Pirstaleiden melodia on nuorille suunnattu urbaani fantasiatarina musiikista, tunteista ja vaarallisista paikoista.
”Musiikki jatkuu ja jatkuu, välillä vaimenee hiukan, sitten kohoaa jälleen. Se on aavemaista, resonoi luissani ja sisuskaluissani, nostattaa ihokarvojani ja hiusten tyviä. Silti en haluaisi sen loppuvan.”
Viisitoistavuotias Aile kuuluu laulunluojien sukuun. Hänen äitinsä omistaa puodin, jossa myydään laululiemiä, nesteeksi uutettuja maagisia lauluja, jotka vaikuttavat elämän suurissa hetkissä.
Aile on hoitamassa äidin puotia ensimmäistä kertaa yksin, kun paikka ryöstetään. Ryöstö järkyttää Ailea ja tuntuu muuttavan jotain hänessä pysyvästi. Hän alkaa kuulla outoja, karmivia säveliä, joita kukaan muu ei kuule.
Lisää hämmennystä Ailen elämään tuo myös muuttunut suhde parhaan ystävän, Jiron, kanssa. Onko Aile ihastunut? Ja miksi ystävysten välit ovat yhtäkkiä oudon kireät?
Ahdistavat tunteet ajavat Ailen kokeilemaan rajojaan. Hän tutustuu kahteen tyttöön, jotka houkuttelevat hänet mukaan kiellettyihin paikkoihin. Kun kuvioon astuu vielä entinen luokkakaveri Danil, jonka kanssa Ailella on vaikea menneisyys, alkaa todellinen tunteiden pauhu.
Pirstaleiden melodia vie lukijan rikkinäisiin ja vaarallisiin paikkoihin, mutta kaiken pohjalla soivat ystävyyden ja rakkauden vahvat soinnut.
Mirjami Siren (s. 1992) on oululaislähtöinen, nykyään Kauniaisissa asuva kirjailija ja opettaja. Sireniltä on aikaisemmin ilmestynyt nuorille suunnattu jännittävä Airepolis-trilogia, johon kuuluvat kirjat Kaupunki ilman koteja, Huone ilman ovea ja Valhe ilman sanoja. Pirstaleiden melodia on Sirenin ensimmäinen fantasiaromaani.
Olen vuonna 1992 syntynyt nuortenkirjailija ja opettaja.
Esikoisromaanini Kaupunki ilman koteja ilmestyi maalikuussa 2023. Se aloitti Airepolis-trilogian, jonka toinen osa Huone ilman ovea ilmestyi keväällä 2024 ja kolmas osa Valhe ilman sanoja keväällä 2025.
Uusin kirjani, Pirstaleiden melodia, ilmestyi syksyllä 2025.
Koulutukseltani olen filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Opetan tällä hetkellä suomea toisena kielenä nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille. Tavoitteenani on kirjoittaa jännittäviä, viihdyttäviä ja ajankohtaisia tarinoita, jotka koskettavat. Spekulatiivinen fiktio ja nuorille kirjoittaminen ovat erityisen lähellä sydäntäni.
Hurmaavaa urbaania fantasiaa todella mielenkiintoisella musiikkitaikuudella. Päähenkilöiden nuoruus ja siihen liittyvät monenlaiset tuntemukset oli tavoitettu todella hyvin. Vaikka mukana oli myös synkkiä ja allekirjoittaneelle hyvin stressaaviakin elementtejä, mukana oli ihanan turvallisia hahmoja, kuten vaari ja Jiro. Pieni romanssin aavistus huokui sellaista nuoruuden vilpittömyyttä, että vähän itketti.
Hyvin kirjoitettu koukuttava tarina, johon laulutaikuus toi kiinnostavan ja persoonallisen lisämausteen. Harmillisesti vaan tämä kirjan fantasiaelementti oli asia jonka olisi voinut ottaa kirjasta pois, ja tarina ei olisi kovin suuresti muuttunut. Kun eniten tässä kuitenkin keskityttiin Ailen ihmissuhteisiin ja perus nuoruuden kipuiluihin kavereiden, perheen ja ihastusten kanssa.
Hämmennyin myös hieman siitä että tarina sijoittui keksittyyn maahan ja kaupunkiin, mutta kuitenkin käytännössä oltaisiin voitu olla vaan Suomessa. Asioiden ja eläinten nimiä oli muutettu, älypuhelimen sijaan käytettiin viestikkeitä mutta ne toimivat täsmälleen samoin kuin älypuhelimet, metsästä tuli jossain kohtaa näkyviin karsokan eikä peuran vasa (mutta kissat oli kuitenkin kissoja, hmm) ja tietenkin ihmisten nimet oli vähän tätä normomaailmaa fantastisempia eli tyyliin Aile ja Danil ja Leana. Itse kaipaisin fantasiakirjalta hieman enemmän fantasiaa, eläinten ja asioiden nimien muuttaminen ei vielä siihen ihan riitä.
Mutta onneksi hahmot ja hahmojen väliset suhdekiemurat oli kirjoitettu hyvin, niin tämä oli kuitenkin loppujen lopuksi oikein mukava lukukokemus. Eli ihan hyvin voisi mennä myös ihmisille jotka ei niin fantasian perään ole, koska laululiemet jäivät aika pitkälti sivuosaan.
