Safranisügis

Kahvila Koivu #3

by Maija Kajanto, Gerda Kulli-Gordemets (Translator)

Lugejad teavad Maija Kajanto „Kaneelirullisuvest“, et Krisse lahkus toidutrendifirmast ja hakkas maal pidama vanaema kohvikut, „Datlitalves“ lisandus veel ka väike hotell.
„Safranisügises“ elavad Krisse ja Tommi õnnelikult koos, kuid suhtlus Tommi vanematega osutub väga keeruliseks. Üllataval kombel paranevad Krisse suhted aga oma Pühajõele sõitnud emaga – suursaatkonnas töötanud peen ema aitab tal Tommi vanematele peaaegu meeldima hakata.
Hotelliketil Valle Rosa, kuhu Krissegi hotell nüüd kuulub, läheb aga halvasti ning et elu veelgi ärevam oleks, tegutseb vallakeskuses veider sarisüütaja. Lisaks paneb elu Krisse ette valiku: kas sõita Tommi töö pärast Horvaatiasse või mitte ...
„Jõudsin mitu aastat töötada ka suures toiduainetekontsernis, selles valdkonnas liigub samuti põnevaid töökohti, kui peaks tulema tahtmine karjääri teha,“ selgitas Krisse.
„Mida sa seal tegid?“ küsis Tommi isa.
„Mõtlesin retsepte välja,“ sõnas Krisse kergelt.
„Tõesti või?“ hämmastus Tommi ema. „Meile tuli millalgi mingi Wopeki väljaanne koju. Selles oli üks imeline sidrunise lõhepasta retsept, tegin seda mitu korda.“
Krisse ei suutnud naeratust varjata. „Ka see oli minu retsept,“ sõnas Krisse, tõstes Tommi ema poole klaasi. „Tore kuulda, et sulle meeldis.“
Šahh ja matt, mõtles Krisse, nähes, kuidas Tommi ema teda äärmise hämmastusega silmitsema jäi. Naine tundus olevat kuidagi väiksemaks jäänud, justnagu kokku tõmbunud. Krissel oli tahtmine valju häälega naerda. Olles tundnud ennast selle naise söögilaua ääres mõttetu saiakäkerdajana, kavatses Krisse nüüd täiega revanši nautida.

Genres: Romance, Finnish Literature, Audiobook, Fiction, Chick Lit, Contemporary

192 pages, Paperback

First published August 3, 2023

Reviews

[Linnea · Rating 4 out of 5]

kahvila koivun lumoavaan lämpöön on vaan aina niin ihanaa palata <3

oikeestihan tää kirja ei objektiivisesti katottuna mikään kovin hyvä ollut. vuoropuhelu on aika töksähtelevää ja usein käänteet ennakoitavia. romanssinkin puolella ois kieltämättä parantamista ja henkilötkin jäävät aika pinnallisiksi. krisse myös osaa olla niin järkyttävän sokea kaiken suhteen XD

silti vaan rakastan näitä kirjoja! jotenkin niin ihanan kevyttä ja aina lämmittää mieltä, kun herkulliset reseptit ja pikkukylän elämä valtaavat mielen. ihanat hahmot ja miljöö, joista mielelläni aina vaan kuuntelisin lisää!

antaisin paljon että voisin hakea syystunnelmaa itsekin kahvilakoivun herkkujen äärestä…

ps. heta ja tiina on yhessä tuhannen prosentin varmuudella ja i’m so here for it (update: olin oikeessa🫡)

[Ulla Onerva · Rating 3 out of 5]

Maija Kajannon vuodenaikasarjan kolmannessa osassa tunnelmoidaan syystuulien ja -sateiden lomassa. Sahramisyksyssä seesteiselle Pyhävirralle iskee sarjatuhopolttaja, mutta varsinaiseksi trilleriksi kirja ei kasva. Sopiva määrä jännitystä kuitenkin rikkoo pikkupaikkakunnan ja tarinan idylliä.

Krisse tuskailee suhdettaan Tommiin, kun entisen kunnanjohtajan työkuviot saavat yllättävän käänteen. Haastavat suhteet vanhempiin kaihertavat ja keriytyvät auki.

