What do you think?
Rate this book
Burvība
Rīkas Pulkinenas romāns ''Burvība'' ir meitenības un varas izmantošanas autopsija, spožs pētījums par to, cik jaudīgi un mierinoši mēdz būt sadomājumi, cik trausla ir atšķirība starp mīlestību un spēli.
Septiņpatsmitgadīgā Filipa Lākso tiek atrasta mirusi savas mājas pagalmā. Nekas neliecina par noziegumu, un visi, kas meiteni pazinuši, stāsta, ka viņai nav bijis pašnāvniecisku tieksmju. Tiesa, brīžiem škiet, ka viņi nerunā par vienu un to pašu cilvēku. Ikkatrs romāna personāžs Filipu redz atšķirīgi, kā spogli savām fantāzijām, dusmām, centieniem, saviem mierinājumiem un brīvības meklējumiem, un izmanto šo konstruēto tēlu saviem mērķiem. Taču lasītājam visu laiku jādomā par to, kurš ir īstais stāstītājs.
Septiņpatsmitgadīgā Filipa Lākso tiek atrasta mirusi savas mājas pagalmā. Nekas neliecina par noziegumu, un visi, kas meiteni pazinuši, stāsta, ka viņai nav bijis pašnāvniecisku tieksmju. Tiesa, brīžiem škiet, ka viņi nerunā par vienu un to pašu cilvēku. Ikkatrs romāna personāžs Filipu redz atšķirīgi, kā spogli savām fantāzijām, dusmām, centieniem, saviem mierinājumiem un brīvības meklējumiem, un izmanto šo konstruēto tēlu saviem mērķiem. Taču lasītājam visu laiku jādomā par to, kurš ir īstais stāstītājs.
397 pages, Hardcover
Published July 25, 2025
27 people are currently reading
458 people want to read
About the author
Riikka Pulkkinen
14 books138 followersRiikka Pulkkinen was born in 1980 and spent her youth in Oulu, a town on Finland’s northwest coast, with her father (a lawyer), mother (a doctor), and two sisters. During that time, she was also a very talented athlete. Nowadays she studies literature and philosophy at the University of Helsinki, and does her jogging without a stopwatch.
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 95 reviews
November 27, 2025
Nappasin Riikka Pulkkisen "Lumon" (Otava, 2022) luettavakseni täällä Goodreadsista lukemani erinomaisen kirja-arvion perusteella ja koska samaan aikaan kaipasin uutta verta yhdeksäsluokkalaisten kotimaisten kirjojen vinkkaukseen. Pulkkiselta olin lukenut aikaisemmin vain Rajan, joka oli mielestäni silloin tuoreeltaan erinomainen, mutta josta en nyttemmin muista oikeastaan juuri mitään muuta kuin kauniina pitämäni kielen.
Seitsemäntoistavuotias Philippa löydetään kuolleena kotitalonsa pihalta. Kuolinsyy on epäselvä, mutta se on ainakin varmaa, että tyttö on ehtinyt jättää pysyvät jäljet tuntemiinsa ihmisiin. Mutta kuka Philippa oikeastaan oli? Siinäpä onkin vasta kysymys. Kaikilla romaanin henkilöhahmoilla tuntuu olevan hänestä hieman erilainen kuva. Philippa on vanhuksia auttava naapurintyttö, Philippa on deittisovellus-viettelijätär, Philippa on parhaista parhain ystävä, Philippa on totuutta vääntelevä manipulaattori. Philippasta on moneksi. Philippa on legioona!
Lukija kiinnostuu alkuasetelmasta ja piilevästä mysteeristä, mutta kysymyksessä ei kuitenkaan ole dekkari. Teoksessa keskeiseen rooliin nousevat kysymykset muun muassa vallasta, toden ja valheen rajasta sekä tyttöydestä ja naiseudesta. Viimeksimainittua käsitellään eritoten sangen oivallisin sanankääntein.
Jos hän huutaa kaduilla, hän on äkkiä mielestänne hullu. Jos hän ottaa vastuun ja pääsee päättäjäksi päättäjien pöytiin, esiintyy vakavana kokouksissa ja kokousten jälkeen, hänen olisi kuitenkin osattava olla teidän mielestänne, hmm, niin, erilainen. Hän ei saisi ainakaan pukeutua kukkamekkoon[...] Ette teidä, miten ja mitä tytön tulisi olla, mutta tiedätte, että hänen tulisi olla sekä enemmän että vähemmän. (s- 354)
Kiinnostavaksi teemaksi nousee viha. Ruuhkavuosia läpi käyvän Alinan sisällä kuplii raivo, jota hän ei kuitenkaan saisi millään tavoilla näyttää. Philippan avustuksella sekin kuitenkin onnistuu.
Lukukokemus oli kaksijakoinen. Toisaalta kirja tempaisi mukaansa niin että sitä oli vaikea laskea käsistään. Nautin kielen kauneudesta, kuten silloin muinoin "Rajaa" lukiessani. Ja sitten toisaalta kaikki juonenkäänteet eivät aivan vakuuttaneet ja pidin niitä sekä ylihenkevää päähenkilöä hieman epäuskottavina. No, epäuskottavuus ei välttämätt ole tämän romaanin tapauksessa suuri helmasynti, todenpuhumisen, valehtelun ja niiden väliin jäävän harmaan alueen ollessa yksi keskeinen teema.
Nappaisinko kirjan mukaan vinkkauksiini? No, sitä täytyy vielä hetken aikaa harkita. Ei tämä helpoin mahdollinen kirja ainakaan ole eikä missään tapauksessa sovi kaikkiin käsiin, mutta ehkäpä joku itseäni fiksumpi teini-ikäinen tavoittaisi teoksen kaikki nyanssit minua paremmin.
