Mustan tulen laulu

Moorna #2

by S.K. Rostedt

Moorna on saanut vapautensa – mutta millä hinnalla? Suositun kotimaisen romantasia-trilogian toinen osa kuumenee ja kietoo demonisesti pauloihinsa.

Entinen hovin seuralainen Moorna ja hänen matkakumppaninsa Caidas ovat päätyneet Tuoneen, demonien alueelle. Mikään ei ole hyvin. Moornan vastaherätetty taikuus on vahingoittanut rakasta ystävää, ja Caidaksen sisko Aiya on kadonnut Remenan valtakunnassa. Moornan tunteet Caidasta kohtaan ovat epäselvät, vaikka tämä voisi tarjota kaivattua lohtua.

Kriisi kärjistyy myös Remenassa. Haltioiden voimat vähenevät, ja ihmiset pelkäävät demonien paluuta. Caidaksen on löydettävä Aiya pian, mutta kipinät hänen ja Moornan välillä valtaavat hänen ajatuksensa.

Genres: Fantasy, Romantasy, Romance, Audiobook, Fiction, Finnish Literature, Demons

477 pages, Hardcover

First published October 10, 2025

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 3 out of 5]

Mustan tulen laulu vei ikuisuuden lukea. Mutta nyt se on ohi ja jään odottamaan mihin suuntaan kirjailija kuljettaa Moornan tarinan viimeisessä osassa.

Minulla jäi hieman ristiriitaiset fiilikset tästä kirjasta. Ensimmäinen osa oli todella hyvä ja asetti odotukset korkealle. Toinen osa on aina vähän hankala, sillä siinä joudutaan kamppailemaan syventämisen ja etenemisen välillä. Mustan tulen laulu tuntui painottuvan enemmän syventämiseen etenemisen kustannuksella. Maailmaa ja varsinkin Tuonea rakennettiin yksityiskohtaisesti ja huolella. Jopa välillä turhan toisteisesti, tarina tuntui jäävän junnaamaan Tuonen karuuteen ja Moornan itsesääliin. Juonenkuljetus oli välillä omaan makuuni tuskastuttavan hidasta, ja Remenassa tuntui tapahtuvan kaikki kiinnostava. Silti Tuonessa viivyttiin enemmän. Loppu oli kyllä hyvä, mutta sinne pääseminen tuntui ottavan liian pitkään.

Moornan hahmo ei juurikaan kasvanut kuin vasta lopussa. Hän velloi epätoivossa aivan loppumetreille asti. Caidaksen hahmo otti kuitenkin kiinnostavan askeleen eteenpäin. Hänen taustatarinansa syventyi ja hänestä muotoutui enemmän kantava voima koko tarinalle. Hahmojen vahvuudet painottuikin Caidaksen lisäksi myös sivuhahmoihin, Moorna ja Malkra veivasivat samaa rataa muiden mennessä ohi. Vitalis ja Gel ja moni muu hahmo herättivät oikeasti aidosti valtavasti tunteita.

Kirjailija on kuitenkin selkeästi kehittynyt ensimmäisestä osasta. Sujuvaa kerrontaa, kieltä oli miellyttävämpi lukea. Arvostin onnistuneita kielikuvia ja erityisesti todella taidokkaasti luotuja spicy kohtauksia. Ei yhtään cringeä, tunnelma välittyi ja sanavalinnat eivät sortuneet outoihin kiertoilmaisuihin, mitä näkee turhan usein kirjallisuudessa. Pidin myös miten hyvin Moornan ja Caidaksen suhteen kehittyminen, kemia ja jännite, välittyi lukijalle.

Tämä ei imaissut mukaansa niinkuin ensimmäinen osa. Mutta ei tämä huono ollut. Ei vain osunut omaan vauhdikkaaseen makuun tämä hidas viipyily. En jaksanut sitoutua tarinaan, joten kiinnostus hiipui lyhyen lukemisen jälkeen. Loppu onneksi koukutti ja yllättikin.

[Sara · Rating 3 out of 5]

★ ★ ½

[Mim · Rating 3 out of 5]

Worse than the first one but not that bad. The plot is a lil bit slow on this one.
I'm still interested how this all ends.

Hmmm... tämä kirja kärsii vähän toisen osan kirjojen-ongelmasta. Tarina ei liiku.

Kirja syventää enemmänkin henkilöiden mielenmaailmaa, mutta Moorna jää vähän tässä jalkoihin. Hän rypee itsesäälissä suurimman osan kirjasta, eikä hänellä oikein kasvua tapahdu. Se mikä tapahtuu, niin taantumus on piankin taattu. Moorna on passiivinen hahmo, joka ei vie juonta oikeastaan eteenpäin. Sama ongelma oli ekassa osassa.
Caidas oli paljon parempi tässä suhteessa. Paljon aktiivisempi hahmo. ja sivuhahmoista osa oli ihan mielenkiinntoisia. Caidaksen setä tuntui hieman yksiulotteiseltä pahikselta.

Suurin osa ajasta vietetään Moornan itsesäälissä Tuonelassa kun oikeasti tapahtumat Remenassa olisi paljon mielenkiintoisempia.

Noh.. tähtiä tämä saa 2,5 (eli pyöristäen 3), koska oli ihan kiva kuunnella, en tiedä olisinko jaksanut lukea.

[Helmi · Rating 3 out of 5]

3,5⭐️ I really liked this and find it very hard to rate with stars. this was a lot more slow and focused on feelings, healing, and character development than high stakes and emotional damage. that makes it harder for me to review because while I like high stakes more, this worked for me as well. at first I wanted to punch Moorna because of her wallowing & also Malkra because of his anger. I liked the new characters, the betrayal and jealousy vibes as well as the ending! the way of describing magic (especially the ice tower scene) was beautiful and the spice in Finnish didn't feel that bad even though it was new! I wanted a bit more action and faster pacing but I will be excitedly awaiting the finale book!