Sarjan edellinen osa oli melko ahdistavaa kuunneltavaa, kun Krisse paini burn outin partaalla yrittäjänä. Kolmososassa on enemmän lempeyttä ja arkista rauhaa, vaikka Krisse pohdiskeleekin, mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Sarjassa edelleen on parasta ihanat, viisikkomaiset ruokakuvaukset. Krissen kahvilan ja hotellin maailmaan on leppoisaa palata.

Dialogi on edelleen välillä vähän tuskastuttavan arkista ja suoraa (missä on subdialogi? kaikki latteat ”moi krisse, moi hetat” voisi editoida pois!), mutta kerronta on muuten rullaavaa.

Eniten tunteita herätti Tommin vanhempien raivostuttava suhtautuminen Krisseen. Krissellä ja Tommilla tosin on tässä vaiheessa tarinaa yhtä paljon kemiaa kuin kahdella puupökkelöllä ja heidän keskinäisestä suhteestaan on vähän haastavaa jaksaa kiinnostua.

Kirja täyttää kuitenkin erinomaisesti funktionsa syystunnelmaan virittäjänä. Ihanaa, että tällaisia feel good -kirjoja kustannetaan suomeksi!

[Emma · Rating 2 out of 5]

Tykkäsin paljon Korvapuustikesästä ja Taatelitalvikin oli ihan kiva mut tää oli kyllä pettymys. Koko kirja tuntu yhdeltä pitkältä epilogilta, jossa vaan selitettiin pintapuolisesti mitä kellekin kuuluu. Ainoo juonikuvio mitä tässä kirjassa oli, oli vähän keksimällä keksitty eikä mun mielestä sopinu tän sarjan tunnelmaan. Muutenkaan tää juonikuvio ei koskettanu kirjan päähenkilöä juuri ollenkaan niin en oikeen ymmärrä mikä sen koko pointti ees oli. Dialogikin tuntu vähän kököhköltä eikä ainakaan sellaselta miten nyky kolmikymppiset keskustelee.

joo että sellasta. saa nähdä jaksanko lukee tän sarjan loppuun vai jätänkö tähän. 2.25 pettymyksen tähteä

[tititih · Rating 4 out of 5]

Luin lennolla käytännössä kannesta kanteen. Yhtä hyvä ja koukuttava kuin edelliset osat. Osa juonesta jäi ehkä hieman kysymysmerkiksi ja osa itsestään selvää. Tykkäsin ehkä aiemmista osista enemmän, mutta silti hyvän mielen kirja jonka varmasti luen uudelleen jossain vaiheessa.

[Tanja · Rating 2.5 out of 5]

2.5⭐️

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 20.5.2026 sain loppuun kirjan nimeltä Sahramisyksy. Sahramisyksy oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Sahramisyksy minulle tuli sellainen tunne että olisin ollut Pyhävirralla juhlimassa Halloweenia.
Climb Ev’ry Mountain
[Mother Abbess]
Climb ev'ry mountain
Search high and low
Follow ev'ry by-way
Every path you know
Climb ev'ry mountain
Ford ev'ry stream
Follow ev'ry rainbow
'Til you find your dream
A dream that will need
All the love you can give
Every day of your life
For as long as you live
Climb Ev'ry mountain
Ford ev'ry stream
Follow ev'ry rainbow
'Til you find your dream
A dream that will need
All the love you can give
Ev'ry day of your life
For as long as you live
See upcoming pop shows
Get tickets for your favorite artists
You might also like
Climb ev'ry mountain
Ford ev'ry stream
Follow ev'ry rainbow
'Til you find your dream
https://youtu.be/RKuqySkqhHw?is=UyFL3...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Cecilia Ollikainen · Rating 4 out of 5]

nopsakka yhden päivän kirja.

näissä kahvila koivu -kirjoissa on jotenkin aina niin symppis tunnelma. olo on turvallinen ja toivon niin paljon että pääsisin viettämään edes muutaman päivän pienessä pyhävirran kylässä.

tässä kirjassa oli aika dramaattisiakin käänteitä, jotka toisaalta oli tietyllä tapaa ennalta arvattavia. eli mitään super yllätyksellistä tätä lukiessa en kohdannut.

mutta paljon viisaita sanoja ja ajatuksia liittyen ihmissuhteisiin, omaan elämään ja tulevaisuuteen, varsinkin mummon suusta. rakastan mummoa <3
oon kans aivan super tykästynyt hetaan. ja heta ja tiina on aaaivan liian obvious <3

[Heidi · Rating 2 out of 5]

2.75
- A book that focuses on building atmosphere cannot afford the mistake of having the September sun shining right after Halloween... Once again, the timeline is inaccurate.
- The plot was thin, filled with details that the author failed to capitalize on.