Seitsemäntoistavuotias Philippa löydetään kuolleena kotitalonsa pihalta. Kuolinsyy on epäselvä, mutta se on ainakin varmaa, että tyttö on ehtinyt jättää pysyvät jäljet tuntemiinsa ihmisiin. Mutta kuka Philippa oikeastaan oli? Siinäpä onkin vasta kysymys. Kaikilla romaanin henkilöhahmoilla tuntuu olevan hänestä hieman erilainen kuva. Philippa on vanhuksia auttava naapurintyttö, Philippa on deittisovellus-viettelijätär, Philippa on parhaista parhain ystävä, Philippa on totuutta vääntelevä manipulaattori. Philippasta on moneksi. Philippa on legioona!
Lukija kiinnostuu alkuasetelmasta ja piilevästä mysteeristä, mutta kysymyksessä ei kuitenkaan ole dekkari. Teoksessa keskeiseen rooliin nousevat kysymykset muun muassa vallasta, toden ja valheen rajasta sekä tyttöydestä ja naiseudesta. Viimeksimainittua käsitellään eritoten sangen oivallisin sanankääntein.
Jos hän huutaa kaduilla, hän on äkkiä mielestänne hullu. Jos hän ottaa vastuun ja pääsee päättäjäksi päättäjien pöytiin, esiintyy vakavana kokouksissa ja kokousten jälkeen, hänen olisi kuitenkin osattava olla teidän mielestänne, hmm, niin, erilainen. Hän ei saisi ainakaan pukeutua kukkamekkoon[...] Ette teidä, miten ja mitä tytön tulisi olla, mutta tiedätte, että hänen tulisi olla sekä enemmän että vähemmän. (s- 354)
Kiinnostavaksi teemaksi nousee viha. Ruuhkavuosia läpi käyvän Alinan sisällä kuplii raivo, jota hän ei kuitenkaan saisi millään tavoilla näyttää. Philippan avustuksella sekin kuitenkin onnistuu.
Lukukokemus oli kaksijakoinen. Toisaalta kirja tempaisi mukaansa niin että sitä oli vaikea laskea käsistään. Nautin kielen kauneudesta, kuten silloin muinoin "Rajaa" lukiessani. Ja sitten toisaalta kaikki juonenkäänteet eivät aivan vakuuttaneet ja pidin niitä sekä ylihenkevää päähenkilöä hieman epäuskottavina. No, epäuskottavuus ei välttämätt ole tämän romaanin tapauksessa suuri helmasynti, todenpuhumisen, valehtelun ja niiden väliin jäävän harmaan alueen ollessa yksi keskeinen teema.
Nappaisinko kirjan mukaan vinkkauksiini? No, sitä täytyy vielä hetken aikaa harkita. Ei tämä helpoin mahdollinen kirja ainakaan ole eikä missään tapauksessa sovi kaikkiin käsiin, mutta ehkäpä joku itseäni fiksumpi teini-ikäinen tavoittaisi teoksen kaikki nyanssit minua paremmin.
October 12, 2025
Mums katram ir brīvā griba citus un sevi ieraudzīt tā, kā mēs to vēlamies. Tieši tāpat, kā citiem ir likumīgas tiesības arī pret mums raidīt savas brīvās gribas harpūnas. Patiesība vienmēr ir kaut kur pa vidu, un ir dzīves-stāsti, kuri tā arī nekad nebeidzas.
No manis pienāktos 3,5 zvaigznes.
No manis pienāktos 3,5 zvaigznes.
Read
September 18, 2022Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut.
Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus.
"Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."
Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä.
Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat.
Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen kiertyy naapurin vanha mies, 86-vuotias leski Axel, Axelin edesmennyt vaimo Helena ja ennen muuta naapurin 35-vuotias neurologian erikoislääkäri ja "ruuhkavuosinainen" Alina, Philippan merenrantatalossa asuva poikaystävä Oliver, hänen paras ystävänsä Saga sekä tietysti kaikki Philippan kaverit ja ne miehet, jotka hän on löytänyt deittisovelluksen matchien kautta.
Sellaiset kuin vaikka 32-vuotias Sebastian, joka torjuu merkityksettömyyden tunteita italialaisilla kengillään ja Porsche Carrera Cabrioletillaan. Sebastian, jonka haaveissa siintää Scoda Octavia -mainosten luoma kuva perhe-elämästä. Tai Anton, äidinkielen opettaja, joka ei voi vastustaa Philippan viehätystä, mutta joka sentään tajuaa, että koskettamisessa menee raja.
Netissä Philippa on Lolita giving, The Saddest Girl on Earth, Not Your Sonya, Miss Meursault. Hän on houkutus. Hän on lupaus ja kiihko. Hän on katseiden käyttöön asettuva objekti, joka hallitsee esittämäänsä kuvaa itsestään. Philippa ja hänen Olympus Pen -kameransa.
Philippa ei pysy totuudessa. Hän oppi jo pikkutyttönä tarinoiden lohduttavan voiman, kun hänen äitinsä kärsi masennuksesta. Äiti, joka sai Philippan 16-vuotiaana. Äiti, joka kirjoitti neljä laudaturia ja meni yliopistoon opiskelemaan.
Lumo on feministinen romaani. Se on kertomus naisten ja tyttöjen voimasta. Sen huulikiiltojen ja heilahtelevien pitkien hiuksien alla sykkii kuitenkin myös toinen tematiikka. Pulppuaa naisen viha ja raivo. Jyskyttää päänsäryn lailla umpikujan seinää.
Siksi kerronta tarvitsee Alinan, joka on perhe- ja työelämän puristuksessa. Joka on se, jolta jatkuvasti pyydetään apua, oli hän sitten töissä tai kulki kadulla. Alina sellainen vaarattoman ja äidillisen näköinen nainen trenssitakissaan, mitä parhain avun pyynnin kohde. Alinan sisällä kuitenkin raivo alkaa tiivistyä ja kuohua. Muuttua koskeksi, jolle pidättäytyminen virtaamasta alkaa käydä mahdottomaksi.
