Samaelin kirja

by Marko Hautala

Hyytävä eloonjäämistaistelu jäisessä helvetissä.

Ramiel ei puhu, mutta hän näkee kaiken. Silloinkin kun muut eivät näe mitään.

Eletään 1930-lukua länsirannikolla. Eläintieteen professori saapuu kaupungista pieneen kylään, Ramielin isäpuoli on luvannut viedä hänet talviselle hylkeenpyyntimatkalle. Mukaan pestataan myös kokenut pyytäjä, joka tuntee jään ja hylkeiden oikut. Jäällä armottomat olosuhteet saavat retkikunnan pian polvilleen. Yksikin harha-askel voi olla kuolemaksi, ja muuttuva sää tekee suunnistamisesta lähes mahdotonta. Miesten välit kiristyvät, ja Ramielin on valittava puolensa. Kun väkivallan uhka tiivistyy, hänen turvanaan on vain isältä peritty mystinen nide, Samaelin kirja.

Genres: Finnish Literature, Horror, Historical Fiction

253 pages, Hardcover

Published September 22, 2025

About the author

Marko Hautala’s unique blend of psychological horror and realism has attracted readers of all genres, earning him a reputation as the Finnish Stephen King. His first novel The Self-Illuminated Ones (Itsevalaisevat, 2008) received the Tiiliskivi Prize, and in 2010 Hautala received the Kalevi Jäntti Literary Prize for Young Authors for Shrouds (Käärinliinat, 2009). He was also nominated for the Young Aleksis Kivi Prize in 2013 for Seeing Eyes (Unikoira, 2012).

Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.

Reviews

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

"..ja sametinpehmeät on Samaelin huulet" (jos tiedät mistä biisistä niin saat 5 pistettä)

Olihan intensiivinen reissu jäätikölle, mielen mustiin syvyyksiin ja erikoisiin mytologioihin! Tykkään kun tässä ei oikein tiedä mikä on totta ja mikä ei, lukijalle ei tarjoilla valmiita vastauksia mutta tarina kulkee eteenpäin todella vauhdikkaasti niin että on pakko lukea putkeen.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Tekstin laatu taattua Hautalaa mut teemallisesti ja juonellisesti ei ihan mun kirja. Plus hylkeenteurastuksesta lukeminen teki niin pahaa että joutui skippailemaan hirveimmät kohdat. :/

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Olen pitkään halunnut lukea kehuttua Marko Hautalaa, ja nyt kun häneltä tuli pitkästä aikaa kauhuromaanin sijaan vain hiukan kauhea historiallinen romaani, näin tilaisuuteni tulleen. Samaelin kirja kertoo hurjasta pyyntiretkestä 1930-luvun länsirannikolla, kun vakavasti sairas professori haluaa ennen kuolemaansa kokea hylkeenpyynnin jännityksen. On aivan liian aikaista moisille matkoille, mutta odottaakaan ei voi. Oppaikseen hän on saanut palkattua Arvidin, joka yrittää maksaa vaimonsa entisen miehen velkoja, sekä ahneen ja huonomaineisen Erikin. Mukaan pakotetaan myös tarinan päähenkilö, 16-vuotias Ramiel, joka on ollut mykkä jo kolmen vuoden ajan, aina isänsä Noita-Ragnarin kuolemasta lähtien. Maidonvalkeaksi sokaisemalla silmällään hän etsii isänsä murhaajaa ja toisaalta merkkejä isän hänelle opettamasta magian maailmasta.

Hyvin pian käy selväksi, että tämä pyyntiretki on poikkeuksellinen. Jää käyttäytyy oudosti, säässä ei ole mitään järkeä, ja jopa taivaankappaleet tuntuvat tekevän mitä mielivät. Professorilla on onneksi tarjota rauhoittavia tieteellisiä selityksiä, mutta on silti vaikea nukkua, kun yön pimeydessä kuuluu askelten narahduksia. Liikkuuko heidän kintereillään siunaus vai kirous, sitä edes isänsä noituuksiin vihkiytynyt Ramiel ei osaa sanoa. Metsästysonni sentään on satumainen, mutta valtava saalis vain mutkistaa matkaa. Kuka selviääkään hengissä kotiin asti?

