Persoonallinen ja henkilökohtainen kertomus kuvaa ulkomaalaistaustaisen helsinkiläisen kautta pääkaupunkiseutumme urbaania kulttuurihistoriaa ja kaupunkielämämme muutoksia kolmenkymmenen vuoden ajalta 1980–2010.
Abu-Hannan helsinkiläiskokemus alkoi punavuorelaisen jugendtalon ovelta. Ovessa luki ”Alien Office”, siellä oli Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten rekisteröidyttävä. Tämän jälkeen Ratakadun Suojelupoliisi haastatteli 23-vuotiasta tulokasta huolella puolen päivän ajan. Seuraavana päivänä Porthanian opiskelijakahvilassa Abu-Hanna tapasi elämänsä ensimmäisen somalialaisen. Ulkomaalaistoveri esitteli valokuvaansa Iltalehden kolmossivun tyttönä.
Näin alkoi muualla syntyneen vihkiytyminen pääkaupunkiseudun elämään. Opiskelun ja työn kautta Abu-Hannan käsitys Suomesta monipuolistui: ”Joissakin muissa maissa yhteiskuntaluokat jakautuvat yläkerran ja alakerran väkeen. Itse juoksin näitä portaita edestakaisin joka päivä. Aamuisin istuin Aasian ja Afrikan laitoksen kirjastossa, jossa Jaakko Hämeen-Anttila ja kolme muuta opiskelijaa sipsuttelivat villasukissaan. Iltapäivällä juoksin luennolta painamaan nappia Helsingin valkoiseen valtuustosaliin. Tauolla join kahvia Tarja Halosen ja Kalle Könkkölän kanssa. Illalla odotti ravintolan tiskivuoro. Kiinteistölautakunnan jäsenenä söin rapuja, fasaaninrintaa ja villisikaa snapseineen, mutta lähdin juhlista ensimmäisenä nukkumaan, sillä kello viisi minun oli ehdittävä kitkemään rikkaruohoja Itäkeskuksen parkkipaikalle.”
Alienin silmin on muistelmakirja, joka yhdistelee korkeakulttuurin vivahteikkaita ilmiöitä ja juurevaa suomalaisuutta. Umayya Abu-Hannan teksti elää ja hengittää burleskin satiirin ja taitavan asiaproosan välillä. Pistämättömän tyylinsä ja ilottelevan kielensä avulla Abu-Hanna rakentaa suomalaisuudesta hybridin, jota emme itse osaisi kuvitella.
What am I supposed to say? Alien in Finland myself. Just finished the book on the bus on my way back Helsinki after giving a talk to a who elementary school and 3 and anti-racist workshops for children under 12 years old.
The book was personal, helps to empathise with, fully understandable for me so much more inclusive language than many other books where I still have to translate often many words to English. Though some events were not new, either myself or someone I know have experienced, saying them out loud in a book was surely beneficial as reminder or knowledge to one’s who don’t know about those stories.
Will I ever be accepted by people I randomly meet as a Finn, maybe not in my lifetime, but hoping my children will someday not be alienated. I hope more people would read books like this to understand how things should be or how should they be changed.
4,5 tähteä. Erinomaisen suositeltava lukeminen kaikille joita Suomen siirtolaiskulttuuria ja Helsingin kulttuurihistoriaa kasarilta nollarille käsittelevä teos kiinnostaa! Teos toimii mielestäni myös kuvauksena siirtolaisuuden, sopeutumisen ja siirtolaisten yhteiskunnallisen lokeroimisen seurauksista sekä ylipäänsä rasismista ja kolonialismista, koska Abu-Hanna osaa avata syitä ja seurauksia konkreettisin esimerkein todella osuvasti ja hyvin.
Älykäs näkökulma suomalaisuuteen ja Helsinkiin 1980 - 2010. Abu-Hannan omaelämäkerrallinen pohdinta kulkee sykleissä, mikä tekee kirjan rakenteesta toimivan. Kieli on miellyttävää luettavaa ja kertomukset pohdintoineen taitavia ajankuvia, joita ei ilman vahvaa ymmärrystä ja näkökulmaa voisi kirjoittaa.