Syntyy riitoja riitoja riitoja.
Alina ja hänen miehensä Daniel ja riitojen muotoonsa hioitunut käsikirjoitus.
"Oli sunnuntai. Alina tiesi, että asialistalla olisi enää sovinto. Myös sopimiselle heillä oli oma, toistuva koreografiansa. Alina pukeutuisi mustaan silkkiyöpaitaansa, ei pitsiä, vain naruolkaimet. Ehdottomasti myös pikkuhousut, Daniel piti niiden riisumisesta."
Sovintoseksi ei sammuta raivoa Alinan sisällä.
Mistä apu Alinalle?
Philippalta tietysti. Philippalta ja hänen Olympus Pen -kameraltaan, jolle Alina esittää raivoperformanssinsa. Huutaa raivonsa julki julkisilla paikoilla. Antaa mennä, ottaa riskin olla se halveksituin kaikista, hullu nainen.
Philippalla on kolmas silmä. Tai neljäs tai viides. Hän näkee ihmisten läpi, eikä Alina ole tässä suhteessa poikkeus. On myös toinen puoli. Yöpuoli kuin asematunnelin ovenpieli, joka houkuttaa Philippan tekemään pahoja ja ikäviä tekoja. Alistamaan ja pettämään luottamuksen.
Pulkkinen kirjoittaa hurmaavasti. Philippa on kuollut. Philippa on elossa. Liikahdukset aikaan, jolloin Philippa ei vielä maannut kuolleena pihalla.
Pulkkisen sanoilla on kohtalokkaat reunat. Mitenkään muutoin asiat eivät olisi voineet mennä kuin ne tässä kirjassa menevät. Lukiessa selkäni takana on joku. Ajattelen Siri Hustvedtin romaania The Enchantment of Lily Dahl, jonka luin ehkä viisitoista vuotta sitten ja jota en sen vuoksi enää kovinkaan hyvin muista. Tästä huolilmatta jotain samaa tummaa tunnelmaa, nuoren tytön persoonasta erittyvää mikstuuraa. Makeaa. Mahdollisesti myrkyllistä.
Teoksen rytmi on kuin Philippa. Sitä ei voi vastustaa. Nykyajan ilmiöt elämän oikein suorittamisen listoineen ja tapoineen osuvat tikkataulun keskiympyrään. Tekee mieli ahmia ja ahminkin.
Mietin Philippan ja Alinan välistä suhdetta. Kuka kolmevitonen perheellinen erikoislääkäri ystävystyisi 17-vuotiaan kanssa ja lähtisi hänen juttuihinsa niin mukaan kuin Alina tekee? Ehkä Philippan ja Alinan välinen ystävyys, riippuvuussuhde tai mitä nimeä siitä haluaakin käyttää ei ole uskottavaa, mutta osaltaan se on todiste Philippan vallasta muihin ihmisiin.
Alina ja Philippan äiti ovat samanikäisiä. Ehkä tämäkin on asia, jota pitäisi törkkiä lisää.
Edellistä oleellisempaa on, että Lumon lukeminen on nautintoa alusta ihan loppuun asti.
Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne täyttävät lukijasta juuri ne kohdat, joissa on puute. Lumo on tällainen kirja. Se synnyttää halun elää enemmän.
Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus.
"Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."
Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä.
Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat.
Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen kiertyy naapurin vanha mies, 86-vuotias leski Axel, Axelin edesmennyt vaimo Helena ja ennen muuta naapurin 35-vuotias neurologian erikoislääkäri ja "ruuhkavuosinainen" Alina, Philippan merenrantatalossa asuva poikaystävä Oliver, hänen paras ystävänsä Saga sekä tietysti kaikki Philippan kaverit ja ne miehet, jotka hän on löytänyt deittisovelluksen matchien kautta.
Sellaiset kuin vaikka 32-vuotias Sebastian, joka torjuu merkityksettömyyden tunteita italialaisilla kengillään ja Porsche Carrera Cabrioletillaan. Sebastian, jonka haaveissa siintää Scoda Octavia -mainosten luoma kuva perhe-elämästä. Tai Anton, äidinkielen opettaja, joka ei voi vastustaa Philippan viehätystä, mutta joka sentään tajuaa, että koskettamisessa menee raja.
Netissä Philippa on Lolita giving, The Saddest Girl on Earth, Not Your Sonya, Miss Meursault. Hän on houkutus. Hän on lupaus ja kiihko. Hän on katseiden käyttöön asettuva objekti, joka hallitsee esittämäänsä kuvaa itsestään. Philippa ja hänen Olympus Pen -kameransa.
Philippa ei pysy totuudessa. Hän oppi jo pikkutyttönä tarinoiden lohduttavan voiman, kun hänen äitinsä kärsi masennuksesta. Äiti, joka sai Philippan 16-vuotiaana. Äiti, joka kirjoitti neljä laudaturia ja meni yliopistoon opiskelemaan.
Lumo on feministinen romaani. Se on kertomus naisten ja tyttöjen voimasta. Sen huulikiiltojen ja heilahtelevien pitkien hiuksien alla sykkii kuitenkin myös toinen tematiikka. Pulppuaa naisen viha ja raivo. Jyskyttää päänsäryn lailla umpikujan seinää.
Siksi kerronta tarvitsee Alinan, joka on perhe- ja työelämän puristuksessa. Joka on se, jolta jatkuvasti pyydetään apua, oli hän sitten töissä tai kulki kadulla. Alina sellainen vaarattoman ja äidillisen näköinen nainen trenssitakissaan, mitä parhain avun pyynnin kohde. Alinan sisällä kuitenkin raivo alkaa tiivistyä ja kuohua. Muuttua koskeksi, jolle pidättäytyminen virtaamasta alkaa käydä mahdottomaksi.