Jäätiköiden autiomaa oli miljöönä mitä kiehtovin. Sekä tarinasta että metsästyksen yksityiskohtaisesta kuvauksesta tuli mieleen John Williamsin Buther´s crossing, jossa etsittiin tarunhohtoista biisonilaumaa. Myös kuolema tulee lähelle joka käänteessä, niin eläinten kuin ihmistenkin. Kuoleman lisäksi Ramiel todistaa, miten tiede pikkuhiljaa syrjäyttää maagiseen ajatteluun perustuvan maailmankuvan. Oliko hänen isänsä sittenkin hölmö, oppimaton mies, vai tiesikö hän jotain, mitä kirjaviisas professori ei?

Kuuntelin Samaelin kirjan äänikirjana, ja siinä lyhyiden lauseiden töksähtely häiritsi. En tiedä, olisiko tämä pisteiden massaviljely haitannut luettuna, mutta kuunneltuna se kiusasi. Loppua kohden tarina myös menetti hiukan intensiteettiään, ja aiheiden käsittely muuttui hajanaisemmaksi. Kokonaisuus jäi silti plussan puolelle. Jos kirjaan ei olisi näin paljon varauksia, voisin harkita sitä vinkkaukseen 9-luokkalaisille tammikuussa.

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

Vuoden kahdeksanteen kirjaani, Suomen Stephen Kingiksi tituleeratun Marko Hautalan tuoreeseen romaniin Samaelin kirja, tartuin pienin epäilyksin. Syynä se, että sitä luonnehdittiin Hautalan ensimmäiseksi historialliseksi romaaniksi. Ajattelin, että saan nyt luettavakseni jotain ihan muuta kuin mitä Hautalalta odottaa. No, minusta tämä nyt ei sen kummemmin historiallinen romaani ollut. Piti oikein tarkistaa, mitä historiallisella romaanilla tarkoitetaan. Perusmuodossaan se on vain romaani, joka sijoittuu kirjoittamishetkellä menneisyyteen. Siinä mielessä romaani toki oli historiallinen. Muutama oikeasti olemassa oleva paikka, kuten Kokkola, Kalajoki ja Raippaluoto mainittiin, mutta muuten kaikki oli fiktiota.

Hautala osaa kirjoittaa myös kaunista suomea:
"Riite rohisi ja helisi, kun keula laskeutui vesille."
"Kylmä kajo valaisi vanhuksen kuten kaiken muunkin, välinpitämättömästi, tasapuolisesti, arvostelematta."
"Ramielin edessä kumisi ja paukahteli, kun jäät raapiutuivat toisiaan vasten. Hän katsoi massojen verkkaista, vääjäämätöntä liikettä. Ne ahtauvuivat laiskaksi teliksi, nousivat kuin rukoukseen yhtyvät kädet, ja alkoivat vetäytyä taas."

Tarinassa eletään 1930-lukua Suomen länsirannikolla (ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, tulkitsen). Teini-ikäisen Ramielin isäpuoli on luvannut viedä Turun yliopiston professorin talviselle hylkeenpyyntimatkalle. Mukaan pestataan myös huonomaineinen, mutta kokenut kuusikymppinen pyytäjä. Kylällä huhutaan, että silmäpuolen Ramielin, isä, silmäpuoleinen hänkin, on ollut noita tai vastaava. Isänsä kuoleman jälkeen Ramiel ei ole puhunut mitään kenellekään. Isältä on jäänyt perinnöksi kirja, jonka isä väitti kirjoitetun maailman ensimmäisellä kielellä, sillä, jolla Jumala puhutteli Aatamia ja Eevaa. Ja kirjalla ja kielellä Ramiel voisi ehkä kutsua isänsä takaisin kuolleista. Kun pyytäjän ja isäpuolen välit kiristyvät matkalla, hän turvautuu isältään perittyyn mystiseen niteeseen, Samaelin kirjaan. Oman lisänsä matkajoukkoon tuo heiveröinen ja sairas professori, joka ylistää tiedettä ja kieltäytyy uskomasta mihinkään yliluonnolliseen.

Tämähän osoittautui lopulta Hautalan parhaimmistoon kuuluvaksi romaaniksi, pidin kovasti. Asetelma toi välillä hieman etäisesti mieleen The Lighthouse -elokuvan (kun mietti vanhan pyytäjän ja Ramielin isäpuolen välejä). Mikä sopimus oli ollut professorin ja Ramielin isäpuolen välillä, se jäi arvoitukseksi tai sitten en ymmärtänyt asiaa.

Arvioksi tälle 3,8/5.
Marko Hautala: Samaelin kirja. 2025. Kirjassa sivuja 253, joten kokonaissivumäärä tänä vuonna on nyt 1 852 sivua.

