Van hoop naar actie: Memoir van de Finse ex-premier over moed en leiderschap

by Sanna Marin, Marlies Weyergang, Hilje Papma (Translator)

Sanna Marin, al op haar 34ste premier van Finland, trok internationale aandacht met haar progressieve ideeën en doortastende optreden ten
tijde van grote crises. Ook kende haar premierschap een aantal historische mijlpalen, waaronder toetreding tot de NAVO, de snelste procedure
ooit. Ze beschrijft haar politieke bestaan en hoe ze omging met het feit dat haar privéleven openbaar werd, zoals bij het ‘dansincident’, dat een
mediastorm ontketende waarna vrouwen als Hillary Clinton en Alexandria Ocasio-Cortez hun steun aan haar uitspraken.
Van hoop naar actie is meer dan een memoir, het is een oproep tot actie. Marins verhaal bewijst dat we de wereld wél kunnen veranderen.

Genres: Nonfiction, Memoir, Politics, Biography, Audiobook, Autobiography, Feminism

264 pages, Kindle Edition

First published November 11, 2025

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 5 out of 5]

Minä pidin tästä kirjasta. Eniten minua surettaa tämän kirjan ympärillä vellonut mylläkkä, joka tuntuu menevän Marinin henkilöön ja persoonaan. Kirjaa arvostellaan lukematta tai vain alun perusteella. Itsekritiikin puutteesta kirjaa syytetään, mutta pitää muistaa, että elämäkerrat ovat aina subjektiivinen näkemys asioista ja toisaalta Marinin kokemukset sekä argumentit olivat linjassa hänen poliittisen vakaumuksensa kanssa. Monesti näitä arvosteluja lukiessa jäin pohtimaan, että itsekritiikiltä on teoksen tapauksessa odotettu enemmän sitä, että Marin muuttaisi oman poliittisen suuntautumisensa oikeistolaiseksi ja ruotisi hänen hallituskauden päätöksiä niiden narratiivin mukaan sekä luopuisi periaatteistaan esim. että politiikoillakin saa olla vapaa-aikaa. Olen edelleen sitä mieltä, ja kirjan kuunneltuani entistä enemmän, että Marinia koskevissa skandaaleissa oli enemmän kyse yhteiskunnassamme vallitsevasta misogyniasta kuin mistään muusta.

Kommentointi kirjan ympärillä alleviivaa myös hyvin yhteiskunnassamme rehottavaa kaksinaismoralismia. Jos miespoliitikko kirjoittaa vastaavan teoksen, sitä ylistetään tärkeäksi ja merkittäväksi. Kun nainen kirjoittaa, ja kaikista naisista vielä Sanna, niin sitten ollaan vain omaa henkilöbrändiä buustaamassa. Eikö esimerkiksi Niinistön kirja tai Väyrysen kirjat tee ihan samaa. Miksi se on ongelma nyt? Tämä kirja oli hyvä muistelma teos, informatiivinen ja tyylilajiin sopiva. Se oli kirjoitettu aivan hyvin, vaikka olikin käännetty englannista suomeksi. Olen lukenut heikompiakin elämäkertoja ja muistelmia.

Kirjallisuuskeskustelussa odotan, että teos on luettu, ennen kuin siitä mielipiteitään siitä jakaa. Ja toivon että argumentit voidaan perustella teoksella itsellään, ei kirjailijan persoonalla. Sanna on saavuttanut paljon omalla urallaan ja omilla meriiteillään. Hänen hallituskautensa koki valtavia globaaleja kriisejä, joita kukaan aiemmin ei ole joutunut kohtaamaan. Hän on esikuva monelle naiselle ja tytölle, hyvä niin. Kyllä tätä tomuttunutta setämieskulttuuria kärsiikin välillä vähän pöyhiä.

[Heidi · Rating 1 out of 5]

Ei Marinia voi täysin syyttää siitä, että suomalaiset uutisia seuraavat ihmiset ovat saaneet lukea jo erittäin tarkasti näistä kohuista ja väännöistä. Halu hallita tarinaa itsestään on ymmärrettävä, mutta ei kaikkia haluja tarvitse toteuttaa.

