Laika, ilveksen suojelija, on epäonnistunut tehtävässään. Samalla kun ilves horjuu sukupuuton partaalla, elonkehällä yleistyvä väkivaltainen ääriliikehdintä tulee yhä lähemmäs myös Laikan elinpiiriä. Terävä seikkailuromaani yhteiskunnallisesta polarisaatiosta, lajienvälisestä rakkaudesta ja yhteisön voimasta.
Ekokriisin jälkeisen jälleenrakennuksen myötä yhteiskunta on vehreä mutta jakautunut. Suojelijoiden yhteisö joutuu seuraamaan sivusta, kun ihmisten ylivertaisia oikeuksia edistävä puolue nousee valtaan ja väkivaltainen ääriliikehdintä yleistyy. Samalla joku tuntuu tahallaan tekevän vahinkoa Laikan varjelemille viimeisille ilveksille.
Heidi Nummen esikoisromaani kysyy, millainen vaikutus ekokriisillä on yhteiskuntaan ja millaisia tunteita luonnonsuojelu herättää. Nummi kirjoittaa näkyväksi, mitä tapahtuu, kun ihmisryhmät eivät ymmärrä toisiaan.
Heidi Nummi on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan maailmanpolitiikka. Petovala on Nummen esikoisromaani.
Tosi hieno! Jännittävä tarina ja isot tasot sen päällä vihasta, toislajisista, surusta ja toivosta. Myös yhteiskunnallinen puoli tosi vahvana, oikeastaan kaikki tässä oli täynnä jännää voimaa. Liike metsässä toisen näkökulmasta kuvattuna oli hurja.
Heitän tänne nyt saman arvion jonka kirjotin Luntoliiton NuLuun tossa juuri äsken kun kirjan saapuminen postissa osui kätevästi arvion deadline-päivälle 🤗
Heidi Nummen esikoisromaani Petovala on kiihkeä kertomus tulevaisuudesta, jossa poliittinen ja petovihasta voimansa saava ääriliikehdintä horjuttaa laajamittaista luonnonsuojelua verisin keinoin, sekä sielukkaasta Laikasta, joka jo pienenä lapsena halusi ottaa sydämensä huoleksi viimeisen ilveslajin suojelun. Vaikka Laikan näkökulma saa romaanissa keskeisimmän roolin, on tarinalla myös toinen, vähintään yhtä suuria huolia jo kovettuneessa sydämessään kantava päähenkilö.
Romaanin luonnehdinta tulevaisuuden polarisoituneesta, joskin ekokriisin jälkeen ympäristön kantokyvyn mukaan kehittyneestä yhteiskunnasta on oivaltava, muttei liikoja itseään selvittävä; napakasti etenevä kerronta jättää runsaasti tilaa kertojan omalle mielikuvitukselle ja ratkaisuille. Tarinan tehokkaasta etenemisestä huolimatta yksikään kirjan henkilöhahmoista ei jää yleisluonteiseksi, ja tarinasta erityisen vetävän tekeekin ehkä juuri suhteellisen runsas persoonallisten hahmojen määrä.
Kertomuksen ekokriisin jälkeiset muutokset eivät rajoitu ainoastaan nykyihmisen haaveiden tasolle jääviin valtaviin, suorastaan mannermaisiin, luonnonsuojelualueisiin ja tiukkaan ympäristönsuojelulakiin; ne ulottuvat myös muuttuvan ympäristön ja ihmiskunnan kiistattoman syyllisyyden emotionaaliseen käsittelyyn. Joillekin ainoa tapa taltuttaa suojelemansa lajin sukupuuton syövyttämä sisäinen tyhjyys on lakkaamaton toiminta, uudelle lajille omistautuminen. Toisten surutyö ei salli kertaalleen suojelukseen valikoituneen lajin unohtamista: tulevaisuuden yhteiskunnassa historiaan jääneitä lajeja kunnioitetaan kuin marttyyrikuoleman kärsineitä pyhimyksiä, ja muistoja entisistä lajeista pidetään elossa varoittavina esimerkkeinä.
Paikoitellen romaani vavisuttaa petoeläimiin myötätuntoisesti suhtautuvaa lukijaa petovihan säälimättömyyttä kuvatessaan, mutta Petovala ei onneksi vala toivottomuutta.
