Uusi jännityssarja käynnistyy Lapin tunturimaisemista!
1990-luvun lamavuosina itärajan takaa virtaa Suomeen laittomia bisneksiä. Suomen alueella käydään huumesotaa, jossa ihmishenki ei ole minkään arvoinen.
Sallan kyläyhteisön elämä järkkyy, kun syrjäisellä maatilalla ammutaan toistakymmentä juhlijaa. Surmia todistava 14-vuotias Liina joutuu aikuistumaan nopeasti järjettömän väkivallan tunkeutuessa lapsuuden maailmaan.
Liinan maatilalla ottamat valokuvat ovat haluttua tavaraa. Hänen poliisina työskentelevä isänsä Sami käsittää nopeasti koko perheen olevan suuressa vaarassa. Sami ja Liina joutuvat punnitsemaan ystävyyden ja lojaaliuden merkitystä rahan ja ahneuden hallitsemassa maailmassa.
Olipa hyvä dekkarisarjan aloitus 🤩 kiinnostavat hahmot ja miljöö! Tykkäsin myös siitä, että tarina kulki kahdessa aikatasossa, ja lopussa kaikki langanpäät sidottiin yhteen. Jään ehdottomasti odottamaan toista osaa 🙂↕️
Taidokkaan ja vetävän juonen lisäksi kirjan vahvuutena olivat kiinnostavat henkilöhahmot, joista suosikseni nousi Liina. Loppuratkaisusta päätellen oletan, että hänestä saan lukea sarjan jatko-osissa lisää. Julma brutaalius vuorotteli kauniin Lapin luontokuvauksen kanssa, itselleni pienempi määrä väkivaltaa ja joukkoteurastuksia olisi toki riittänyt. Aiempien kirjojensa tapaan Tuominen kuvasi ihmisen hyvinkin ymmärrettäviä ja inhimillisiä motiiveja pinnallisesti raa'an ja käsittämättömän käytöksen taustalla. Ystävyyden, hyvyyden ja pahuuden sekä rahan vallan teemat olivat kiinnostavia.
Venäläisten huumeliigojen välienselvittely on raakaa peliä.Rikollisuus vyöryy Suomen puolelle Sallaan, ja sallalainen poliisi Sami Aho ja hänen perheensä joutuvat keskelle tapahtumia, joissa liikkuvat sellaiset voimat, ettei niitä pysty pysäyttämään kukaan. Vuonna 1992 Neuvostoliitto on romahtanut ja Venäjällä valta on vaihtunut - rahaa tottelevat kaikki.
Samin vaimo Raisa on raskaana, ja 14-vuotias Liina-tytär kulkee kairassa kuvaamassa Lapin luontoa. Lama on iskenyt Suomeen ja Sallaan. Metsässä asuva, alkoholisoitunut Alec ystävystyy Liinan kanssa, mutta tuntuu peittelevän jotain menneisyydestään. Liina osuu vahingossa järkyttävälle rikospaikalle, ja pian Sami tajuaa koko perheensä olevan vaarassa. Kehen hän voi enää luottaa?
Toisessa aikatasossa liikutaan vuodessa 2027, jolloin rikosylikonstaapeli Tommi Kivi tutkii Helsingissä raakaa murhaa. Mitä yhteyttä Sallan järkyttävillä verilöylyillä on helsinkiläisen huumerikollisen kuolemaan?
Arttu Tuomisen teos Alec pitää sisällään jännittäviä käänteitä ja tiukkoja mutkia. Lapin elämä ja erämaa esitetään toimivana kehyksenä huumesodille ja murhamysteerille. Kirjan nimestä huolimatta tarina seuraa vanhempaa konstaapeli Samia, joka on hyvin klassinen ja puhtoinen supermies henkinen hahmo. Samin kanssa valokeilan jakaa hänen erikoinen tyttärensä Liina, josta hahmona löytyy sama sankaruus kuin isästään. Nimihahmo Alecia lukuunottamatta tarinan henkilöt motiiveineen ovat yksioikoisia ja luotu palvelemaan tarkoitustaan ja osin hieman epäjohdonmukaisia. Älykkään Liinan menneisyys ja tulevaisuus jäävät kuitenkin kiinnostamaan lukijaa. Teoksesta huomaa, että juonta ja sen lukuisia käänteitä on kypsytelty pitkään. Tarina on punottu dekkarina toimivaksi kokonaisuudeksi, joka pitää otteessaan jaarittelematta. Kirjallisesti ja kielellisesti "Alec" on mielestäni perus dekkari: kirjoitettu ahmittavaksi, ei analysoitavaksi.
Liina, Suomen oma superälykäs Lisbeth Salander, on kirjan kiinnostavin hahmo. Muut ovat valitettavan mustavalkoisia kuin Hollywoodin B-luokan elokuvassa. Hyvä poliisi on kiltti ja huomaavainen, pahat ovat pahoja ja ahneita. Liinan äidistä ei saa mitään otetta, hänet on kuvattu ärsyttävän typeräksi. Ensin on huolissaan siitä, ettei Liina mennyt kotibileisiin ja heti perään on varma, että tytär myy itseään saadakseen huumeita. Justjoo. Ja ne aseelliset yhteenotot, joita tämän kirjan sivuille on ripoteltu joka paikkaan. Silmitön väkivalta tuntuu olevan ainoa ratkaisu kaikkeen.
Lappiin, Sallaan, 90-luvun alkupuolelle sijoittuva toimintatarina. Lama on pahimmillaan ja ihmisillä on pulaa rahasta. Kun kylän liepeillä olevasta vanhasta maalaistalosta löytyy toistakymmentä ruumista, jotka on surmattu lähes teloitustyyliin kesken juhlinnan, kylän elämä järkkyy. Tapauksen tutkimuksesta vastaavat paikallinen poliisi Sami sekä rajavartiolaitos. Kaikki viittaa siihen, että kyseessä on itämafian keskinäinen välienselvittely huumekaupan tiimoilta. Samin tytär Liina on sattumalta ollut lintujen valokuvausretkellä tapahtumien aikaan ja onnistunut ottamaan joitakin kuvia tekijöistä. Valokuvat ovat kuumaa tavaraa, ja kun osa niistä katoaa, Samin epäilykset heräävät: onko joku poliiseista sekaantunut asiaan? Keneen voi luottaa – vai voiko kehenkään luottaa? Tämän pääjuonen rinnalla seurataan nykyajassa tapahtuvia huumekauppiaiden murhia: joku on ampunut useita ylemmän portaan kauppiaita uskomattoman tarkoilla kiväärin laukauksilla pitkiltä etäisyyksiltä. Tämä sivujuoni ei kuitenkaan kata edes kymmentä prosenttia kirjasta. Toimintaa ja rajuja ampumakohtauksia kirjasta löytyy runsaasti. Uskottavuus ei kuitenkaan ole kovin korkealla: Lapin perukoilla käydyt rynnäkkökivääritaistelut ja petollisten virkamiesten suuri määrä lipsuvat jo liioittelun puolelle. En oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla sisään kirjaan. Viihdyttävää luettavaa ja kuunneltavaa se kyllä oli, mutta siitä jäi hieman kioskikirjamainen, jopa jerrycottonia muistuttavan vaikutelman. Kokonaisuutena kirja oli selvästi heikompi kuin kirjailijan aikaisempi Poriin sijoittuva poliisisarja – ainakin sen alkupään osiin verrattuna.
Toimintakirja jossa ruumita syntyy kovaa tahtia. Räiskintää on paljon (ehkä liiaksi) ja konetuliaseet paukkuu taistelutilanteissa.
Tapahtumat pyörii vuoden 1992 Sallassa ja hetkittäin Helsingissä 2027. Helsingin tapahtumat tuntuvat tosin aika irrallisilta ja niiden kohtien henkilöhahmot jää etäisiksi.
Osin ennalta arvattava pahis. Epäuskottavalta tuntui että Suomessa voisi tapahtua jotain tämmöistä. Mukana tarinassa on suomalaisia ja venäläisiä poliiseja molempien maiden rajavartijat ja eri rikollisryhmiä.
Tarkasta luonnon kuvailusta plussaa. Kirja piti koko ajan ottessaan ja tuli kuunneltua melkein yhteen putkeen. Alec oli mielenkiintoinen hahmo. Odotan kuulevani tai lukevani hänestä ja Liinasta lisää.
todella hyvä, tavallaan voisi antaa helposti viisikin tähteä koska se etten ole maailman isoin kahden aikatason tarinoiden suurin fani ei ole kirjan vika. tässä kuitenkin nykyaika-ish taso jäi paljon irrallisemmaksi ja kirjassa tapahtuva suuri menetys tai kaksikin jättää kysymyksiä sarjan jatkosta.
vuoden 1992 aikatason tarina in loistava, hienosti kudottu joskin paikoin ehkä epäuskottava – tosin en ole elänyt rajalla neuvostoliiton kaatumisen jälkiaallokossa. hahmot ovat tuomiselle tyypillisen upeita ja jännitystä todella löytyy (ja väkivaltaa). tällä kertaa arvasin alecin mysteerin ja aikatasojen yhteyden itselleni epätyypillisen nopeasti :D se ei haitannut.
Mietin hetken neljän ja viiden tähden välillä, menköön viidellä. Olisin halunnut lukea kirjan yhdellä istumalla, mutta muu elämä hieman hidasti. Tuoreimmat tapahtumat tuntuivat aluksi irrallisilta. Alex oli kiehtova, hitaasti aukeava hahmo. Liinan historia tulee mukavasti esiin, saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu. Pidän Tuomisen tavasta rakentaa maailmaa. Pidin Lappi-kuvauksista, ne loivat hyvin tunnelmaa. Onneksi sarjaan on tulossa useampi osa, toimii varmasti.
Salla 1992 venäjän huumekauppa, massamurhat, Liina tyttö kameran kanssa, isä Sami poliisina, mukana Alec kukas hän onkaan (ei juonipaljastuksia) ja rajavartijat ja bensa-asema ja ja
Olihan 5/5, ikävin juttu että seuraavaa osaa saa odottaa vuoden ja olis mielenkiintoista tietää heti :miksi!
Mitä tapahtui Arttu Tuomiselle? Tämäkin kirja oli epäuskottava ja yliampuva, niinkuin Lavastaja. Aiemmin Arttu oli yksi mun suosikeista, mutta en usko, että luen enää tämän sarjan jatko-osia. Harmin paikka.
Kaksi tähteä saa tapahtumapaikka ja luontokuvaukset, muutoin kirja oli floppi omaan makuuni.
Hyvää tarinan rakentamista, emme ole kuulleet vielä kaikkea Liinasta ja käänteistä Sallan surmien jälkeen. Ekan osa jätti pohjustuksen makua. Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavien kirjojen tapahtumia.
Aivan loistava, vuoden 2025 dekkareiden kärkikastia. Uskottava juoni ja hyvin kuvattu myös miten pienellä paikkakunnalla elämä voi olla hiukan monimutkaistakin. Tykkäsin myös siitä, että päähenkilöt eivät olleet ihan peruskamaa. Todellakin jäin odottamaan jatkoa.
Tässä oli kaikkea sitä, mistä en yleensä dekkareissa pidä: kansainvälistä rikollisuutta, yletöntä väkivaltaa yms. Silti Tuominen pitää otteessaan, koska osaa.
Pakko tälle varmaan nyt kaks tähteä, kun tuli kuitenkin kuunneltua loppuun asti. Kaikesta päätellen en ole kohderyhmää, en oikein osaa tätä arvioidakaan.
Todella kulkeva jännäri. Arttu Tuominen osaa rakentaa tarinoita. Toki tässä mentiin jo aika paljon raflaavammalle puolelle tarinointia, mutta sopiva sunnuntain ratoksi