(Huomasin että tätä varten oli tehty ihan faktantarkistus! Siinä on ison maailman elkeitä)

[tommi · Rating 1 out of 5]

A Hollow Echo of Platitudes: Disappointing “Hope in Action”
In Hope in Action, former Finnish Prime Minister Sanna Marin attempts to distill her whirlwind tenure into a manifesto for progressive politics, but what emerges is a glossy, self-congratulatory pamphlet that reads more like a TED Talk script than a substantive reflection. Published in 2024, the book promises insights into leadership during crises—from the COVID-19 pandemic to Russia’s invasion of Ukraine—but delivers little beyond recycled soundbites and a conspicuous absence of introspection.
Marin’s narrative is relentlessly upbeat, framing her government’s decisions as unassailable triumphs. She breezily recounts Finland’s NATO accession as a masterstroke, yet glosses over the domestic backlash, including the erosion of trust in institutions that her administration’s handling of scandals (remember the leaked party video?) only exacerbated. Where’s the candid admission that bold moves like rapid militarization came at the cost of social cohesion? Instead, we get anecdotes that feel curated for Instagram: Marin schmoozing with world leaders, her “resilience” in the face of misogynistic trolls. It’s empowering in theory, but the lack of vulnerability turns it into performative feminism—more about burnishing her brand than engaging readers.
The prose doesn’t help. Marin’s writing is earnest but amateurish, peppered with clichés like “in these turbulent times” and “the power of collective will.” Policy discussions—on climate, equality, and EU solidarity—lack depth, offering vague aspirations (“We must build bridges, not walls”) without the gritty data or trade-offs that define real governance. For a book subtitled as a call to action, it’s shockingly passive, urging readers to “hope” without a roadmap beyond platitudes.
At 250 pages, it feels padded with filler, like extended quotes from speeches that could have been footnotes. If you’re seeking inspiration from a trailblazing leader, look elsewhere—say, Angela Merkel’s measured memoirs or even Marin’s own pre-office interviews, which hinted at sharper edges. Hope in Action ultimately underscores a irony: the woman who danced through a pandemic lockdown now writes a book that lulls you to sleep. Two stars, generously, for the glossy photos.

[Mai H.]

Memoir March TBR

Non-fiction November TBR

📱 Thank you to NetGalley and Scribner

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Uutisoinnin perusteella osasin jo vähän suhteuttaa odotuksiani, mutta petyin silti. Ensin konteksti: olen vahvasti Marinin ”kohderyhmää”: olen ihaillut hänen saavutuksiaan, kannustanut kotisohvalta, pitänyt häntä tarpeellisena esikuvana ja olen jopa poliittisesti pitkälti samanmielinen. Kirja ei muuttanut näitä ajatuksia. Kirja on kuitenkin huono.

Kuten taannoin lukiessani Jenni Haukion kirjaa (joka oli vielä huonompi), mietin kovasti, miksi ja kenelle tämä kirja on kirjoitettu? Kirja on enimmältä sisällöltään kuin puolueohjelma - tasan yhtä puiseva ja julistava. Amatöörimäisesti on myös joka käänteessä ollut tarve alleviivata, että kylläpä teimme hienoja asioita, vaikka pelkkä faktojen kertominen olisi siihen riittänyt.

Marin on selvästi halunnut (myös) kirjoittaa historiaa auki, mikä sinänsä on arvokasta näin korkeissa rooleissa olleelta. Tapahtumakuvaus tuo silti hyvin vähän uutta. Eikö nyt mitään mielenkiintoisia anekdootteja löydy suljettujen ovien takaa? Ihan perus Hesarin lukijana tiesin jo nämä asiat.

Historian avaamisen lisäksi kirjalla voisi olla kyky valottaa kohteensa ja kirjoittajansa persoonaa. Ehkä se sen tekeekin, sillä onhan Marin sekä omasta että muiden mielestä juuri näin asiakeskeinen. ”Skandaaleista” kertoessaan hän sentään saa vähän tunnetta ja julistusta mukaan, mutta sekin osuus lässähtää siihen, että hyvin vähän uutta tulee esiin. Kauhean tylsää. Eikä vastaukseksi riitä, että tylsää voi olla pääministerinkin elämä. Taitava kirjoittaja olisi kyennyt vaivatta ripottelemaan tähän pullaan runsaasti rusinoita.