Todellisuudessa musta ehkä 2,5/5, joissain kohdissa turhan paljon kärjistetty ja yksinkertaistettu tota "aatteiden taistelua", mut toki kirjan kohdeyleisöä onki yläkouluikäset. Päähenkilö ei myöskään musta oikein vastaa hänen omaa kertojan kuvailua itsestään.
Vuoden käsittääkseni ainoa ei-omakustanteena ilmestynyt nuorten scifikirja, eikä tämäkään nyt mitenkään hirmuisen scifiä ollut. Ehkä vähän semmoinen genrehybridi, kun tässä oli kuitenkin myös pientä fantasiaelementtiä näiden suojelijoiden ja eläinten välisen yhteyden kautta. Mutta pidin tästä kyllä kovasti, eläimiin liittyvät tarinat kiinnostaa aina, ja tässä oli hieman samoja viboja kuin Johanna Sinisalon Joutsenlaulussa, kun molemmissa käsiteltiin lajikatoa ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä ihmisten takia. Eläinten tarinat ja kohtalot menivät tunteisiin ja politiikkajuoni oli hyvin rakennettu, vaikkakin ehkä hieman mutkia suoriksi vetävä varsinkin loppua kohti. Mutta joka tapauksessa, Petovala oli hyvin kirjoitettu tarina tärkeästä aiheesta, suosittelen kyllä vahvasti varsinkin kaikille luonto/eläin/eko-kirjojen ystäville.
"Usein minusta tuntui, että ihmisten maailma oli minulle liikaa, kaikki se häly ja jatkuva kuohunta, mutta metsä oli aina sopiva, juuri oikeanlainen. Hermojärjestelmäni myötäili sitä, kuin minut olisi muovattu metsää varten. Kunpa vain koko maailma olisi enemmän metsän kaltainen, siitä minä usein haaveilin. Puut viestivät juurten välityksellä, suorilla kemiallisilla signaaleilla, joissa ei ollut erehtymisen varaa. Osa puista kasvoi vinoon ja osa teki kaksi haaraa, eikä silti yksikään puu ollut vääränlainen. Kun olin metsässä, minussa ei ollut mitään, mitä olisi pitänyt yrittää korjata." 🤍
Heidi Nummen esikoisromaani sai epämiellyttäviä lisäkierteitä vähän ennen kuin luin sen. Kirja kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa muun muassa ilvekset ovat lähellä sukupuuttoa. Juuri ennen kuin luin kirjan, uutisoitiin siitä, miten susien suojelun lisäksi karhujen, ilvesten ja saukkojen suojelua ollaan purkamassa, jotta metsästäjät saavat tappaa näitä eläimiä vapaammin. Ei siis tosiaankaan ole syytä moittia Nummea liiasta mielikuvituksellisuudesta.
Petovalan tulevaisuudessa on suojelijoita, jotka ovat vannoneet suojelijavalan ja keskittävät tarmonsa jonkun tietyn eläinlajin suojelemiseen. Yksi tällainen suojelija on kirjan päähenkilö Laika, jonka lajina on ilves. Laika tarkkailee lähiseudun ilveksiä, mutta tilanne on lohduton: ilveksiä on vähän ja laji on selvästi kuolemassa sukupuuttoon. Tilanteen surullisuus on musertaa Laikan, eikä hän koe saavansa riittävästi ymmärrystä muilta suojelijoilta, joiden lajit ovat elinvoimaisempia.
Samaan aikaan yhteiskunnassa kuohuu. Taustalla on jonkinlainen mittava ekokriisi, vaarallinen pandemia, jonka seurauksena on tapettu valtavasti eläimiä. Uudessa maailmassa yhteiskunta on jälleenrakennettu niin, että ihmiset asuvat elonkehissä merkittävästi aikaisempaa pienemmillä alueilla – kovin tarkkaan asiaa ei kerrota, mutta kirjasta saa kuvan, että ihmisasutuksen raja Suomessa menisi jossain kehäkolmosen paikkeilla.
Tiedossa on vaalit ja niissä ennakkosuosikki on petovihaa lietsova populistinen Ihmiset ensin -puolue, joka hyödyntää avoimesti väkivaltaisia ääriliikkeitä. Puolueen pelikirja on tuttua tavaraa nykyfasisteilta ja -populisteilta, ja valitettavasti se Petovalankin ajassa puree kansaan. Kirja esittää sinänsä aiheellisen kysymyksen: miksi joka viides ihminen sitten äänestää tällaista puoluetta? Jos vain ajatellaan, että populistit ovat tyhmiä ja vaarallisia, ei päästä ratkaisuihin (vaikka se olisikin totta).
