työelämässä, on pieni suuri ihme. 


Plussat 

+ Tärkeä puheenvuoro, neurokirjon haasteista, hatkanuorten elämästä, päihdemaailmasta ja asunnottomuudesta.

+ Rosoinen ja rehellinen selviytymistarina kuvaa hyvin myös 90-luvun laman vaikutuksia.

+ Nostaa ansiokkaasti esille hyvinvointiyhteiskunnan ongelmakohtia ja näyttää, mitä alidiagnosoinnista ja ammattiauttajien virheistä seuraa. 


Miinukset

- Itsereflektointi puuttuu.

- Lopussa tapahtumat vain vyöryvät eteenpäin. 


Muuta

“Joidenkin tutkimusten mukaan lähes joka neljännellä (23 %) päihdehäiriöisellä on ADHD. Niistä joilla on ADHD, päihdehäiriö on joka seitsemännellä (15 %).” päihdelinkki.fi. 

Koko arvio linkin takana: https://nakoislehti.lapinkansa.fi/9e3...

[Pihla · Rating 4 out of 5]

Olen pitänyt kaikista Juntusen kirjoista, ja lukenut ne monta kertaa. Tätä kirjaa odotin pitkään, eikä se tuottanut pettymystä. Juntusella on erityinen taito saada tarinat eloon aivan omalla tavallaan, ja kodittomuus on todella tärkeä aihe, josta ei erityisemmin löydy kirjallisuutta. Miinusta kirja saa tällaisille tarinoille ominaiselta yhteiskunnan syyttelyltä, ja itsereflektion puutteelta. Tiin nimeä etsimällä löytyi tietoa hänet vankilaan johtaneesta rikoksesta, ja tuntui, ettei kirjassa asiasta puhuttu todenmukaisesti.