Moni on jo ehtinyt sanoa, että kirja on ehkä kirjoitettu (vain) kansainväliselle yleisölle, heille joille koko tarina on ihan vieras. Tämä selittäisi hienosti kirjan isot puutteet. Pitää siis jäädä odottamaan sitä oikeampaa, ”minulle suunnattua” elämäkertaa, jonka voisi vaikka Maria Pettersson kirjoittaa (Anna Kontulan elämäkerta oli elämäkertakirjojen joukossa kuin timantti muovipallomeressä).

[Eerika · Rating 3 out of 5]

Arvio perustuu mun mielipiteeseen kirjasta, ei Marinista! En yleensä (lähes koskaan) lue tällasia kirjoja, mut näin hesarissa niin törkeen ja liian selvästi henkilökohtasen latauksen omaavan kriittisen arvostelun et päätin lukee tän protestina 😈 Mut tykkäsin yllättävän paljon, sisältö oli kiinnostava! Mut en kyllä tän perusteella haluis olla pääministeri…

[Viivi · Rating 4 out of 5]

Pistetään yks ekstra tähti noiden yhden tähden trollien takii 😁

Siteeraan Bookbeatin ”Mikkoa”:

”VAROITUS!!!

Kirja koulutetusta, itsevarmasta ja menestyneestä naisesta.

Setämiehet ja muut heikolla itsetunnolla varustetut, jättäkää lukematta. Säästätte itseänne ja pääsette helpomalla.”

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Myönnettäköön, että odotin tämän Sanna Marinin poliittisen elämäkerran lukemista jo valmiiksi vahingoniloisena, sillä ajattelin sen olevan kertakaikkisen banaali teos, jonka lukeminen pääasiassa tuottaisi vahvoja myötähäpeän tunteita. En siis todellakaan ollut suopea lukija teokseen tarttuessani.

Kirja keskittyy Marinin vuosiin valtakunnan politiikan johdossa, joskin siinä taustoitetaan hänen poliittisen kiinnostuksensa heräämistä kuuluisalla lähimetsän puolustamishankkeella ala-asteikäisenä, liittymistä demarinuoriin ja etenemisestä kuntapolitiikkaan Tampereella. Kirjan isot tapahtumat ovat kaikille tutut yllättävä pääministeriys, koronkriisi, Ukrainan sota ja Suomen vieminen Natoon.

Kirja on suunnattu yhdysvaltalaiselle yleisölle ja sen myötä joitakin kotimaanpolitiikan koukeroita taustoitetaan tarkemmin kuin suomalaiselle tarvitsisi. Näkökulma on odotetun minäkeskeinen, muttei niin paljon kuin odotin eikä mielestäni poikkeava muihin lukemiini poliitikkojen elämäkertoihin verrattuna.

Sujuvalukuisessa kirjassa jääkin oikeastaan aidosti häiritsemään vain yksi seikka: se, että koko Sanna Marinin tarina kerrotaan niin suurella varmuudella. Aivan kuin jokainen päätös olisi ollut helppo ja kaikki olisi aina ollut kristallinkirkasta. Kirjasta muodostuukin hyvin liukas ja särötön kuva kiillotetun kansikuvan tapaan. Tässä on siis kyseessä nimenomaan muistoista koostettu tarina, jonka päähenkilö itse on halunnut kertoa - reflektio jääkööt muille.

[mielikuvituksellinen · Rating 4 out of 5]

Mä tykkäsin tästä kirjasta. Eihän tässä sinällään ollu ihan kauheesti mitään uutta - jos on yhtään seurannu uutisia, niin aika monet näistä asioista oli jo ennestään tuttuja. Mut silti tää oli mun mielestä kiinnostava kirja! Etenkin kirjassa kerrotut skandaalit pisti kyllä mietityttämään, oisko tommosia kohuja noussu ollenkaan, jos samassa tilanteessa ois ollu mies. Ja sori vaan, mut luulenpa että ei.