Tätä näkökulmaa kirja laajentaa haastattelupöytäkirjoilla, joissa yksi Verivartio-ääriliikkeen edustajista tarkastelee takautuvasti kirjan tapahtumia omasta näkökulmastaan. Se antaa vähän ymmärrystä sille, miten vihaisiin ääriliikkeisiin voi päätyä. Kirja vierittääkin vastuuta ääriliikkeiden toiminnasta populistipoliitikoille, jotka lietsovat vihaa.
Taidokkaasti rakennettu Petovala on todella vakuuttava esikoisteos ja jälleen hyvä esimerkki siitä, miten nuortenkirjat ovat usein aikuistenkirjoja paremmin ajassa kiinni. Aikuistenkin kannattaa nuortenkirjoihin tarttua, ja Petovala on ehdottomasti vuoden 2025 parhaita nuortenkirjoja aikuislukijoille. Juonessa on sopivasti oivallusta ja jännitettä, että kirja kantaa hyvin mittansa, ja kirjan tulevaisuusmaailma on sekä helposti ymmärrettävä että kiehtova. Vahva suositus siis tälle esikoisteokselle, ja jään seuraamaan mielenkiinnolla, mitä Heidi Nummi seuraavaksi tekee.
Merkitsin Petovalan muistiin jo kirjakatalogista, mutta muistin varata sen vasta kun Finlandia ehdokkaat julkistettiin. Voitto meni lopulta toiseen osoitteeseen, mutta olen todella iloinen Heidi Numeen esikoisteoksen saamasta huomiosta.
Petovala kertoo nimensä mukaisesti pedoista ja petovihasta, mutta myös ääriajattelusta ja eri ihmisryhmien kuplautumisesta ekokatastrofin raunioille rakennetussa uudenlaisessa yhteiskunnassa. Kirja tarjoaa vision siitä, miten ihmiset voivat oppia virheistään kaiken mentyä pieleen, mutta kuinka vaikeaa nämä virheet voi olla muistaa kun aikaa on kulunut riittävästi. Poliittinen juoni on aika mustavalkoinen, mutta toisaalta tässä on nuortenkirjaan sopivassa suhteessa jännitystä, ihmissuhdedraamaa ja maailmanrakennusta. Ja ilveksiä, ihanan paljon ilveksiä.
Lukiessa tuntui, että tässä olisi ollut monenkin asian suhteen parantamisen varaa omaan mieleeni. Kuitenkin, kun lopussa kaikki palat loksahtivat kohdilleen, ymmärsinkin jotkin asiat. Pohjavire kuitenkin lähti aika syvistä vesistä eikä teksti ole kaksista romaaniin - lukuun ottamatta itse kieltä. Lukukokemus oli silti vaikuttava ja Petovala on todellakin Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Aihe on todella tärkeä ja puhuttelee varmasti monen ikäisiä lukijoita - erityisesti nuorille tämä silti on.
Tämä kirja vaikutti minuun tosi syvästi. Se sisälsi paljon itselle tärkeitä teemoja, ja maailma oli tietyllä tavalla sellainen jossa haluaisin elää: luonto ja eläimet ovat iso ja tärkeä arvo useimmille. Vastavoima tässä kirjassa laittoi ärsyyntymään, mutta siinä oli paljon yhtymäkohtia nykypäivään. Onnistunut teos!
Pidin aiheesta ja tunnelatauksesta! Olisi hyötynyt vähän laajemmasta maailmanrakennuksesta, nyt myös ehkä oli vedetty vähän mutkia suoriksi juonen suhteen (lopussa varsinkin). Mut hyvä nuortenkirja, tykkäsin kyllä. ⭐️3,5, pyöristin ylöspäin.
Vuoden parhaita jos ei paras teos! Upeasti luotu maailma ja luonnonkuvaus henkeäsalpaavaa, tärkeää yhteiskunnallista sanottavaa ja tarkkaa kuvausta nykypolitiikasta, koskettavat päähenkilöt ja upeaa surun ja pelon aukikirjoittamista. Toivon aivan jokaisen lukevan tämän!
Osa sivujuonista ja henkilöistä jäi mielestäni pinnallisiksi, mutta kokonaisuudessaan hieno lukukokemus. Pidin maailmanrakennuksesta, ja sitä olisi voinut olla enemmänkin. Erityisesti nautin kohtauksista, joissa sulauduttiin ikäänkuin eläimen näkökulmaan.