Syntyy riitoja riitoja riitoja.
Alina ja hänen miehensä Daniel ja riitojen muotoonsa hioitunut käsikirjoitus.
"Oli sunnuntai. Alina tiesi, että asialistalla olisi enää sovinto. Myös sopimiselle heillä oli oma, toistuva koreografiansa. Alina pukeutuisi mustaan silkkiyöpaitaansa, ei pitsiä, vain naruolkaimet. Ehdottomasti myös pikkuhousut, Daniel piti niiden riisumisesta."
Sovintoseksi ei sammuta raivoa Alinan sisällä.
Mistä apu Alinalle?
Philippalta tietysti. Philippalta ja hänen Olympus Pen -kameraltaan, jolle Alina esittää raivoperformanssinsa. Huutaa raivonsa julki julkisilla paikoilla. Antaa mennä, ottaa riskin olla se halveksituin kaikista, hullu nainen.
Philippalla on kolmas silmä. Tai neljäs tai viides. Hän näkee ihmisten läpi, eikä Alina ole tässä suhteessa poikkeus. On myös toinen puoli. Yöpuoli kuin asematunnelin ovenpieli, joka houkuttaa Philippan tekemään pahoja ja ikäviä tekoja. Alistamaan ja pettämään luottamuksen.
Pulkkinen kirjoittaa hurmaavasti. Philippa on kuollut. Philippa on elossa. Liikahdukset aikaan, jolloin Philippa ei vielä maannut kuolleena pihalla.
Pulkkisen sanoilla on kohtalokkaat reunat. Mitenkään muutoin asiat eivät olisi voineet mennä kuin ne tässä kirjassa menevät. Lukiessa selkäni takana on joku. Ajattelen Siri Hustvedtin romaania The Enchantment of Lily Dahl, jonka luin ehkä viisitoista vuotta sitten ja jota en sen vuoksi enää kovinkaan hyvin muista. Tästä huolilmatta jotain samaa tummaa tunnelmaa, nuoren tytön persoonasta erittyvää mikstuuraa. Makeaa. Mahdollisesti myrkyllistä.
Teoksen rytmi on kuin Philippa. Sitä ei voi vastustaa. Nykyajan ilmiöt elämän oikein suorittamisen listoineen ja tapoineen osuvat tikkataulun keskiympyrään. Tekee mieli ahmia ja ahminkin.
Mietin Philippan ja Alinan välistä suhdetta. Kuka kolmevitonen perheellinen erikoislääkäri ystävystyisi 17-vuotiaan kanssa ja lähtisi hänen juttuihinsa niin mukaan kuin Alina tekee? Ehkä Philippan ja Alinan välinen ystävyys, riippuvuussuhde tai mitä nimeä siitä haluaakin käyttää ei ole uskottavaa, mutta osaltaan se on todiste Philippan vallasta muihin ihmisiin.
Alina ja Philippan äiti ovat samanikäisiä. Ehkä tämäkin on asia, jota pitäisi törkkiä lisää.
Edellistä oleellisempaa on, että Lumon lukeminen on nautintoa alusta ihan loppuun asti.
Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne täyttävät lukijasta juuri ne kohdat, joissa on puute. Lumo on tällainen kirja. Se synnyttää halun elää enemmän.
September 15, 2022
Sekava kokonaisuus. Kielessä vuorottelivat epätasaisesti Pulkkisen upean runollinen ääni, tutkintapäiväkirjat, ajatuksenvirta ja puuduttavuuteen asti rautalangasta väännetty lääketieteellinen teksti. Tarina eteni päähenkilön osalta hitaasti ja pyöri ympyrää. Sivuhahmojen tarinat olivat jopa kiinnostavampia kuin epäuskottavan päähenkilön.
Teoksesta jäi päällimmäisenä mieleen hämmennys. Olen pitänyt kaikista aiemmin lukemistani Pulkkisista, mutta nyt jäi mietityttämään mitä kirja oikeastaan edes käsitteli. Tuntuu, että yhteen teokseen haluttiin kirjoittaa vähän liikaa aiheita ja osa tarinoista jäi siten keskeneräisiksi.
Teoksesta jäi päällimmäisenä mieleen hämmennys. Olen pitänyt kaikista aiemmin lukemistani Pulkkisista, mutta nyt jäi mietityttämään mitä kirja oikeastaan edes käsitteli. Tuntuu, että yhteen teokseen haluttiin kirjoittaa vähän liikaa aiheita ja osa tarinoista jäi siten keskeneräisiksi.
March 5, 2023
Teoksen jälkisanoissa Pulkkinen kuvaa, kuinka innostui kirjoittamaan Lumon gradunsa inspiroimana ja valitettavasti sellainen tietty tutkielmamaisuus tästä vähän paistoikin läpi.
Tutkielma koostuu sekalaisista ajatuskehitelmistä, usean henkilön näkökulmasta ja lopussa oikein selitetään - tieteellisen johtopäätöksen tavoin - lukijalle, mistä on kyse. Vaikutelmaksi jäi hienoinen tilkkutäkkimäisyys ja toisaalta liiallinen aukikirjoittaminen. Sinänsä mielenkiintoisia ajatuksia, mutta romaaniin ne olisi ehkä voinut punoa kaunokirjallisempaan muotoon.
Osassa tekstipätkiä sävy muuttuu ivallisen, melkein halventavan ironiseksi - tyylilaji, josta en ole koskaan ollut innostunut. Harmi sinänsä, sillä tekstin takaa ajoittain kuultaa se Pulkkisen kaunokirjallinenkin ääni. Osa lauseista on taas juuri niin kauniita kuin vain hän osaa kirjoittaa.
