Livsdrömmen rena

by Christer Kihlman

Christer Kihlman skildrade i sin förra roman ”Alla mina söner” sitt möte med Argentina och dess människor. I ”Livsdrömmen rena” återvänder han till Sydamerika. Tillsammans med en ung man reser han med bil genom Argentina och angränsande länder och upplever med öppna, oförstörda sinnen människor och landskap. Christer Kihlman realiserar en dröm som finns hos oss alla, att helt utan bindningar och förpliktelser ge sig ut på en resa till okänt land.
”Livsdrömmen rena” är en berättelse om det socialt sett otillåtna och en varm hymn till livet och kärleken. (baksidestext)

180 pages, Hardcover

First published January 1, 1982

About the author

Christer Kihlman on suomenruotsalainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Vasemmistointellektuellina tunnettu Kihlman kohahdutti 60- ja 70-lukujen kulttuuripiirejä suorasanaisilla ja henkilökohtaisilla teoksillaan.

Kihlman oli varma kirjallisesta kutsumuksestaan jo nuorena poikana. Vartuttuaan hän opiskeli joitakin vuosia yliopistossa kirjallisuutta ja historiaa, mutta keskeytti opintonsa. Kihlman on kirjoittanut pääasiassa romaaneja ja runoteoksia, mutta myös artikkeleita ja esseitä. Kihlmanin teosten kieli on ruotsi. Kirjailijan uransa lisäksi Kihlman on toiminut journalistina. Hän oli
kulttuurilehti Arenan päätoimittaja vuosina 1951–1954, avustajana Nya Pressenissä vuosina 1952–1960 sekä Nya Arguksen toimittajana vuosina 1961–1982. Kihlman toimi Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980.

Kihlamin tunnetuin teos on Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) vuodelta 1971. Människan som skalv on teos, jossa Kihlman kertoo omasta biseksuaalisuudestaan, alkoholismistaan ja vaikeasta avioliitostaan. Se herätti ilmestyessään laajan huomion. Teos on, tuolloin Suomessa vielä kriminalisoidun homoseksuaalisuuden puolustuspuhe, mutta myös suomenruotsalaiselle porvarillisuudelle kohdistettu kritiikki. Teoksen johdosta Kihlmania on monesti verrattu toiseen suomenruotsalaiseen kirjailijaan Henrik Tikkaseen.

Kihlmanin muusta tuotannosta kiitelty on ainakin kivuliaita perhesiteitä tarkasteleva kolmen romaanin sarja, johon luetaan teokset Den blå modern (1963), Dyre prins (1975) ja Gerdt Bladhs undergång (1987). Teokset on suomennettu nimillä Sininen äiti, Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho. Teoksista ensimmäinen sekä viimeinen on dramatisoitu teatteriin.

Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011/ Näytelmät.fi

Reviews

[Mika Lamminpää · Rating 4 out of 5]

Kihlmanin Etelä-Amerikkaan sijoittuneet kirjat (Kaikki minun lapseni ja Puhtaita elämän unelmat) ovat vähän jakaneet mielipiteitä. Aikalaiset olivat tyrmistyneitä, koska Kihlman kulki taas vastavirtaan: jos Kalliin prinssin jyrkkä poliittisuus oli ärsyttänyt, nyt ärsytti poliittisuuden puute: pakeneeko se suomalaista todellisuutta argentiinalaisen rakastajan seuraan? Kun itse luin nämä joskus 1980-luvun loppupuolella, ei kirjojen epäpoliittisuus yhtään haitannut; odotushorisontti oli jälleen kerran muuttunut. Voi olla että nykyään tämä taas tuntuisi epäsovinnaiselta, onhan kertojan ja hänen rakastettunsa ikäero melkoinen; ei tässä kuitenkaan mistään pedofiliasta ole kyse. Eikä tämä loppujen lopuksi täysin epäpoliittinenkaan ole (mikäpä olisi): "Maailma ei ole oikeudenmukainen. Elämä ei ole oikeudenmukainen. Kaikki riippuu siitä, missä syntyy, ja jos on huono onni niin syntyy Uruguayn Mercedesissä. Oman onnensa seppä! josé halusi niin mielellään olla sitä. Ja Juan. He vain sattuivat syntymään ihmiskylän sellaisessa kolkassa jossa oli vähän työtarpeita sen lajin sepille." Joo, jos henkilökohtainen on poliittista, niin tätä poliittisempaa kirjaa ei hevin löydä.

[Mike · Rating 3 out of 5]

Tja, vad kan man tillägga? När jag återvände från mina egna äventyr från Sydamerika förra sommaren, rekommenderade min kamrat denna novell. Det är nämligen hans släkting som har skrivit boken. Kihlman har en rebellisk själ som brinner utan att kunna släckas, hans uppfattning om och analysering av hans omgivning och världen är uppfriskande. Kihlman skriver om hans äventyr längs olika regioner samt grannländer vid Argentina. Kihlmans förhållanden med unga pojkar var kanske lite för udda för min smak. Eller som ungdomar brukar yttra sig, ”Sus”!