[Anni Lapinlampi · Rating 3 out of 5]

Tää ei yltänyt mulla samalle tasolle kuin ykkös osa. Kirjan juonen edistyminen etenee mun makuun melko hitaasti ja välillä tää tuntui vaan siltä et kahlaan läpi väkisin tätä. Loppu ei myöskään ollut yhtä tajunnan räjäyttävä kuin ensimäinen osa. Mutta tykkään tästä maailmasta ja näistä hahmoista ja odotan Moorna 3 julkaisua kovasti!

[Sonja · Rating 3 out of 5]

Oikein pätevä jatko-osa, vaikka välillä tarina etenekin tosi hitaasti. Tykkään erityisesti maailmasta, joka tarinan ympärille on luotu. Innolla odotan seuraavaa osaa 🤝

[Karoliina Loukari · Rating 3 out of 5]

Arvostin näitä:
- Kokonaisuutena ilahduttavaa, kansainvälisen tason romantasiaa - voittaa mennen tullen monet genren piirissä suositellut ulkomaiset sisarensa. Toivon todella, että kustantaja onnistuu saamaan tämän sarjan kansainväliseen levitykseen ja että Rostedt menestyy niillä markkinoilla. Se olisi todella ansaittua.
- Niin fantasiamaailma kuin juonikin ovat aidosti omaperäisiä ja selvästi huolellisesti mietittyjä. Mitään käännettä ei arvannut ennalta ja odotan kovasti viimeistä osaa ja tarinan ratkaisua.
- Valitut näkökulman vaihdokset ja niiden ajoitukset olivat todella onnistuneita ja tasapainoisia.

Mitä jäin kaipaamaan:
- Olisin toivonut vähän enemmän rytmin vaihdoksia tarinan kulkuun. Arvostan kyllä pintapuolista syvempää henkilöhahmojen kehitystä, mutta varsinkin kirjan ensimmäisellä puoliskolla mikään ei oikein tuntunut etenevän.
- Pääparin välinen kemia oli jotenkin kädenlämpöistä. Muutaman, kieltämättä ihan palkitsevan 🌶 -kohtauksen ulkopuolella Moornan ja Caidaksen välillä ei tuntunut olevan mitään jännitettä. Tavallisesti tässä lajityypissä pääparin dialogi tai jokin kanssakäymisessä saa kääntämään kuumeisesti sivuja, mutta tässä välillä ihan unohti, että ai niin, nämähän olivat rakastumassa toisiinsa. (Toisaalta, lempinimi "torttunen", jos mikä, on omiaan latistamaan orastavan erotiikan. Siitä ei ainakaan minulle tule mieleen mikään mansikkaleivos, vaan ennemminkin 💩...sori vaan 😅...)
- Päähenkilöt jäivät muutenkin vähän persoonattomiksi. Haluaisin saada kiinni heidän luonteestaan, ymmärtää, mikä tekee heistä mieleenpainuvan, erottuvan, tai jotain. Mitä he toisivat huoneeseen, jos olisin siellä heidän kanssaan? Tässä vaiheessa lukijan pitäisi jo jollain tavalla kokea tuntevansa nämä hahmot, mutta en oikein tavoittanut tätä kokemusta. Toivottavasti kummastakin vielä kuoriutuu jotain särmikästä, eritoten Moornasta, joka tässä osassa keskittyi lähinnä ahdistumaan ja säälimään itseään. Vähän karrikoiden sanoisin, että elävimmän oloinen hahmo oli tarinan teini, jonka Rostedt on onnistunut ihan muutamalla repliikillä ja tapahtumalla kuvaamaan käsinkosketeltavan aidoksi - eli siis aidon ärsyttäväksi 😉.

[Essi · Rating 1 out of 5]

1,5/5⭐

Tämän arvion takana on kaksi romantasiaan vasta viime vuosina tutustunutta lukijaa, jotka pitivät Kahden Veren Tytärtä lupaavana trilogian avauksena ja jäivät odottamaan, mihin Mustan Tulen Laulu voisi viedä Moornan ja Caidaksen tarinaa. Trilogian toinen osa jäi meille kuitenkin kädenlämpöiseksi. “Toisinkoisen kirous”, josta kirjailija itsekin on puhunut, välittyy toistona, rakenteellisena hajanaisuutena ja kirjan sisäisen logiikan puutteena.

Teoksessa veti edelleen se, mikä ensimmäisessäkin kirjassa: Moornan taistelu itsensä, voimansa ja demonisen puolensa hyväksymisen kanssa. Vaikka Moornan valitus päättyy näyttävästi hänen saadessaan voimansa takaisin, muutos jää pinnalliseksi. Hän tuntuu edelleen vain reagoivan tapahtumiin sen sijaan, että olisi niissä aktiivinen toimija, mikä tekee lukukokemuksesta raskaan. On ymmärrettävää, ettei kasvu ole yksinkertaista tai nopeaa, eikä jokaisen hahmon tarvitse muuttua kerralla vahvaksi sankariksi. Moornankin tarinassa kasvun hetkiä kyllä nähdään, mutta ne vedetään kirjan lopussa takaisin, jolloin kirjan aikana saatu kehitys tuntuu menettävän merkityksensä.

Caidas on puolestaan teoksen todellinen toimija. Toisin kuin Moorna, Caidas on se joka kerää tietoa, tekee päätöksiä ja pelastaa lopulta itselleen tärkeät ihmiset (tai, heh, demonit). Hänessä on paljon kiehtovaa ja hahmo tuntuu monin paikoin aidosti kehittyneeltä. Silti hänen valintansa ja muistikatkonsa ensimmäisen kirjan tapahtumiin herättävät kysymyksiä. On vaikea sovittaa yhteen “entistä kenraalia” sen Caidaksen kanssa, jolta kestää kymmeniä sivuja yhdistää ilmeiset johtolangat (Dixinnen ja Rannikon yhteys Aiyan katoamiseen) tai joka unohtaa varotoimet tilanteessa, jossa vaara on ilmeinen (Pamsin kirje). Ehkä tarkoitus onkin näyttää, ettei edes kokenut demoni ole erehtymätön, mutta lukijana jää pohtimaan, missä määrin tämä on tahallista ja missä määrin tarinan logiikan lipsumista.

