19-vuotias Miro on tuore ylioppilas, mutta elämä ei lähde käyntiin.
Hajalla-sarja kertoo realistisesti ja lämpimästi nuorista, joilla on tarve avulle mutta askeleet sen äärelle ovat raskaita.
Zäp, umm.
Näyttö, keskusyksikkö, kuulokkeiden vaimea taustamelu, kaikki sammuvat yhdessä hetkessä.
“Mitä helvettiä sä teit?”
“Vierotushoitoa”, Janne sanoo ja se virnistelee niin, että sen kulmahampaat näkyvät.
Mä vihaan sitä. Vihaan sitä, vihaan sitä.
“Turha yrittää panna sitä seinään”, se lisää. “Seuraavaksi lähtee vaikka sulake. Nyt riittää tämä notkuminen. Äitis on ihan huolesta sairas.”
Nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin. Jokaisen diagnoosin ja ongelman takana on oikea nuori, jonka elämä on hajonnut. Hajalla-sarjan tekijä on kirjailija ja nuorisopsykologi Henna Helmi Heinonen, joka on vahvasti nuorten pulssilla ja tietää, miten toivo voidaan palauttaa. Tämä on Miron tarina.
Henna Helmi Heinonen on kirjailija, nuorisopsykologi ja viiden aikuistuvan nuoren äiti. Hän on kirjoittanut yli 20 teosta aikuisille, nuorille ja lapsille. Vuonna 2018 hän voitti LukuVarkaus-palkinnon, ja vuonna 2019 hän oli ehdolla Runeberg Junior -palkinnolle.
Henna Helmi Heinonen lives in Seinäjoki. She is a psychologist and a mother of five children. Her first novel Veljen vaimo was published in 2011. She writes books also for children under the name Henna Helmi.
Juuri ylioppilaaksi kirjoittaneen 19-vuotiaan Miron elämässä ei ole oikein suuntaa. Kesätyö äidin uuden miesystävän firmassa ei oikein suju, kaverit tahtovat jäädä taka-alalle eikä orastava seurustelusuhdekaan Olivian kanssa oikein tunnu miltään.
Tulevaisuus näyttää harmaalta, mikään ei kiinnosta tai innosta - paitsi tietokoneella pelaaminen. Näytön ääressä tulee vietettyä kaksitoista tuntia päivässä ja verkossa pyörivät pelikaverit - Edu, KnightSlayer ja tomaattimopo - tuntuvat läheisemmiltä kuin monet muut, vaikka pelaamisen lomassa heistä saisikin selville vain pieniä tiedonmurusia.
Kuinka helvetin vanha se on? KnightSlayer, joka ei koskaan pidä kuvaa päällä, ei ikinä. Ei kerro oikeaa nimeään, ei mainitse töistä tai koulusta mitään. Ylioppilas ainakin 10 vuoden takaa, silti se geimaa yöt meidän kanssa. Yhtäkkiä tuntuu luvattomalta, niin kuin olisi nähnyt jotain mitä ei pitänyt. Tulevaisuuden. (s. 116)
Edulla ei myöskään taida mennä kamalan lujaa. Sossusta käydään hänen luonaan juttusilla ja sitten hän katoaa linjoilta, eikä vastaa enää yhteenkään viestiin. Mitä on oikein mahtanut tapahtua?
Ja ennen kaikkea, mitä mahtaa tapahtua Mirolle?
Useita varsin mainioita lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittaneen Henna Helmi Heinosen "En voi puhuu nyt" (Tammi, 2025) aloittaa uuden Hajalla-nuortenkirjasarjan, jonka osat tulevat ilmeisesti olemaan itsenäisiä tarinoita mielenterveytensä kanssa kipuilevien nuorten elämästä. Teoksessa kuvataan masennusta ja riippuvuutta realistisesti ja uskottavasti - ehkä johtuen siitäkin, että kirjailija on koulutukseltaan nuorisopsykologi.
Tietokoneriippuvuutta ja nettipelaamista on kuvattu nuortenkirjoissa aikaisemminkin. Ensimmäisenä mieleen tulee Aleksi Delikourasin Nörtti - New Game, mutta siitä poiketen sävy on vakava. Huumori on riisuttu kokonaan pois. Vaikka syvissä vesissä liikutaan, näkyy lopussa nuortenkirjoille tyypillisesti toivon pilkahdus.
Heinosen kunniaksi on sanottava, että pelaamista itsessään ei demonisoida, vaan pikemminkin annetaan ymmärtää, että liika on liikaa, myös tässä asiassa. Lyhyistä luvuista koostuvan romaanin lopusta löytyy lyhyt osio, jossa kerrotaan mistä ahdistukseen ja masennukseen voi hakea apua.
Jos mielenterveyden ongelmien kuvaaminen nuortenkirjallisuudessa kiinnostaa, niin kokeilepa myös Riina Mattilan romaania Silmät avatessa on edelleen pimeää.
Tämä oli todella hyvä teos kliseisestä aiheesta - nuoresta, joka on hukassa itsensä kanssa. Tästä näkökulmasta aihetta ei kuitenkaan ole juuri käsitelty.
Miro haluaa pelata. Paljon. lopulta hänelle itselleenkin valkeaa, että ehkä maailmassa voisi olla muutakin ja siinä vaiheessa asiat ovat jo varsin solmussa ja niiden solmujen avaaminen lähtee itsestä.
Vaikka verkkopeleihin suhtaudutaan tässä aika synkeästä näkäkulmasta, loi kirja silti toivoa. Mysteeriksi jäi, mitä Miron pelikaveri-Edulle kävi. Ilmeisesti huonommin...
Hienosti kirjoitettu teos.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Riipaiseva ja kaikki tunnetasot läpäisevä nuorten aikuisten romaani masentuneesta, peliriippuvaisesta Mirosta! Kerronta on aitoa, eleetöntä ja napakkaa - uskottavaa. Kirjailijan työ nuorisopsykologina näkyy siinä. Silti vältytään opettavaiselta tietotekstiltä. Kirja nostaa mieleeni monia yläkoululaisia poikia, joiden tilanne on koskettanut. Lisäksi se tuo mieleeni monet miehet, jotka ovat lukossa ja vailla sanoja tunteilleen, miehet, jotka ennemmin vetäytyvät kuin hakevat yhteyttä. Kirjan ihmissuhteet kuvataan upeasti, olipa kyse sitten suhteesta äitiin, siskoon, isäpuoleen, pelikaveriin tai ystäviin. Kirja antaa toivoa. Välittäviä ihmisiä on. Verhot kevääseen voi avata.
Tosi realistista ja todenmukaista tekstiä. Aihe, josta löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä nuortenkirjoja, mutta niin sitä pitääkin löytyä. Sitä ei ikinä tiedä, mikä niistä on sellainen, joka kolahtaa juuri sille tietylle nuorelle, jolle kirjat on pakokeino pelien sijaan ja jolle aiemmat kirjat ei ole osuneet yhtä oikeaan, tai jos edellisestä osumasta on liikaa aikaa. Meinasin antaa 4,5 tähteä, kun pelaamisesta puhuttiin taas niin negatiiviseen sävyyn, mutta löytyihän sieltä sitten niitä positiivisiakin. Mutta mitä tapahtui nettikaverille?? Toivottavasti se selviää sitten jossain jatko-osassa...
This entire review has been hidden because of spoilers.