[Camilla · Rating 3 out of 5]

Piinaava ja hieman ahdistavakin lukukokemus.

Romaanin näkökulmakertoja on Ramiel, joka pakotetaan hylkeenpyyntireissulle arvaamattoman isäpuolensa kanssa. Seurueeseen lyöttäytyy myös tiedemies Hoving ja taitava mutta kiero hylkeenpyytäjä Eerik. Reissuun lähdetään niin aikaisin keväällä, että matka etenee lähinnä venettä työntämällä.

Hautala kuvaa miesten selvitymistaistoa uskottavasti. Lika, pelko, väsymys ja iholle hiipivät vainoharhat on kuvattu taitavasti. Väkivalta - sekä eläimiin että ihmisiin kohdistuva - on suorastaan inhorealistista. Väkivallalla ei suoranaisesti mässäillä. Sen käyttö on teeman ja aiheen puolesta perusteltua, mutta minulle hyljenuijalla mättämiset olivat vähän liikaa.

Samaelin kirja ammentaa yliluonnollisen elementtinsä kristillisestä mytologiasta. Tarina leikittelee nimiä myöten enkeleillä ja perkeleillä. Voi olla, etten tunne mytologioita tarpeeksi hyvin, sillä loppuratkaisua en ymmärtänyt lainkaan.

[Johanna A. · Rating 2 out of 5]

2 1/2 tähteä

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kotimaisen kauhun mestarin Marko Hautalan uusi Samaelin kirja ottaa pienen sivuaskeleen historiallisen romaanin puolelle, sillä tarina sijoittuu 1930-luvulle. Enimmäkseen se on kuitenkin varsin ajaton, vaikka loppupuolellaan ankkuroituukin vahvemmin aikaansa kiinni. Kirja kuvaa hylkeenpyyntimatkaa Perämerelle, ja siinä on vähänlaisesti juuri 1930-luvulle kiinnittyviä elementtejä.

Romaanin pääosassa on nuori Ramiel, jonka isä oli kaukomailla matkaillut ja hulluna pidetty Noita-Ragnar. Isä kuitenkin kuolee ja äiti ottaa uuden miehen, Arvidin, joka ei siedä Ragnarin hullutuksia, eikä halua niitä Ramielissakaan katsella. Ramiel erottuu joukosta, yksisilmäisenä ja puhumattomana. Isäpuoli vaatii kuitenkin 16-vuotiasta nuorta miestä mukaansa, kun on lähdettävä merelle.

Hylkeenpyyntimatkaa varten aika on väärä, on vielä liian varhaista. Mentävä kuitenkin on, koska kaupunkilainen filosofian professori Hoving haluaa jostain syystä tutustua hylkeenpyyntiin ja maksaa retkestä hyvin. Ramielin, Arvidin ja Hovingin lisäksi matkalla on Kiero-Erik, huonomaineinen, mutta kokenut hylkeenpyytäjä. Erikin tiedetään petkuttavan varusteiden kustannuksissa, mutta Arvidpa valehtelee Erikille Hovingin motiiveista ja siitä, miten Hoving retkestä maksaa. Retki siis alkaa jo petollisista lähtökohdista.

Koska on vielä varhainen talvi, matkanteosta ei tule helppoa. Sopivia railoja etsiessään miehet joutuvat kuljettamaan hylkeenpyyntivenettä jäätä pitkin. Masto kaadetaan poikittain, kaksi miehistä työntää veneen molemmilta sivuilta ja yksi vetää edestä. Hoving on sairaalloinen kaupunkilainen, eikä pysty miesten töihin. Siksi Ramiel on pitänyt ottaa mukaan vaaralliselle matkalle: näiltä jäisiltä hylkeenpyyntimatkoilta eivät kaikki osallistujat palaa hengissä takaisin edes parhaissa oloissa.

Hautala kuvaa hienosti hylkeenpyyntimatkan tunnelmaa ja ahdistavaa jäistä helvettiä merellä. Olosuhteet kääntyvät retkikuntaa vastaan, osin luonnollisista ja osin yliluonnollisista syistä. Ramielin isää pidettiin noitana ja hän on siirtänyt tietojaan ja taitojaan pojalleen, vaikka kuolikin vähän kesken prosessin. Yksisilmäinen Ramiel näkee huonommin kuin muut, mutta myös sellaisia asioita, joita muut eivät näe, ja hän osaa pyhää kieltä, jolla Jumala keskusteli Aatamin ja Eevan kanssa paratiisissa.