Sivuhahmoista Fioreden ja Aiya erottuvat edukseen. Heidän näkökulmansa tuovat tarinaan konkreettisia panoksia. Näitä olisimme kaivanneet kirjaan enemmän tasapainottamaan Tuonen tyyntä alkua. Vaikka he ovat sivuhahmoja, lukijana olisi ollut palkitsevaa saada jonkinlainen vastaus heidän näkökulmissaan esitettyihin kysymyksiin tai ihan vain tietää, mitä hahmot oikeasti tavoittelevat. Muut sivuhahmot (Malkra, Vitali Vanhalda ja Falco mukaan lukien) ovat juonenkuljettajia. He tarjosivat taustatietoa juuri sopivina hiukopaloina sekä toimivat täydellisinä (mutta ylitettävinä) esteinä päähenkilöille.

Tästä päästäänkin varsinaiseen juoneen. Panokset eivät tunnu kasvavan ja monesta uudesta asiasta mainitaan, mutta mihinkään merkittävään ei juuri syvennytä sen enempää. Ainoa poikkeus on Tuonen lampaat eli qhavvadlampaat, jotka saavat suhteellisen paljon huomiota ja käsittelyä koko kirjassa. Veden ja elinvarojen niukkuuden sekä Tuonen yhteiskunnan ongelmien korostaminen olisi voinut toimia kiinnostavana lähtökohtana, joka vauhdittaisi Moornan ja Caidaksen hahmonkehitystä, mutta nämä elementit jäävät pääosin koristeiksi. Saman kohtelun saavat useasti mainitut paikat, kuten Vanhusto ja Mökki. Kirjan lopetus tuntuu enemmän keskeytetyltä toimintakohtaukselta kuin varsinaiselta cliffhangerilta. Kirjan lopetus ei valitettavasti tarjoa lukijalle minkäänlaista palkintoa, vain lisäkysymyksiä trilogian päätökseen.

🌶️-kohtaukset ovat ansainneet kaiken saamansa hehkutuksen. Go Saara! 🌶️ on MTL:n parhaimmistoa kaikessa toimivuudessaan. Kohtauksissa on käytetty oikeita sanoja, ilmaisuja sekä käytetty sellaisia kielellisiä valintoja, jotka eivät saaneet tekstiä tuntumaan liian vaivaannuttavalta. Sopi näin romantasian “aloittelijoille”. Nämä kohtaukset ovat saaneet kaipaamaamme huolellisuutta, joka näkyy tunnepitoisina ja intiimeinä kuvauksina.

Luotamme siihen, että Saara saa trilogiansa päätösosassa vietyä Moornan tarinan kunnialla loppuun ja odotamme päivää, jolloin saamme jälleen kerran palata Remenaan. Toivoisimme vain, että teokselle annettaisiin vähän enemmän aikaa, että paluu olisi juuri niin hohdokas kuin trilogian päätös ansaitsee.

Lisäpisteitä siitä, ettei Moorna ole aivan lämmennyt uudelle lempinimelleen🍓

[Sara · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

Mustan tulen laulu vei yllättävän sujuvasti mukanaan, vaikkei juonta voi oikein kuvata vikkeläksi. Oli virkistävää lukea päähenkilön sopeutumisvaikeuksista uuteen ympäristöön, jossa ei juurikaan ole vettä tai mahdollisuuksia. Moornan sopeutumishaasteet ja toivottomuus tuntuivat siksi virkistäviltä, sillä yleensä fantasiasankarittaret lähtevät tuosta noin vain ratkomaan asioita ja Moorna olikin lähempänä tavallista ihmistä. Valituksista ja vellomisesta huolimatta hahmokehitystäkin tapahtuu erityisesti tarinan loppupuolella kun hän tuntuu pääsevän paremmin käsiksi omaan itseensä ja omaan taikuuteensa. Taikuuden tavoittelu ja harjoittelu oli kiinnostavaa seurattavaa.

Kehityksen osalta on kuitenkin annettava mainittava Caidas, joka onkin vastuuntuntoinen eno ja asioiden edistäjä. Oli ilo saada toisenlainen kuva Caidaksesta. Sivuhenkilöt (Geliä ja Simaxia lukuun ottamatta) sen sijaan jäivät hieman kaukaisemmiksi, ehkä senkin takia, että "pahikset" kuvataan hieman yksioikoisesti ja Malkraankaan ei juuri saada otetta Moornaan kohdistuvan katkeruuden myötä. Sen sijaan Aiyan lapset ilahduttivat aitoudellaan ja läsnäolollaan. Oli hauskaa myös saada vilkaisuja tarinaan Aiyan itsensä silmin.

Juonen eteneminen ei itseäni juurikaan haitannut, sillä hidas alku oli mukavaa vaihtelua edellisen kirjan jäljiltä. Toisaalta loppuun kohdistuneet odotukset ja jännityksen tiivistyminen olisivat voineet kaivata hieman tasapainoa kirjan alkupuolelle. Nyt lopputapahtumat jäivät hieman hätäisiksi ennalta-arvattavuudestaan huolimatta. Samalla kolmanteen osaan jäi useita kysymyksiä odottamaan vastaustaan. Viihdyin tämänkin osan parissa hyvin, vaikka Kahden veren tytär olikin kutkuttavampi!

[Mari · Rating 3 out of 5]

Mustan tulen laulu jatkaa Moornan tarinaa siitä, mihin Kahden veren tytär jäi. Moorna ja Caidas ovat joutuneet Tuoneen, demonien valtakuntaan. Tässäkin paikassa Moorna tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja huoli hyvän ystävän, pahasti Moornan tulen takia palaneen Malkran, voinnista on raskas taakka. Samaan aikaan Caidaksen sisko on vihollisen vankina. Moornan täytyy löytää yhteys omaan taikuuteensa, sekä itsensä, että Malkran takia, sillä Tuonen ailahteleva johtaja Vitali Vanhalda haluaa kaivaa taikuuden esiin Moornasta uhkaamalla tämän ystävää. Tarinan aikana Moorna alkaa vihdoin luottaa itseensä ja oppii omasta demonisesta perimästään. Loppu jää cliffhangeriin.