[Viivi / Kirjailuja · Rating 3 out of 5]

Ei ehkä yltänyt edeltäjiensä tasolle, mutta ihan mukavaa fiilistelyä edelleen.

[Mari Huuskonen · Rating 3 out of 5]

3,5 ⭐️

[Marika Oksa · Rating 2 out of 5]

Luin heti edellisten osien jälkeen eikä enää toiminut minulle niin hyvin. Henkilöiden elämä on asettunut tietyllä tapaa uomiinsa, olisin kaivannut tähän hieman enemän uutta sisältöä.

[Eija Miettunen · Rating 3 out of 5]

Kolmas osa samoissa ympyröissä, tyypit siis tuttuja ja heti alkoi tarina. Ihana parinsadan sivun kirja. Olikohan tähän vielä tulossa joku uusi... ehkä sekin luettava sitten.

[Taru · Rating 4 out of 5]

Oon halunnu lukee tän sarjan kirjat aina oikeena vuodenaikana, mutta tässä välissä oli niin pitkä tauko, että melkein unohdin!

Tää ei ollut paras Kahvila Koivu -sarjan osa, mutta ei missään nimessä huono kirja. Musta tässä oli ihanaa pohdintaa siitä, mitä elämältään haluaa. Kaikki kuitenki ratkes ehkä vähän turhan ”helposti”, mutta toisaalta syksyyn kaipasinkin just tällaista pullantuoksuista pehmeää kirjaa.

[Saimi Korhonen · Rating 3.5 out of 5]

"– syksyinen tuuli puhalsi järvenselältä yhtä vihaisesti kuin aamulla ja Krisse painoi villamyssyn tiukemmin päähänsä. Jokin tuulen äänessä ja liikkeessä rauhoitti häntä, siinä oli kesästä luopumisen ja irti päästämisen tunnelmaa, joka löysin mielen sopukoista vastakaikua."

Krisse ja Tommi palaavat kesänvietosta takaisin Pyhävirralle ja löytävät kotikylän kaaoksessa. Joku sytyttelee tulipaloja ympäri kylää, ja iskun kohteeksi joutuu myös Kahvila Koivu. Samaan aikaan Krisse ja Tommi joutuvat pohdiskelemaan mitä he kumpikin haluavat tulevaisuudeltaan ja voivatko he sovittaa erilaiset elämäntapansa todella yhteen.

Kuten sarjan edelliset osat, Sahramisyksy oli viihdyttävä, hurmaava ja rentouttava lukukokemus. Oli kiva palata Pyhävirran väen pariin ja nähdä miten Krissen ura kahvilanpitäjänä ja hotellinjohtajana on alkanut tasoittua, miten hänen suhteensa Tommiin etenee ja mitä kaikkea muilla hahmoilla on meneillään. Jokainen kirja tuntuu tyydyttävältä harppaukselta eteenpäin: kun nyt tapaamme hahmot, Maisa ja Jonne ovat pienen vauvan vanhempia, Kuisma ja Helmi ovat lähdössä pitkälle roadtripille yhdessä, Tommin ja Krissen suhde on muuttuvassa vakavammaksi (tavataan vanhemmat, mietitään tulevaa, jopa mahdollinen lapsensaanti pyörii mielessä) ja Hetalla on salaisuus, jota hän ei voi jakaa vielä edes Krisselle, parhaalle ystävälleen. Tämän kirjan tuhopolttomysteeri ei ollut ihan se tyydyttävin mysteeri, mutta toisaalta, ei tämä kirja edes yritä olla salapoliisiromaani. Tuhopoltot järisyttävät hahmoja, nostavat tunteet pintaan, pistävät hahmot pohtimaan elämää ja tämä on se niiden olennainen anti. Mutta vaikka mysteeri ei ollut kummoinen, oli hauska nähdä kuinka Krissen elellessä elämäänsä Heta selvittää mysteeriä taustalla ja lopulta tajuaa paikallisen Aleksin sytyttäneen tulipaloja siellä täällä peittääkseen sen, että poltti oman bisneksensä vakuutusrahojen vuoksi. Kirjassa on myös toinen henkilökohtainen mysteeri liittyen Hetaan, ja vaikka se ei vielä täysin selvinnyt, olen aika varma että Heta seurustelee Tiinan, koulun rehtorin, kanssa. Hän sanoo Krisselle, että kun hänen suhteensa tulee julki, se tulee aiheuttamaan juoruja ja kaaosta, ja no, tällaisessa pikkukylässä lesboromanssi voisi ehdottomasti sellaista aiheuttaa. Vaikka Tiina ja Heta eivät julkisesti yhdessä olekkaan, he olivat ihan söpöjä tässä kirjassa: Heta alkaa kutsua Tiinaa hengailemaan kavereidensa kanssa, lohduttaa tätä kun koulun aita poltetaan ja muuta.

