Teokset I

by Plato, Marja Itkonen-Kaila (Translator), Marianna Tyni (Translator)

Genres: Philosophy, Nonfiction

313 pages, Paperback

Published January 1, 1999

About the author

Plato (Greek: Πλάτων), born Aristocles (c. 427 – 348 BC), was an ancient Greek philosopher of the Classical period who is considered a foundational thinker in Western philosophy and an innovator of the written dialogue and dialectic forms. He raised problems for what became all the major areas of both theoretical philosophy and practical philosophy, and was the founder of the Platonic Academy, a philosophical school in Athens where Plato taught the doctrines that would later become known as Platonism.
Plato's most famous contribution is the theory of forms (or ideas), which has been interpreted as advancing a solution to what is now known as the problem of universals. He was decisively influenced by the pre-Socratic thinkers Pythagoras, Heraclitus, and Parmenides, although much of what is known about them is derived from Plato himself.
Along with his teacher Socrates, and Aristotle, his student, Plato is a central figure in the history of philosophy. Plato's entire body of work is believed to have survived intact for over 2,400 years—unlike that of nearly all of his contemporaries. Although their popularity has fluctuated, they have consistently been read and studied through the ages. Through Neoplatonism, he also greatly influenced both Christian and Islamic philosophy. In modern times, Alfred North Whitehead famously said: "the safest general characterization of the European philosophical tradition is that it consists of a series of footnotes to Plato."

Reviews

[Rasmus Tillander · Rating 3 out of 5]

Platonin varhaiset tekstit eivät ihan vakuuttaneet. Liikaa Sokrateen rasittavaa pyörittelyä ja liian vähän mitään oikeasti oivaltavaa.


Sokrateen puolustuspuhe
3/5
Apologia on tietenkin klassikko, josta Sokrates-legenda saa useat piirteensä. Tämä kannattaa lukea, mutta filosofisesti se ei ole lainkaan kiinnostava. Plussapisteet tietty siitä, että Sokrates ehdottaa itselleen rangaistukseksi nuorison turmelemisesta ilmaisia ruokailuja loppuelämäkseen.

Kriton
1/5
Kriton suostuttelee Sokratesta karkaamaan vankilasta ennen kuolemantuomiotaan. Sokrates on dogmaattinen ja jääräpäinen. Hyvin epäkiinnostava teksti.

Lakhes
1/5
Sokrates diskuteeraa Lakhesin ja Nikiaksen kanssa kannattaako frendien lasten opiskella aseenkäyttötaitoja. Keskustelun pääpointti on urheudun määritelmästä. Varhais-Platonin hengessä mihinkään vastauksiin ei päästä. Tästä ei saanut hirveästi irti.

Hippias (lyhyempi dialogi)
2/5
Kunnon hyvä fandom-väittely: kumpi on kovempi jätkä Akhilleus vai Odysseus? Keskustelu kuitenkin lähtee hyviltä raiteiltaan ihan siihen, että onko parempi olla tahallaan vai tahattomasti huono jossain. Vastaus on Sokrateen mukaan luonnollisesti ensimmäinen.

Ion
3,5/5
Piristiävä dialogi: Sokrates ja Ion keskustelevat siitä mistä runotaidossa on kyse. Lopputulemana runotaito on jumalainen, ei inhimillinen taito; runon tulkitsija ikään kuin magnetismi suhteessa runon metalliin.

Euthyfron
3/5
Euthyfron ja Sokrates puhuvat siitä mitä on hurskaus. Kreikkalaisen jumal-pantheonion sekavuus aiheuttaa ongelmia, samoin hurskauden suhde oikeudenmukaisuuteen. Ihan ok pyörittelyä siitä mikä on jumalten rakkauden ja oikein tekemisen suhde, mutta lopulta jää vähän ohueksi. Erityisminuukset siitä, että Sokrates spleinaa aivan liian pitkään muotoilua "kaikki y on x, mutta kaikki x ei ole y".

Kharmides
2/5
Sulokas ja nuori Kharmides saa Sokrateen dialogoimaan siitä mikä on järkevää. Mihinkään järkevään (heh) lopputulokseen ei päästä, mutta matkalla on pari ihan kiinnostavaa heittoa. Mukana myös hieman komiikkaa: Kharmides on niin kaunis poika, että saa hänen huomiostaan kilpailevat äijät tippumaan tuoleiltaan.

Lysis
1/5
Kauniita poikia ja pohdintaa siitä mitä on ystävyys. Lähestymistapa “sopivatko samanlaiset ja erilaiset paremmin yhteen” on aika tylsä ja dialogi muutenkin pitkästyttävä.

Protagoras
1,5/5
Dialogi alkaa hyvin pohdinnalla siitä mistä sofismissa on kyse ja Protagoras pitää oikeastaan aika kauniin puheen siitä miten hyveitä opetetaan. Sitten Sokrates tapansa mukaan kyselee kaikenlaista mikä ei oikeastaan ole kauhean kiinnostavaa ja lopulta päädytään siihen että hyve on tietoa ja sitten tavallaan sitä voi opetella. Mut Protagoras, servattu.

[Minäpäminä · Rating 3 out of 5]

Apologia on koskettava, aito ja edelleen ajankohtainen. Pakollista luettavaa jokaiselle demokraatille.
Kriton käsittelee kauniisti kuolemaa ja Sokrateen vakaumusta.
Lakhias käsittelee urheutta ja Sokrateen hyveteoriaa (hyve on tietoa).
Hippias käsittelee hyvettä.
Ion tutkii runouden alkulähteitä.
Euthyfron on pitkä johdatus keskinkertaiseen vitsiin. Sokrateen tuomio leijuu yllä.
Kharmides ja Lysis ovat hulvattomia. Sokrates puhkuu kiimasta, änkyttää jotain maalaisjärjestä ja rakkaudesta.
Protagoras on antoisa mutta vaativa. Dialogi kieppuu hyveteorian ympärillä.