Ensinnäkin haluaisin sanoa, että tämä on parempi kirja, kuin Kahden veren tytär. Kiinnostavia kohtauksia olivat Caidaksen toimintakohtaukset ja se, kun hän käytti älyään. Kuvailua maailmasta oli runsaasti. Se oli paikoin oikein hyvää, mutta ehkä se olisi myös onnistunut toiminnan lomassa. Moornan kasvutarina ja itse mustan tulen laulu oli lopulta palkitsevaa. Yllätys Moornan taustasta oli oikein hyvä!

Tässäkin kirjassa, kuten sarjan aloitusosassakin, on kuitenkin isoja rakenteellisia ongelmia, joista tapahtumien rytmityksen epätasaisuus on suurin. Alussa ei tapahdu juuri mitään - siis noin puolen kirjan verran. Rytmityksen lisäksi myös monet avatut juonet, joihin ei ollenkaan palata, ärsyttivät minua. Hahmot jäävät yksiulotteisiksi ja tekevät todella typeriä valintoja, koska “juoni vaatii niin”. Jäin välillä pohtimaan oliko tekstiin jäänyt virhe vai oliko sanavalinta tarkoituksellinen (esim Caidas kutsumassa itseään rattopojaksi). Samoin kuin edellinen osa, tämä olisi kaivannut vielä pari-kolme editointikierrosta.

2.5/5 ⭐️

[Laura/Raadelma · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä. Etenkin romanssin osalta oli paljon parannusta ensimmäiseen osaan, ja merkittävin glow up kuului Caidakselle, jonka näkökulmaa oli huomattavasti miellyttävämpi lukea – tuntui, että hän oli nyt enemmän se hahmo, joka hänen kuuluukin olla. Siedin tällä kertaa jopa torttusta, joskaan en valittaisi, vaikka kolmanteen osaan ilmaantuisi lempinimeksi jokin muu vaihtoehto. 🙈

Moornan kasvutarina ei ollut MTL:ssä helppo, mutta arvostan, ettei hän ole perinteinen romantasia-sankaritar, joka pärjää fyysisesti ja sanailee koko ajan nasevia. Kokonaisuudesta kolmas osa oli suosikkini, pidin ympyrän sulkeutumisen tematiikasta ja miten Moorna sai sen avulla reflektoida kaikkea kokemaansa. Siinä nähtiin myös Moornan ja Caidaksen rennompaa kanssakäymistä ja välittämistä. Tuonen ja Remenan erot välittyivät erinomaisen vahvasti Anastasian silmin.

Kielen osalta kustannustoimitus olisi voinut olla yhä huolellisempaa: välillä ilmaukset tuntuivat fantasiakontekstiin hyvin moderneilta (”Moorna oli satavarma”) tai sitten käytetyt sanat eivät aina ihan tuntuneet istuvan tunnelmaan (haltiavaltiatar ”killittää” intensiivisessä kohtauksessa jotakuta). 🌶️-kohtaukset taas tuskin häviävät englanninkielisille vastineilleen, jos pitää suorasukaisesta tyylistä. Kuten toinen arvioija totesi, tarinassa on huomioitu hyvin myös muunlainen intiimiys ja yhdessäolo.

Isoimmaksi mysteeriksi itselleni jäi se, onko tämän tarinan maailmassa tosiaan enkeleitä! Saadaanko kolmannessa osassa enkelipaljastus?

[Riikka · Rating 1 out of 5]

Olisin niin halunnut pitää tästä kirjasta. Kahden veren tytär ylsi ihan lupaavaksi ensimmäiseksi osaksi, mutta tämän toinen osa oli iso pettymys. Kirja oli valitettavasti tylsä, puoliväliin mennessä kirjassa ei ollut tapahtunut muuta kuin lypsetty lampaita ja piehtaroitu surkeudessa. Jos Saara ei olisi ollut kirjailijana, tämä olisi ollut DNF hyvin nopeasti. Puolivälin jälkeen sentään tapahtui jo jotain, mutta hyvin miedosti. Koko kirjan olisi voinut tiivistää pariin lukuun ja tuoda jotain uusia ulottuvuuksia, tapahtumia tai näkökulmia. Lukijaa ei palkittu mitenkään, mitään ei lopulta kirjassa oikeasti tapahtunut. Lopussa ei myöskään sen kummallisempaa cliffhangeria ollut, joten tuskin tätä sarjaa enää jatkan viimeiseen osaan.

[Katja · Rating 4 out of 5]

4-
Muutoin neljän tähden kirja, mutta juoni ei imaissut yhtä hyvin mukaansa ja koukuttanut kuten ensimmäisessä osassa, ja siksi lukeminen eteni hitaammin varsinkin alkupuolella. Myöskin lopetukseen olisin kaivannut jotain lisää.
Erityisesti tässä osassa kiinnostivat hahmojen tarinat ja hahmojen väliset suhteet, sekä Moornan voimien herääminen.

[Fia | Sivujensalat · Rating 4 out of 5]

*3,5⭐️Ei niin koukuttava ja jännä kuin eka osa (RAKASTIN ekaa osaa!!). Spottasin tahattomasti tekstistä useita kirjoitusvirheitä ja loppua kohden niitä havaitsessa se alkoi vähän jo häiritsemään.

Kirjan loppupuolella tuntui, että kirja ei oikein edennyt ja joutui odottamaan sitä loppuhuipennusta (joka oli mielestäni vähän plääh, mutta jätti halun kuitenkin lukea vielä viimeisen osan).

