Etelään lentävä ruutana on Tea Mäkiperen esikoisteos. Se on Vinhan kustantamon ensimmäinen kustannustuote. Kirjan on kuvittanut Anna Häyrynen.
Ohjattiinko sinuakin vastaamaan kokeissa joka tehtävään, vaikka olit aivan ulalla? Menikö joskus arvauksen puolelle? Ei hätää, et todellakaan ollut ainoa!
Etelään lentävä ruutana on kokoelma yllättäviä koevastauksia ja hauskoja sattumuksia suomalaisesta koulumaailmasta. Se on rakastettava hyvän mielen kirja jokaiselle koulua joskus käyneelle.
Niille, jotka eivät pääse nauttimaan lasten oivalluksista muutoin, tämä on täyttä kultaa! Nauroin jokaisella sivulla ja jossain kohtaa oli pakko laskea kirja kun nauroin niin hysteerisesti :D
”Kerro hedelmöittymisestä ja raskausajasta. V: Mies ja nainen yhdyntävät. Miehestä irtoaa miljoonia siittimiä. Mies ja nainen ovat sukupuoliyhteydessä. 9 kuukauden kuluttua mies saa siemensyöksyn.”
Etelään lentävä ruutana (toim. Tea Mäkipere) on kokoelma koevastauksia sekä opettajien ja oppilaiden koulumuistoja.
Siitä voi lukea pienestä lapsesta, joka on ollut tekemisissä ”isojen poikien” kanssa ja sitten suuttuessaan opettajalle näyttänyt etusormea ja haistatellut: ”Faki fiu!”
Kerrotaan myös soittajasta, joka ilmoitti, ettei poika tule kouluun, koska on kipeä. Ääni kuulosti tutulta, joten ope kysyi, kuka soittaja oli. ”Tämä on minun isäni.”
Moni kömmähdys sisältää viisauden: ”Kukaan ei voi oppia äitinsä kantapään kautta.” Yritetään me vanhemmat muistaa tämä.
Etelään lentävään ruutanaan oli ainakin omassa kirjastokimpassani ihan hurja määrä varauksia - ja hyvä niin, sillä eihän väärinymmärretyillä kouluhommilla voi paljoa pieleen mennä.
Symppis pieni kirja. Luin ääneen ensin työhuonekaverille, sitten puolisolle ja kahtelin kun kikattelivat menemään. Hauskuutuksien joukkoon mahtuu myös tarinoita, jotka kuvastavat hyvin pienten ihmisten ajattelun vapautta: pikkukoululainen kysyy opelta täsmennystä, millä parkkipaikalla autot ovat, kun tehtävänä on laskea yhteen tyyliin 7 + 2 autoa. (Ja tyytyy vastaukseen, että tuolla koulun lähellä olevalla parkkiksella.)
Syksyllä trendasi Tea Mäkipereen kokoama kirja lasten kouluvastauksista ja muista sattumuksista koulussa. Osa vastauksista oli ihan hulvattoman hauskoja, välillä piti ihan hirnua ääneen.
Kun kaipaat hieman kevyttä hupia päivään, nappaa tämä kirja lukuun. Kirjan ahmaisee nopeasti, mutta se saattaisi toimia paremmin, jos sitä malttaisi säännöstellä ja lukea vaikka luvun kerrallaan. Voisi nauttia nauruista monena eri päivänä.
Hauskaa iltaluettavaa yhdessä kumppanin kanssa! Koevastaukset olivat selvästi kirjan parhautta; muut muistelmat taas 'ihan ok' -ekstraa. Varmasti muutama lainaus tästä kirjasta jää pitkäksi aikaa muistiin. Näitä voi sitten viljellä tarpeen vaatiessa.
Parhaat naurut kuitenkin varmasti saa, kun itse lukee ne ääneen sängyssä hieman väsyneenä.
Hetkonen, nyt kun mietin niin tässä kirjassa ei tainnut olla yhtäkään sivua milloin EN olisi nauranut ääneen… Se on aikamoinen saavutus! Tuli ihan pää kipeäksi huutonauramisesta.
Ihan hauskoja juttuja, parasta pieninä annoksina. Välillä vastaukset menevät hauskasta näsäviisaan puolelle, ja huomaan, että joko kirjasta on tahallaan jätetty pois tai aineistosta on muusta syystä puuttunut kielivaikeuksista johtuvat hauskat vastaukset. Meneekö ylianalysoinnin puolelle ajatella, että suomen kielen vaikeuksille nauraminen ei ole sopivaa, koska ongelma on liian ajankohtainen ja vakava?