Tutkielma koostuu sekalaisista ajatuskehitelmistä, usean henkilön näkökulmasta ja lopussa oikein selitetään - tieteellisen johtopäätöksen tavoin - lukijalle, mistä on kyse. Vaikutelmaksi jäi hienoinen tilkkutäkkimäisyys ja toisaalta liiallinen aukikirjoittaminen. Sinänsä mielenkiintoisia ajatuksia, mutta romaaniin ne olisi ehkä voinut punoa kaunokirjallisempaan muotoon.
Osassa tekstipätkiä sävy muuttuu ivallisen, melkein halventavan ironiseksi - tyylilaji, josta en ole koskaan ollut innostunut. Harmi sinänsä, sillä tekstin takaa ajoittain kuultaa se Pulkkisen kaunokirjallinenkin ääni. Osa lauseista on taas juuri niin kauniita kuin vain hän osaa kirjoittaa.
September 17, 2022
Rakastin Pulkkisen Vierasta, kun luin sen yläasteikäisenä. Tätä en. Kieli oli kamalaa ja sanoma ontto. Jotain feminismistä ja naisen raivosta, mutta kaikki kuitenkin kompastui itseensä omituisen nuoreen naiseen ulkopuolisen silmissä kohdistuvan erotisoinnin ja yli-ihmistämisen kautta. Ja ihan vain sanoman puutteeseen ja huonoon ilmaisuun.
Luin loppuun vain, koska halusin tietää mitä videoilla on ja mitä synkkiä salaisuuksia menneisyydestä löytyy. Nekin oli lopulta aika latteita pettymyksiä, ja vajavaisia. Plussaa kiinnostavasta alkuasetelmasta, miinusta kaikesta muusta.
Luin loppuun vain, koska halusin tietää mitä videoilla on ja mitä synkkiä salaisuuksia menneisyydestä löytyy. Nekin oli lopulta aika latteita pettymyksiä, ja vajavaisia. Plussaa kiinnostavasta alkuasetelmasta, miinusta kaikesta muusta.
May 7, 2023
Minulla on ollut vaikea suhde Riikka Pulkkisen kirjoihin. Olen ihaillut hänen taituruuttaan sanankäyttäjänä mutta pitänyt teoksia jotenkin hurjan sisäänpäin kääntyneinä, terapeuttisina tekoina kirjailijalle itselleen. Ajatellut, että ne kirjat on ollut hänelle tarpeen kirjoittaa muttei välttämättä minulle lukea.
Lumo yllättikin siksi oikein positiivisesti. Pulkkinen onnistuu tavoittamaan tekstissään hienosti esikuvakseen tunnustamansa Magnolia-elokuvan (ja toki sen myötä ko. elokuvan esikuvan elokuvan Shortcuts ja sen pohjana olleiden Raymond Carverin novellien) hengen. Kirjaa leimaa ihastuttava outous, joka saa osittain selityksensä teoksen edetessä.
Tässä ei-niin-suoraan omaan elämään liittyvässä tekstissä Pulkkisen sanat ja hänen niiden käyttämisen taitonsa pääsevät oikeuksiinsa kun teksti ja tarina palvelevat toisiaan eivätkä mitään muuta. Ja vaikka laajahko henkilögalleria esitellään sirpalemaisina välähdyksinä, kasvaa kaikista kokonaisia ihmisiä moninaisine puolineen, ja kaikista osa jää kirjan luettuakin arvoitukseksi. Hieno lukukokemus!
Lumo yllättikin siksi oikein positiivisesti. Pulkkinen onnistuu tavoittamaan tekstissään hienosti esikuvakseen tunnustamansa Magnolia-elokuvan (ja toki sen myötä ko. elokuvan esikuvan elokuvan Shortcuts ja sen pohjana olleiden Raymond Carverin novellien) hengen. Kirjaa leimaa ihastuttava outous, joka saa osittain selityksensä teoksen edetessä.
Tässä ei-niin-suoraan omaan elämään liittyvässä tekstissä Pulkkisen sanat ja hänen niiden käyttämisen taitonsa pääsevät oikeuksiinsa kun teksti ja tarina palvelevat toisiaan eivätkä mitään muuta. Ja vaikka laajahko henkilögalleria esitellään sirpalemaisina välähdyksinä, kasvaa kaikista kokonaisia ihmisiä moninaisine puolineen, ja kaikista osa jää kirjan luettuakin arvoitukseksi. Hieno lukukokemus!
April 18, 2024
Tää on näköjään saanut lukijoilta ristiriitaisia arvioita, mutta itseeni tämä kyllä iski ja teki vaikutuksen. Kerronta oli teoksen nimeenkin viitaten lumoavaa, kiinnostavaa ja omaperäistä. Jään miettimään monia tän kirjan merkityksiä ja ajatuksia vielä pitkäksi aikaa. Lumosi siis ainakin minut!
July 30, 2025
Alkuun vaikutti kyllä kiinnostavalta ja vei vähän mennessään, mut sit alko jossai kohtaa lopahtaa kun juoni lähti leviimään. Keskeneräinen? Loppu lössähti.
December 21, 2025
Puzle no ļoti neviendabīgiem gabaliņiem.
Grāmatas pēdējais vāks pasaka priekšā, par ko ir grāmata, un jāsaka, ja tas nebūtu uzrakstīts, nezinu, vai pati līdz tam tiktu.
Man ļoti patīk autores izteiksmes veids. Viņa ir izcila psiholoģiskā portretētāja. Un pusi grāmatas es tiešām biju sajūsmā. Bet tad sākās buksēšana. Stāsts par mazliet psihopātisko jauno meiteni, kas izaicina visus dzīvot “īstāk”, šķita kaut kur jau redzēts. Katra individuālā tēla stāsti arī kļuva nogurdinoši, jo piedāvāja arvien jaunus un jaunus pavedienus.