[Chalthria · Rating 3 out of 5]

3,5/5. Moornaa on mielenkiintoista seurata, mutta tarina tuntui junnaavan aika paljon paikallaan.

[Elleenn౨ৎ · Rating 2 out of 5]

2,5⭐

[Moona Saarinen · Rating 3 out of 5]

3.5 tähtee. Tää oli kans kiva! En vaa meinannu millää muistaa et mitä ekas kirjas tapahtu et ois tarvinnu kyl jonkuu recapin.

[Aino · Rating 2 out of 5]

Paremmin kirjoitettu kuin ykkösosa, mutta kliseebingo jatkuu. Juoni eteni tooooodella hiaasti ja loppuhuipennuksen action-pläjäys oli identtinen ensimmäisen osan kanssa. Miksei kööri voinut jäädä kiinni Ayaa pelastaessa? Olisi tullut edes vähän vaihtelua. Kolmososaan ennustan yllätysraskauden, Moorna tehdään kuolemattomaksi jumalattaren toimesta, demoniylijohtaja double crossaa/crossataan ja haltijat ovat vallankaappauspuuhissa.

[Taru · Rating 5 out of 5]

Harvoin mikään kirja saa lukijan haukkomaan henkeään näin monella eri tavalla.

Ihan käsittämättömän upea toinen osa. En malta odottaa kolmatta!!

[Katariina · Rating 3 out of 5]

Oli tää ny vähän parempi, ku eka kirja. Eka luku oli taas hyvin hämmentävä, putosin kärryiltä. Moornan ja Caidaksen suhde alkaa kukoistamaan, josta pidin.

[Emi · Rating 3 out of 5]

Jälleen kerran ihanaa kotimaista romantasiaa💜🖤

Mutta miksi sitten 3 eikä 5 tähteä?:

Muutamissa kohdissa kiellellisesti oli päädytty mielestäni vähän hassuihin ratkaisuihin ja se ehkä johtuu siitä että korjailija on vielä niin uransa alussa. Tuntuu kuitenkin että kehitystä on tapahtunut ensimmäisestä kirjasta ja innolla odotan tulevia kirjoja. Erityisesti asioiden kuvailussa käytetty kieli kiinnitti huomioni, ensimmäiseen korjaan verrattuna saatiin jo paljon elävämpää kuvailua mutta seuraavassa kirjassa toivon että Saara saavuttaisi sen viimeisen kirsikan sinne kakun päälle. Tarinaltaan pidin siitä että tämä korja syvensi tosi paljon suhdetta hahmoihin ja tässä kirjassa pacing oli mielestäni kivempi kuin ekassa eikä lopussa tullut samalla tavalla kaikkea actionia kerralla. Pidän siitä että kirjaa lukiessa tuntui ettei kirjailijalla ole kiire lopettaa tarinaa vaan hän tahtoo kertoa tämän stoorin meille alusta loppuun kaikkine yksityiskohtineen.
Ja aika moinen cliffhanger rakennus tuossa lopussa yllätti! Olin rauhallisempaa lopetusta mutta nyt oli jotenkin tosi onnistunut cliff hanger joka jätti miettimään ja teorisoimaan tosi kivasti💜
Eniten tähtiä tässä arviossa itsellä rokotti smut kohtaukset. Toivoisin ehkä tulevaisuudessa uskallusta kokeilla jotain ihan uutta kirjailijalta ja sitä että muistaisi mielessä se että fantasia kirjassa ei seksinkään tarvi olla kovin realistista. Esim Caidaksen ja Moornan voimia ja niillä leikittelyä olisi siistiä kuulla hyödynnettävän myös enemmän romanttisissa kohtauksissa. Myöskin smutissa musta välillä tuntui että luin käännös kirjaa enkä suomeksi kirjoitettua kirjaa eli kerronta vähän takelteli ja tökki paikoin omasta mielestä. Tämänkin toki uskon kehittyvän kunhan kokemusta kertyy näiden kirjoittamisesta.🖤
Hahmojen repliikeissä oli myös uskallettu kivasti käyttä enemmän rajumpaa kieltä ja kiroilua yms. Yleensä en ole kiroilun suurin fani mutta, tntuu että tätä oli paljon enemmän verrattuna 1 kirjaan ja musta se toi ehkä karussa ympäristössä eläviin demoneihin erityisesti lisää tarttuma pintaa. Ja siis yleisesti se että kirjailija uskalsi keskusteluissa revitellä ja päästää irti myös toi hahmoihin lisää särmää ja tavallaan sitä villiä puolta mitä varmaan haettiinkin.

Elikkä en tiedä onko tämä mitenkään loogisesti kirjoitettu koherentti teksti mutta over all tuo 3 tähteä siksi että nään että vielä on kehittymisen varaa ja oppimisen varaa. Ja ei ainoastaan kirjailijalla vaan myös kustantajalla! Kustannus yhtiöön olen siinä mielessä erityisen pettynyt että esim nuo erikoiset kielelliset ratkaisut olisi helppo korjata editointi vaiheessa esilukijoiden yms avulla ja minusta kustannusyhtiö on sen kirjailijalla velkaa että pitää mahdollisimman hyvää huolta hänen teoksestaan.🥺💜

Innolla odotan kyllä seuraavaa osaa!💜🖤

(ja kyllä ironista much kritisoida kirjoitus asua ja kieltä kun tässä tekstissä on varmaan miljoona typoa mutta sanonpahan vaan että sillä on syynsä miks musta ei saa kirjailijaa väännettyä mitenkään🤣🤌)

[Ässä ʕ⁎̯͡⁎ʔ · Rating 2 out of 5]

Kirjan tarinassa ja maailmassa on aidosti kiinnostavaa potentiaalia. Kokonaisuudesta syntyy tunne, että tästä olisi voinut tulla hyvä ja mielenkiintoinen kirja, mutta toteutus jää ontumaan. Ongelma ei ole niinkään siinä, mitä kirjassa tapahtuu, vaan siinä, miten tarina kerrotaan lukijalle.