[Kepazugel · Rating 3 out of 5]

3,5 Super mielenkiintoinen ja ajankohtainen elämäkerta eittämättä vaikutusvaltaisesta ja ahkerasti poliitikosta! Elämäkertoja ja muistelmia lukiessa on tärkeää mielestäni muistaa, että kyse ei ole 100% faktapohjaista tietoa sisältävästä teoksesta. Sen muistaen tulee tarinasta ja teoksesta mielenkiintoinen (välillä vähän korni) teos naisesta jonka tekemisiä lähtökohtaisesti ihan fanitan.

[Milla · Rating 5 out of 5]

Kirjottajansa näköinen - asiallinen, vähän kuiva ja aatetta täynnä.

3.5/5 pyöristetty vitoseen noiden yhden tähden trollien takia

[Saiful Salihudin · Rating 4 out of 5]

I enjoyed reading Sanna Marin’s memoir. As the youngest female world leader ever (Sanna became Prime Minister of Finland at 34, and lead and all-female led coalition government) I am curious about how she reflect on her experience and her perspective on her tenure (she led Finland through COVID, Russia war on Ukraine, and the fastest ascension of a country to NATO whilst breaking Finland century long neutrality). The book is short 237 pages so I do feel like a crave some more depths in some areas but I do really enjoy he reflection on the dynamic of governing as a very young female leader and it did not disappoint. The book ended strong with Sanna recounting how a male journalist complains (rather playfully) that female journalists get extra time with her because they continued talking in the sauna at a traditional off the record party hosted by PM office with journalists - a feeling all too familiar with women in working space.

[Janette Lepistö · Rating 5 out of 5]

En juurikaan politiikasta ymmärrä, mutta pidin tästä kovasti! Oli mielenkiintoista kuulla mitä taustalla tapahtui korona-aikaan, ukrainan sodan alettua ja nato-jäsenyysprosessissa. Sanna Marin varmasti jakaa paljon mielipiteitä, mulla on aika neutraali suhtautuminen. Oli myös mielenkiintoista kuulla eri skandaaleista ja tuntuu (edelleen), että suurin osa niistä ollut ihan median maalittamista/mustamaalaamista vaan siksi, että johdossa kaunis ja menestyvä nainen.

[Danielle S · Rating 4 out of 5]

I wish this book was more in-depth and longer. There is so much potential for fruitful discussion in the geopolitical issues, as well as the spectacle and theatre of mediated politics that seems to transgress both national borders and languages. The last two chapters, particularly were thought-provoking and left me wanting more. Then again, it is an area I am deeply passionate about.

[Mona · Rating 3 out of 5]

3/5. Pidin siitä, että kirja oli omistettu tytöille ja nuorille naisille. Valitettavasti kirjan pääkohderyhmänä tuntui kuitenkin olevan laajayleisö ja media, minkä takia pääviesti jäi ohueksi. Lopussa Marin uskaltaa hieman rohkeammin tuoda esille onnistumisia ja puutteita tasa-arvossa, mutta valitettavasti inspiraation hetki on hyvin lyhyt.

SDPn ylistyspuhe ja Marinin työ puolueen eteen korostuivat kirjassa odotettua enemmän, ehkä kirjan julkaisu on taktisesti ajoitettu kriittiseen ajankohtaan juuri ennen eduskuntavaalien starttia, jolloin SDP varmasti taistelee pääministeritittelistä uudelleen. Olisin kuitenkin halunnut kuulla enemmän hänen työstään eduskunnassa ja haastavista neuvotteluista kuin puolueohjelman ylistyspuheenvuoroa.

