Jäljittelemätöntä Anna-Leenaa, huumorin ja terävien sanojen voimaa. Taistelu latteutta ja laumasieluisuutta vastaan jatkuu. Mitä kaunistelluilla totuuksilla tarkoitetaan? Miksi suomalaisia aina haukutaan? Syyllistäjät, tylyt asiakaspalvelijat ja Suurten Äitien Kerho saavat kyytiä Anna-Leena Härkösen uudessa kirjoituskokoelmassa. Entä miten rentoutua tai järjestää hyvät bileet?
Ihana nähä! sisältää myös pornon puolustuspuheen sekä uskollisen ystävyyden määritelmän. Ja tiedoksi kaikille: Nainen ei ole koskaan sopiva.
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
Taattua hauskaa ja osuvaa Anna-Leena Härköstä. Jos hänen tyylistään tykkää, niin tykkää näistäkin lyhyistä kertomuksista. Mä aina ilahdun kun hän sanoo suoraan jonkun asian jota on vaikka itsessään vähän häveskellyt, siitä tuleekin ihan hauska ja persoonallinen piirre jota ei tarvitse enää häpeillä kun joku puhuu siitä hauskasti ja itsestäänselvästi. :)
Tätä kirjaa lukiessani en malttanut ruveta nukkumaan ja valvoin myöhään. Nauroin myös ääneen yhden kerran: yleensä en naura kirjaa lukiessani yhtään kertaa. Poikkeuksellinen teos. Minusta tuntuu nyt siltä, että olen Anna-Leena Härkösen fani. Miksipä ei? :)
Kokoelma ei aina tee kolumnille tai pakinalle oikeutta. Ajan kulmahammas näkyy osassa näistä 2003-2011 julkaistuissa teksteissä; mikä silloin on ollut ajankohtaisuudessaan nasevaa Anna-lehdessä (oli, muistan!), tuntuu nyt eilisen keksinnöltä ja alleviivatulta naismurheelta. Silti luin kannesta kanteen parissa tunnissa. Koska Härkönen on ihana lukea (tahallinen viittaus omakohtaisuuteen sekä kirjan nimeen, köh).
Anna-Leena Härkönen on monipuolinen taiteilijalahjakkuus, ja Ihana nähä! ja muita kertomuksia on alun perin Anna-lehden kolumnipalstalla julkaistuja lyhyehköjä tekstejä, joita oikeastaan voisi pakinoiksi nimittää.
Tekstejä on reilut kolmekymmentä ja sivumäärä alle kaksisataa. Kohdeyleisö on selvästi keski-ikäiset naiset, sillä naisen ja äidin elämää pohditaan arkisten tapahtumien ja kummallistenkin sattumien kautta. Vilahtaapa muutamassa pakinassa myös oma poikakin, jonka kanssa ollaan välillä hukassa ja välillä ihmettelemässä etelän lämmössä maailman menoa.
Aika usein jutuissa napataan jokin anekdootti tai katkelma jostain kirjasta, esimeriksi Robert Cohenin näyttelijäoppaan sitaatteja, joita sitten sijoitetaan näyttelijän elämään. Kirja tarjoaa maukkaita tarinoita, millaiselta naisen elämä voi näyttää arjen sattumusten keskellä, jos tekeekin asioita toisin kuin se suuri yleisö, ja kun tarkastellaan vielä yllättävästä näkökulmasta.
Moneen otteeseen lukiessa näitä hauskoja kommelluksia tuli välillä mieleen, että humoristisissa jutuissa on tarkoituksella äänessä tekijänsä karikatyyri, ikään kuin naispuolinen ja keski-ikäinen mielensäpahoittaja – ja vain karvalakki puuttuu.
Pornoa puolustetaan, ollaan reilusti keittiöfilosofeja, ihannoidaan Irwiniä, ei ymmärretä mökkeilyä eikä sen paremmin kulttuurielitismiäkään. Ironiaa ja itseironiaa riittää pureskeltavaksi myös niille mieslukijoille...
Ihan okei nopeaa viihdelukemista, jossa kirjoitusten kiinnostavuus ja huvittavuus vaihtelee. Härkönen ei ole oikein koskaan kolahtanut minulle, mutta syytä en osaa eritellä.
Ei ihan nyt yltänyt mun suosikkeihin, mutta tykkäsin kyllä parista kirjoituksesta, esim. siitä, jossa puhuttiin päiväkirjoista. "Vanhemmiten ihmiset yleensä laiskistuvat päiväkirjojensa suhteen. Enää ei viitsitä raportoida, miten kivaa on ollut, vaan keskitytään lähinnä valittamaan. Kun mahdolliset lastenlapset lukevat ne myöhemmin, he päättelevät että kyllä oli mummin elämä yhtä paskaa." :D :D :D HEH!! NIIN totta :D!
Perustaattua Anna-Leena Härköstä, viihdyttäviä havaintoja arjesta ja elämästä. Ei ihan yhtä hykerryttävä, kuin aikaisemmin lukemani Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, mutta mukava luettava kuitenkin.
Härkösen nasevia kirjoituksia on aina jotenkin rentouttavaa ja vapauttavaa lukea. Niin tälläkin kertaa, vaikkei tämä kokoelma ehkä ihan parasta kärkeään ollutkaan.