Suurin kompastuskivi on kerronta. Ympäristöjä, tilanteita ja siirtymiä kuvataan hyvin niukasti, jolloin lukija jää helposti ulkopuoliseksi. Paikoissa vain ollaan, mutta niitä ei kunnolla näytetä. Miljöö ei herää eloon, eikä lukijalle synny vahvaa tunnetta siitä, miltä eri paikat näyttävät, tuntuvat tai miksi niillä on merkitystä tarinan kannalta. Tämän vuoksi kiinnostavakin maailma jää etäiseksi.

Juonen eteneminen tuntuu usein katkonaiselta. Tärkeitä tapahtumia ohitetaan nopeasti, ja niiden seuraukset jäävät epäselviksi. Aikahyppyjä käytetään runsaasti, mutta ilman että lukijalle annetaan selkeää kuvaa siitä, mitä välissä tapahtuu. Lisäksi kohtauksissa syntyy paikoin epäselvyys siitä, ketkä hahmot ovat missäkin tilanteessa mukana. Välillä tuntuu siltä, että osa hahmoista ikään kuin unohtuu kesken kohtauksen, eikä lukijalle muodostu selkeää kuvaa siitä, keitä tilanteessa on läsnä ja miten he siihen reagoivat. Tämä heikentää tarinan rytmiä ja tekee kokonaisuudesta paikoin sekavan.

Kirja ei myöskään aina osaa painottaa oikeita asioita. Sivuseikkoihin pysähdytään pitkään, kun taas suuremmat ja tarinan kannalta olennaisemmat tapahtumat sivuutetaan nopeasti tai jätetään osittain auki. Tämä epätasapaino saa lukukokemuksen tuntumaan hajanaiselta ja katkonaiselta.

Parhaimmillaan kirja kuitenkin osoittaa, että kirjailijalla on kyky luoda toimivia ja tunnelmallisia kohtauksia. Nämä hetket erottuvat selvästi edukseen ja paljastavat, kuinka paljon potentiaalia tarinassa ja maailmassa oikeasti on. Juuri siksi kokonaisuus tuntuu lopulta turhauttavalta.

Kokonaisuutena kirja jättää ristiriitaisen vaikutelman. Maailma ja tarinan perusidea kiinnostavat, mutta kerronnan puutteet estävät lukijaa pääsemästä kunnolla mukaan tapahtumiin. Lukijaa ei oikein viedä paikkoihin eikä oteta osaksi tarinaa, vaan hänen oletetaan seuraavan tapahtumia etäältä. Tästä olisi voinut tulla paljon enemmän.

[Riina · Rating 3 out of 5]

Upea fantasiamaailma ja Moornan seikkailut rakentui taas pala palalta eteenpäin! 🔥

Omaan makuun taas hidasta alkua väritti onneksi hieman mielenkiintoinen maailman rakennus ja uudet hahmot, jotka oli vahvasti kirjoitettu!! Esim. Aiya 💪, Gellipe 🫣, Simax 😏 ja Anastia 🤭 oli omaan makuun paljon mielenkiintoisempia kuin Moorna! 🥶 Rostedt on keksinyt upeita nimityksiä, hahmoja sekä olentoja tukemaan maailmaa ja tarinaa!

Edelleen en siis ihan saanut otetta Moornan sisäisestä maailmasta ja pakko myöntää, että olin ajoittain Anastian ja setä Julman kanssa hänestä samaa mieltä, että Moorna oli vaan valittava vätys 🫣 sorry!

Myös henkilöhahmojen syvyyttä ja suhteiden syvällisyyttä jäin erityisesti kaipaamaan. Moornan ja Caidaksen välinen suhde jäi itsellä pintapuoliseksi kokemukseksi. Kaipasin enemmän heidän keskinäistä sanailua ja tutustumista/keskustelua! Mikä heitä toisissaan niin viehätti ja mihin rakastui? Hahmojen sisäistä maailmaa siis kaipailin ylipäätään enemmän ja henkilöiden välinen kommunoikointi jäi vähän sellaiseksi jutustelun tasoiseksi kautta kirjan.

TOSIN! Sit kun tapahtui, niin kans tapahtui!! Moornan kehitys oli kutkuttavaa, ja sen jälkeen kun hän ”sulatti jään” ja antoi oman mustan tulen roihuta, tuli fiilis, että ”JES! FINALLY! GIRL YOU GOT THIS!” 😤 Tätä vielä vahvemmin, niin johan Moorna sulattaa munkin sydämen! 🖤
Myös kaikki toimintakohtaukset oli todella hyvin kirjoitettu ja tempaisi aina mukaan loistavasti. Näitä toivon ehdottomasti lisää!!! 🙌 Paljon plussaa myös erittäin hyvin kirjoitetusta spicy scenestä! 🌶️ Ei tullut cringe-fiilistä ollenkaan, vaikka luin SUOMEKSI! 🫣 Miten upeaa työtä!✨

Hieman enemmän rentoutta ja luonnollisuutta oisin kaivannut joihinkin lauserakenteisiin/puheenvuoroihin, mutta niistä ei tullut itselle ”show stopperia”, vaan tarinaan pystyi syventymään.

Kiitos vaan cliff-hanger lopusta, nyt sit odotellaan viimeistä kirjaa jännityksellä! 😍

[Kysyjä · Rating 1 out of 5]

Kopioin tähän kirjoittamani tekstin Kahden veren tyttären arvioista:

Tein tilin tänne ihan vain saattaakseni joitain ajatuksia lukijoiden joukkoon tästä kirjasarjasta, kirjailijasta ja mielestäni epäilyttävästä toiminnasta kustantamon suunnalta.