[Tiia · Rating 3 out of 5]

Pidän Sanna Marinista kovasti, mutta kirjana tämä oli vähän pettymys. Ei tullut oikein esiin mitään uutta, vaikka tärkeitä tapahtumia käytiinkin kirjassa läpi. Jotenkin vähän persoonaton kirja, odotin ehkä jotain syvempää? Viihdyin silti kyllä tämän parissa, kirjan luki aika nopeasti ja onhan Sannan tarina ainutlaatuinen.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Se oli sellaista hapatusta! Parempi kuin mitä media antoi ymmärtää, mutta myös melko tyhjänpäiväinen. Minusta alku, jossa Marin puhui nuoruudestaan ja ensimmäisistä SDP-vuosistaan (ja Tampere!) oli kiinnostavinta. Se kohujen kertaaminen oli pitkästyttävää.

Kiva oli kuunnella Sannaa, kevyesti kuuluu Tampere puheessa.

[Anni Schroderus · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttävä, inspiroiva ja helppolukuinen. Ei suuria oivalluksia.

[Nadja · Rating 3 out of 5]

Vilken kvinna! Jag är så imponerad! En person helt och hållet vägledd av sina värderingar som alltid står upp för det hon tror på och har transparens som ledstjärna. Av boken får jag bilden att hon är väldigt rak och tydlig, egenskaper jag verkligen uppskattar hos en ledare. Jag förstår att hon var populär! Jag är lite blown away. Hur klarar man av det hon åstadkommit i sin karriär, samtidigt som hon framstår som så mänsklig. En kombo som jag inte förstår riktigt. Imponerad som sagt.

Boken får 3 av 5 pga. att kapitlen var alldeles för långa, och ett av dem, gällande förhandlingar, var tradigt. Men gillar man budgetförhandlingar på EU-nivå är det kanske just det kapitlet man gillar allra bäst. :-)

[Shelby Marttala · Rating 3 out of 5]

I really enjoyed reading about Sanna’s journey — how she got involved in politics, came to shape her party’s policies, and eventually became prime minister. I learned a lot about the Finnish government, how their party system works, and their government is formed. I also thought Sanna’s reflections on the war in Ukraine and the descendance into Facism across much of the world was interesting. I did think that there were some repetitive parts that could have been edited, but overall a nice read.

[Anita Varsa · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoiset muistelmat naispoliitikon urasta ja haasteista

[Lara · Rating 5 out of 5]

5 ⭐️ again, always 5 stars for memoirs! loved Sannas own narration of this one. It was also just great to hear her side properly to everything that happened during her time as pm

[Milja Fromholtz · Rating 3 out of 5]

Kovasti meluttiin taas siitä kuinka huono tämä kirja on. Totuus: ei yhtään sen huonompi kuin mikään tahansa politiikon kirjoittama muistelmateos lähihistoriasta (viimeisenä referenssinä itsellä Jens Stoltenbergin muistelmat). Kummasti ne eivät tunnu herättävän laisinkaan yhtä paljon kritiikkiä. On ymmärrettävää että asioista kerrotaan siloiteltu kuva, ja Marinin kirjassa on luonnollisesti mukana myös kv-yleisölle sopivaa ideologista hölinää - enemmän kuin kritiikkiä annan krediittiä siitä että hän päätti tehdä kirjan kansainväliselle yleisölle, ei suomalaisille politiikkapoliiseille. Mitään uutta kirjassa ei nouse esiin, mutta sekin on täysin normaalia, kun poliitikko kirjoittaa muutaman vuoden takaisista asioista. (Todelliset tiedot vaikkapa Nato-prosessista kai nähdään sitten kun salatut arkistoaineistot avautuvat, joidenkin vuosikymmenien jälkeen).

[Randi · Rating 5 out of 5]

I thought it was very interesting to read about what it was like to be the leader of a government and make difficult decisions, especially during covid. I also liked seeing the perspective of a young woman leader and the challenges she faced. I learned a lot about the way the Finnish government works and found it fascinating compared to the USA.

[Janica · Rating 2 out of 5]

1,5 tähteä, pyöristän kuitenkin kahteen.

