Miksi, oi miksi kaikkien henkilöiden ulkonäköä ja vaatetusta pitää kuvata niin tarkasti?
Kirjan päähenkilöillä on myös taito havaita, onko jonkun tukka "ammattitaitoisesti leikattu", tai että "puku on tyylikäs, arvatenkin Tom Fordin". Erityistä huomiota kiinnitetään miesten pukujen ryppyihin. Jonkun herran puku on "täysin rypytön" ja yhdellä tyypillä "puvun helma on rypytön".
Aarrgghh!
Alexin ollessa suihkussa hän suunnittelee tulevia tekemisiään. Lukijalle kerrotaan etukäteen, että hän aikoo pukeutua ennen hommiin ryhtymistä. Ihanko totta.
Jo aivan tuttuja henkilöitä kuvaillaan "parrakas Tom nauroi", tai "vaaleatukkainen Nora sanoi" tms. Ei "ammattitaitoinen kirjailija" (hih) kirjoita tuolla tavalla.
Kaksi päähenkilöistä työskentelee Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa. Sekä he, että muut puhuvat siitä jatkuvasti koko nimellä. Kukaan ei mieti tyyliin "päätti lähteä käymään työpaikalla/korkeakoululla". Aina lähdetään Kuninkaalliselle Teknilliselle Korkeakoululle. Luontevaa?
Kerrostalossa Tukholmassa ovikello soi. Nora menee ja "kurkistaa avaimenreiästä".
Hän näkee kaksi pukumiestä. Miten taitavaa! Muina kertoina hän tyytyy tavallisten ihmisten tapaan katsomaan ovisilmästä.
Kirja oli ripeätempoinen, mutta loppujaksoa lukuunottamatta jotenkin täysin sietämätön. Kilttinä ihmisenä annan kolme tähteä mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta (tekoäly ja robotit), hyvästä juonesta ja loppuratkaisusta. Ja jos kävisi niin, että tämä kaksikko opettelisi kirjoittamaan, välttämään kliseitä ja kehittämään uskottavia henkilöhahmoja, saattaisin lukea sarjan seuraavan, tulevan osan. Sitten kun lehmätkin lentää.