Es saprotu, ko autore centās panākt, bet vai nu viņa pārcentās vai arī neizdarīja līdz galam, man pietrūka gludāku puzles maliņu, kas salipinātu stāstu kopā. Atsevišķas domas ļoti uztunāja - par jaunām sievietēm interneta laikmetā un sabiedrības aci un gaidām, par sievietes dusmām, bet vienā brīdī šo ideju kluva pārāk daudz.
Mazliet derdzīga grāmata, jo nevienu varoni tā īsti neiemīļoju un nežēloju, izņemot mammu pēdējās nodaļās. Bet tā atkal bija jauna ideja, jauns paveidiens, un es atkal sadusmojos uz autori par nespēju sakārtot savu manuskriptu.
Šī nebūs grāmata visiem, bet tā ir lasāma. Īpaši rakstniecības entuziastiem, lai redzētu, KĀ var rakstīt.
Grāmatas pēdējais vāks pasaka priekšā, par ko ir grāmata, un jāsaka, ja tas nebūtu uzrakstīts, nezinu, vai pati līdz tam tiktu.
Man ļoti patīk autores izteiksmes veids. Viņa ir izcila psiholoģiskā portretētāja. Un pusi grāmatas es tiešām biju sajūsmā. Bet tad sākās buksēšana. Stāsts par mazliet psihopātisko jauno meiteni, kas izaicina visus dzīvot “īstāk”, šķita kaut kur jau redzēts. Katra individuālā tēla stāsti arī kļuva nogurdinoši, jo piedāvāja arvien jaunus un jaunus pavedienus.
Es saprotu, ko autore centās panākt, bet vai nu viņa pārcentās vai arī neizdarīja līdz galam, man pietrūka gludāku puzles maliņu, kas salipinātu stāstu kopā. Atsevišķas domas ļoti uztunāja - par jaunām sievietēm interneta laikmetā un sabiedrības aci un gaidām, par sievietes dusmām, bet vienā brīdī šo ideju kluva pārāk daudz.
Mazliet derdzīga grāmata, jo nevienu varoni tā īsti neiemīļoju un nežēloju, izņemot mammu pēdējās nodaļās. Bet tā atkal bija jauna ideja, jauns paveidiens, un es atkal sadusmojos uz autori par nespēju sakārtot savu manuskriptu.
Šī nebūs grāmata visiem, bet tā ir lasāma. Īpaši rakstniecības entuziastiem, lai redzētu, KĀ var rakstīt.
September 13, 2023
Tää jätti harmikseni kylmäksi. Jotenkin tosi sekava ja ehkä vähän liikaa kaikkea yksien kansien väliin. Päähenkilö oli jokseenkin rasittava, eikä kiinnostavista sivuhenkilöistäkään valitettavasti saanut tarpeeksi otetta. Kuuntelin äänikirjana ja osittain väsyneenä, ehkä sekin vaikutti nyt tähän lukukokemukseen. Ehkäpä kokeilen myöhemmin jotain muuta Pulkkiselta.
June 4, 2023
Tää oli jotenki kinda corny mut sit kans mielenkiintonen?? Philippa hahmona on niin not like the other girls mut siin on semmonen mystisyys koska se on kuollu eikä oo ite kertomassa itsestään et halus tietää et mitä sen päässä on oikeen liikkunut. Enkä oikeen tavottanu mikä tässä oli se sanoma?? Mut joo iha kiva ig :D
October 20, 2022
Tunnelma teoksessa oli unenomainen, kuollut 17-vuotias tyttö oli lähellä, mutta silti aina saavuttamattomissa häilyen muistoissa ja hetkissä. Näkökulma vaihtui tiuhaan ja toisin kuin monissa muissa suomalaisissa nykykirjallisuuden teoksissa, näkökulman vaihdokset eivät tympeästi katkaisseet lukukokemusta, vaan ne rikastuttavat ja elävöittävät tarinaa. Loppuratkaisu jätti vähän kylmäksi, sillä hämäränomainen kerronta olisi antanut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen lopetukseen.
Tämä kirja on mielestäni enemmän taide- kuin juonikirja ja sen vuoksi suosittelisinkin teosta niille, jotka ovat opiskelleet kirjallisuutta.
Tämä kirja on mielestäni enemmän taide- kuin juonikirja ja sen vuoksi suosittelisinkin teosta niille, jotka ovat opiskelleet kirjallisuutta.
November 14, 2025
Jā un nē. Sarežģīti. Gandarījums un vilšanās. Pretišķība.
October 9, 2022
Olipa kerran tyttö ja tyttö. Tutkielma lapsinaisesta, totuudesta, valheesta ja mielikuvituksesta. Ja sen pituinen se.
October 24, 2025
par daudz vārdu, lai aprakstītu brīvību. kāda nāve liek pārdomāt savu dzīvi un varbūt tieši tur slēpjas tā "burvība"?
September 13, 2022
2,5 tähteä, pyöristetty ylöspäin.
Rakastamani kirjailijan odotettu uutuus oli ikävä kyllä pettymys. Tarinasta jäi ontto ja etäinen maku, ja henkilöhahmot tuntuivat toisinaan epäuskottavilta. Onneksi sivuilta löytyi myös taattua Pulkkista kauniine lauseineen ja terävine havaintoineen.
Rakastamani kirjailijan odotettu uutuus oli ikävä kyllä pettymys. Tarinasta jäi ontto ja etäinen maku, ja henkilöhahmot tuntuivat toisinaan epäuskottavilta. Onneksi sivuilta löytyi myös taattua Pulkkista kauniine lauseineen ja terävine havaintoineen.