Oli kivaa lukea tämä kirja syyskuussa, koska pystyin todellakin samaistumaan kirjan syksykuvaukseen ja siihen riemuun, jota hahmot tuntevat saadessaan viettää aikaa kirpakassa, aurinkoisessa syyssäässä. Olen syksylapsi (syntynyt syyskuussa ja yleisesti suuri syksyn fani), joten kaikki syyspuuhailu oli kivaa luettavaa. Oli myös hauska nähdä kuinka Pyhävirta on muuttunut parin viime kirjan jälkeen. Krissen hotelli tuo paikkakunnalle turisteja ja Villen, hotellin tilojen omistajan, somekampanjat ja keksinnöt ovat tehneet Pyhävirrasta suositun lomakohteen. Tämä tuo rahaa kassaan ja elämää kylään, mutta se myös muuttaa kylän fiilistä ja välillä hahmoista tuntuu, ettei Pyhävirta ole enää entisensä.

Krissen arkea on aina hauska seurata. Erityisen hupaisia olivat kohtaukset, jossa hän johtaa, Tiinan pyynnöstä, koululaisten kokkikerhoa ja joutuu todistamaan vaikka minkälaista välikohtausta, sotkua, itkuparkua ja sekoilua. Krissen suhde Katariinaan, äitiinsä, nousee myös keskiöön tässä kirjassa, mikä oli kivaa, koska tähän asti Katariina on lähinnä ollut aika etäinen, inhottava hahmo, joka lähinnä saa Krissen pahalle tuulelle. Oli kiva nähdä heidän avautuvan toisilleen varovasti ja viettävän enemmän aikaa yhdessä. Katariinan ilmaantuminen kylään kuukaudeksi oli yllätys, ja odotan ihan innolla että saan seuraavassa kirjassa selville miten hän ja Jean-Luc ratkaisivat suhdekriisinsä: jäävätkö he yhteen, vai eroavatko he, muuttaako Katariina Ranskaan vai aloittaako hän oman elämän. Kohtaus, jossa Katariina sanoo, että vaikka hän ei ole aina ollut iloinen Krissen valinnoista hän on aina ollut tästä ylpeä, oli söpö ja oli kerrassaan riemastuttavaa seurata kuinka Katariina, kuultuaan Tommin vanhempien töykeydestä Krisseä kohtaan, hurmaa heidät illallisella, kehuu Krissen maasta taivaisiin ja näpäyttää heitä vaivihkaa niin että he muuttavat mielensä Krissestä illan aikana. Katariina ei ole mikään mom of the year, mutta hän ei anna kenenkään halventaa hänen tytärtään. Krissen ja hänen naisporukkansa ystävyys kerrassaan mukavaa luettavaa, ja ilolla lukisin enemmänkin heidän päiväretkistään ja hengailuilloistaan.

Krissen ja Tommin suhde etenee ja kohtaa uusia haasteita, jotka tuntuivat minusta kivan realistisille. Heillä on useampi vuosi ikäeroa ja he ovat aika erilaisia ihmisiä, joten tietenkin he joutuvat pohtimaan sopivatko he todella yhteen ja voivatko he mitenkään sovittaa tulevaisuusunelmansa toisiinsa. Oli viehättävää, että vaikka nämä jutut ahdistavat Krisseä ja hän pelkää välillä Tommin lipsuvan otteestaan, kirja ei vaivu mihinkään suunnattomaan melodraamaan, vaan he käsittelevät ongelmiaan kuin aikuiset. Kirjan loppu oli herttaisen klassinen romcom-hetki: Krisse tajuaa että hän haluaa lähteä Tommin kanssa vuodeksi Kroatiaan ja ryntää ulos laukkuineen lähteäkseen lentokentälle yllättämään tämän, mutta näkeekin Tommin, joka oli palannut koska ei halua lähteä minnekään ilman Krisseä. Oli kivaa, että vaikka Krisse rakastaa Pyhävirtaa ja töitään, hän haluaa myös ottaa riskejä ja antaa suhteelleen tilaa ja erityisaikaa.

