Kumpi valita: vapaus vai rakkaus? Kaunis, tunteita kuohuva romaani kaipuusta ja juurista.
Aavan kylä on valmistautumassa uusiin valloitusretkiin sammon tuhouduttua. Entisen päällikön tytär Mai päättää jättää paikkansa miekkojen riveissä ja lähtee etsimään uusia lauluja, tapoja tuoda rauhaa vallanhimon tilalle. Mai löytää tien tuntemattomille seuduille ja kohtaa merentakaiseen viholliskansaan kuuluvan Mietin.
Vedessä viihtyvä Mietti kiehtoo Maita, ja muiden varoituksista huolimatta heidän tarinansa alkavat punoutua yhteen. Aaltojen noustessa kenenkään salaisuudet eivät enää pysy piilossa.
Laulunpunojat on itsenäinen jatko-osa kirjalle Laakson linnut, Aavan laulut.
Katri Kauppisen nuortenkirja Laulunpunojat jatkoi Main tarinaa, joka alkoi sivuhenkilönä kirjassa Laakson linnut, Aavan tarinat. Tarinoissa eletään satojen vuosien takaista Muinais-Suomen aikaa.
Aavan entisen päällikön tytär Mai karkasi kylästään ja lähti etsimään uusia lauluja ja tapoja luoda rauhaa, sillä kylään oli noussut päälliköksi henkilö, joka halusi vain sotia. Perheen jättäminen oli vaikeaa, mutta Mai oli tottunut kulkija, eikä pelännyt yksinoloa. Mai päätyi lopulta Lintukotoon.
Lintukodossa oli ihana elää. Siellä oli vaurautta ja ruokaa kaikille, mutta vaaniko vaara sittenkin lähellä. Kuolo oli ennenkin käynyt kylässä tuoden väkivaltaa, kuolemaa ja surua. Lisäksi Mai kaipasi ja ikävöi Aavan ihmisiä.
Katri Kauppisen Laulunpunojat esitteli muinaissuomalaista elämänmenoa, uskomuksia ja kulttuuria sekä kiinnostavia henkilöhahmoja. Pidin kovasti ensimmäisestä kirjasta ja Laulunpunojista. Muinaissuomi on todella kiehtova aihepiiri.
3,5/5 Laulunpunojat on jatkoa Kauppisen aiemmalle teokselle, mutta keskittyy sen laajasta hahmokaartista vain yhteen henkilöön - Maihin. Koin tämän pienoiseksi pettymykseksi, sillä Laakson linnut, Aavan linnut loistaa mielestäni siinä, miten näkökulmat vaihtelevat tiuhaan tahtiin. Maailma on kyllä edelleen kiehtova ja oli erityisen kiinnostavaa matkustaa Main kanssa Laakson ja Aavan ulkopuolelle.
Ekaa osaa lukiessa mietin, miten olis ollut mukavampi keskittyä yhteen tai pariin hahmoon monen sijaan. Tätä osaa lukiessa kuitenkin aloin kaipaamaan useampia päähenkilöitä. Mai oli looginen hahmovalinta ekan osan päähenkilökatraasta, mutta hänen polkunsa tuntui lähinnä filleriltä. Meinaan.. kirjan loppu jätti selkeästi tilaa uudelle osalle, jossa palattaisiin taas ensimmäisen osan juurille. Jos kolmas osa tosiaan ilmestyy, on Main fillerirooli täytetty. Sori Mai.