Aika nopeasti ymmärsin, etten ole tämän kirjan kohderyhmää. Mun mielestä on vaan hyväksyttävä se fakta, että Marin on lähtenyt kansainvälisille kentille ja karistanut Suomen tomut taakseen - osittain tästä on syyttäminen ihan vaan suomalaisia ja ennen kaikkea suomalaista mediaa, koska on kiistatonta että toimittajien suhtautuminen Mariniin ei aina ollut reilua. Marinista julkaistiin pari vuotta sitten kaksi kahden eri toimittajan kirjoittamaa kirjaa, joista toisen olen lukenut. Voi olla ongelmallista, että Marinia itseään ei haastateltu kirjaan, mutta hän ei toisaalta ole enää pitkään aikaan vastannut suomalaisen median haastattelupyyntöihin. Mä olen kyllä sympannut Marinia hänen päätöksessään etääntyä suomalaisesta mediakentästä, kun hänen yksityiselämäänsä on riepoteltu tämän tästä, ja uran ja politiikan sijasta täysin irrelevantteja asioita häneen liittyen on haluttu tuoda julkiseen keskusteluun. Marin on itsekin perustellut tämän teoksen kirjoittamista sillä, että halusi ottaa narratiivin omiin käsiinsä - mutta tämäkö todella on se lopputulos?

Jos on siis yhtään ollut kartalla Marinin urasta pääministerinä, niin tää kirja oli vain Wikipedia-artikkeli muistin virkistykseksi. Mua myös häiritsi, miten puolueellisesti Marin välillä kirjoitti SDP:stä ja itsestään - esimerkiksi Rinteen hallituksen kriiseihin viitattiin jotenkin tosi ylimalkaisesti, koska Marin pitää Rinteestä, ja monet julkista kritiikkiä niittäneet asiat olivat muutenkin aina väärinymmärryksiä. Marinin kyky johtaa hallitus sisäisten kriisien läpi ei myöskään varmasti ole ollut niin suorasukaisen selkeää, rauhallista ja diplomaattista kuin hän itse antaa tässä ymmärtää. Kyllä hän myöntää muutamassa otteessa menettäneen malttinsa, mutta senkin hän on tehnyt jotenkin tosi rationaalisesti ja rauhallisesti. Tää kirja on kuitenkin selvästi kirjoitettu kansainväliselle yleisölle, ja sen tarkoitus ei olekaan enää antaa suomalaisille mitään Marinin totuutta asioista. Mulla tuli tästä kokonaisuudesta vaan niin vahvasti mieleen ihan kenen tahansa jenkkidemokraatin elämäkerta.

Tästä kyllä välittyy se, että Marin oli hallituskautensa loppuaikoina ja sittemmin vaalien jälkeen todella väsynyt, ja mun mielestä syrjään vetäytyminen oli kyllä ihan oikea, ja varmasti ainoa inhimillinen päätös. Ei kukaan poliitikko määräänsä enempää jaksa tollasta mediasirkusta, ja on totta että Marin olisi saanut kohtuuttoman paljon huomiota suhteessa muihin kollegoihinsa esim. rivikansanedustajana tai eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Puolueet ei myöskään saa henkilöityä, vaikka useamman puolueen meininki puhutteli mua paljon enemmän niiden entisten puheenjohtajien aikana.

Tästä saisi myös muuten aika hyvän juomapelin: joka kerta, kun ChatGPT on käyttänyt ajatusviivaa, saa ottaa huikan. Toimii paremmin kun perus Thunderstruck. On siis oikeesti todella harmi, että Marin ei ole voinut päästää ketään kirjailijaa tai toimittajaa edes sen verran lähelleen, että olisi antanut tehdä kirjoittamistyön ChatGPT:n puolesta. Ymmärrän Marinin tarpeen taustoittaa tiettyjä kokonaisuuksia kansainvälisille lukijoille esimerkiksi historian kautta, mutta musta nää osuudet oli tosi puuduttavia ja tuntui ennemmin työsähköposteilta kun vapaa-ajan lukukokemukselta. Joku alan ammattilainen olisi voinut myös keksiä tälle kirjalle edes vähän paremman nimen, tuo nimi on kaikessa korniudessaan meinaan -454 tähteä.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

3,5 stjärnor.