January 24, 2025
Tässä on nimensä mukaisesti lumoa. ✨️ Hieno ja kauniisti kirjoitettu romaani tyttöydestä, totuudesta, tarinoista ja myös raivosta. Kirja piti otteessaan alusta loppuun saakka.
Teini-ikäinen Philippa löytyy kuolleena, ja tytön mystistä kuolemaa aletaan selvittää. Kirjassa ääneen pääsevät Philipan ruumista tutkiva oikeuslääkäri sekä lukuisat Philipan tunteneet ihmiset, jotka kuvaavat omaa suhdettaan tyttöön. Kuolleesta tytöstä rakennetaan kuvaa ja käsitystä muitten kautta; hän ei pääse itse ääneen muualla kuin muutamilla videotallenteillaan.
Useat kertojanäänet, rikostutkimusraportit, muistot ja muut ainekset kietoutuvat kiehtovasti yhteen. Pidin siitä, että mukana on erilaisia tekstilajeja; etenkin nuo lakoniset raportit sykähdyttivät sydäntäni. Kokonaisuus on viehättävän mosaiikkimainen.
Tätä on kuvattu osuvasti "tyttöyden ruumiinavaukseksi". Kirjassa seurataan konkreettisesti Philipan ruumiinavausta, ja samalla abstraktimmalla tasolla pohditaan, mistä tyttöys rakentuu, miten tyttöihin suhtaudutaan ja miten tyttöjä katsotaan.
Toinen keskeinen teema teoksessa on totuus: mikä on totta ja mikä ei, missä menee faktan ja fiktion raja, milloin sepitteestä tulee totta tai valhetta. Philippahan kertoo itsestään ja muista monenlaisia tarinoita ja esiintyy erilaisena eri ihmisille. Mikä loppujen lopuksi on totta? Onko sillä merkitystä?
Nautin suunnattomasti tämän lukemisesta. Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Pulkkiselta, mutta pitää kyllä tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.
Teini-ikäinen Philippa löytyy kuolleena, ja tytön mystistä kuolemaa aletaan selvittää. Kirjassa ääneen pääsevät Philipan ruumista tutkiva oikeuslääkäri sekä lukuisat Philipan tunteneet ihmiset, jotka kuvaavat omaa suhdettaan tyttöön. Kuolleesta tytöstä rakennetaan kuvaa ja käsitystä muitten kautta; hän ei pääse itse ääneen muualla kuin muutamilla videotallenteillaan.
Useat kertojanäänet, rikostutkimusraportit, muistot ja muut ainekset kietoutuvat kiehtovasti yhteen. Pidin siitä, että mukana on erilaisia tekstilajeja; etenkin nuo lakoniset raportit sykähdyttivät sydäntäni. Kokonaisuus on viehättävän mosaiikkimainen.
Tätä on kuvattu osuvasti "tyttöyden ruumiinavaukseksi". Kirjassa seurataan konkreettisesti Philipan ruumiinavausta, ja samalla abstraktimmalla tasolla pohditaan, mistä tyttöys rakentuu, miten tyttöihin suhtaudutaan ja miten tyttöjä katsotaan.
Toinen keskeinen teema teoksessa on totuus: mikä on totta ja mikä ei, missä menee faktan ja fiktion raja, milloin sepitteestä tulee totta tai valhetta. Philippahan kertoo itsestään ja muista monenlaisia tarinoita ja esiintyy erilaisena eri ihmisille. Mikä loppujen lopuksi on totta? Onko sillä merkitystä?
Nautin suunnattomasti tämän lukemisesta. Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Pulkkiselta, mutta pitää kyllä tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.
January 27, 2023
Lumouduin tästä kirjasta. En ole aikaisemmin ollut Pulkkis-fani, mutta nyt täytyy tutustua hänen koko tuotantoonsa.
Teoksen teema oli kiehtova. Philippan hahmon kautta kirjailija käsitteli tyttöyttä ja vallankäyttöä. Kun luin nuorempana Anja Snellmania, olisin toivonut saavani juuri tällaisia tuntemuksia, viboja, hänen kirjoistaan, mutta jouduin aina pettymään. Tämän teoksen lukeminen vei minut kymmenien vuosien takaisiin tunnelmiin ja pitkästä aikaa muistin, miltä kirjojen lukeminen nuorempana tuntui.
Yksi parhaista 2020-luvulla lukemistani kirjoista.
Teoksen teema oli kiehtova. Philippan hahmon kautta kirjailija käsitteli tyttöyttä ja vallankäyttöä. Kun luin nuorempana Anja Snellmania, olisin toivonut saavani juuri tällaisia tuntemuksia, viboja, hänen kirjoistaan, mutta jouduin aina pettymään. Tämän teoksen lukeminen vei minut kymmenien vuosien takaisiin tunnelmiin ja pitkästä aikaa muistin, miltä kirjojen lukeminen nuorempana tuntui.
Yksi parhaista 2020-luvulla lukemistani kirjoista.
October 22, 2022
Erilainen. Voimakas. Yllättävä.
Kirja tuntui niin tiiviiltä, että sitä on vaikea kuvailla kokonaisin lausein. Pulkkisen kuvaus tyttöydestä on omalaatuista.
Kirja tuntui niin tiiviiltä, että sitä on vaikea kuvailla kokonaisin lausein. Pulkkisen kuvaus tyttöydestä on omalaatuista.