Sivuhahmoilla oli kaikilla, jälleen, hetkensä. Pidin siitä, että Maisan vauva-arkea ei mitenkään turhaan kaunistella: hän on onnellinen ja pikku-Aada on hurmaava vauva, mutta Maisa on silti uupunut, univajeinen ja stressaantunut. Vauva-arjessa on kaikkea ihanaa, mutta se on myös välillä turhauttavaa ja väsyttävää. Pidin Hetan Neiti Marple -juonesta joka tapahtui taka-alalla ja odotan innolla häneen liittyvän salaisuuden paljastumista tulevissa kirjoissa. Tiina, joka on piipahtanut aiemmissa kirjoissa lyhykäisesti, pääsee enemmän keskiöön ja hänkin oli ihan hauska. Minusta oli kerrassaan riemastuttavaa, että Helmi ja Kuisma ovat seikkailemassa tien päällä ja että he aikovat muuttaa yhteen. Helmin kommentti siitä, että pitäähän hänenkin jossain vaiheessa saada kokea synnissä eläminen, oli hauskaa. Tommin juonessa pidin siitä, että vaikka hän on nyt Krissen kanssa, hän ei muutu hetkessä täydelliseksi pyhävirtalaiseksi. Hän on yhä mies, joka haluaa tehdä uraa ja nähdä maailmaa. Tämä puoli hänessä tuo kivaa kitkaa hänen ja Krissen romanssiin.

Sahramisyksy oli herttainen feelgood-kirja ja kehitti mukavasti Krissen ja hänen piirinsä elämää. Aion jatkaa sarjan parissa epäilemättä muutaman päivän sisällä.

[Susanna B · Rating 2 out of 5]

Ei ollut paljon sahramia eikä juonta tässä kirjassa. Jännite puuttui ja samalla tuntui, että tapahtumat kulkivat eteenpäin vain, koska aikakin kulki. Tuhopolttajan tarina oli tylsä, vaikka aineksia kiinnostavampiinkin käänteisiin olisi ollut. Jonnen munattomuus otti aivoon, tämän pitäessä isommassa arvossa isoisän velkoja kuin oman lapsen ja vaimon turvallisuutta?! Krisselle ei taaskaan kerrottu mitään (lieneekö oikeasti kylän pahin juorukello?), kun paras ystäväkin halusi pitää uuden rakkauden tältä mieluummin salaisuutena. Parempi vaan Krisselle, että päätti lähteä Kroatiaan.

[Elina Karoliina · Rating 2 out of 5]

Tähän astisista huonoin 😮‍💨 Kirja oli draamakohtausta toisensa perään, ja tuntui että nyt jäi kokonaan uupumaan se ihana pikkukylän fiilis, joka alunperin koukutti näitä lukemaan. Krissen hahmo myös ärsyttää kohtalaisesti, enkä vain osaa kuvitella hänen ja Tommin suhdetta. Tuntuu niin väkinäiseltä. 😅

[Johanna · Rating 2 out of 5]

Tämäkin sarja vähän meinaa lässähtää edetessään. Silti ihan kelpo viihdekirja semmoista kaivatessaan.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjan kolmannessa osassa eletään syksyä, eli edellisen Taatelitalvi -kirjan joulutunnelmista on kulunut jo hetki aikaa. Kahvila Koivu voi mainiosti ja hotelli Koivukin pyörii hyvin. Pyhävirralla puhaltavat uudet tuulet, kun Krissen kumppanin Tommin tilalle kunnanjohtajaksi on tullut vielä modernimpi uusi johtaja, joka haluaa houkutella pikkupaikkakunnalle lisää turisteja.

Uudet suunnitelmat herättävät kylällä ristiriitaisia tunteita. Turvallisuudentunnetta taas heikentää sarja tulipaloja: tuhopoltoista on selvästi kyse, mutta syyllisestä ei ole tietoa. Krissen omaa turvallisuudentunnetta huojuttaa myös Tommi, jolla on omat tulevaisuudensuunnitelmansa ja urahaaveensa. Kun syksy kääntyy talveksi, on valintojen aika.