Samaelin kirja on väkivaltainen eläimiä ja ihmisiä kohtaan. Hylkeenmetsästystä kuvataan tavalla, joka varmasti puistattaa herkimpiä lukijoita. Ei Hautala ihmisiäkään säästele. Parhaimmillaan romaani on jäisellä merellä, kun tunnelma on tiivis ja tapahtumaympäristö näennäisestä avoimuudestaan huolimatta tiivistyy veneen kokoiseksi, ahtaaksi ja tukalaksi, täynnä vihaista kyräilyä ja epäluuloa. Loppupuoli ei ole yhtä vetävä, mutta toki tarpeellinen. Yleisemmin Samaelin kirja on Hautalalta kelpo teos, mutta ei nouse pitkän linjan kauhukirjailijan tuotannon kirkkaimpien helmien tasolle. Historiallinen aihe on kuitenkin tervetullutta vaihtelua.

[Eelis · Rating 4 out of 5]

"Iva käy houkalta kuin rusakolta paskantaminen."

Samaelin kirja on ensimmäinen Marko Hautalan teos, jonka olen lukenut. Pidin kovasti kirjoitustyylistä ja Hautalan kielenhallinnasta.

Ahmaisin suurimman osan kirjasta kahdella istumalla, jonka jälkeen se taas jäi yöpöydälle noin viikon ajaksi, kun jouluruokien täyttämänä ja juomien väsyttämänä en jaksanut keskittyä lukemiseen. Kun taas rupesin lukemaan, olin tainnut hieman unohtaa viimeisimpiä tapahtumia. Silti pääsin nopeasti takaisin rytmiin.

En oikeastaan löydä kirjasta mitään, josta en olisi erityisemmin pitänyt. Etenkin historiallinen asetelma ja se, etten lukijana itse tiennyt mihin uskoa tai mitä ajatella, pitivät koukussa. Jotain kuitenkin puuttui.

Ehkäpä kirja jäi liian lyhyeksi tai oma tauko lukemisesta oli sekoittanut ajatukset kirjan suhteen. Vaikea sanoa. Pidin Samaelin kirjasta joka tapauksessa hyvin paljon ja harkitsin jopa viiden tähden antamista. Luen varmasti tulevaisuudessa Hautalalta muutakin. Sopiva kirja vuoden viimeiseksi.

[LottaHi · Rating 3 out of 5]

Kokemuksena hyvin hämmentävä sekä lukiessa että sen jälkeen. Odotin, että lopussa palaset loksahtaisivat paikoilleen, mutta minulla niin ei käynyt.

2,5 tähteä voisi olla osuva arvio. Retkikunnan koettelemukset ovat jännittäviä, jopa karmivia, mutta noitaelementistä en saanut kiinni. Loppu nousee kaikessa kuvainnollisuudessaan melkoisiin sfääreihin.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Kiehtova, karmiva ja monitasoinen kertomus, joka pitää otteessaan!

[Laura · Rating 4 out of 5]

[3.5-4☆]

[Laura/Raadelma · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

[Hanne · Rating 2 out of 5]

Odotin tästä ehkä Olli Jalosen Taivaanpallon kaltaista seikkailukirjaa, mutta tämä oli outo. En saanut otettava päähenkilön sielunelämästä. Sinnittelin loppuun, mutta ei ollut minun kirja.

[Tuomas Saarelainen · Rating 3 out of 5]

Ihan ok seikkailu jäisellä merellä. Toivoin kuiskaus pimeässä lehden arvion perusteella enemmän kosmista kauhua ja yliluonnollisuutta mutta meni myös tällaisenaan. Hahmoissa oli sopivasti syvyyttä.

[Dogless · Rating 2 out of 5]

Kolme kusipäätä ja yksi katatoninen rääkkäävät eläimiä ja muistelevat eläinten rääkkäämistä. Ei varsinaisesti nautinto lukea, ja pointtikin meni minulta vähän ohi.

[Jenni Kuukka · Rating 2 out of 5]

pidän enemmän siitä kun ihmisiä teurastetaan, ei eläimiä

[Annemari · Rating 4 out of 5]

4 ⭐

edit. Muokkasin aiemman 3,5 tähdestä 4 ⭐

Kirja jäi pyörimään mieleeni vahvasti, jolloin ensivaikutelman jälkeen nousi arvio puolella tähdellä.