Sopivan kevyt ja sujuvasti etenevä nuortenkirja, joka on fantasiaelementeistä huolimatta jotenkin kotoisan arkinen. Kotimainen spefi on usein synkkää ja kauhuvivahteista, joten ihanaa saada joukkoon myös vähemmän pelottava tarina, jossa on silti mukana mysteeriä.
iha symppis tällanen lasten/nuorten fantasiakirja. laulunkokija ja -luoja juttu oli ihan cool ja ideana tosi nice mut en ny tiiä oliko juoni tai kirjotus tai hahmot kauheen ihmeellistä. potentiaalinen, mut ek ehkä ihan lunastamu kaikkia mahdollisuuksiaan🫣 mut kyl mä nään et tän parissa lapset viihtyy enkä mäkää tätä keskenkää jättäny nii tuntui ikävältä antaa vaa kaks tähtee🥺
Aile on 15-vuotias ja kuuluu laulunluojien sukuun. Hänen äitinsä kaupassa myydään laululiemiä, nestemäiseen muotoon uutettuja maagisia lauluja. Niitä Ailen äiti uuttaa kukista ja valmistaa erilaisiin elämän käännekohtiin. Aile on ensimmäistä kertaa yksin hoitamassa äidin kauppaa, kun ryöstäjät iskevät.
Ryöstön jälkeen Aile alkaa kuulla outoa musiikkia, karmivia säveliä, joita kukaan muu ei kuule. Nämä oudot äänet herättävät tietysti ahdistusta, koska Aile ei ymmärrä mistä ne tulevat ja mitä ne tarkoittavat. Myös ihmissuhderintamalla on muutoksia: suhde parhaaseen ystävään Jiroon tuntuu hankalalta. Onko Aile ihastumassa parhaaseen ystäväänsä?
Samalla koulussa uudet ystävät johdattavat Ailen somehaasteiden maailmaan kokeilemaan rajojaan kielletyillä tavoilla. Kun kuvioon tulee vielä entinen luokkakaveri, jonka kanssa Ailella on vaikeaa yhteistä menneisyyttä, ollaan kieltämättä melkoisen sekasotkun äärellä.
Pirstaleiden melodiaa kuvaillaan urbaanifantasiaksi. Laulunluominen onkin maagista ja Ailen kuulemat äänet tuovat kirjaan yliluonnollisen elementin, mutta sen syvempää fantasiamaailmaa Pirstaleiden melodia ei tarjoa. Tarina on sijoitettu keksittyyn maailmaan, mutta kovin kauas ei olla menty: älypuhelimet ja somet ovat olemassa, mutta puhelimia sanotaan viestikkeiksi ja SnapChatin tai TikTokin sijaan ollaan Vimmassa. Maailma voisi olla lähempänäkin meidän maailmaamme; ehkä se olisi saanut fantasiaelementit loistamaan kirjasta kirkkaammin. Nyt ne jäivät vähän haaleiksi.
Kirjan olennaisempaa antia ovat kuitenkin Ailen vaikeat tunteet, tasapainottelu ystävyyden ja ihastumisen välillä Jiron kanssa, rajojen kokeilemiseen ajava ahdistus ja taipuminen uusien ystävien painostuksen alla. Olisin kaivannut vielä rohkeampaa otetta laulutaikuuden parissa, mutta näinkin Pirstaleiden melodia tarjoaa tunteikkaan lukuelämyksen.
Vähän arvon kahden ja kolmen tähden välillä, sillä minusta tämä ei ole kovin onnistunut nimenomaan fantasiakirjana. Kuten muutkin ovat huomauttaneet, älypuhelin on älypuhelin, vaikka sitä sanottaisiinkin viestikkeeksi. Eli mielestäni fantasiaksi ei vielä riitä se, että tuttuja asioita kutsutaan eri nimillä, varsinkin kun mukana on sitten kuitenkin autoja, junia, äppejä ja kassakoneita. Mielestäni myös koko laulutaikuus oli suhteettoman monimutkainen konsepti. Joku tekee laulun, johon tarvitaan tunteita, tai sittenkin kokemuksia, tai sittenkin geneerisiä taikajuomaelementtejä, tai sittenkin kohdehenkilön tavaroita, tai sittenkin lauluja uutetaan kukista, siis mitä ihmettä?
Valitettavasti musiikin kuvailu tekstin avulla ei myöskään oikein toimi, tai ainakaan en itse yhtään saa kiinni Ailen kokemuksista, vaikka kuinka yritetään leikitellä fonteilla. Myös osa juonikuvioista on vähän kökköjä, varsinkin kirjan loppupuolella. Odotin kirjalta paljon enemmän. En tiedä, otanko tätä mukaan vinkkauksiin, kun nuoret todennäköisesti näkisivät lävitseni, jos yrittäisin tätä kovasti hehkuttaa. Suosikkiyksityiskohtani on se, että kaikki käyttävät koko ajan erilaisia huiveja :)
Maailma oli kiinnostavasti rakennettu ja tunnelma oli salaperäinen. Jotenkin kirja loppui vähän kesken, olisin voinut vielä syventyä aiheisiin! Jiro oli best.