Boken ger en insikt i hur det är att vara och bli statsminister i Finland. Vi får läsa om hur det var att leda landet genom coronakrisen, NATO och Ukrainakriget, samt olika skandaler Sanna varit inblandad i. Ibland känns det lite som att vissa kapitel är försvarstal riktade till kritikerna.

Visst får vi veta intressanta detaljer och en större insyn i hennes jobb och liv, men det känns ändå som att vi inte riktigt ändå kommer så nära henne som vi kunde. Visst förstår man det, men som läsare blir man besviken. Vi vill ha mera! Boken verkar också rikta sig till en internationell läsare eftersom hon ofta upplyser läsaren om hur vi har det i Finland (typ "I Finland har vi något som kallas moderskapsförpackning), och det drar också lite ner på poängen. Också det att hon lite framställer sig själv som någon som kom från "ingenting" blir också lite platt (att växa upp i Tammerfors utan en pappa är inte en unik berättelse direkt). Boken har tydligt ett feministiskt budskap, som jag ändå i slutändan tycker blir lite påklistrat (även om jag håller med henne i sak). Så helt okej, men inget mästerverk.

[Karin Künnapas · Rating 4 out of 5]

/Audiobook/

I like Sanna Marin and from the outside, it looked like she did a great job leading Finland. As most of the stories from the book are from the last few years, then all of it was very familiar, but it was interesting to hear Sanna's point of view.

The key part, and I guess also the reason for her to write the book, was to finally be able to publicly talk about all the scandals and what she was accused of. I have to say that was just so ridiculous, and politics is such a dirty game (for example, that she and her family were spending ridiculous amounts of government money on breakfast, or she dared to dance with her friends). As some of it also reached our media, already when it was happening, it did feel like a personal attack and especially because Sanna was young, different, and a woman. Reading the book, it felt even more like that.

Considering the current world political climate, I especially enjoy reading from politicians who clearly explain their arguments and thought processes on decisions and seem to act very rationally, having their country's best interests in mind. We need more of those. And more women in leadership!

[Kenneth · Rating 2 out of 5]

Only about 3/4 of the book is the political campaigning and posturing one would expect from a former PM. Were it just focused on party platform, the book might have still been enjoyable, but Marin darts furiously between her scandals, party apology, and party politics. The remaining 1/4 or so makes for an interesting read, a glimpse into Marin's childhood and love life. Especially interesting are the few moments she drifts beyond a past that she doesn't attempt to link to an SDP manifesto: her drunk absent father, a marriage torn asunder by ambition, worry over natal complications. At the core, the book is powerful in challenging the lack of private life afforded to politicians and the obstacles that expectation lays down, especially for women. This seems to be the message the title of the book emphasizes. A shame that so little of the book is actually spent on this message or the anecdotes that ought usually to be found in a memoir.

[outrageous_pages · Rating 4 out of 5]

Książka jest bardzo poprawna, szkoda, że taka krótka. Opisane wydarzenia z wojną w Ukrainie, Covidem, NATO były dla mnie zbyt ogólnikowe. Sanna Marin jest niesamowitą postacią, ciekawą osobowością, silną kobietą i jej historia powinna zająć znacznie więcej miejsca dosłownie i w przenośni. Mimo, że moje poglądy pokrywają się z tymi reprezentowanymi przez Marin to trudno było mi wyciągnąć obiektywne wnioski z tej książki. Wiadomo, że każda strona nieco gloryfikuje swoje decyzje i sposób postepowania, ale tutaj bylo tego za dużo. Praca broni się sama i owszem warto to podkreślać, ale działania, wybrzmiałyby wyraźniej gdyby były bardziej pogłębione. Nie mniej kobieta zaliczyła stołek premiera i idzie dalej przez życie period💅

[Tea]

Aivan täysin kelvolliset poliittiset muistelmat.

Monista Lauri Nurmen ja Salla Vuorikosken kirjoittamien kirjojen kuvaamien tapahtumien taustoista saatiin kuulla Sanna Marinin oma näkemys ja se mielestäni täydensi kuvaa.

Kirjassa muun muassa kerrottiin erittäin selkeästi että miksi eduskunnan rivijäsenenä jatkaminen olisi ollut vaikeaa.