Nuorten aikuisten romaani halusta, tunteista ja yhteiskuntaluokasta
Abivuosi on täynnä ratkaisemattomia kysymyksiä. Mitä haluaa pää, mitä sydän, mitä ruumis? Mitä ihminen uskaltaisi haluta elämältä ja tulevaisuudelta?
Pohjois-Suomesta Helsinkiin taidelukioon muuttanut Emma ja espoolainen Joel alkavat tapailla, mutta kolmas pyörä Aleksi hiipii kuin varkain Emman ajatuksiin. Lopulta Emma on kuin klassikkoromaanin Lady Chatterley, loukussa kahden erilaisen mutta mahdottoman miehen välissä. Emma vain ei ole mikään lady. Ja toisin kuin Lady Chatterley, Emma aikoo pitää tunteet hallinnassa.
Emman matka pohjoisesta Etelä-Suomeen on pitkä, mutta matka kohti lupaavaa tulevaisuutta tuntuu jo lähes mahdottomalta. Jos tarvittavat suoritukset saadaan kasaan, Emmasta tulee perheensä ensimmäinen ylioppilas. Kukaan ei vain ole näyttämässä luokkaretkeilijälle, miten tulevaisuutta kohti kuljetaan. Tunteita voi hallita, kun ne huomaa ja hyväksyy, mutta miten hallita kokonaista elämää?
Varmaa on vain jatkuva liike. Arkiaamuina Emma rientää siivoamaan helsinkiläistä toimistoa ja sieltä kouluun kohtaamaan äidinkielenopettajan paheksuvia irvistyksiä ja opinto-ohjaajan vaativia kysymyksiä. Sunnuntaisin hän kiitää itähelsinkiläisestä opiskelijasolusta Joelin vauraaseen espoolaiskotiin perhelounaille, jotka nostavat esiin aina lisää kysymyksiä. Vain maan alla kiitävän metrojunan kyydissä Emma on vapaa ympäröivästä paineesta, ja joskus Aleksin kanssa on ehkä samanlaista, että syöksyy vain tunneliin eikä mitään muuta suuntaa ole.
Ärsytti muutamat virheet, esim. Äi8 on pakollinen kurssi, eikä äikkää voi mennä kirjoittamaan ennen kuin kurssin on suorittanut loppuun saakka. Tavallaan kirjaan oli itse juuri lukiota lopettelevana helppo samaistua, mutta etenkin dialogi oli hyvin epäuskottavaa. Uskon, että kirjakieli olisi toiminut kirjassa paremmin. Päähenkilön psykologiapohdinnat oli mielenkiintoisia
Olipa todella hyvä nuorten aikuisten romaani! Kertojaääni on persoonallinen ja mukaansa tempaava, halun ja merkityksellisyyden tunnetta käsitellään realistisen samaistuttavalla otteella ja kirja on kokonaisuutena ahmittavan vetävä.
3-4 ⭐ Lukioelämää, ihmissuhteita, halua, seksiä ja tulevaisuusvisioita, psykologiaa ja vähän luokkaerojakin. Päähenkilön tunneanalysointeja on kiinnostavaa lukea ja kieli on luontevaa. Suurimpaan osaan henkilöhahmoista ja heidän raivostuttavaan vuorovaikutukseensa turhautui jossain vaiheessa isosti, mutta niin oli varmaan tarkoituskin.
Iskee varmasti parhaiten lukioikäisiin tai yseihin (vaikken kehtais ehkä itse suositella lol), miksei nuorille aikuisillekin.
Pari runokirjaa kirjoittaneen Satu Erran ensimmäinen nuortenromaani kertoo takakannen mukaan halusta, tunteista ja yhteiskuntaluokasta. Sen pääosassa on Emma, joka on muuttanut pohjoisesta Helsinkiin päästäkseen taidelukioon. Emmalla on solukämppä Kontulassa, niukasti rahaa, ystäviä ja ihastuksen kohteena upeanenäinen Joel.
Emma on solahtanut osaksi espoolaista kaveripiiriä, joka ei ihan tajua kaikkea. Joelkin on hyvin toimeentulevasta perheestä, jossa pidetään sunnuntaisin viininhuuruisia perhepäivällisiä, joihin Joel kutsuu ystäviään – tyttöjä – koska ei taida oikein sietää perhettään yksin. Emma haluaisi Joelin itselleen, mutta Joel ei aina ihan tunnu avautuvan Emmalle, ja on muutenkin kovin hyvää pataa monen muunkin tytön kanssa.
Kaikkiaan elämä tuntuu aika monimutkaiselta, kun on pyöriteltävänä omat tunteet, muiden tunteet, ihastumiset ja ystävyyssuhteet, abivuoden vaatimukset, luokkaerojen hienovaraiset hiertämiset ja kaikki muu, mitä elämään kuuluu. Emman näkökulma on hyvin kuvattu, sivuhenkilöissä on myös oikein mainioita tyyppejä, joiden vaikeilusta kirja saa oman kierteensä.
Tällainen tunne on oikein raikas kirja, joka kuvaa Emman sisäistä tunne-elämää lumoavalla tavalla. Myös kirjan runsas dialogi on sujuvaa ja uskottavaa. Näillä näytöillä toivotan Erran kirjoittamaan enemmänkin nuortenkirjoja.
Hitsi et nää sivuhahmot osaa olla välillä rasittavia ja jopa problemaattisia 😅 Mut niinhän oikeetkin ihmiset joskus on... Mut muuten kyllä sujuvaa tekstiä, imaisi oikein mukaansa. Hahmot on kolmiulotteisia ja syvällisiä, mutta kuitenkin realistisia ihmisenalkuja - ei tuntunut siltä, että aikuinen kirjoittaa tässä siitä, millaisia kuvittelee nuorten olevan, mikä on aina cringe. Kirja jättää paljon auki ja ei kerro lukijalle kaikkea, eli jos sellainen ärsyttää niin en suosittele. Mut itseäni ei ainakaan häirinnyt turhan paljon. Tää on tämmönen korkeakirjallisuuden kanssa flirttaileva slice of life / chick lit -juttu. Sen verran graafisia seksikuvauksia, että silleen lukioikäisestä ylöspäin suosittelisin. Hyvin upposi tälleen kolmekymppisellekin. Hieno ajankuva mun mielestä, tähän ois mielenkiintoista palata joskus parinkymmenen vuoden päästä ja kattoo, miten on kestänyt aikaa.
Oho, täähän oli hyvä! Ärsytti jotkut lukioon liittyvät outoudet, mut muuten tää Emman ajatusmaailma ja koko lukioelämä, ihmissuhdejutut yms. oli jotenki ihan poikkeuksellisen aidon tuntusta verrattuna siihen, mitä nuortenkirjat yleensä on. Nää teemat ja kannanoton kohteet, niinku just se yhteiskuntaluokka ja se, et Emman pitää tuntee tunteita ja miettii omii ihmissuhteita, nii ne kävi kyl selväks varmaan jostain ekasta luvusta asti eikä oikein mitenkään haastanu missään vaiheessa ajattelemaan ite, nii ehkä siinä mielessä on lukijana vähän aliarvioitu olo, mut päähenkilöö tässä ei kyl aliarvioida yhtään.