May 21, 2023
Lumo alkaa kuin dekkari: pihamaalta löytyy nuori tyttö kuolleena. Dekkarissa kuolleen tytön rooli on aina selkeä: hän on objekti, kertomuksensa päätepisteen saavuttanut uhri. Lumossa tyttö, Philippa, herää eloon läheisten ja etäisten ihmisten muistoissa ja videokameran tallentamissa hetkissä, mutta hänen kertomuksensa muuttuu koko ajan, hän kokeilee rooleja, leikkii ja kertoo omaa kertomustaan, josta muut eivät saa otetta, vaikka kuinka yrittävät. Philippa paljastaa muutoksen mahdollisuuden myös muissa: parhaassa ystävässään Sagassa, menestyvässä lääkärissä Alinassa, naapurin vanhassa miehessä Alexissa, entisessä poikaystävässä Oliverissa. Jokainen heistä on tavalla tai toisella alistunut omalle kertomukselleen. Philippa paljastaa, mutta jää piiloon, ei alistu objektiksi, havainnon lukitsemaksi. Tätä korostaa tapa, jolla kertoja kuvailee muiden hahmojen ajatuksia, mutta voi vain arvailla Philippan ajatuksia ulkoisista merkeistä, kuin olisi yksi tämän lukuisien somekanavien seuraajista. Lumosta kasvaa kertomus tyttöydestä, vanhemmuudesta, aikuistumisesta, rooleista ja leikistä ja kuolemasta, mutta ennen kaikkea kertomisesta, joka tempaa mukaansa. ”Todelliset tytöt jatkavat elämäänsä tarinoista huolimatta, he juoksevat yhä koulun pihan poikki, kyltymättöminä ja yliolkaisina ja heitä katsotaan, heidät sekoitetaan toisiinsa, heihin rakastutaan, heistä haaveillaan.”
October 5, 2022
Pulkkinen on (tässäkin) romaanissaan parhaimmillaan kuulaan kauniissa lauseissa, joissa tavoitetaan ja havainnoidaan kirkkaasti oleellisinta ihmisissä ja maailmassa. Teoksessa leikitellään viehättävästi tutkielmallisuudella, mosaiikkimaisuudella ja erilaisilla näkökulmilla, joskin jotkut niistä jäivät paikoin harmillisen etäisiksi.
Pidin myös teemoista ja siitä, miten kiehtovasti kerronnassa käsitellään vallankäytön ja totuuden ja tulkintojen kysymyksiä. Olisin vain suonut, että niihin oltaisiin päästy vielä syvemmälle, vielä enemmän ytimeen. Pidin, mutta en aivan niin paljon kuin aiemmista.
Pidin myös teemoista ja siitä, miten kiehtovasti kerronnassa käsitellään vallankäytön ja totuuden ja tulkintojen kysymyksiä. Olisin vain suonut, että niihin oltaisiin päästy vielä syvemmälle, vielä enemmän ytimeen. Pidin, mutta en aivan niin paljon kuin aiemmista.
December 25, 2025
Burvīga Burvība. Vietām ļoti aizrāva, vietàm ļoti kaitināja, vietām garlaikoja, vietām aizkustināja. Vietām izskatījās pēc detektīvromāna, vietām - pēc psiholoģiskas drāmas. Nevienkārši lasāma un neviennozīmīgi uztverama - gluži kā galvenā varone, ap kuras dzīvi un nāvi vijas lappuses.
Nevarētu teikt, ka biju stāvā sajūsmā es pati, bet tā noteikti ir ārkārtīgi lasītvērti uzrakstīta grāmata.
Nevarētu teikt, ka biju stāvā sajūsmā es pati, bet tā noteikti ir ārkārtīgi lasītvērti uzrakstīta grāmata.
November 12, 2022
Kaunislauseinen ja moniääninen tutkielma tyttöydestä. Pidin tytön, naisen, äidin armahtamisesta ja ymmärtämisestä, samaistuin myös. Tässä teinityttö oli vapaa sielu, kokeilija, seikkailija, mutta loppujen lopuksi vain leikkisä lapsi.
October 3, 2022
voi philippa, niin raskas mut samalla niin upea. tää kirja jäi spiraloimaan mun mieleen, pyörittelemään yhtenäisyyksiä oman elämän ja henkilöiden tarinoiden välille
November 5, 2022
Kaunis kertomus vihasta ja väärinymmärryksesta.
Ruma kertomus elämästä ja nuoren hyväksikäytöstä.
Ruma kertomus elämästä ja nuoren hyväksikäytöstä.
April 19, 2023
kuvittelin et ton päähenkilön hiukset oli tummat koko kirjan ajan vaik ne oli vaaleet koska tummat sopii sen nimeen paremmin #LoL
March 6, 2023
"Axel ei tohdi ajatella tyttöä pitkään kerrallaan. Hänen ratkaisunsa tähän suruun on käytännöllinen. Kaksi sekuntia. Hän sallii itsensä ajatella tyttöä kaksi sekuntia tai vai toehtoisesti yhden kokonaisen muiston verran.
Hän ei tiedä, kumpaa itkee, kun itku alkaa. Helenaa tietenkin. Mutta Helena oli kuollessaan kahdeksankymmenenneljän.
Tyttö oli seitsemäntoista.
Tyttö osti Axelille syntymäpäivälahjaksi mutterikahvipannun, kun hän täytti kahdeksankymmentäkuusi."
Hän ei tiedä, kumpaa itkee, kun itku alkaa. Helenaa tietenkin. Mutta Helena oli kuollessaan kahdeksankymmenenneljän.
Tyttö oli seitsemäntoista.
Tyttö osti Axelille syntymäpäivälahjaksi mutterikahvipannun, kun hän täytti kahdeksankymmentäkuusi."
September 8, 2022
Kauniita lauseita. Pysäyttäviä, osuvia havaintoja maailmasta ja elämästä. Teki mieli kirjoittaa asioita muistiin sivuilta, niin hienosti ne oli esitetty. Hahmot kuitenkin paikoin epäuskottavia, ja tarina ei romaanina kanna. Loppuvaikutelma hyvin sirpaleinen.
Displaying 1 - 30 of 95 reviews