Latinan kielen historia etenee latinan alkuajoista nykypäivään: se alkaa Rooman tasavallan ajan arkaaisesta ja klassisesta latinasta ja päätyy myöhäisantiikin, keskiajan, renessanssin ja varhaisen uuden ajan kautta nykyiseen uuslatinaan ja latinaan tieteen kielenä.
Samalla teos käsittelee latinan muuttumista äidinkielestä oppineiden kieleksi, latinankielistä runoutta, piirtokirjoitusten latinaa, latinan monikulttuurisuutta sekä latinan suhdetta muihin kieliin. Näin esille nousevat myös yksityisen ihmisen arkipäivään ja tunteisiin liittyvät asiat.
Latinan kielen historia on aarreaitta kaikille latinasta ja kielten historiasta kiinnostuneille, ja se tarjoaa antoisaa luettavaa aiheeseen enemmänkin perehtyneille. Teosta voidaan käyttää myös käsikirjana, josta voi poimia itselle tärkeät ja kiinnostavat asiat.
Oikeasti todella mielenkiintoinen teos, mutta omaan käyttööni turhan yksityiskohtainen. Historiaahan tässä toki käsiteltiin kuten oletettua olikin, mutta painoa oli omaan makuuni liiaksi laitettu yksityiskohtaiseen kielenkäyttöön diftongeineen sun muineen. Filologille varmasti maistuisi paremmin, itselleni ne osuudet olivat vähän turhan suolaisia. Mutta kielenkäyttöön liittyvät osiot kyllä kiinnosti, ja hyvä kirja niiltä osin olikin. Eittämättä tärkeä kirja, ja latinasta kiinnostuneille lukemisen väärti.
Tämä on asiantuntevien kirjoittajien artikkeleista koottu todella perusteellinen teos, jota on koetettu yhteistää vaihtelevalla menestyksellä.
Osa kirjoittajista osaa popularisoida aika hyvin ja kielitieteen terminologiaa tuntematonkin pysyy kärryillä. Osa ei edes yritä. Artikkelissa on myös raskassoutuisia akateemisia aiheen määrittelyjä alussa ja väkisin väännettyjä yhteenvetoja lopussa. Kovasta yrityksestä huolimatta ei kirjalla oikein ole yhteistä tarinaa. Alkuosan luvut ovat onnistuneet paremmin. Loppuosassa kootaan sitten oikeinkirjoituksen kehityksen ja äänneasuihin ihan kunnolla ja yleistajuisuus katoaa, kun teksti muuttuu foneettisten merkkien tulvaksi. Alkaa miettiä, miksi oikein lukee tätä. Indoeurooppalaisten kielten esittelyssä viimeisessä luvussa putosin kärryiltä. Jos tarkoitus oli selittää että ne ovat lähellä latinaa, se olisi pitänyt havainnollistaa niin että ei-latinistikin ymmärtää.
Maallikkona olin tietoinen lähinnä klassisen latinan ja keskiajan latinan ääntämyseroista, joista laulajilla on kai jonkinlainen käsitys. Yllättäen tämän suhteen oli kirjassa mahdoton nähdä metsää puolta, kun jokaisen ääneteen kehitys ajallisesti ja maantieteellisesti käytiin yksityiskohtaisesti läpi.
Kivaa oli piirtokirjoitusten tulkinta esim. hautakivistä. Tämän kirjan luettuaan osaa jo vähän matkustelessa tulkita, mitä nuo kaiverretut tekstit ovat ja ehkä rajoitetusti lukea niitä.
Tämä on ehkä enemmän opiskelijoille tai kielitieteilijöille kuin yleisölle suunnattu kirja. Ainakin kannattaa palauttaa vähän mieleen latinan kielioppia ennen kuin alkaa lukea tätä. Toisaalta, liian vaikeista kohdista voi hypätä yli. Jos jaksaa hieman perehtyä, aineistoa kyllä riittää.
Hyvillä mielin voi todeta, että sivistysmaa Suomessa kyetään tällainen laadukas kirja julkaisemaan omalla kielellä.