Radioääni, tv-kasvo ja asioita kärjistävä kolumnisti. Tuomas Enbusken elämä on täynnä ristiriitoja. Annetaan hänen itse kertoa, ja yritetään ymmärtää.
Lapsena oululaispoika Tuomas Enbuske luki kaiken, mitä käteensä sai. Hän haaveili arkkitehdin ammatista, mutta lopulta kiinnostus radiotyöhön jätti kaiken muun varjoonsa.
Kotona ei korotettu ääntä, mutta Tuomas reagoi hiljaisuuteen raivokohtauksilla. Matkalla terapiaan Tuomas jäi tahallaan väärällä pysäkillä pois.
Helsingissä unelmat toteutuivat. Kiss FM teki Tuomaksesta radiotähden, pian töitä tuli myös televisiosta. Jari Sillanpää tuli hänen haastattelussaan kaapista ja Anneli Auer avautui vankilasta päästyään. Presidentti Halonen käski kruununprinsessa Victoriaa varomaan Tuomasta, mutta Alexander Stubb innostui tekemään kirjan hänen kanssaan.
Nuoruusvuotensa Tuomas vietti vasta nelikymppisenä, jolloin meno kiihtyi liikaakin. Pakollinen äkkipysäys sai jättämään päihteet, tunnistamaan autismin kirjon ominaispiirteet sekä etsimään oikean hoidon maanisdepressiivisyyteen. Hitaan toipumisprosessin jälkeen Tuomas on palannut töihin – Suomen suosituimpia podcasteja juontamaan.
Nykyään entinen ateisti käy viikonloppuisin jumalanpalveluksissa niin uskonsa kuin kirkkojen arkkitehtuurinkin takia.
Tuomas Marjamäki (s. 1978) on kirjailija ja toimittaja, joka on erikoistunut suomalaisen viihteen historiaan. Hän on aiemmin julkaissut muun muassa Vesa-Matti Loirin, Spede Pasasen ja Irwin Goodmanin elämäkerrat sekä kirjat Kummelista ja Uuno Turhapurosta.
Odotin tämän lukemista heti julkaisusta kuultuani. Itseasiassa tilasin jopa äänikirjapalvelun ihan vain siksi, että saan kuunnella tämän. Enbuske on mielestäni kaikessa ristiriitaisuudessaan kiinnostava hahmo. Hänen jutut ja oivaltavia ja huumori kivan kuivakkaa. Pieni kanssamuurahaistutkija minussa viihdyttyy hänestä.
Kirja on viihdyttävää kuunneltavaa. Tämä ei varmasti iske, jos hahmo ei ennestään ole kiinnostava, mutta niin kai se on aina elämäkertojen kohdalla.
Voin siis suositella jos Enbusken sekoilut on kiinnostanut aiemmin ja en suosittele jos ei ole kiinnostanut.
Kirja, oli sitten elämäkerta tai ei, alkaa lapsuudesta ja nuoruudesta, joista kerrotaan nopeasti — tyyliin “ei siellä mitään ihmeellistä ollut” — ja se fiilis jää vähän päälle koko kirjan ajaksi. Että ei tässä nyt mitään suurta sankaritarinaa ole, tavallinen elämä vain.
Tuomas Enbusken tarina on aika arkinen: töitä, perhe, ero, huumeet, diagnoosi. Ei mitään sellaista, mitä ei monella suomalaisella olisi jollain tasolla. Paitsi ehkä enemmän rahaa. Jossain kolumnissa väitettiin, että kirjassa brassailaan rahalla, naisilla ja älykkyydellä. En kokenut sitä noin. Joo, ne asiat vilahtavat siellä aika usein, mutta enemmänkin sellaisina tosiasioina, ei kerskailuna. Ehkä joitain ärsyttää.
Mutta sitten on se ristiriitaisuus, joka tekee Enbuskesta kiinnostavan ja on koko kirjan parasta antia. Hän on ex-ateisti ja nykyinen uskovainen, muttei hihhuli. Häntä pidetään oikeistolaisena, mutta hän äänesti vasemmistoa. Hän on älykkö, joka tekee juorupodcastia. Hän ei pysty puhumaan vessa-asioista, mutta kertoo pissanneensa lattialle. Hän puhuu perheen tärkeydestä, mutta myöntää, ettei aina pysty huolehtimaan lapsistaan.