1) Ensinnäkin, miten suuri ja nimekäs suomalainen kustantamo nappaa somesta tämän henkilön, jolla oli pelkkä idea kirjastaan? Ylellä olevan uutisoinnin mukaan kustantamo oli itse kysynyt haluaisiko kirjailija lähettää käsikirjoituksen heille, ja vain pari viikkoa myöhemmin oli tehty jo kustannussopimuskin. Yleensä edes menestyneet kirjailijat eivät saa mitään näin helpolla. Yksikään kustantamo ei lähesty itse saati pyydä kässäriä, ellet ole tasoa kirjallisuuden jumala. Kysymyksiä siis riittää. Miksi juuri Saara sai sopimuksen tätä kautta, vaikka tarjolla oli varmasti monia muita, lupaavampia ja kykynsä osoittaneempia kirjailijoita? Onko kirjailijalla suhteita oikeisiin tahoihin, onko hän ison kihon tytär, vai onko miksi tämä tapaus on niin täynnä poikkeuksellista toimintaa kustantamolta?

2) Minulla ei ole mitään kirjailijaa vastaan henkilönä, mutta hänen kirjoitustaitonsa, töksähtelevät lauserakenteensa, asiavirheensä ynnä muut kömmähdykset laittavat minut kysymään - miksi tämä on julkaistu tässä kunnossa? Miksi tätä kirjaa ei ole selkeästi lukenut kukaan ammattitaitoinen kustannustoimittaja? Ratsastaako kustantamo vain trendaavan genren ja someilmiöiden harjalla, jotta voi puskea ulos innokkaimman somesta löytämänsä kirjailijan uutukaisen? Mielestäni kirjailija tarvisi vuoden, ellei kaksikin ihan vain harjoittelua varten. Ja kustantamolle iso miinus hätiköinnistä.

3) Jos tällä kirjallisella tasolla pääsee yhdeksi suomen myydyimmistä kirjoista, voi itse kukin kysyä itseltään: Miksi tällä henkilöllä on kustannussopimus? Jos tämä on taso mitä vaaditaan, koko kirja-ala ampuu itseään nilkkaan ja pahasti. Meidän tulisi lukijoina ja vastuullisina ihmisinä kertoa muille, kuinka tämmöinen peli ei vetele. Kustantamolle tekstin ja sisällön laadun tulisi olla ensisijaista, ei uuden ja kuuman trendigenren jahtaaminen maailmalla menestyneiden booktokkaajien tyyliä matkien!

Terveisin eräs tuohtunut henkilö alalta.

[Viki · Rating 5 out of 5]

juoksin kirjakauppaan kun näin että nää ovat jo tulleet!!!

4,75 tähteä, aivan loistava jatko KVT:lle! tän luki heittämällä reilussa päivässä. moornan hahmo sai juuri sellaisen kasvutarinan kuin oletinkin ja jääkohtaus mustine tulineen oli u p e a. 🤌🏻

ja pakko on mainita myös spicykohtauksista, jotka oli loistavasti kirjoitettuja. oon seurannut kirjasomessa keskustelua siitä kun lukijat kokevat suomekielisen smutin cringenä (myös kvt:ssä) ja tä ei todellakaan ollut sitä. plussaa myös siitä et oli vähän erilaista intiimiyttä--- vihdoin slow burn sai päätöksensä.

kiinnitin huomiota myös Caidaksen hahmoon, joka sai kivaa pehmeyttä KVT:n jälkeen. tosin olisin voinut lukea ursista ja caidaksesta lisääkin, et sinänsä kyllä toimintaa ja väkivaltaa lisää heh! ja _rakastin_ ajatusta Gellipestä ja Caidaksesta. gellipellekin olis voinut anta viel lisää tilaa sivuilla!

jäin kaipaamaan lisää tilaa Malkran ajatuksille, josta tulee ainoa miinus. toisaalta ymmärrän ettei POV-henkilöitä ehkä haluttu lisää. jotenkin Malkra jäi etäiseksi kirjan alkupuolella, joskin loppua kohti tilanne parani (ja kotikylässä malkra ja moorna oli jotenkin tosi tosi symppiksiä).

Erityisesti haluan nostaa ahdistuksen käsittelyn: kirjailija osaa niin taitavasti ujuttaa sen rivien väliin, kuin myös läväyttää sen lukijan naamalle. samaistun moornaan monessa mielessä, erityisesti ahdistuksen kautta.

lisäsin kirjan loppuun merkinnän: onko ama sittenkin Fioreden??? kirja oli niin hyvä, jatkoa erittäin innolla odotellessa!!! ❤️

[usva · Rating 3 out of 5]

3.75 ★

Paljon löytyisi vielä parannettavaa, mutta huomasi kuitenkin, että kirjailija oli kehittynyt ensimmäisestä osasta !! Kirjoitustyyli oli selkeästi parantunut, tässä osassa, minkä takia päädyin antamaan hieman korkeamman arvostelun kuin edelliselle osalle.

Kirja alkoi mielenkiintoisesti ja jaksoin seurata sitä hyvin, kunnes kävi sama kun ensimmäisen kirjan kanssa, eli puoliväliin jäätiin junnaamaan. Kirja pyöri samoissa aiheissa, Moorna tuskaili taikuutensa kanssa ja surkutteli itseään ja Malkraa. Puoliväli tuntui kestävän ikuisuuteen ja vasta loppu vauhdittui taas ja päästiin etenemään tarinassa. Kuvailua olisi voinut jättää noin puolet vähemmän ja lisätä oikeasti mielenkiintoisia elementtejä juoneen. Välillä tuntui, että henkilöhahmot tekivät juttuja, jotka eivät tuoneet mitään lisäarvoa juoneen tai tarinaan, mutta lähinnä täyttivät tyhjää tilaa yrittäen saada kirjalle lisää pituutta.

Hahmot, joista oikeasti olisin halunnut kuulla lisää, kuten Aiya ja Malkra jäivät pintapuolisiksi ja Moornan hahmo alkoi myös ärsyttää tässä kirjassa enemmän. Kaidaksen hahmo kuitenkin parani tässä osassa! Myös Anastasian hahmo oli mielenkiintoinen ja kiva seurata. Edelleenkään en romanssista välittänyt pätkän vertaa, mutta onneksi tarinassa kuitenkin keskityttiin muihinkin elementteihin, mitkä veivät tarinaa eteenpäin romanssiosuuksien lisäksi!