Jos Taatelitalvi oli hurjaa työnteon kuvausta, Sahramisyksy ottaa pykälää rennommin. Krisse ei ole aivan yhtä hurja työnarkomaani ja elämään mahtuu vähän muutakin kuin työntekoa. Vaikkapa hankalan äitisuhteen käsittelyä: Krissen äiti nimittäin ilmaantuu Pyhävirralle, eikä lähde heti takaisin Töölöön, vaan viipyy pidempään.

Sivut kääntyvät viihdekirjalle sopivan rivakkaa tahtia ja juonikuvioiden jännite kantaa loppuun asti. Kirjan loppuluvut tuntuvat tosin jostain syystä tapahtuvan syyskuun lopussa, vaikka siinä vaiheessa koulujen syyslomat on jo vietetty ja halloweenit juhlittu, eli kalenterin pitäisi näyttää jo marraskuun alkua. Mutta näitähän sattuu, varsinkin jos tiukalla aikataululla tehdään. Sahramisyksykin on aika tiivis kirja, mutta tämä reilun parinsadan sivun mitta tuntuu kyllä toimivan.

Sarja tarjoilee siis edelleen kelpo viihdettä; ei muuta kuin Sitruunakevättä kohden!

[Martta · Rating 5 out of 5]

Helmet 43/2025 Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste =>
📖 Maija Kajanto, Sahramisyksy 👍

Viikolla 43 #helmetlukuhaaste2025 kohta oli ”Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste”. Yritin kovasti etsiä kirjahyllystä kirjaa, jonka kannessa olisi mauste, mutta en löytänyt yhtäkään. Maija Kajannon, Sahramisyksy 🧂🍁 oli pitkään mielessä tähän kohtaan ja ilokseni löysin sen kierrätyshyllystä. Olen tykännyt 📚 sarjan aikaisemmista osista, joten odotin myös tätä innolla.

Tämä kirja 📖 oli mielestäni erikoisen hyvä, sillä rankan työnteon sijaan tässä kuvattiin enemmän ihmissuhteita ja arkea. Aikaisemmissa osissa työ on näytellyt NIIN suurta osaa, joten oli hauskaa, että kerrottiin myös vapaa-ajasta ja kyläläisistä. Kylällä tapahtuu myös ikäviä asioita ja tihutöiden tekijää sai arvuutella kirjan edetessä. Tykkään Pyhävirran hahmoista (etenkin mummosta) ja tässä kirjassa esiteltiin jälleen uusia mielenkiintoisia henkilöitä sekä yllättäin Kristiinan äiti tuotiin vanhoihin lapsuudenmaisemiin. Ehdin taas jo huolestua kestääkö Tommin ja Kristiinan suhde, mutta onneksi lopussa sai huokaista helpotuksesta. Kirjan sivuilla oli lisää herkullisia reseptejä 🥕🧅🍰, ehkäpä vielä joku päivä pääsen niitä kokeilemaan.


Maija Kajanto, Sahramisyksy 👍

Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin:
3 Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
31 Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä
43 Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste

[Kirjantai · Rating 1 out of 5]

Kohtaukset, joissa keskitytään kahvilan pyörittämiseen, ruokien valmistamiseen ja kahvila Koivun sisustamiseen toimivat hyvin ja maalaavat kutsuvia, lämpimiä kuvia, jotka saavat palaamaan sarjan pariin uudelleen.

Kaikki muu toimiikin sitten heikommin. Hahmot tuntuvat paperinohuilta ja ihmissuhteet
ja dialogi epäuskottavilta. Ystävyyssuhteet syntyvät kätevästi itsestään persoonattomien kavereiden kanssa ja kehitellyt konfliktit tuntuvat naiiveilta. Päähenkilön ja tämän miesystävän suhde on kaikista kiusallisinta seurattavaa. Miksi nämä ihmiset ovat yhdessä? En vieläkään ymmärrä.

Myös juoni on heikko. Päähenkilö tuntuu lähinnä roikkuvan mukana passiivisesti muiden ihmisten toimiessa. Hänen reaktionsa eri asioihin ovat myös aika lapsellisia ja ovat turhauttavaa luettavaa. Tarinaan ympätty rikosjuoni sopisi paremmin lastenkirjaan kuin aikuiselle yleisölle.

Eniten jäi vaivaamaan kohtaus, jossa hahmo "voittaa" toisen nöyryyttämällä tätä pätemällä rikkaalla taustallaan ja sen tuomilla mahdollisuuksilla. Se tuntui puhtaan elitistiseltä ja ilkeältä ja jätti pahan maun suuhun. Ilman sitä olisin antanut kaksi tähteä.

[Venla · Rating 4 out of 5]

Olipas ihanan kevyt, nopealukuinen ja sydämellinen kirja. Tää menee ehkä näistä kolmesta nyt mun suosikiksi. Ei ollut turhaa jaarittelua taikka väkinäisiä juonenkäänteitä. Tarina eteni vauhdikkaasti eteenpäin ja tykkäsin juonesta itse asiassa tosi paljon. Ihanasti kuvailtu syksyinen miljöö tarjosi parastaan maukkaiden leivontaohjeiden kera.

Tässä kirjassa päähenkilö Krisseen tutustuttiin enemmän ja selvisi että hän on muutakin kuin pelkkä työnarkomaani :D (vaikka sitäkin myös). Krisse tutkiskeli omia tunteitaan, unelmia, pelkoja ja äitisuhdettaan. Lukijana pääsin sukeltamaan syvemmin hänen ajatusmaailmaansa, ymmärsin motiiveja ja tykästyin häneen taas uudestaan. Loppu oli todella hienosti kirjoitettu ajatellen Krissen luonteenpiirteitä ja hahmon kehityskaarta. En kyllä silti ymmärrä miten hän voi vaan yhtäkkiä lähteä ulkomaille ja jättää bisnekset (hotellin ja kahvilan) hoitamatta. Kuka ne sitten hoitaa? :Dd Ehkä tän epäkäytännöllisyyden voi ohittaa rakkaushömpän taialla…

[Njalla · Rating 3 out of 5]

Olipa jotenkin hauska huomata että ensimmäisessä luvussa eletään elokuun viimeistä päivää "syyskuu alkaa huomenna", samaan aikaan kun itse luin kirjaa elokuun viimeisenä päivänä.
Elokuisissa tunnelmissa ei kyllä kauaa viivytty, ei edes syyskuisissa, vaan aika kului reippaaseen tahtiin kirjan kuluessa. Mikä on toisaalta hyvä, koska asioita tapahtui loppujen lopuksi aika paljon, ja tuntui realistisemmalta että aikaakin kului.

Odotin Krissen äidiltä jotakin räväkkää ja vähintään myötähäpeää aiheuttavaa, mutta äitihän osoittautui varsin hauskaksi hahmoksi! Nousi jopa yhdeksi suosikikseni! Myös Tommi vaikutti vähän erilaiselta, Krissekin tavallaan. Ehkä kaikki henkilöt on ehtineet kasvaa ja kehittyä kirjojen aikana.

Mukava ja tunnelmallinen syysfiilistelykirja.

Olen muuten aika varma, että arvaan oikein lopun cliffhangerin, Hetan ihmissuhdekuvioinnin. Saa nähdä!

[Jenna · Rating 3 out of 5]

Mielestäni Kahvila Koivun kolmasosa ei yltänyt aivan kahden edellisosan tasolle. Tässäkin kirjassa oli tapahtumia jos jonkinlaisia ja henkilöhahmot kehittyivät tarinan edetessä - silti jokin jäi puuttumaan. Minua häiritsi Krissen "ulkopuolisuus"; Krisse tuntui jättävän omat ajatukset, tunteet ja reaktiot minimiin ympärillä tapahtuvien asioiden keskellä. Ihmettelin suuresti, kuinka tyynesti Kristiina otti uutiset mahdollisesta hotelli Koivun konkurssista.
Vaikka kirja ei mielestäni ollut aivan edellisosien veroinen, odotan silti loppuvuodesta julkaistavaa Kardemummajoulua innolla!

[Sivukujilla · Rating 3 out of 5]

Luin tämän "nyt tarvitsen jotain helppoa aivot narikkaan -lukemista" -kirjana ja siihen se sopi mainiosti! Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta pääsi hetkeksi pistäytymään taas Pyhävirralle. Asioita tapahtui aika vauhdilla, mutta ehkä olisi ollut vaikeaa laittaa väliinkään mitään hiljaisempaa. Onhan tässä jo kaikkea ja sivuja vain reilu 200. Tommin vanhempia, tuhopolttoa ja Tommin työjuttuja.

Krisse vaikuttaa taas hieman tasapainoisemmalta hahmolta, mutta samalla Tommi taas jää vähän taakse. Hänen roolinsa tässä kirjassa oli oikeastaan vain tuoda Krisselle koko ajan lisää jotain uutta ajateltavaa, kun melkein joka toisessa keskustelussa hänen elämänsä oli murroksessa. 😅

Krissen isää ei oikeastaan pahemmin mainittu, mutta oli kivaa, että äidin hahmo sai hieman syvyyttä ja hänestähän kuoriutui oikein mielenkiintoinen hahmo!

Ja jos Heta ja Tiina ei ole yhdessä, niin syön hattuni!

[Heidi]

Kahvila Koivu-sarjan kolmas osa jatkuu yhtä lämminhenkisissä tunnelmissa kuin kaksi ensimmäistäkin osaa. Päähenkilö Krisse palaa syksyllä kesälomareissun jälkeen Pyhävirralle pyörittämään kahvila Koivua ja hotelli Koivua. Rauhallista kuntaa häiritsee tuhopolttaja, mutta onneksi ei mitään vakavaa tapahdu. Tämän kirjan varsinainen tarina jäi ehkä ohuemmaksi kuin aiemmissa, ja näin jälkikäteen ei siitä enää yksityiskohtia muista tarkkaan. Mutta kaikkiaan miellyttävä lukukokemus.

[Mari · Rating 4 out of 5]

Sahramisyksy jatkaa samaa tuttua linjaa aiempien osien tapaan. Kirjoitustyyli on konsistenttia koko sarjan yli (ainakin nyt tähän asti mitä olen lukenut). Krisse jatkaa kahvila- ja hotelliyrittäjänä Pyhävirralla ja haluaa ymmärtää, mikä on hänen parisuhteensa suunta. Sarja tuhopolttoja ravistelee (mutta vain vähän, koska tämähän on hyvän mielen kirja) kylää ja ahdistaa asukkaita. Kaikki kuitenkin selviää, taas kerran, ystävyyden ja rakkauden voimalla.

[Kiriazem · Rating 2 out of 5]

Aika mitäänsanomaton. Kirjassa oli mukavia tunnelman kuvauksia, mutta jokin kirjassa tökki, en ihan saa kiinni, että mikä. Krisse on hieman ärsyttävä hahmo, eikä oikein muutkaan hahmot saa sympatioita osakseen. Tuhopoltto-kuvio oli liian rankka tällaiseen hömppäkirjaan, ja turhakin. Taitaa Sitruunakevät sijoittua muualle kuin Pyhävirralle, mistä olen iloinen. Pyhävirta on jo aiheena kaluttu loppuun.

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Olihan se pakko aloittaa kolmaskin osa kun kerran kirjasarjan makuun on päässyt. Samaa tasoa toisen osan kanssa eli 4 1/2. Kirjoittaminen on sujuvaa ja hyvin mukaansa tempaavaa, kirjaa ei malttaisi ollenkaan laskea käsistään. Viihdyttävä, lämminhenkinen ja feel good- henkinen. Tässä osassa tulipalot häiritsevät maalaiselämän rauhaa, ja uusi kunnanjohtajakin aiheuttaa harmaita hiuksia. Eikä orastava ihmissuhdekaan ihan ruusuilla tanssimista ole.

[Kaija · Rating 3 out of 5]

Nopeasti luettu kirja, jonka parissa viihdyin. Jotenkin tästä jäi vähän lattea olo, mihinkään ei kunnolla ikään kuin käyty käsiksi, vaan asiat vaan tapahtuivat. Mutta toki sellaista se arkielämäkin taitaa olla. Jotain jäin vaille kuitenkin, toivottavasti seuraava kirja vetää enemmän mukaansa. Reseptiikka on kyllä ihana lisä, joka olisi varmasti vielä yhden lisätähden arvoinen.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Tämä osa ei ollut ihan niin naiivi ja ennalta-arvattava kuin kaksi edellistä. Mukana oli myös käänteitä, joita ei ihan ensimmäiseltä sivulta lähtien arvannut. Ylipäätään ote tarinassa oli syvempi kuin kahdessa ensimmäisessä osassa, vaikka genrelle tyypillinen pintapuolisuus ja siirappinen rakkaus olivatkin edelleen vahvasti mukana.