Mielenkiintoisinta on Enbusken uskoontulo. Valitettavasti kirjassa tämä aihe jää pintaraapaisuksi. Kirkossa käynti, iltarukoukset, ja sitten joku yksittäinen kohta, jossa hän puhuu pyhän Hengen kosketuksesta.
Mutta mitä se hänelle oikeasti tarkoittaa? Miten hän on tutkinut Raamattua, ja mitä ajatuksia se on herättänyt? Miten hän suhtautuu muihin uskontoihin ja siihen, että ihminen voi kokea pyhää monella eri tavalla? Miten hän sovittaa oman uskonsa ja arvomaailmansa sellaiseen keskusteluun, jossa monet uskovat puhuvat Jumalasta mutta ajavat politiikkaa, joka ei välttämättä ole kovin armollista tai yhteisöllistä?
Näihin ei kirjassa mennä, vaikka juuri ne kysymykset voisivat avata paljon syvempää kuvaa hänestä ihmisenä, ei vain julkkiksena.
Lopulta Enbuske tuntuu vähän kuin tiivistelmä some-Tuomaksesta: nokkelaa, ristiriitaista, rehellistä mutta kuitenkin etäistä. Odotin ehkä, että päästäisiin pintaa syvemmälle — kai siellä pinnan alla jotain on... Mutta tämä kirja ei vie lukijaa sinne.
Oikeastaan kukaan (media)julkkis ei ole niin kiinnostava, että kokonainen kirja kantaisi. Tästä saisi toki paljon enemmän irti, jos olisi kuunnellut/katsellut noita kirjassa mainittuja ohjelmia. Minulle Enbuske oli toki tuttu, mutta en oikein tiedä mistä 😊 (no twitter ainakin). En ollut varmaan katsonut yhtäkään noista mainituista keskustelu/tositv jne ohjelmista ja radio-ohjelmatkin olivat tuntemattomia. Enbusken ääni on kuitenkin tuttu, esimerkiksi tuota uudehkoa Nostatus podcastia olen välillä kuunnellut.
Niin, siitä äänestä. Minusta Tuomaksen ääni on miellyttävä, tai ainakin ihan ok. Mutta. Tähän kirjaan se ei sopinut ollenkaan. Ensinnäkin, eka kerta koskaan, kun olen joutunut *hidastamaan* nopeutta! Toiseksi, välillä Enbuske tuntuu melkein huutavan, usein kohdissa, joissa siteerataan omaa tai jonkun muun kommenttia johonkin asiaan. Kolmanneksi, tuntuu oudolta kun tämä ääni (niin omanlainen ettei voi unohtaa että se on Tuomas) kertoo Tuomaksesta 😄 (vähän niinkuin äiti taaperolle "äiti menee nyt kauppaan").
Marjamäki osaa kyllä kirjoittaa elämäkertoja. Tämän auktorisoidun kirjan kohdalla voi todeta, että kun on kerrottu paljon hienoja juttuja, on varaa kertoa paljon vähemmän imartelevaakin. Aika hyvä balanssi.
Elämässä on erilaisia vaiheita, mielipiteitään ja ajatuksiaan saa ja pitää muuttaa ja katseen on suotavaa avartua läpi elämän. Tuollaista jäi käteen Marjamäen elämänkerrasta Tuomas Enbuskesta. Koskettavin osuus oli "Tuomaksen evankeliumi", kuvaus uskon löytymisestä. Mielenkiintoista oli myös kehyskertomus. Helsinki, media-ala ja koko maailman tilanne on muuttunut melkoisesti ajoista, jolloin Enbuske aloitti työuransa.
Meidän sukupolvemme Ruben Stiller ja ristiriitainen henkilö. Kirjan jälkeen vieläkin pidän Enbuskea jännänä persoonana, joka etsii itseään. Positiivista, että julkisuuden henkilö kertoo rohkeasti sairauksista, päihteistä sekä elämän onnistumisista ja epäonnistumisista! Kiitokset Marjamäen kerronnalle!
Tuomas Enbusken historia TV:ssä ja radiossa 2000-luvun alun Kiss Fm:n kohuista Far Outin kautta Ylen ja muiden kaupallisten kanavien kautta podcastien tekijäksi oli mielestäni kiinnostava. Olisiko Tuomasta pitänyt haastaa enemmän mielipiteistään ja teoistaan?
Elämänkerrassa ei tarvitse kaunistella. Tästä välittyi rehellinen ja elämänmakuinen tarina. Pystyin kirjan kautta kokemaan osan siitä tuskasta ja toivosta, jota Tuomas oli mahdollisesti kokenut.