Innolla odotan kuitenkin, että pääsen lukemaan seuraavankin osan, toivottavasti siinä on enemmän toimintaa ja jätetään turha junnailu pois!

[Johanna Ahonen · Rating 4 out of 5]

Moornan tarina jatkuu melko rauhalliseen tahtiin.

Tarinan miljöö vaihtuu demonien asuttamaan Tuoneen, jossa Moorna joutuu kohtaamaan omat, sekavat tunteensa liittyen hänen ja Malkran ystävyyteen, jatkuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen demonien yhteisössä, hänen ja Caidaksen väleihin, taikuuteensa, omaan rooliinsa omassa elämässään. Paljon on siis tunnetaakkaa kannettavana ja käsiteltävänä, joten tarina viipyilee näissä kehityskuluissa aivan rauhassa.

Mustan tulen laulu on kuin rauhallisesti virtaava joki, jonka pinnan alle emme täysin näe, mutta joka kiihdyttää vauhtiaan kohti lähestyvää vesiputousta. Odotan sarjan seuraavalta osalta paljon. Tämä kakkososa oli hyvin tyypillinen kakkososa - ykkösessä tarina lähti vauhtiin rivakammin, hahmojen väliset sanailut olivat jännitteisempiä, mutta tässä osassa tarinaa Moorna kasvaa, uskaltaa vähitellen ryhtyä enemmän oman elämänsä subjektiksi kuin objektiksi. Toisin sanoen tässä osassa rakennetaan maailmalle syvyyttä.

Pidin kirjasta tosi paljon ja jopa suomenkieliset ”maustekohtaukset” toimivat oikein hyvin, ilman vaivaantuneisuuden tunteita. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan monen chilipaprikan tarina, sillä pääosin tässä ollaan vaatteet päällä ja lähinnä kaivataan lisää. Juoni ei vaadi mausteita toimiakseen, vaan kohtaukset ovat juuri sitä, mitä sanakin lupaa, mausteita.

Hienoa työtä, Saara! Kolmosta kehiin sitten vain!

[Reetta E · Rating 4 out of 5]

Kokonaisuudessaan mustan tulen laulu oli mukava, mukaansa tempaava lukukokemus.

Juonen kulku varsinkin lopussa jäi itseäni hieman häiritsemään - siitä tuli sellainen olo että kirjailija oli jo väsähtänyt juonen kehittelyyn ja halusi lopettaa kirjan helposti ja nopeasti.
Vai miksi ihmeessä fioreden tapasi kolmikon niityllä eikä jossain muualla? Miksi Dixinnen kanssa? Ja MIKSI Aiya otettiin mukaan? Mitään motiivia tähän ei selvinnyt. Caidas on terävä ja strateginen hahmo joten ei sovi että hän marssii suoraan väijytykseen varsinkin kun itsekin aavistelee jotain. He olisivat voineet olla edes _vähän_ varuillaan ja tulla ehkä yllätetyiksi? Olisiko Aiyan pelastus voinut olla ihan erillinen kohtaus niittykohtauksen lisäksi? Siinä olisi ollut enemmän järkeä. Varsinkin se että lukija arvaa jo mitä tuleman pitää saa Caidaksen tuntumaan… tyhmältä.

Viimeistelytyössä jäi häiritsemään kirjoitusvirheet (joihin yleensä en edes kiinnitä huomiota mutta tässä niitä oli tavallista enemmän)

Mutta jään innolla odottamaan kolmatta osaa!

3,5 eli pyöristettynä 4 tähteä

[Jenna · Rating 5 out of 5]

Kautta Aman...
Tämän kirjan parissa nauroin, hihitin, raivosin, kirosin ja itkin...Siis en ole varmaan ikinä itkenyt millekkään kirjalle näin paljoa, saati sitten onnesta. Kotiinpaluu oli niin liikuttava, etenkin kun Moornan isä muistutti minua omasta isoisästäni.
Rakastin tätä kirjaa, kuuntelin sitä koko päivän alusta loppuun. Maailman rakentaminen ja kuvailu oli niin kekseliästä ja mieleistä, kaunista. Myös smut oli hyvin kirjoitettu, vaikka mua vähän jännitti suomeksi sen lukeminen. Moornan taikavoimien kuvaus (etenkin jääkohtauksessa) olivat upeat ja Moornan henkinen kasvu kirjassa oli ihanaa.
Melkein tekisi mieli ottaa yksi tähti pois ihan vaan siitä, että mun pitää odottaa nyt uutta osaa ties kuinka kauan... Kirjan lopettaminen tollaseen kohtaan on käytännössä rikos (tai pitäisi olla). Kirjan loppuessa pääsi kyllä kirosana jos toinenkin, ettei tämä nyt tähän voinut päättyä..

[wiffe · Rating 4 out of 5]

Kirja oli kokonaisuudessaan hyvä, mutta tarina ”ontui” välillä.

Kirjan tapahtumapaikkana oli pääosin Tuoni, johon ensimmäisen kirjan osan aikana matkustettiin portaalilla. Moorna ei edelleenkään ollut minusta sellainen sykähdyttävä persoona, mutta kasvoi kuitenkin hieman kirjan edetessä.

Kirjassa Moorna ja hänen ystävänsä kaipaavat kotiin kovasti ja Caidas auttaa heitä pääsemään sinne. Moornasta poiketen Malkra jää kotikylään asumaan. Jotenkin minua pohditutti kirjan aikana se että eikö esimerkiksi Caidas edes ymmärrä sellaista että tottakai heidät löydettäisiin entisestä kotikylästä… Se olisi ensimmäinen paikka josta minä lähtisin etsimään kadonneita henkilöitä. Mutta jos tähän ontuvuuteen ei nyt jumita, kuten sanoin, kirja oli kokonaisuudessaan hyvä ja jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa.