Puhtaita elämän unelmat

by Christer Kihlman, Pentti Saaritsa (Translator)

Vuonna 1971 ilmestyneen kirjansa ihminen joka järkkyi alaotsikoksi Kihlman on merkinnyt Kirja epäolennaisesta. Vuonna 1980 ilmestyneen teoksen Kaikki minun lapseni alaotsikoksi hän oli suunnitellut sanaparia Kirja olennaisesta. Tämän kirjan määre on Kirja viattomuudesta. Nämä kolme kirjaa kuuluvat yhteen. Niissä kirjailija tarkkailee maailmaan löytääkseen itsensä, porautuu itseensä löytääkseen maailman. Näitä hän etsii nyt – niin kuin myös kirjassaan Kaikki minun lapseni – Etelä-Amerikassa. Hän ajaa autolla yhdessä Josén kanssa Uruguayssa, Brasiliassa, Argentiinassa, kohti Missionesisa jossa suomalaissiirtolaiset asuvat. José on kauniskelmi, uskollinen ystävä ja pikkurikollinen, luotettava opas läpi tuntemattoman maan, läpi melkein nimettömien seutujen, pikkukaupunkien, kylien. Kulkua kohti maailmaa ja omaa minää ohjaavat sekä maisema että tiellä tavatut ihmiset, yöbaarien nimettömät istujat, pikkukaupungin diskon lyhytkasvuinen transvestiitti ja nuori ilotyttö, todellisuutensa hallitseva suurlähettiläs ja Missionesin suomalaisvanhukset joista toinen on syntynyt Sipoossa 1902. toinen Kalliossa 1907. Tai viisissäkymmenissä oleva Reino, joka on syntynyt Argentiinassa mutta tunnistaa suomalaisen ulkonäöstä ja tulee puhumaan suomea. Matka vaatii alttiutta ja uskallusta ja antoi paljon: ”Ei ole mitään niin huimaavaa kuin elää oma ainoa elämänsä.”
(takakansiteksti)

163 pages, Hardcover

First published January 1, 1982

About the author

Christer Kihlman on suomenruotsalainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Vasemmistointellektuellina tunnettu Kihlman kohahdutti 60- ja 70-lukujen kulttuuripiirejä suorasanaisilla ja henkilökohtaisilla teoksillaan.

Kihlman oli varma kirjallisesta kutsumuksestaan jo nuorena poikana. Vartuttuaan hän opiskeli joitakin vuosia yliopistossa kirjallisuutta ja historiaa, mutta keskeytti opintonsa. Kihlman on kirjoittanut pääasiassa romaaneja ja runoteoksia, mutta myös artikkeleita ja esseitä. Kihlmanin teosten kieli on ruotsi. Kirjailijan uransa lisäksi Kihlman on toiminut journalistina. Hän oli
kulttuurilehti Arenan päätoimittaja vuosina 1951–1954, avustajana Nya Pressenissä vuosina 1952–1960 sekä Nya Arguksen toimittajana vuosina 1961–1982. Kihlman toimi Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980.

Kihlamin tunnetuin teos on Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) vuodelta 1971. Människan som skalv on teos, jossa Kihlman kertoo omasta biseksuaalisuudestaan, alkoholismistaan ja vaikeasta avioliitostaan. Se herätti ilmestyessään laajan huomion. Teos on, tuolloin Suomessa vielä kriminalisoidun homoseksuaalisuuden puolustuspuhe, mutta myös suomenruotsalaiselle porvarillisuudelle kohdistettu kritiikki. Teoksen johdosta Kihlmania on monesti verrattu toiseen suomenruotsalaiseen kirjailijaan Henrik Tikkaseen.

Kihlmanin muusta tuotannosta kiitelty on ainakin kivuliaita perhesiteitä tarkasteleva kolmen romaanin sarja, johon luetaan teokset Den blå modern (1963), Dyre prins (1975) ja Gerdt Bladhs undergång (1987). Teokset on suomennettu nimillä Sininen äiti, Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho. Teoksista ensimmäinen sekä viimeinen on dramatisoitu teatteriin.

Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011/ Näytelmät.fi

Reviews

[Mika Lamminpää · Rating 4 out of 5]

Kihlmanin Etelä-Amerikkaan sijoittuneet kirjat (Kaikki minun lapseni ja Puhtaita elämän unelmat) ovat vähän jakaneet mielipiteitä. Aikalaiset olivat tyrmistyneitä, koska Kihlman kulki taas vastavirtaan: jos Kalliin prinssin jyrkkä poliittisuus oli ärsyttänyt, nyt ärsytti poliittisuuden puute: pakeneeko se suomalaista todellisuutta argentiinalaisen rakastajan seuraan? Kun itse luin nämä joskus 1980-luvun loppupuolella, ei kirjojen epäpoliittisuus yhtään haitannut; odotushorisontti oli jälleen kerran muuttunut. Voi olla että nykyään tämä taas tuntuisi epäsovinnaiselta, onhan kertojan ja hänen rakastettunsa ikäero melkoinen; ei tässä kuitenkaan mistään pedofiliasta ole kyse. Eikä tämä loppujen lopuksi täysin epäpoliittinenkaan ole (mikäpä olisi): "Maailma ei ole oikeudenmukainen. Elämä ei ole oikeudenmukainen. Kaikki riippuu siitä, missä syntyy, ja jos on huono onni niin syntyy Uruguayn Mercedesissä. Oman onnensa seppä! josé halusi niin mielellään olla sitä. Ja Juan. He vain sattuivat syntymään ihmiskylän sellaisessa kolkassa jossa oli vähän työtarpeita sen lajin sepille." Joo, jos henkilökohtainen on poliittista, niin tätä poliittisempaa kirjaa ei hevin löydä.